KESKUSTELU

Falsifikaatioperiaatteen pohjalla on Popperin havainto siitä, että tieteellisiä selitysjärjestelmiä on mahdotonta todistaa aukottomasti oikeiksi, koska induktiivisen eli yksityistapauksista, esimerkiksi tieteellisistä kokeista, yleistävän päättelyn pohjalta voidaan päätellä itse asiassa vain se, että tähän mennessä ei ole tullut vastaan yksittäistapausta, joka kumoaisi esitetyn selityksen tai teorian. Sen sijaan falsifikaatioperiaatteen mukaisesti teorian aukottomasti vääräksi todistaminen on mahdollista. Sen vuoksi tieteellisestä teoriasta on oltava mahdollista johtaa ennuste tai seuraamus, jota voidaan kokeellisesti testata. Näin voidaan tieteellisten kokeiden avulla löytää alkuperäisen teorian heikkoja kohtia tai virheellisyyksiä.

http://fi.wikipedia.org/wiki/Karl_Popper

Sinä kai sitten osaat selittää, että miksi tuo lihavoitu kohta on mahdollista, kun taas sitä ennen mainittu asia ei ole?

Esimerkiksi sosiaalisen ja psykologisen tutkimuksen kohdalla on käytännössä mahdotonta luoda koetilanteita, joissa koeasetelma olisi sama kuin teorian syntymisen hetkellä. Itse asiassa, minä en edes tällä hetkellä usko sellaisen mahdollisuuteen. Hetken vangitseminen niin monipuolisesti ja 'riittävän' tarkasti, että se voitaisiin toteuttaa nykyisellä tekniikalla, ei ole olemassakaan. Fysiikassa ja biologiassa sellainen onnistuu ehkä paremmin johtuen ilmiöiden erilaisesta luonteesta, mutta falsifioinnin vaatimus alkaa kuullostamaan hölmöltä sosiologian ja psykologian kohdalla.

Ennusteita toki voidaan luoda, mutta omasta mielestäni ainakaan psykoanalyysin huonoa ennustettavuutta ei ole pystytty riittävän vakuuttavasti kumoamaan muiden psykologisten suuntausten johdosta. Evidenssiä löytyy puolesta ja vastaan. Välillä sitä puoltavaa evidenssiä löytyy jopa vihollisleirin tutkimuspöydästä, mutta siellä katsotaan asioita tietenkin vain omien kakkuloiden lävitse, jolloin ei aina edes tajuta, mitä uudet tulokset saattavat implikoida. Psykoanalyysin kohdalla on jo tottunut siihen, että sitä kohdellaan aina vihollisena ja sillä on paska maine. Valitettavasti maine ei ole kriteeri, jonka perusteella voi aina tehdä valideja päätelmiä totuuarvosta.

Freud on mielestäni solvannut jäykkiä käsityksiä ihmisarvosta aivan samalla tavalla kuin Darwin, koska molemmat halusivat sotkea aiemmin valinneita käsityksiä ihmisen hienosta olemuksesta. Toinen olettaa, että polveudumme apinoista. Toinen olettaa, että olemme erittäin lisääntymiskeskeinen laji.

Minusta vastaus kysymyksesi ensimmäisen puoliskoon on kirjoitettu tuohon lihavoitua kohtaa edeltävään osaan. Ja tuo jälkimmäinenkin osa lienee kyllä pääteltävissä tyyliin: jos havainnot eivät vastaa teoriaa, olisi loogisesti ristiriitaista väittää teorian olevan oikeassa, jolloin teoria lienee väärä kyseisen ilmiön kohdalla, vai kuinka?



Falsifiointikriteeri ei kuulosta mielestäni yhtään hölmöltä jos tavoitellaan objektiivisuutta. Kaiketi kun se, mikä on hölmöä, seurannee vain siitä, mitä tavoitellaan tai mitkä ovat tavoitteen saavuttamisen edellytykset.



Jos jollain teorialla on sellainen maine, ettei se kykene selittämään tieteen vaatimusten mukaan ilmiöitä, joita se väittää tieteellisesti selittävänsä, niin miksi tuo maine ei kelpaa kriteeriksi rankata teoriaa tieteen ulkopuolelle? Ja mitä tulee ennustamiseen, on sitäkin monentyyppistä: kvanttimekaanisen systeemin tilaa jollain randomilla hetkellä ei voida ennustaa, mutta toimintaperiaatteet, joiden mukaan tuo ennustamattomuus toimii, voidaan "ennustaa". Enkä näe juuri nyt mitään periaatteellista syytä, miksei samaa ajatusta voi soveltaa muihinkin sellaisiin ilmiöihin, jotka eivät yksittäisinä tapahtumina ole välttämättä sellaisenaan ennustettavissa kuten esim. juuri jonkun psyykkisistä vaivoista kärsivän potilaan henkinen tila jollain tietyllä (tai siis randomilla) hetkellä.

