KESKUSTELU

Mistä se johtuu että miehen odotetaan olevan suorittaja, kun nainen on arvokas omana itsenään? Työelämän ja muun vastaavan lisäksi tämä näkyy parisuhdemarkkinoilla, parisuhteen tai seksin hankkimista pidetään miehen vastuulla olevana suorituksena. Miehen odotetaan suorittavan lähestymisen ja iskemisprosessin mahdollisimman taidokkaasti, ja naisen tehtäväksi jää lähinnä miehen suorituksen arviointi samalla halutonta teeskennellessä, kunnes jossain vaiheessa nainen "lipsahtaa" ja mies onnistuu huijaamaan naisen suhteeeseen tai seksiin. Muutenkin miehen oletetaan olevan huippuunsa viritetty tuote joka on treenannut itsensä timmiin kuntoon, ja joka on luonteensa puolesta sopivan testosteronia tihkuva, kilpailuhenkinen ja sopivassa määrin miehisen kovuuden omaava. Naisen ei taas tarvi olla juuri muuta kuin välttää pahimmat viat, kuten ylipainon.

Työelämän puolella tämä toisaalta näkyy siinä, että kunnianhimoisimmille naisille tulee lasikatto vastaan, kun taas mieheltä oletetaan kunnianhimoa ja kilpailua huipulle pääsemiseksi. Toisin sanottuna huippuyksilön on parempi olla mies, mutta peruspulliaiselle elämä on helpompaa naisena.

Mies päällä, nainen alla? "Mies tyontyy naiseen"?

Kuka näkee? / Ketkä näkevät?

Yksi suvullinen lisääntymisen menestyksen saloja on yksilöiden jakaminen kahteen ryhmään, joiden elämänstrategiat ovat liki vastakkaiset. Naaraat ottavat varman päälle ja kantavat ja pääsääntöisesti hoitavat jälkeläiset. Koiraat ovat verissä päin kilpailijoita, jotka testavat perimän toimivuuden äärioloissa. Voittaja kerää kaikkien naaraiden suosion ja muut, heikomman perimän omaavat, joutavat kuolla pois. Se on luonnon armoton laki. Suvuttomasti lisääntyvät joutuvat tekemään kummallakin alueella kompromissejä ja kehittyvät hitaammin.




Jep, niin se menee. Joskin pakkaa sekoittaa sitten se, että naisten on vaikeampi olla tyytyväisiä mihinkään mitä he helpolla saavat. Kyllä minä väitän, että keskimääräisestä peruspulliaispariskunnasta se mies on suhteseensa ja elämäänsä tyytyväisempi. Osin siksi, ettei miehellä ole tarjolla sitä helppoa matalaa kohtaa aidassaan, jonka moni tavisnainen lopultakin valitsee (esim. taloudellisesti ja sosiaalisesti alemman keskitason mies puolisoksi, ihan kunnollinen perheenisä ja omaisuuden jakaja, joka rakastaa naistaan koko sydämellään, mutta se intohimon ja onnistumisen tunteen herättävä "jokin" yleensä puuttuu tai on heikko), kunhan elämän reaaliteetit lisäänytmisiässä valkenevat. Mies joutuu väkisinkin panostamaan ja riskeeraamaan saadakseen yhtään mitään, jolloin saavutukset tuntuvat saavutuksilta eivätkä taivaan lahjoilta, joita kavereilla on aina vähän enemmän.

Ihmiset ja yhteiskunta yleensä, niin miehet kuin naisetkin.

Koska ja missä nainen on ollut arvokas omana itsenään, tekemättä yhtään mitään? Kautta aikain naisten on pitänyt todistella kelvollisuuttaan. Päästäkseen naimisiin on pitänyt kyetä osoittamaan olevansa työteliäs ja etevä kotitöiden tekijä, vaatteiden valmistaja, ruonlaittaja, lastenhoitaja jne. Kehon on pitänyt olla milloin minkäkinlainen jolla ympäröivä kulttuuri on varmistanut sen että nainen tyydyttää parhaiten herransa tai muun pomonsa (joka on voinut olla joskus puolison äiti eli anoppi). Perustavimmillaan naisen kehon on pitänyt olla sen muotoinen että synnytys, imetys ja muu jälkeläisen ylläpito toimii, mutta sitten kun kehitys on kehittynyt eli ihminen etääntynyt luonnosta, on naista tuotu tykö mitä ihmeellisimmillä tavoilla joista omituisimpia ovat olleet jalkapöydän luiden murskaaminen että saadaan aikaiseksi ns. liljajalka ja alimpien kylkiluiden poistaminen että vyötärö näyttäisi mahdollisimman kapealta. Vyötärön kapeudella onkin sitten korostettu rintoja ja lantiota (tarpeellisia synnytys- ja imetystouhuissa) tai ehkäpä sitäkin että nainen on "käyttämätön" eli kukaan toinen mies ei ole ehtinyt kylvää häneen siementään. On niitä muitakin tapoja muotoilla ja silpoa kehoa jotta nainen miellyttäisi ympäristöään, mutta niistä nyt tällä kertaa aloita. (Ei jaksa enää, kun muille koko asia on yhdentekevä.)

