KESKUSTELU

Sanoin jo että se 99%-väite oli ihan tuulesta temmattu ja tarkoitettu lähinnä selventämään sitä pointtia, en todellakaan väitä olevani mikään huippuälykkö. Sen sijaan väitän että en tosiaankaan osaa olla kusipää, ja sen voin tarvittaessa todistaakin jos niikseen tulee.

Kyllä sä mun mielestä olet aika kusipää.

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi

No sinähän olit mm. sitä mieltä että jos ei eroa työstään vaikka tietää että delhissä on parempi työntekijä niin on epärehellinen. Itsestään liian hyvän kuvan antamista pidit epärehellisenä. Eikös opettajan tottelu vaikka olisi eri mieltä ole hyvän kuvan antamista.

Ehkä et vain huomaa sitä koska et vain osaa tarkastella muutoksia toisten käytöksissä tarpeeksi hyvin. Minunkin kiusaaminenkin loppui siihen kun tajusin tämän tempun. Toisaalta, pahimpiin kyykyttäjiin sekään ei toimi täysin, mutta vähentää ainakin heiltä saatua vittuilua ja alistamista huomattavasti.

Ei pitäisi tähän aiheeseen lähteä, mutta.... tässä yksi kalpea aavistus, vain sillä erotuksella, että himoni menevät kuukautiskierron mukaan, joten saan taukoa joka neljäs viikko. Viehättävyydeltäni olen normaali. No, olenko miesten listoilla huippukorkealla? Enpä ole. Kahdesta yhtä kauniista naisesta miehet aivan systemaattisesti valitsevat sen, joka on "kylmempi". Myös ne avioliitot, joissa nainen on haluton, ovat usein sellaisia että miehet tekevät vaimonsa puolesta mitä vain, eli homma toimii oikein mukavasti, jos vain osaa pihdata. Kun taas nainen joka ei osaa pihtailla... turha varmaan kertoa miten se kuvio silloin menee.

En minäkään, mutten ole myöskään tavannut yhtään miestä, joka olisi kokenut noin. Ja minä olen kokenut pariutumisen vähän niin, että jos sillä ei ole mikään hirveä hoppu, se tapahtuu aikalailla itsestään, ilman yrittämistä. Eli jossain ihan arkipäiväin tapahtumassa ilman mitään iskutarkoituksia. Esimerkiksi, että tulee juteltua jonkun kanssa, ja juttu luistaa, sitten vaihdetaan numeroita ja aletaan tapailla. Moni tuntemani nainen on nähnyt asian samoin.

Sinä ilmeisesti olet tilanteesi kuvailemasi tavalla aikanaan nähnyt, mikä on varmasti ollut v-mäistä. Tuliko koskaan mieleen, että olet ehkä yrittänyt liikaa, että olisiko voinut jossain kohtaa unohtaa ne neidot ja nauttia muusta opiskelijaelämästä ja ihan vaan kokeilla, sattuisiko joku pirkko ilman mitään yrittämistä koittaa lähestyä?


...ja minä taas en ole koskaan tavannut naista, joka ottaisi itselleen kumppanin, joka ei olisi myös panettava. Otanta tietysti rajoittuu vain niihin naisiin, jotka ovat siinä määrin hyviä ystäviä, että näistä asioista voidaan puhua. Minulle on jäänyt kuitenkin mielikuva, että naiset pääsääntöisesti ovat mieluummin yksin kuin kompromissimiehen kanssa. Mikä tukee tietysti väitettäsi, ettei naisilla ole vastaavaa pariutumisintoa kuin miehillä.


Uskoisin tämän olevan aika marginaalinen ongelma. Toki ikävä, marginaalisuudestaan huolimatta.

_________________
Life throws you curveballs, that's for sure.
- Stephen R. Bissette, Copper

Tältä se vähän tuntuisi. Mitä avoimemmin ja innokkaammin nainen esiintuo halukkuuttaan, sitä vähemmän miestä kinnostaa. Miehiä kiinnostavat vain ns. harvoin tarjolla olevat naiset, koska näiltä seksin saaminen tuntuu arvokkaammalta asialta kun ei näitä naisia oletettavasti ole koko kulmakunta höylännyt. Ja kuitenkaan värkit eivät (yleensä) käytössä kulu ja koko hemmetin hömpötyksen takana että naisen pitäisi esittää kylmäkiskoista ei ole mitään sen järkevempää syytä kuin että "neitseellisen" naisen lapset suuremmalla varmuudella ovat hänet saaneen miehen oikeita lapsia ja nainen takakireänä ei juokse kylillä vaan pysyy kotona hoivaamassa niitä yhteisiä jälkeläisiä.