Ei tuossa havainnollisteta asiaa millään tavalla. Mm. siksi tuo ei minulle aukea.



Se ei kuullosta, jos sitä sovelletaan sopivassa tilanteessa. Sen sijaan psykologiaa kritisoivat henkilöt ovat usein pimittämässä esim. kaksoissokkokokeita, kun ajattelevat, että tämä olisi riittävä keino sulkea pois placebo-vaikutus. Ongelma on siinä, että ensikerralla tuo placebo-vaikutus saattaa syntyä jotakin muuta kautta. Yksi ihminen on sellaisenaan hiton monen muuttujan kimppu, ja siihen kun laitetaan vielä mahdollisesti useampi ihminen samaan tilanteeseen, niin syntyy ihan järjetön määrä yhdistelmiä, joiden ennustaminen vaatisi supertietokoneen laskentatehoa, mutta samalla jotain ihmisen kaltaista korkeampaa älykkyyttä. Sellaista teknologiaa ei ole vielä käytössä, sillä se vaatisi kenties nykyistä parempien tekoälyjen ohjelmoimista.

Jokaisessa koetilanteessa oleva ihminen osaa tsempata itseään luovasti ja tilanteesta riippuen. Älykäämpi yksilö alistuu vielä vähemmän koeasetelman ehtoihin, jos epäilee sellaisen olevan käynnissä. Ongelmat eivät siis lopu kaksoissokkomenetelmän käyttämiseen. Enkä itse edes jaksa uskoa siihen, että sillä loppujen lopuksi kovin suurta objektiivisuuslisää saavutetaan. Esim. jonkun lääkeaineen tutkimuksessa se toimii selvästi paremmin. Ihmisen huomio lääkkeen nauttimisessa kohdistuu usein ainoastaan elottomaan aineeseen, kun se sosiaalista käyttäytymistä selvittävissä kokeissa kohdistuu muihin ihmisiin. Tuolla seikalla on erittäin suuri merkitys.

Uskoa ei voi pukea ja pistää päälle kolmannen osapuolen toimesta. Siihen voidaan toki vaikuttaa suggeroinnilla ja valheilla, enemmän tai vähemmän ja yksilöstä riippuen, niin kuin tämä taannoinen koe osoitti, jossa testailtiin ihmisen 'natsispotentiaalia' sähköiskuihin perustuvalla kokeella.



Siksi, että usein ne, jotka ovat asiaan perehtyneet, ovat paremmin perillä ko. tiedekunnan ongelmista. Tämä tarkoitaa sitä, että he ovat perillä siitä, mitä menetelmiä voidaan soveltaa ja mitä ei. Eli onko objektiivisuutta tavoitteleva menetelmä riittävän hyvä, että siihen siirtyminen maksaisi vaivan. Onhan se varma, että ne, jotka miettivät asiaa lähinnä taloudelliselta kantilta, kannattavat mitä järjettömimpiä asioita, koska tällaisien järjettömyyksien eteenpäin buukkaaminen aiheuttaa sen, että idiootimmastakin asiasta saadaan revittyä suuren ihmismassan johdosta suuret voitot. Tämän johdosta on käsittääkseni syntynyt myös käsitys ns. nollatutkimuksista, jotka syntyvät voimakkaista taloudellisista tarpeista kuin jostain intohimosta, tiedonjanosta ja luovuudesta.

Eikä sekään tietenkään riitä, että luonnontietelijät vaahtoavat ja syyttävät 'humanistisempia' aineita pseudotieteelliseksi. Jos samoja menetelmiä voitaisiin soveltaa mukisematta, niin miksi ihmeessä niihin ei siirryttäisi? En ainakaan itse usko siihen, että psykologia on tiedekuntana sen enempää asenteellistunut ja tarkoituksella tietoa vastaan kuin muutkaan tiedekunnat.



Ehkäpä kvanttimekaniikka ei ole vielä oppiaineena eksynyt psykologian laitoksille?

"Sosiobiologia" tarkoittaa ANTOPAVLOVISMIN ideologiaa, joka KIISTÄÄ EHDOLLISTUMISMEKANISMIN OLEMASSAOLON ja vaikutuksen evoluutiossa joko eksplisiittisen aksiomaattisesti (Tooby&Cosmides: "Evolutionary Psychology Primer") tai implisiittisesti, vilpillisen julkilausumattomasti (Noam Chomsky, Steven Pinker, Antonio Damasio, Antti Revonsuo). Saatetaan myös kiistää ainoastaan instrumentaaliset/operandit ehdolliset refleksit ja selittää väärinklassiset sellaiset, jotka ovat ehdolliten ja ehdottomien välimuoto ("peilisoluteoria").