Jos keho jätetään rauhaan, ja tutkitaan mieltä, niin senkin on pitänyt olla juuri sellainen kuin kulloinkin vaaditaan. Temperamenttisista Justiina-naisistahan meillä on varoittavia kauhukertomuksia, eli naisen tulee olla hyväluontoinen. Hellä ja miellyttävä. Vähän kuin rotukoira tai arvokas orja. (Harmi etten edelleenkään muista sen naispuolisen professorin nimeä jonka artikkelin näin vuosia sitten lehdessä, hän oli ilmeisesti enemmänkin pähkäillyt sitä miten naissukupuolen olemus yleisesti muistuttaa orjan olemusta, jopa niin että tavat manipuloida miestä ovat samankaltaisia kuin orjan tapa yrittää vaikuttaa isäntäänsä.)

Kaiken kaikkiaan naissukupuoli on neuroottisempi, helpommin kaikenlaisia mielenterveysongelmia kehittävä - ja epäilen että se johtuu siitä että lapsesta asti nainen kasvatetaan kyttäämään hysteerisenä ympäristön tunnetiloja ja syyllistymään kaikesta mahdollisesta, kuten vaikkapa ihan normaaleista ja terveistä tuntemuksista joissa oma itse onkin keskipisteenä jonkun toisen ihmisen sijaan. Emmehän me tänne toistemme orjiksi kumminkaan synny, vaikka mitä sukupuolta hyvänsä olisimme. Paitsi tietysti jos saa lapsia, pitää näistä huolehtia. Mutta sen luulisi koskevan miestäkin, eikä ole mikään itsestäänselvyys että jos nainen hoivaa lasta, hänen pitää alkaa palvella ja passata aikuista miestäkin.

Kuitenkaan nainen ei ole mikään sellaisenaan hyväksytty pikku prinsessa, vaan suorittaja siinä missä mieskin. Jos kenttä jolla suoriutuu on eri, niin ei se sitä asiaa mitenkään mitätöi että nainen ei voi koskaan vain olla. Jopa kuvankauniit naiset joutuvat näkemään vaivaa kelvatakseen muille, tai edes itselleen. Kuvitelkaapa nainen paskat housussa läskimaha pystyssä elvistelemään että minä tyttö se teenkin mitä lystään ja olen ihan juuri sellainen kuin huvittaa. Silloin kun joku nainen vaikuttaa niin vahvalta että hän tosiaan tekee mitä lystää, siitä riittää loputonta narinaa ja vihaa.

Oikeastaan eniten hämmästyttää se, että miehet on niin tietämättömiä naisen elämästä. Kukaan ei kerro nuorelle miehelle sitä, mitä Rousseau tuossa kirjoitti. Äitien tehtävä se kai olisi. Suurin käytännön este on ehkä se, ettei oikein tiedä mitä loppujen lopuksi pitäisi kertoa, kun naiset eivät ole kaikki samanlaisia.

No en tiedä, no kyllähän tuntuu olevan ennakkoon oletuksia miehistä ja ne ehkä enempi haittaavat miehen elämään, kun taas naisia koskevat ennakko-oletukset.


Kulttuurista johtuu via tietenkin.

Hei tiäris! Hyvä kommentti. Kas kummaa tosiaan, että miehiä risoo odotukset ja oletukset, joita kulttuuri viljelee miehistä - ja naisia risoo ne naisista ylläpidetyt ennakko-oletukset.

Naisena voi esim. ottaa pannuun se, että mikään suoritusten ja onnistumisten määrä ei riitä, jos se "pelkkä oleminen" sattuu olemaan vääränlaista - vaikkapa tissittömyyttä tai "epänaisellista" ulkomuotoa. Ei ole ihan sattumaa, että juuri naiset erityisen innokkaasti ratkoo tällaisia puutteitaan kirurgien avulla. Kun mies kokee riittämättömyyttä suoritusvaatimusten edessä niin ihan yhtä inhaa on naiselle kokea riittämättömyyttä siitä, ettei vaikkapa ulkonäkönsä puolesta kelpaa. Kulttuurinen muutoskin tuntuu usein lähinnä tuovan vain ne uudetkin vaatimukset entisten lisäksi (miehille ulkonäköpaineet ja naisille suorittamisen). On nimittäin paljon "herkullisempaa" tökätä toisen puutteisiin kuin tylsästi kehua ansioista - puhumattakaan, että se mikä on, riittäisi.

Juuri tuosta mitä sanoit.

Naisen seksuaalisuus on arvokas, mutta miehen seksuaalisuus ei ole. Jotta vaihto parisuhteessa olisi vastavuoroista, miehen pitää tarjota jotakin enemmän kuin mitä hän on pelkkänä miehenä. Miehen pitää tehdä ns. "miehen työ".

Tekemällä suorituksia mies kykenee kompensoimaan oman lähtökohtaisen arvottomuutensa.