Jos lapset poistetaan yhtälöstä eli ei edes haluta lisääntyä, on täysin naurettavaa että miesten pitäisi kokoajan vahtia sitä että nainen pysyy uskollisena ja täten valita mahdollisimman seksinvastaisia vaimoja jotta nämä takuulla eivät käy vieraissa.

Tottakai pinnallisesti katsoen ja päällisinpuolin voi vaikuttaa siltä että seksimyönteisemmillä naisilla käy flaksi, mutta vain ja ainoastaan panopuina. Parisuhdetta ajatellen se ei koskaan ole naiselle myönteinen ominaisuus.

Jos seksinkin unohtaa, niin nainen voi pyrkiä miellyttämään miestä monin eri tavoin ja siltikään sitä ei mitenkään arvosteta koska se tulee liian helposti. Toinen osapuoli alkaa olettamaan että se on ihan itsestäänselvyys että toinen passaa, palvelee ja ajaa kokoajan kumppaninsa etua.

Parisuhteessa se osapuoli joka keksii alussa olla se jolla on se nokka enemmän pystyssä ja arvostaa itseään ja täten saa aivopestyä toisenkin arvostamaan taitaa olla se jolla on kaikki valta. Sivusta katsoen vaikuttaisi siltä että mitä vittumaisempi ämmä sitä enemmän ja pidempään sen aviomies sitä jaksaa. Tai toisinpäin, eli kusipääjätkää ei muijat jätä.

On virhe olla miellyttävä, mukava ja kiva? Toivottavasti ei sentään. Jotenkin pessimistinen fiilis nyt itsellänikin. En nyt sentään oleta että kaikkien ihmisten välillä on joku pysyvä sotatila ja kaikki ihmissuhteet perustuvat vain alistumiseen tai hyväksikäyttöön.

Olen kyllä huomannut, että ihmiset hakeutuvat aika lailla omanlaiseen seuraan. Ehkä suosituilla pariutuminen on itsestäänselvyys, joka tapahtuu "itsestään", kunhan pitää hauskaa ja he hengailevat kaltaistensa kanssa. Hehän yleensä pitävät iskemisestä sosiaalisena pelinä. Nörttiporukoissa homma näyttäytyy aivan toisena.




Ei, vaan yritin liian vähän ja liian epäröyhkeästi. Kyllä minä sain usein aikaan mielenkiintoisen keskustelun jonkun tytön kanssa, mutta se ei herättänyt mitään vastakaikua. En osannut johdattaa tilannetta seksiin ja ihastumisen, eikä koskaan kukaan tyttö tehnyt minkäänlaista aloitetta siihen suuntaan. En saanut aloitteita myöskään passiivisissa tilanteissa. Itse asiassa minä en ole koskaan saanut naiselta aloitetta seksuaaliseen toimintaan, lukuunottamatta vaimoa, joka tekee joskus niin minun mieliksi. Minä olin kaveri, jolla oli mielenkiintoisia harrastuksia, mutta en seksikelpoinen. Kunnes sitten tutustuin vaimooni, joka näki minussa isäominaisuuksia lapsilleen. Passiivisuus toimii miehille, joilla on "sitä jotain", mutta ellei ole, saa nyhjätä passiivisena hautaan asti herättämättä kiinnostusta kenessäkään.

Tai ainakin keski-ikään. En sitten tiedä, millaista pariutuminen olisi tässä ikävaiheessa, kun naiset arvostavat aivan muita asioita kuin nuorina ja heiltä on nuoruuden viehättävyys kadonnut, mahdollisuudet niihin huippumiehiin, jotka nuorena suorittivat 90 % seksistä, menneet lopullisesti ja oma seksuaalinen itsetunto ja halukkuus kasvanut. Kyllähän ne sanovat, että nelikymppisenä tavallinen mieskin jo kelpaa, jopa seksiin, kunhan ei kranttuile ulkonäön suhteen.




