KESKUSTELU

Ongelma: ihminen joutuu huolehtimaan liian suuresta määrää asioita. Ihmisellä voi olla kaikenlaisia huolia. Tyypillisimpiä lienevät
- Työ-/kouluhuolet
- Parisuhde- ja ihmissuhdehuolet
- Kotitalouden ja taloudelliset huolet
- Huoli terveydestä
- Huoli/epävarmuus itsestä ja olemuksestaan
- Huoli lähimmäisistä
- Huoli vihamiehistä
- Huoli yhteiskunnan tilasta
- Huoli sellaisten instanssien osaamisesta ja kyvystä hoitaa työnsä, jotka vaikuttavat omaan ja lähimmäisten elämään.
- Huoli muiden yhteiskuntien tilasta.
Lista jatkuu varmasti vielä pitemmällekin.

Kuinkahan paljon ihminen pystyy kantamaan huolta. Jos ihminen kantaa huolta suuremmasta määrästä asioita, kuin mitä pystyy hoitamaan, siitä aiheutuu väistämättä epätoivoa tai ahdistusta.

Jos lakkaa huolehtimasta oman tasapainonsa nimissä, niin kuinka voi olla varma, että joku muu huolehtii asiat kuntoon. Ei voi, eikä ne tulekaan kuntoon. Asiat pitäisi tehdä itse, jotta saavuttaa levollisen mielen. Yhdeltä ihmiseltä se on kuitenkin liikaa pyydetty. Jos muuttaa arvojaan siten, että jättää huolia aiheuttavat aiheet omaan nojaansa, auttaa se yksilöä mutta samalla joutuu luopumaan paljosta ja mahdollisesti vaarantaa samalla sellaisia asioita, jotka kokee tärkeiksi vielä arvomuutoksen jälkeenkin.

"Maailmanparantaminen" eli huolenaiheiden jakaminen lievittää ahdistusta tilapäisesti, koska kokee, ettei ole enää yksin "vastuussa" huolenaiheista, mutta ongelma jää.

Tällä viestillä ei ole punchlinea. Onko teillä?

Avaaja on varmaan oikeassa.
Puutun vain yhteen kohtaan, joka oli aiemmin eri tavalla.
Ei ehkä paremmin tai huonommin, mutta eritavalla.
Lapset ovat nykyään "pumpulissa" kasvatettuja.
Vanhemmat pelkäävät lastensa omatoimisia tekoja.
Ei saa kiivetä puihin, ym.
Se on ymmärrettävää, koska itse olen kieltämässä lastenlapsiani samoista asioista.
Mutta vain kokemus opettaa.
Varoittelu ei jää lasten "päähän".
Ennen aikaan ( 50-70 luvuilla ) lapsilla oli suurempi "vapaus" tehdä asioita.
Se ei tehnyt heistä viisaampia, mutta varmaan opetti varomaan tilanteita, kokemuksen kautta.
(Vain ) Kokemus voi opettaa elämässä.

Niin kauan kuin ongelmat ohjaavat sinua tuolla tavalla, sinulla ei tule olemaan levollista mieltä. Ratkaisu ei ole laittaa muut huolehtimaan tai tehdä aina itse, vaan oppia päättämään milloin tekeminen itse on tarpeen, milloin muut voivat tehdä asian jos tekevät ja milloin ei ja myös pysyä siinä päätöksessä.

Sinä voit vaikuttaa vain siihen, millä tavalla ongelma koskettaa sinua, et siihen, tulevatko kaikki asiat hoidettua.

Minusta tuntuu aika mahdottomalta tavoitteelta tuo huolehtimisen lopettaminen. Lisäisi vaan ahdistusta pelkkä yrittäminen. (Myönnettäköön, että olen aika ahdistunut ja herkkä ahdistumaan. Sinänsä paradoksaalista, että huolehtiminen voi viedä toimintakyvyn asian hoitamiselta.)

Paljon on sulla noita huolenaiheita, mutta missä menee se huolestumisen raja, eli onko sulla syytä olla huolissasi koko ajan kaikista ton listan ja vielä niistä muistakin asioista,onko kaikki kokoajan niin huonosti? enpä usko,eli jotain huolenaiheita kait ihmisellä "kuuluukin" olla, mutta jos on alituisesti huolissaan kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä, ei ole ihme jos masentuu.
.
Huolehtimalla ts.murehtimalla/olemalla huolissaan ne asiat ei kuntoon tulekaan. Hoitamalla ts. toimimalla ne asiat hoituu. Sellaisista asioista on turha huolehtia/murehtia, joihin itse ei voi vaikuttaa, eikä läheskään kaikkia asioita maailmassa pysty kyllä itse hoitamaan.

Mielestäni; pysähdytään heti tuohon ensimmäiseen lauseeseen ei jatketa yhtään sen pidemmälle...

Kokeileppa vastata kymykseen "Miksi Ihminen "joutuu..."" ? Keskittyy yhteen asiaan ja kokeilee pääseko edes sen yhden asian kanssa mitenkään sinuiksi ja ymmärrettävälle tasolle.

Miksi ensinnäkin projisoit sen jonnekkin tulevaisuuteen niinsanotusti tavoitteeksi. Sinä olet se henkilo joka on vastuussa omista huolehtimisen ajatusten luomisista, Jos et luo niitä ajtuksia et ole huolestunut . tämä prosessi on nyt ei jossain tavoitteellisessa tulevaisuudessa jota on mahdotonta saavuttaa jne

Ensiksi pitää uskaltaa ottaa vastuu siitä että itse luo ajatuksensa, jos niitä joku muu yrittää luoda sinulle sinun pitää olla riittävän valveilla huomataksesi sen.

kun laittaa asiat kuntoon niin ei tarvi huolehtia. ketjun aloitusviestissähän oli ihan hyvä lista jonka mukaan voi heti tänään aloittaa.

Pidäppä huolta ettet kuole.

Onko tuo hyvä lista asioista jotka voi itse laittaa kuntoon?
Itsellä ainakin tuossa
Huoli sellaisten instanssien osaamisesta ja kyvystä hoitaa työnsä, jotka vaikuttavat omaan ja lähimmäisten elämään- kohdassa menisi sormi suuhun.
- Huoli yhteiskunnan tilasta ja eritoten - Huoli muiden yhteiskuntien tilasta-kohdat
vaikuttavat myös verrattain mahdottomalta hoitaa.

Kyllä voi opetella pois liiasta huolehtimisesta. Asiat voi hoitaa kuntoon ilmankin turhaa stressaamista ja ahdistusta. Sen opettelu vaan voi olla vähän vaikeeta.

Huolehtiminen tarkoittaa välittämistä. Pitää lakata välittämästä. Ei hirveän ihmismäinen ajatus mutta mikään muu ratkaisu ei ole looginen.

Höpsistä, sanon tuohon ainoaan loogiseen ratkaisuun. Jos huolehtiminen on välittämistä, niin sehän on vain riistäytynyt käsistä. Välittäminen saa jäädä jäljelle, se vaan pitää ottaa itse omaan haltuun, ei toisinpäin että se ottaa ihmisen haltuunsa.

Sitä tarkoitinkin, että täytyy välittää vain itselle keskeisistä asioista. Muista asioista tulisi olla välinpitämätön.

En ole edelleenkään samaa mieltä. Itselle keskeisistä asioista huolehtiminen teki minusta hermoraunion. Siihen pätee sama juttu kaikkeen huolehtimiseen: pitää oppia sanomaan "ei!" silloin kun huolehtiminen ei auta (eli yleensä melkein aina).