KESKUSTELU

Olen keski-ikäinen suomalainen hetoromies. Kaiketi siihen joukkoon voin sanoa kuuluvani. Ongelmia sen sijaan on aina tuottanut määritellä itseäni johonkin tarkempaan ryhmään vaikka "nörtti", "urheilija", "älykäs" yms. Sinällään tarvetta ei tähän ole, mutta kaikki tuntemani ihmiset mahtuvat yleensä muutamaan kategoriaan. Itse olen joku ihme sulautuja, joka on lähes kaikkea. Lähdetään vaikka siitä, että olen IT-alalla, mutta harrastan silti melkein ammattimaisesti liikuntaa. Toimin näillä molemmilla kentillä luonnollisesti. Tuntemissani ei ole ketään samanlaista. Toki jotkut tuntemani IT-ihmiset harrastavat jotain sählyä jne.
Tekniikka kaikenkaikkiaan on sydäntäni lähellä. Toisaalta taas olen hirveän luontoihminen. Ei parempaa voi olla, kuin sulkea kaikki mahdolliset yhteydet ulkomaailmaan ja painua yöksi uistelemaan tyynelle järvenselälle. Näissäkin piireissä minulla on ystäviä, mutta kaikki ovat vain toisella puolella.

Olen perusluonteeltani erittäin rauhallinen ja harkitseva, mutta kun Suomi pelaa lätkää niin huudan ja kannustan, haukun tuomaria, juon kaljaa ja möykkään. Tällaisestakin porukasta minulla on kavereita, heidän kanssaan pyörin keväisin MM-kisojen aikaan, muuten kiinnostuksen kohteemme ja maailmankatsomuksemme ovat hiukan erilaiset.

Muitakin vastaavia löytyy. Olen siis vähän kaikkea, mutten pysyvästi kuulu mihinkään. Aina ollut näin. Siis olenko ihan ainutlaatuinen, jotenkin jakautunut persoona? Vai vaan sekaisin?

Miksi tunnet valtavaa tarvetta kategorisoida itsesi johonkin lootaan? Oot vaan oma ittes, ei siinä mitään kummallista ole jos ihmistä ei voida leimallisesti kategorioida tai stereotypisoida, vaikka siihen ihmisillä luontainen taipumus onkin. Itseään ja potenttiaalihan tuolla mentaliteetillä vain rajoittaisi.

Soon vähän ku sanois, että palomiehet eivät voi maalata tauluja, koska ovat palomiehiä eivätkä taiteilijoita. Älytöntä.

_________________
Muina muikkuina.

.

Minulla on ehkä samanlainen ongelma,
vaikka en olekkaan eri piireissä kuin kala vedessä.

En ole todennäköisesti yhtä sopeutuva kuin aloittaja.

Kyse on tunteesta, enkä tiedä mistä se johtuu.

_________________
http://juhasamy.net | Vapaata tahtoa ei ole, mutta silti on toivoa!

Nuorempana tunsin itseni pääasiassa ulkopuoliseksi, nykyään lähinnä väliinputoajaksi. Osittain ymmärrä useiden eri janojen ääripäiden porukoita, osittain en.

Masentuneeksi olen ilmeisesti liian aktiivinen (kirjoittavainen ja hyvällä säällä liikkuvainen), mutta terveeksi minusta ei päänuppini kanssa ole. En pärjää hannuhanhien kanssa, siis ihmisten jotka eivät voi käsittää että toisten elämä ei olekaan aina ollut ruusuilla tanssimista. Enkä jaksa vakaumuksellisesti negatiivisia ihmisiä jotka haukkuvat aina kaiken pystyyn saaden nautintoa murjottamisesta ja kyynisyydestä.

Naiseksi olen usein liian kiinnostunut epätyypillisistä asioista, enkä osaa vetää ruksia itseni yli niin että välittäisin kaikista ja kaikesta muusta enemmän kuin itsestäni niin että päivä menisi aamusta iltaan muita passaillessa, ruokaa laittaessa ja kotia pyörittäessä. Kotileikkini ovat erakon leikkejä, eivät Pieni talo preerialla -kamaa. Mutta mieheksi minusta ei ole kun ei se miesmäisyyskään tarpeeksi minussa vaikuta ja puuttuu oleellinen välineistö.

Olen yleensä aina väärän ikäinen, vääristä asioista kiinnostunut ja mitä milloinkin jos johonkin joukkoon päädyn. Mutta näin vanhemmiten en ehkä jaksa siitä enää niin kauheasti stressata. Oikeastaan se tunne että ei ole koskaan saanut täysin muun ihmiskunnan hyväksyntää on aika vapauttava - mitä ei ole saanut, tuskin tulee koskaan saamaankaan, joten turhahan sitä on tavoitellakaan!

Laumasieluisuus ei ole mikään niin pyhä ja mahtava asia että sitä pitäisi kaivata. Ja väistämättä kuitenkin aina muistuttaa jotakuta jonkin aikaa jossakin. Yhteys muihin löytyy niistä pienistä hetkistä ja asioista kun huomaa että jollakulla on täsmälleen sama ajatus. Viis siitä onko hän sitten muutenkin täysin identtinen oman itsen kanssa.

Juu. Voin yhtyä moniin Rousseaun tuumailuihin tässä aiheessa.

Laitanpa tän tähän viel kieli poskel ja pilke silmäkulmassa.

http://www.youtube.com/watch?v=IvfcnpJRf0Q

_________________
Muina muikkuina.

Moni asia kiinnostaa, mutta muiden näistä yksittäisistä asioista kiinnostuneiden kanssa ei sitten olekaan mitään muuta yhteistä. Aika harvassa ovat ne, joiden kanssa pystyisi keskustelemaan esimerkiksi sekä musiikista, historiasta että science fictionista.

