KESKUSTELU

Olen miettinyt tätä jo monta vuotta: esimerkiksi jos en nuku yöllä ollenkaan, tai todella vähän, niin sitten ei myöskään masenna mikään, tuntuu kyllä fyysisesti hieman väsyneeltä, mutta henkisesti todella pirteältä.

Mitä siis aivoissani oikein tapahtuu?

Onko muilla ollut samoja kokemuksia?

Unirytmini on kyllä todella huono tällä hetkellä, mutta olen nukkunut säännöllisesti aikaisemminkin, eikä se ole vaikuttanut mielialaan huomattavasti.

Luulen että kyse on huoneessani olevasta pölystä, sillä intissä oli niin puhtoiset paikat ja yllättäen ei aamuisin väsyttänytkään, tuntui itseasiassa samalta kuin nyt ilman yöunia, mutta ilman tätä pientä fyysistä väsymystä. Kotona vain on niin paljon vaikeampaa siivota pölyt pois kaikkialta, vaikka haluaisinkin, on vain liikaa koloja missä niitä piileskelee.

Ehkä minulla ei ole koskaan ollutkaan masennusta, vaan sen aiheuttaa kehoa rasittavat pölyhiukkaset, jotka sitten väsyttävät ja antavat illuusion masennuksesta? Voisiko olla että suurella osalla masentuneista tämä olisikin pääsyynä?

Mietin kanssa sitä että masentuneenahan ei yleensä myöskään saa unta / halua nukkua, että olisiko siinä jotain sellaista että keho yrittää viestittää olla nukkumatta juuri tästä syystä, että parantuisi. Ehkä hieman kaukaa haettu, mutta mielenkiintoinen ajatus.

Edit: Musiikkikin kuulostaa taas paremmalta, aivot selvästi aktiivisemmat, yksityiskohtia erottaa helpommin kaikkialta. Tämä taas johtaa toiseen teoriaani: stressi, ilman stressiä ihminen on paljon vastaanottavaisempi, ns. aivot "avautuvat". Ja väsyneenä (ilman yöunta) ei ikäänkuin sitten jaksa enää stressata.

Valvottaminen on erittäin tehokas kidutuskeino. Se että väsynyt ei jaksaisi stressata kuulostaa kyllä varsin erikoiselta olettamalta.

Niinhän se saattaa vähän oudolta kuulostaa, mutta näin minulla käy kuitenkin.

Voisikohan se liittyä jotenkin siihen, että kun normaalisti menee nukkumaan, niin stressitasot pitäisi laskeutua jotta saisi unta, mutta koska en nukkunut (olin kyllä sängyssä makaamassa), niin kehoni jotenkin luulee minun nukkuvan eikä tästä syystä ole vielä nostanut stressihormonitasoa yhtä korkealle kuin sen pitäisi normaalisti olla päivisin ?

Alkaa olla jo hieman hankalaa pysyä hereillä, jos ei keskity johonkin kokoajan niin tulee nopeasti väsymys taas. Pientä hikoiluakin, aivan kuin minua stressaisi kuitenkin, mutta en vain tunne sitä, mielenkiintoista.

Itselläni tuo kyllä on täysin päinvastoin ja varmasti suurimmalla osalla muista ihmisistä.

Niin, siis, kyllähän minuakin väsyttäisi jos menisin rättiväsyneenä nukkumaan ja sitten 15min päästä pitäisi taas nousta ylös. Mutta nyt viimeyönä kun menin nukkumaan, niin minua ei väsyttänyt juuri lainkaan, olin ikäänkuin jonkinlaisessa unen ja valveen välivaiheessa koko "yön" (stressaa, ei saa unta), joka vissiinkin edelleen jatkuu päässäni tälläkin hetkellä (siis se puolivalveuni).

Eikö tosiaan kenelläkään ole tälläistä tunnetta koskaan että väsyttää mutta on silti pirteä samaan aikaan? Muistan ainakin nuorempana alkoholia nauttiessa tuli samanlainen tila, teki mieli silmät laittaa kiinni vaikkei väsyttänyt, ja toiset pelkäsi aina että nukahdan, vaikka olin pirteämpi kuin kukaan muu

Ehkä tämä on jonkinlainen epänarkolepsia? Tai siltä väliltä...

Edit: Hmm, liittyisiköhän jotenkin bipolaariseen mielialahäiriöön? Sitä nimittäin olen jo pitkään epäillyt sairastavani:

Nimittäin oireet näyttävät osuvan kohdalleen.

Omalla kohdalla se on pikemminkin päinvastoin. väsyttää niin perkeleesti, mutta ei voi laittaa silmiä kiinni. Yleensä sitä sitten jumittuu lukemaan jotain kirjaa ym.

Vuorakausi rytmi on muuten olemassa unirytmistä riippumatta. Ilmenee mm. kehon lämpötilan vaihteluna. Ehkä tuolta taholta löytyy jokin selitys.

Jos tuota myös itseensä peilaa, niin omalta kohdalta voin sanoa että jos ei pääse nukkumaan kun silloin kun tuntee itsensä väsyneeksi, niin sisäinenkello tuntuu siirtävän H-hetkeä pidemmälle tulevaisuuteen. Väsyneestä tunteesta virkeään ilman minuutinkaan lepoa, mutta mutta mitä useammin nuo jaksot toistuvat sitä lyhyemmäksi tuo virkeän sykli tuntuu tulevan. Vuorokausi menee kuin siivillä, mutta jos joutuu rypistämään toisenkin heti perään niin silloin tarvitaan jo jatkuvaa virikkeellistä tekemistä.