Varmaan tuossa näkyy tuo valikoitumisilmiö. Sinä "normaalina" hengailet normaalien naisten kanssa, kun taas minä ja nörttilähipiirini ovat houkutelleet ylirationaalisia ja tunnekylmempiä tapauksia. Tuo "panettava" on siis ymmärrettävä muodossa "uskaltaa antaa seksiä". Eli turvallinen ja nössähtävä mies, jonka kanssa nainen voi saavuttaa täydellisen varmuuden, ettei joudu kilpailemaan toisen naisen kanssa. Yleensä nuo naiset pelkäävät miehiä, jotka saavat aikaan seksuaalisia reaktioita, kosa he pelkäävät hallitsemattomia tunteita.




Käsittääkseni naisen haluttomuus parisuhteessa ei ole mikään marginaalinen ongelma. Toki sille on valtava skaala syitä, ja omani voi olla marginaalissa ja tavalisimmat syyt haluttomuudelle muita, mutta yleistasolla ilmiö on yleinen.

Ehkä sitten olit ylikiltti etkä herättänyt huomiota. Minulle sanottiin monta kertaa aivan suoraan, että et sinä matematiikalla elämässäsi pärjää, hanki ennemmin sosiaalinen elämä. Vaikka en edes ollut totaalierakko, kyllä minulla oli kavereita vaikka olinmkin omalaatuinen ja paljon yksin luonnontieteiden parissa viihtyvä.




Oletko kenties saanut Asperger -diagnoosin? Kaavamaisuutesi vaikuttaa aika rajulta, jos sinulle pitää kaikki kertoa sääntöinä.

Totta. Sosiaalinen lahjakkuus on pitkälti sitä, että omaa jonkinlaisen intuition, jolla tajuaa sosiaaliset vivahteet. Järkeilemällä sitä ei voi tehdä, ihmiset ovat aivan liian monimutkaisia mallinnettavaksi loogisin kaavioin. Siksi sosiaalisuutta ei voi myöskään opettaa samoin kuin matematiikkaa. Opetus on aina epäsuoraa ja tilanteet pitää itse tajuta. Ja jos tuota lahjaa ei ole, niin ihmisellä ei ole mitään mahdollisuutta menestyä omilla teoillaan. Menestyminen on aina ensisijaisesti sitä, että osaa myydä omat ajatuksensa muille sosiaalisilla taidoillaan. Hyvätkään ajatukset eivät tuota menestystä, ellei niitä osaa myydä. Paitsi ehkä jollekin kusipäälle, joka varastaa tai ostaa pilkkahintaan idean ja myy sen sosiaalisilla taidoillaan omanaan, tai ainakin kerää sen tuotot.

Kaikkein huonoin asema on niillä, joilla ei ole sosiaalisia kykyjä ja jotka ovat kusipäitä. Jos sinä alat kusipääksi ilman sosiaalisia kykyjä, tilanteesi heikkenee. Sellaiset ihmiset ovat yleensä taparikollisia, joita kukaan ei arvosta (no, ehkä jotkut persoonallisuusvammaiset naiset, jotka hakeutuvat pakkomielteenomaisesti väkivaltaisen kusipään hakattaviksi ja tapettaviksi) ja jotka eivät menesty missään. Rikollisinakin he ovat pohjasakkaa, joka tekee paskahommat ja lusii tuomiot muiden kerätessä tuotot, jos sellaisia sattuu olemaan.

Mikä kohtalo on sosiaalisesti taidottomilla ns. urea-aivoilla, jotka ovat naisia?

Jos heillä on ns. hyvä tausta eli perhe, heistä tulee prinsessoita ja kuningattaria jotka hankkiutuvat johonkin väliportaan asemaan josta käsin voi kasata paskaa alemmalla portaalla olevien naisten niskaan. Miehille he onnistuvat esittämään jostain syystä hyvinkin korskeaa koppeloa jonka prinssipuolisona oleilu ja kotinössönä orjailu on jostain syystä muka erinomainenkin asema, kunnes naikkonen joskus vuosien päästä saa tarpeekseen ja haluaa jonkin eksoottisemman uroksen.

Huonolla taustalla varustetusta pissapäänaisesta sensijaan tulee joku alemman tason riivinrauta tai jopa juoppo. Jälkimmäisessä roolissa ollaan niin tietävinään ja tuntevinaan kaikista ihmisistä kaikki ja kykeneviä tietämään että kaikkihan me ollaan paskapäitä. Juoppoa naista inhorealistisempaa ihmistä ei ole olemassakaan, tai ehkä jotkut juopot miehet kenties.

