KESKUSTELU

Kääntäen:

Voisiko joku määritellä mitä tarkoittaa kulttuurilla?

Tuotakin toki on yritetty ja muistaakseni eräs antropologi listasi liki pari sataa eri määritelmää kulttuurille, jotka kaikki toimivat enemmän tai vähemmän.

Biologialle on joka tapauksessa vähemmän toimivia määritelmiä ja melkoinen kasa aineistoa tukenaan, joten siitä puhuminen on varsin perusteltua.



Lässyn lässyn.

Kaltaisesi postmodernistit muistavat relativisoida ja asettaa valtadiskurssien alle kaiken muun paitsi oman ajattelunsa.




Seminaari oli varsin asiallinen, eikä siellä täten jauhettu sosiokonstruktivistista saastaa. Segerstrålekin puhui ihan muista aiheista, sanoen vielä että Defenders of the Truth-aiheesta kiinnostuneet voivat lukea itse kirjan.

1. Tästä ensi alkuun. Teorian falsifioinnissa ei ole kyse siitä, että henkilö X ymmärtää teorian ja osaa luetella sen teesit alusta loppuun, ja silti hylkää sen. Falsifioinnissa on kyse siitä, että teoria muodostetaan siten, että sen pohjalta voi muodostaa testattavia hypoteeseja, joiden tulokset saattavat kumota teorian. Jos teoria ei tätä kye perustamaan, edes ns. ajatuskokeen muodossa, on teoria kumoamaton ja siten väitteenä yhtä arvokas tieteelliselle tiedonetsinnälle kuin lausuma "joko nyt on tiistai tai ei".

2. En epäile, ettetkö kirjat lukeneena ole pätevä laukomaan virheetöntä kritiikkiä, mutta niinkin esoteerisen ja tilannetta varten kehitetyn (ad hoc) teorian hallitseminen on kovin hankalaa. Minä en siten syytä kirjojen kirjoittajia tietämättömyydestä. Teoriaa voi kritisoida, tietämättä sen jokaista yksityiskohtaa. Esimerkiksi ottamalla tarkastelun alle jokin kriittinen elementti, kuten piilotetut muistot (repressed memories), ja kyseenalaistamalla niiden olemassaolo päästään jo hyvin pitkälle.

3. Tilastotiede on kuin lyhtypylväs humalaiselle: käytetään useammin tukeutumiseen kuin valaisemiseen. -Winston Churchill

Se, että lähtee liikkeelle "toisenlaisista filosofisista näkemyksistä" ei ole ollenkaan huono meriitti. Sehän on vain kriittistä tarkastelua. On onnemme - amatöörifilosofeina - että tämänkailtasilla näkemyksillä on ollenkaan painoarvoa. Jos teoria ei kestä kriittistä, systemaattista analyysia, sen kyseenalaistaminen ei ole ollenkaan huono idea. Tämän jälkeen voidaan jopa kehittää teorian - pikemminkin paradigman - ulkopuolelta syitä, jotka saattavat johtaa teorian kumoutumiseen.

HohoFoo, psykoanalyysin tehokkuutta on tutkittu jossain määrin kokeissa, joissa "potilaita" on määrätty satunnaisesti joko oikean psykoterapeutin tai näyttelijän tuoliin. Psykoanalyysin tehokkuuden voi jossain määrin altistaa kokeellisen psykologian tutkimusmenetelmiin.
Tulokset eivät ole olleet kovin lupaavia. Lisäksi, on huomioitava että psykoanalyysi on yksi kalleimmista ja kenties pitkäkestoisin terapian muoto, siksi myös kenties ei niin suositeltava muoto. Harrastuksena useat vannovat sen nimeen.