"Sosiobiologia/evoluutipsykologia" on ns. PSEUDOTIEDETTÄ.

Evoluutiopsykologia ei toimi siitä yksinkertaisesta syystä, että geneettisesti periytyy vain biologia. Siis psykologia ei periydy geneettisesti sen enempää kuin yhteiskunnalliset rakenteetkaan. Tietyissä evoluutionsa vaiheissa ihmisillä on ollut joitain psykologisia ominaisuuksia, joita on jollain tasolla ollut eläimilläkin, sillä ymmärtääkseni tuota ehdollista refleksiä pidetään alkeellisimpana psykologisena ilmiönä.

Niinpä nykyihmisen psykologiaa voidaan menestyksellisesti tutkia vain tutkimalla nykyihmistä, koska psykologia ei tule geneettisen koodin kautta. Sieltä tulee vain biologia.

En lukenut ketjua. Vastaus kysymykseen on, että se voi toimia, se ei vain vastaa kaikkiin ihmisen toimintaa koskeviin kysymyksiin. Eikä se täysin varmasti vastaa mihinkään, mutta on täysin täysin byllystä väittää, että se joko toimii tai ei toimi.

Edit: Laurihan sen sanoi heti toisessa viestissä:

Ei se noin mene. Vaatii aika ahdasta puhdasoppisuutta uskoa tuohon. Sitä paitsi psykologian ja biologian raja on liukuva. Yksikäsitteisesti niitä ei voi erottaa toisistaan.

Psykologian osalta ongelma on laajemminkin se, että samat havainnot sopivat useisiin erilaisilta pohjilta luotuihin teorioihin. Yhteiskuntatieteissä mainittu ongelma on vielä suurempi.

Evoluutio menee omaa tietään, eikä ole edes tietoinen psykologiasta.

Olen suunnilleen samaa mieltä, ettei ole parempaakaan keinoa tutkia ihmisen käyttäytymistä kuin psykologia. Psykologisiin arvioihin tulee toisaalta aina liittää melko suuri virheen mahdollisuus, koska psykologiset yleistykset eivät yksinkertaisesti päde kaikkiin yksilöihin.

Biologisessa evoluutiossa ehdollistuneet käyttämismallit syrjäyttävät niilä lajeilla, joilla aivokuori on, geneettisiä käyttäytymiosmalleja ja ehdollistumismekanismi vaikuttaa myös fysiologisten elintoimintojen ohajuksessa.

http://www.helsinki.fi/agora/vara/mieli ... iolle.html

Yhteiskunta kiihdyttää tätä olemukseltaan biologista prosessia, koska paremmasta ehdollistumisjärjetelmästä ja ihmisellä kattavammasta tietoisesta ohjauksesta on aina varmasti lisääntymisetua yhteisölle.

Yhteiskunta on ihmisen evoluutiolle täysin ratkaiseva, biologiselta kannalta tarkasteltuna ympäristötekijä.

Arkkis kirjoitti:
Jaahas, mielenkiintoista siinäkin mielessä, että miten kyseinen prosessi "nukleotidijärjestyksestä käyttäytymismalliin" etenee. Ilmeisestikään tätä kuvaavia teorioita ei ole vielä tieteen piirissä?

On tyhmyyttä väittää etteikö geneettisillä ominaisuuksilla olisi käyttäytymiseen mitään vaikutusta. DNA säätelee jo hormonitasapainosta sokerin aineenvaihduntaominaisuuksiin ja ilmeisesti rähinäviinavaikutukseen asti ihmisen käyttäytymistä.

Kokemustuntija kirjoitti:
Allekirjoittanut ei ole sellaista väittänytkään, vaan penännyt lähinnä kuvausta prosessista, joka johtaa "proteiinisynteesin tuotteesta käyttäytymiseen". Tätä voi tarkastella yksittäistapauksen viitekehyksessä ja kuten jo mainitsit, tuo hormonitasapaino-esimerkkikin olisi siihen mitä parahultaisin.

Joo no se tullaan mallintamaan varmasti jonain päivänä, mutta tuskin Tiede-lehden foorumilla.

Prosessi nukleitidijärjestyten ohjamista ehdottomista refelekseistä ehdollisiin sellsisiin, jotka eivä perustu nukleotidijärjestyksille, etenee geenien nukleotidijärjetyksessä siten, että nuo järjestykset hajoavat ja myös kytkeytyvät pois päältä, ellei evoluutio niitä PIDÄ YLLÄ karsimalla ne, joilta ne ovat mutatoituneet.