Jotkut naiset yrittävät tartuttaa kusipäisyyden muihin naisiin ja jotkut siinä myös onnistuvat. Kiertopalkintona pompotellaan katkeruutta ja kaunaisuutta yksilöltä toiselle. Siinä sitä onkin työsarkaa että tartunnan saatuaan pystyisi pitämään sen edes jotenkin aisoissa niin ettei kaikki mitä sanoo tai tekee ole suoraa reagointia siihen mitä itselle on sanottu ja tehty.

...tai mies kyllästyy ja lähtee lätkimään. Lähisuvussa on yksi tällainen tapaus, ja varmaan yhä edelleen nainen diivailee yksinään ja ihmettelee, mikä meni pieleen.

Naisilla on sikäli helpompaa, että pissismäisyys ei automaattisesti johda rikoksiin - tiedä sitten miksi ei. Liekö testosteroni se erottava tekijä? Vai ehdollistetaanko useammat naiset edes jonkinlaisen sosiaalisuuden ulkokuoren alle, niin että pysyvät yhteiskunnan sisällä sen sijaan että putoaisivat rakosista yhtä helposti? Tässäkin olisi työsarkaa jollekin tutkijalle.

_________________
"Ubi est actio hic?" Missä täällä on säpinää?

Fiksummista, jotka pystyvät kouluttautumaan ja esittämään mukavaa hetkellisesti, tulee useimmiten simputtavia virkailijoita tai pikkupomoja. Verovirkailijoita, sossutätejä, parkkipirkkoja jne. Joskus opettajia tai jonkinlaisia hoitajia. Noissa asemissa saa hyvin vapaasti toteuttaa kiusantekohalujaan ja vielä vetäytyä moraalisesti sääntöjen taakse. Tyhmemmillä, jotka eivät osaa myydä itseään muuna kuin ovat, on riskinä jäädä pätkätyö-työttömyyskierteeseen. Monet tyhmemmistä saavat päihdeongelmia, joskaan eivät niin varmasti kuin samassa asemassa olevat miehet. Rikollisuuskin on selvästi harvinaisempaa, mutta kyllä naispuoleisia tapa- ja väkivaltarikollisiakin on. Mutta kaiken kaikkiaan naiset sinnittelevät onnetonta elämää selvästi miehiä paremmin.

Ihmissuhteet ovat noilla vaikeita, kuten miehillä. Ystäviä ja kavereita ei juuri ole, ja nekin vähät ovat tilapäisiä, koska kukaan ei kestä kusipästä kohtelua kauaa. Naisella on se etu, että saa aina jonkun miehen, jos haluaa. Noilla on yleensä alistuvia nössöjä (erityisesti niillä fiksummilla) tai sitten samanlaisia kusipäitä. Miehet vaihtuvat tiuhaan tahtiin. Yleensä nuo saavat lapsia useamman miehen kanssa ja ovat huonoja vanhempia. Lopulta heistä tulee katkeria vanhoja ämmiä, jotka kiukuttelevat kaikille kaikesta, ja kuolevat keskimäärin nuorempina kuin normaalit naiset.

Nuo taparikolliset rötöstelevät useimmiten siksi, että saisivat vähän rahaa huvituksiin, esimerkiksi päihteisiin. He eivät saa töitä, tai ainakaan muita kuin kaikkien paskapalkkaisimpia paskaduuneja, joista ei jää käteen enempää kuin sossun tuista. Naisella on kuitenkin aina se mahdollisuus turvata taloutensa, että hyväksikäyttää miehiä taloudellisesti, eli vaihtaa seksiä rahaan tai huumeisin (useammin epäsuoraan seksi- ja parisuhdejärjestelyjen kautta kuin suorana vaihtokauppana). Se on ehkä moraalitonta, mutta ei kriminalisoituam ja uunotettavia miehiä on maailma täynnä. Se vaikuttaa olevan aika yleistä noiden paatuneiden kusipäänaisten keskuudessa. Miehellä vaaditaan vastaavaan naisten rahojen kuppaamiseen sen luokan sosiaaliset taidot, joilla on helppo luoda työuraa tai menestyä vaikka yrittäjänä.