Kokeellisen psykologian tutkimusmenetelmin (joihin sisältyy luonnollisesti myös placebo-kontrolloidut kaksoissokkokokeet, joita tässä kontekstissa on mahdotonta soveltaa; kuinka terapeutti ei tietäisi onko hän terapeutti [tosin tätä voidaan hallita potilasmanipulaatiolla]) esimerkiksi kognitiivis-behavioristinen terapia on laajalti tutkittu teoreettinen lähestymismalli. Tulokset ovat olleet kovin lupaavia vaivaan jos toiseenkin. Biologinen lääketiedekin oli aikoinaan lapsekengissään. Mielen toimintaan ja sisältöön pystyy vaikuttamaan muutenkin kuin biologisilla hoidoilla, mutta on vielä pitkä matka todella tehokkaiden hoitomuotojen yleistymiseen.

Esimerkiksi Bertrand Russellin (mm.) luomat loogiset järjestelmät ovat malliesimerkki falsifioitavista teorioista. Logiikan järjestelmät ovat filosofian tärkeimpiä tutkimuskohteita, ja tarkkuudessaan siellä matematiikan naapurustossa. Kannustan tutustumaan analyyttisen filosofian perusteoksiin.

Arkkis, ko. henkilöiden ja heidän edustamien teorioiden alasampuminen takaa sinulle professuurin missä tahansa maailman huippuyliopistoissa. Odotan innolla julkaisuasi. Suosittelen myös, että kirjoitat artikkeliesi pohjalta kirjan, joka varmasti istuu tietokirjojen top-5 listalla seuraavat 20 vuotta.

Muista olla käyttämättä caps lockia, Science tunnetusti hylkää vedokset, joissa systemaattisesti väärinkäytetään isoja kirjaimia.

Loogisia järjestelmiä ei voida falsifioida empiirisin menetelmin. Toisaalta, positivistien verifioitavuusvaatimuksen (tai tässä tapauksessa falsifioitavuusvaatimuksen) ei koskaan ajateltukaan koskevan formaalisia tieteitä.

Biologian ja kulttuurin käsitteiden käyttö on merkityksiltään ameebamaista kielipeliä, jossa konnotaatiot rulettaa. Tosiasiassa koko homma kun perustuu yksinkertaisilla dikotomioilla kikkailemiselle eri konteksteissa. Itse monessa tapauksessa välttäisin kummankin käsitteen käyttämistä as far as possible.


Missasit pointin täydellisesti.

Viittasin erityisesti biologistien palvoman Osmo Tammisalon kommenttiin, jossa hän (mielestä nerokkaasti) totesi että biologiaan suhtaudutaan pirun tiukkapipoisesti ja se on tärkeä syy miksi sen ajatellaan olevan enemmän kuin onkaan. Ilmaista mainosta. Toki outo argumentti kyseiseltä henkilöltä (Darwin-seuran puheenjohtaja?), mutta osuva joka tapauksessa.

Valtadiskursseista puheen ollen - vaihdoin aiheen kirjallisuuteen tutustuttuani moneen kertaan kelkkaa ja nykyisin uskon että biologialla voidaan kuin voidaankin auttaa ymmärtämään ihmismielen toimintaa. Onko se postmodernismia ?


Hauska kuulla.

Segerstrålen teos on JP Roosin mukaan on yhteiskuntatieteilijöiden proskriptiolistalla joka tapauksessa. Ei sitä lue kukaan.

Minua yhtälössä kiinnostaakin, miten tuo kaava sopii siihen että Segerstråle toimii (edelleen?) peräti Harvardissa sosiologian professorina ?

Scuubiduubi, pinkkeri ja muut kuuden koplan jäsenet eivät ole ainoita evoluutiopsykologeja maailmassa, jotka uskovat mielen adaptaatioiden merkitykseen ihmislajilla. Bullerin (2006) mukaan he vain edustavat "vahvaa" ohjelmaa ja sitä mikä on saanut eniten mediapeittoa. Ei heitä tarvitse uskoa eikä hylätä kokonaan käsitystä ja keskustelua ihmismielen biologisista riippuvuussuhteista.

Ennen kuin hiljeneminen, räyhääminen ja katkeruus voittaa kuten melkein aina, lue edes Buller ennen kuin alat kirjoittamaan Evoluutiopsykologiasta yhtään mitään. (et tietenkään lue, mutta ainakin tiedät mitä missaat)

Långin Popperin ohella ihaileman Freudin teorioita sen sijaan ei voi edes periaatteessa falsifioida, koska psykoanalyyttisen teorian mukaan epäilijä torjuu tosiasiat välttääkseen neuroosin. HohoFoo Ke Touko 26, 2010 12:37 pm.