Joo, tuo ilmiö on tunnettu varmaan satoja vuosia. Varmaan aivokemia jotenkin nyrjähtää silloin. Timo Partonen Duodecimissä 2005:
löytyy guuglesta halkusanoilla valvottaminen depressio hoito. Linkki oli kilometrin pituinen enkä osaa sitä lyhentää.

Jos et ole hoidossa, niin hakeudu pikimmiten ja kerro tuo huomiosi. Löytävät sulle sopivan lääkkeen pikemmin ja saa myös terapiaa. Nukkumatta ei pärjää.

On tämä kyllä omituinen tila, väsyttää mutta silti aivot toimivat paremmin kuin aikoihin. Pelasin tässä yhtä peliä (puzzle) ja tuntui peli sujuvan paremmin kuin ennen.

Ei enää tunnu siltä että olisi pää jumissa, (jota on jatkunut jo jonkin aikaa...) ehkä stressi viimein purkaantui ulos pääkopasta. Huomiointikyky on kyllä huomattavasti parempi, tuntuu että näkökenttä on laajentunut. Ehkä tämä kaikki johtuu väliaikaisesta dopamiinitasojen noususta, mikä taas viittaa bipolaariseen mielialahäiriöön, muistaakseni.

@Sophia: Ei tätä sentään niin usein ole käynyt että sitä ihan lääkkeillä hoitamaan tarvitsisi... siis ihan muutamia kertoja on tällälailla käynyt. Kyllä minä tänään vielä unta saan toivottavasti...

Muistaakseni nukkuminen laskee serotoniinin määrää aivoissa. Se ainakin näppärästi selittäisi sen miksi joillakin yksilöillä masennus on pahimmillaan aamuisin.

Yksi mahdollinen teoria: vajaat unet ovat stressaava tilanne, ja keho reagoi erittämällä stressihormoneja (kortisoli, adrenaliini), jotka nostavat skarppiutta - mutta väliaikaisesti ja kehoa rasittavalla tavalla. Eli voi olla että tuo keino ei toimi kovin pitkään: jossain vaiheessa univelka vie voiton stressihormoneilta.

Hmm, tarkoitin tuossa henkistä stressiä. Eilen ei stressannut yhtään, ja yllättävän pitkäänkin sitä kesti, noin 18 tuntia "yön" jälkeen olin hereillä täysin pirteänä, tosin välillä meinasi silmät ummentua, mutta ikäänkuin herätin itseni aina vähän väliä, joka ei ollut lainkaan vaikeaa. jos olisin ollut fyysisen rasituksen alla edellisenä päivänä, uskon etten olisi voinut 18 tuntiakaan olla hereillä. Adrenaliini kuulostaa järkevältä selitykseltä valppaisiin tunteisiin, mutta en normaalin stressin tavoin ollut mitenkään säikky ym.

Nukuin noin 12 tuntia nyt, silti väsyttää... taitanee se masennus iskeä taas. Ehkä sitä voisi hoitaa piikittämällä adrenaliiniä kehoon kokoajan en kyllä tiedä mitä terveysvaikutuksia sillä sitten on...


Tulipas tämmöinen teoria tuosta nyt mieleen, että ennenvanhaanhan suomessa nukuttiin jopa 12h päivässä, siis talvisin mentiin pimeän tullen nukkumaan ja herättiin sitten noin 12h kuluttua. Ehkä tämä masennustila johtuu siitä kun kehon kello kulkee eri aikaan ja serotoniinin määrä aivoissa olisi valveilla sama kuin sen pitäisi olla nukkuessa, ja taas toisinpäin. selittäisi miksi jotkut ihmiset ovat ns aamu tai iltaihmisiä, siis kun nykyaikana "pitää" nukkua vain 8h vuodenajasta riippumatta, jotkut jopa vähemmän, joten luulisi että kehon kemiat menevät enemmän kuin tarpeeksi sekaisin nykyaikana, varsinkin kun meillä on nämä keinovalaistukset ym. Olen kuullut joidenkin sammuttavan valot samaan aikaan kuin aurinko laskee, ja tunteneet nukkuvansa paremmin ja muutenkin virkeämpiä päivisin, eli masennus kaikkoaa tuolla tavalla helpommin.

Jaa-a, mikseipä näinkin. Äkkiseltään tuntuu vähän oudolta että alkaisi venyttämään unelle varattua aikaa, mutta huomaan kyllä syksyisin kärsiväni siitä että alkaa nukuttamaan joskus iltapäivän tai illan mittaan. Toisaalta en sitten välttämättä nuku kunnolla yöllä. Sitä on tullut joskus ihmeteltyä ihmisten kanssa että miten minulla pimeys aiheuttaa univaikeuksia, kun useimmilla se on valo ja kevät josta mokoma pamahtaa.

Sellaisen näkemyksen olen kuullut että mitä vähemmän nukkuu tunteja nimenomaan ennen keskiyötä, sen huonompi homma.

Siitäköhän masennukseni sitten johtuu. En muista koska viimeksi olisin mennyt nukkumaan ennen puoltayötä. Aamulla täytyy kuitenkin aina nousta kahdeksalta.

Jotenkin tuntuu mahdottomalta, että olisi mitään väliä millä kohtaa kello raksuttaa kun ne 5-8 tuntiaan Suomen pimeän ja pitkän talven aikana nukkuu. Kesällä valoisaan aikaan nukkumista ei toisaalta voine välttää, joten nimenomainen kellonaika lienee yksi lysti - kunhan suurin osa valveillaolosta osuu enimmäkseen valoisaan aikaan.

Samaa vikaa, eli todella harvoin menen ennen keskiyötä nukkumaan. Netissäkin tapaa olla kiinnostavimmat kinkerit juurikin keskiyöllä, mistä lie johtuneekaan.