_________________
"With the first link the chain is forged. The first speech censored, the first thought forbidden, the first freedom denied, chains us all irrevocably."

Miksi ihmeessä pitäisi kuulua mihinkään joukkoon? Ja toisaalta taas, onko sellaisia joukkoja olemassakaan? En usko että niitä on olemassa muualla kuin omassa päässämme.

Ihan normaalina näkisin tuon, että ihminen omaa erilaisia sosiaalisia ympyröitä sekä sen, että näihin kuuluvien toisten ihmisten suhteen on vaan siellä sitten joitakin kosketuskohtia itsensä kanssa. Ei taida olla olemassa toista täysin samanlaista ihmistä, jonka kanssa kaikki puolet kohtaisivat, vaan enemmänkin sitten omataan tällainen erilaisten tuttavuuksien ja ystävien verkosto, jossa yhden kanssa ollaan samalla aaltopituudella yhden asian suhteen ja toisen kanssa toisaalla toisen asian suhteen. Ihmisellä on erilaisia rooleja erilaisiin tilanteisiin ja eri ihmisiä varten jo ihan yhteisöllisen elämisen kannaltakin ja sen helpottamiseksi.

Ihmisten ja itsensä lokeroiminen tai sen yrittäminen saattaa enemmänkin vähentää mahdollisuuksia siellä sosiaalisen elämän puolella uusiin ja erilaisiin ihmisiin tutustumisen suhteen. Aina tulee olemaan ihmisiä, joiden kanssa ei kemiat pelaa, mutta ei ole mikään pakko pelatakkaan, koska sinun elämääsi elät vain sinä ja valintasi siihen liittyvien seikkojen suhteen teet sinä ollen sitten myös näistä valinnoistasi vastuussa. Jotkut ihmiset saavat turvallisuuden tunnetta suuremmasta yhteisöllisyydestä kuulumalla johonkin suljetumpaan ryhmään ja toiset sitten liikkuvat laajemmin erilaisten sosiaalisten ryhmien välillä yhteen ryhmään keskittymättä sekä on niitäkin, jotka valitsevat eristäytymisen tai valikoituvat elämään eristyneemmin. Ei taida olla olemassa sitä yhtä ja ainoaa oikeaa tapaa tai valintaa tämän asian suhteen.

_________________
”Tietämättömyys antaa ihmiselle paljon luultavaa.”
-George Eliot

.

Voi olla, että joukkoonkuulumattomuus on vain sitä, ettei koe tulevansa hyväksytyksi sellaisenaan. Periaatteessa voisi olla samanlainen kuin jappe_normaali, mutta tuota vastaan sotii oma vapaudentarve, josta luopuminen ahdistaa liiaksi. Kuitenkaan ei voi olla täysin oma itsensäkään. Vähän kestämätön tilanne.

Joskus luin YLE:n sivuilta, että lähimmät saattavat joskus olla niitä pahimpia. Ehkä osa on oppinut liittämään lähisuhteeseen jotain pahaa. Kuuluvuus kuitenkin liittyy lähellä olemiseen. Joten siinä kun haluaa olla osa jotain, niin sitä karttaa samalla. Taas kestämätön tai vaikea tilanne joissain tapauksissa.

_________________
http://juhasamy.net | Vapaata tahtoa ei ole, mutta silti on toivoa!

Öö mä en oikein ymmärrä että mikä mihinkään joukkoon kuulumattomuuden tunne? Sähän kuulut moneenkin erilaiseen joukkoon. Se että kukaan ei ole tasan samanlainen kuin sä ei ole mitenkään ihmeellistä eikä tee susta erityistä.

_________________
Minun ei ole pakko lukea tällaista paskaa.

Sopinee ketjuun:

_________________
"With the first link the chain is forged. The first speech censored, the first thought forbidden, the first freedom denied, chains us all irrevocably."

{x : ∀y[x∉y] } = ∅

_________________
We're all mad here.

Miksi pitäisi rajoittaa itseäsi yhden nimekkeen alle? Mikseti voisi olla nörtti, urheilija, taiteilija, boheemi muusikko yms. samaan aikaan?

Ja mikäli taas vaivaa ettei samanlaisia ihmisiä löydy, jotka jakavat samat "lokerot":

niin miksi pitäisi löytää ihmisiä jotka jakavat kaikki ominaisuutesi? Miksi ei etsiä vaikkapa historia ystävää, jonka kanssa jauhaa historiasta ja scifi-kaveri sitä aihetta varten? Käytin nyt vain tätä quotea esimerkkinä.

Minusta on ihan normaalia, että ihminen elää useammassa eri piirissä, eräänlaisessa sosiaalisten piirien leikkauskohdassa. Toisaalta ihminen saattaa haluta vahvistaa tiettyyn ryhmään kuuluvuuden tunnettaan, esim. omaksumalla sen tavat ensisijaisiksi (hipsterit ) mutta tällöinkin liittymäkohtia löytynee myös muihin lokeroihin.

Ongelma vaikuttaisi olevan pikemminkin se, ettei kukaan kuulu sinun joukkoosi.

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi

Olet selvästi pienen vähemmistön edustaja.

Ihmisiä pallolla on 7 050 400 000, joista suomalaisia 5 400 000, joista miespuolisia keski-ikäisiä (Erik H. Eriksonin määritelmän mukaisia 40-65vuotiaita ) on 738 000. Kun vähennetään homoseksuaalit ja bi:t saadaan määräksi n. 650 000.

Kuulut siis 0,009% vähemmistöön maapallolla. Kaikesta populasta 99.991% on "niitä muita".

_________________
Yleinen mielipide on aina väärässä.