Esimerkiksi tämä lainaus nimimerkki HohoFoolta osoittaa aika hyvin sen, millä tasolla psykoanalyysin kritiikki on suomessa. Jos hän tietäisi kritiikin kohteesta jotain, niin hän tietäisi mm. senkin, että itseasiassa skeptinen asenne olisi avain vapauteen neuroosista. Eli kyky saada yksilö kyseenalaistamaan juurtuneita toimintamalleja, jotka sisältävät irrationaalisuutta ja ristiriitaisuuksia, ja jotka eivät perustu riittävän johdonmukaiselle ja rationaaliselle perustalle. Se, milloin vastarinnassa on kyse defenssimekanismista, ja milloin pätevästä argumentoinnista faktoihin perustuen, on moraalinen ongelma.

Mikäli tässä yritettiin soveltaa falsifioinnin logiikkaa psykoanalyysiin, niin siinä epäonnistuttiin surkeasti. Tällaisia samanlaisia hölmöjä soveltamisyrityksiä olen lukenut muualtakin ja varmasti juuri siksi myös oma käsitykseni Popperin todellisista ideoista saattanut likaantua.



Kyllä se tietysti vaatii tietynlaista luonnetta ja lahjakkuutta, että kykenee ymmärtämään teorian kehittelijän ajatuksenjuoksua. Joskus käy jopa niin, että teoretisoinnin osalta jäävät elämään täysin muut asiat kuin mikä niissä oli alunperin kaikista olennaisinta.

Neonomide kirjoitti:
Niinpä, Arkkiksen kohdalla synnynnäinen temperamentti vie voiton ehdollistuneen järjen äänen hivenistä.

Itse suhtaudun hyvin skeptisesti psykoterapeuttisten hoitokeinojen soveltuvuuteen esimerkiksi psykoosipotilaiden hoidossa, koska psykoosi on aivokemiallinen häiriötila, jota hokkuspokkus sanoilla ei voida parantaa.

Pahinta laatua. Juuri tätä tarkoitin edellisellä.

Kuka tahansa älykäs ja ennenkaikkea älyllisesti rehellinen ihminen tulee samaan johtopäätökseen perehtymällä itse aiheeseen ja tuhlaamatta aikaansa sosiokonstruktivistisen hötön lukemiseen.




Proskriptiolistalla Suomessa ehkä, ei välttämättä Anglomaissa joissa henkilökohtaisilla suhteilla tuntuisi olevan vähemmän sijaa akateemisten virkojen jaossa, kuin täällä.

Ja taitaa olla Chicagon yliopistossa nykyään.

Jos aivokemialliseen häiriötilaan ei voi vaikuttaa sanoilla, niin kuinka voit selittää sanojen ilmiselvän vaikutuksen aivokemialliseen normaalitilaan?

Ei sanat hoidoissa edusta mitään hokkuspokkusta. Sanojen avulla suhteutetaan koettuja asioita ja annetaan niille merkityksiä. Sitä tekee niin terveet kuin sairaatkin. Ei potilaalle ole oleellista terapian tai hoidon nimi, vaan sen subjektiivinen merkitys ja sitä ei ulkopuolinen voi mitata millään keinolla.

Sulla varmaan löytyy esimerkkitapauksia sanoilla sairastetuista ihmisistä?

Ei sanat, vaan niiden välittämät merkitykset. Ihminen saa vaikka puhelun, jossa kerrotaan hänen puolisonsa kuolleen. Ihmisen elämä menee tämän vuoksi raiteiltaan ja hän sairastuu masennukseen.

Onko sinulle aivan uusi asia se, että sanat voivat välittävää ihmiselle hänen mielenterveytensä kannalta erittäin oleellisiä merkityksiä?

Jos välttämättä haluat redusoida asiaa aivokemiaan, niin toki siellä aivoissa tapahtuu muutoksia ihmisen kohdatteassa järkyttäviä asioita.