Erityisesti nykyään, mutta kautta aikain yläluokkaisten naisten arvoa ei ole juurikaan mitattu heidän tekemisillään. Se on riittänyt, että on aivoton joo joo -kone ja isän asema on sanellut naisen aseman. En tietenkään väitä, että tuo olisi automaattisesti helppo tilanne naiselle, varsinkin jos tämän luonne on toimeliaampi ja kunnianhimoisempi, mutta kyse olis lähinnä siitä, että juuri miesten pitää repiä ihmisarvonsa selkänahastaan. Naisilla se on enemmän kiinni asioista, mihin ei voi itse vaikuttaa (ja kuten sanoin, ei se suinkaan ole yksiselitteisen huono asia, että voi omalla tekemisellä vaikuttaa elämäänsä).




Kyllä nuo rahvaan naistenkin vaatimukset vain tuntuvat aika lieviltä vaatimuksilta miehiin verrattuna. Rankimmat ja vaarallisimmat fyysiset työt suorastaan loistavat poissaolollaan vaatimuslistoilta. Miesten on pitänyt kunnostautua sotatantereilla (toisinaan jopa yläluokkaisten miesten), raataa rakennuksilla, maatöissä, kaivoksissa, merimiehinä ja niin edelleen.




Mutta kuitenkin naisia, jotka eivät täytä noita vaatimuksia, ei ole koskaan kohdeltu ainakaan rankemmin kuin miehiä, jotka eivät täytä miehen vaatimuksia. "Kelvoton" nainen on yleensä vain saanut sosioekonomiselta statukseltaan hieman heikomman miehen ja tehnyt ne naisten työt ja elänyt elämänsä niin kuin muutkin. Vaatimusten suhteen kelvoton mies on ollut orja tai kerjäävä kulkuri, ellei ole hakattu hengiltä jo pikkupoikana.




Kasvatetaan vai kasvaa. Ovatko nykyajan "sukupuolisensitiivisen" kasvatuksen saaneet naiset lopultakaan erilaisia?




Aivan samoin naristaan kun joku mies tekee mitä lystää. Ja aivan samoin nainen voi olla välittämättä siitä jos mieskin. Toiset voivat (useimmiten toki miehet), toiset eivät. Toki naisenkin pitää suorittaa, jos aikoo elämässään huippumenestyjäksi. Ja vaikkapa työelämässä se voi olla jopa mahdotonta alasta riippuen, vaikka nainen olisi yhtä pätevä kuin alalla olevat miehet. Mutta ero on toisinpäin siinä tavallisessa alemman keskiluokan menestyksessä, mihin lopulta suurin osa niin miehistä kuin naisista jää. Sillä tasolla naisen puutteita ihanteista katsotaan paljon sallivammin. Se paskat housussa läskimaha pystyssä kapakan nurkassa omaa erinomaisuuttaan örisevä tyttö saa kyllä tasoisensa miehen sormia napsauttamalla, jos vain moisen vaivoikseen huolii. Ja hän saa paskaduuninsa siinä missä miehensäkin.

Perinteinen mallihan on - yksinkertaistettuna - määritellä kaikenlaista, mitä miehen pitää tehdä ollakseen mies. Nainen taas määrittyy naiseksi sen kautta, mistä hänen tulee pidättäytyä. Naisena oleminen on enemmän kieltoja. Siksi naiseudessa on ollut vaikkapa tärkeää pidättäytyä ilmaisemasta mielipiteitään (koska naisen mielipide määrittyy isän tai aviomiehen mukaan), pidättäytyä seksistä (neitsyys ja myös kunniallisuuteen kuuluva haluttomuus), olla tekemättä ansiotyötä tms. Pääsääntöisesti se, millä mies voi päteä miehenä on katsottu sellaiseksi, joka naisen tulee torjua ja josta tulee kieltäytyä. Naiseuteen on siis erittäin vahvasti liitetty passiivisuus. Se pukeutuu usein muotoon "älä". Naiselle suunnatut ohjeet siitä, että pitää tehdä jotain ovat usein sellaista "naisten kesken" ja "äidiltä tyttärelle" opastusta, jossa olennaista on pitää homma visusti piilossa.

Kyllä se näkemys muodostuu jokaisen omassa kokemusmaailmassa. Muuta ei yksilöllä ole, eikä voi olla. Omaa näkökulmaansa voi muuttaa.

Sinä näet ihmisten ja yhteiskunnan näkevän asian näin. Yhteiskunta ei näe yhtään mitään ja ihmiset yleensä... no, siitä on melko vaikea sanoa mitään kovin tarkkaa.

Ovatko?

Entä tietävätkö naiset miehen elämästä?

Tietävätkö naiset miltä tuntuu olla ujo lyhyt köyhä huonoihoinen ja laiha mies? Ja kuinka paljon sellainen mies joutuu voimiinsa lähden taistelemaan päästäkseen jatkamaan sukuaan?

Eivät tiedä. Eivätkä varsinkaan koe sitä ns. omissa nahoissaan. Molemmat joutuvat suunnistamaan toisen sukupuolen ymmärryksessään vain kuulopuheiden ja toisen käden tiedon varassa.