KESKUSTELU

Vilkaisin uusinta Tiede-lehteä ja siinä oli artikkeli ihmislajin edesottamuksista irtonaisen seksin suhteen. Mainittiin tämä ilmiö että miehen penis on suorastaan kehittynyt sen muotoiseksi että liikkuessaan naisessa edestakaisin se siivoaa mahdollisen aiemmin asialla olleen miehen siittiömössöt ulos naisesta. Muistaakseni 90 % aiemmasta satsista päätyy pellolle uudessa aktissa.

Nyt herää kysymys: onko mies suorittaja mikäli hänen pitää vallan kehonsa muodolla varmistaa se että saa omat geeninsä eteenpäin?

(Pienessä yhteisössä jossa on tarpeellista olla kaikkien kanssa kaveri pysyäkseen edes hengissä on varmaankin todennäköisempää että kaikki parittelevat kaikkien kanssa, koska mustasukkaisuuden ja omistamisen aiheuttamat jännitteet olisivat sietämättömiä. Tämän lisäksi kun kaikki ovat väistämättä jotain sukua kaikkien kanssa, on kenen tahansa toisen miehen siittämistä lapsista huolehtiminen väistämättä myös omien geenien etu, koska ollaan kuitenkin sukua.)

Sinänsä mielenkiintoinen ajatus, että ihmisen seksuaalisuus olisi joskus muistuttanut esimerkiksi bonobojen seksuaalikäyttäytymistä, mutta perusteena tuntui olevan lähinnä heiluvat kädet. Luulisi, että jos ihmisellä on biloginen edellytys tuollaiseen toimintaan, se näkyisi esimerkiksi siinä, että yhteiskunnan normien vapautuessa naisten vaatimukset lievenisivät siihen suuntaan, että kaikki tosiaan saavat. Mutta ei siitä ole merkiä, vaan todellisuus toimii pikemminkin päinvastoin, naiset vaikka jakavat niitä parhaita miehiä ja jotkut jättäytyvät kokonaan ilman, elleivät saa kuin tavallisia miehiä. Sekin puhuu minusta tuollaista vastaan, että ilmeisesti ennen kaikkea naiset pitävät yllä tiukkoja normeja säädyllisyydestä.



Ota tuostakin nyt sitten selvää. Haluttaa mutta ei kuitenkaan haluta ja jos haluttaakin, niin se halu on sammutettavissa sormia napsauttamalla. Rehellisesti sanoen ei kuulosta kovinkaan stressaavalta "puutteelta" tuollainen. Tuo vaikuttaa täsmälleen samalta kuin vaikka minun haluni luksusta kohtaan. Olisihan se ajatuksena tavallaan hienoa karauttaa töihin Rolls Roycella, mutta oikeasti se ei kuitenkaan olisi sen ihmeellisempää kuin Toyotalla ajo, kunhan hienoon autoon tottuisi. Kyllähän noista aina haaveilee kuin lukee juttuja aiheesta, mutta ei se, ettei tuollaiseen ole mahdollisuutta ja tietää ettei koskaan tulekaan, lopultakaan arjen tyytyväisyyttä latista.

MInä olen kyllä ennenkin verrannut naisen seksihaluja luksukseen. Hyvä seksi on naiselle luksusta, kun elämässä menee muuten hyvin, mutta jos seksiä ei ole, niin se ei riitä tekemään elämästä onnetonta, tai jos elämässä on jotain muita murheita, seksi ei jaksa kiinnostaa.



Mitä sitten pitäisi olla tarjolla? Ota huomioon, että naisille on tarjolla satoja tai tuhasia erilaisia miehiä, myös niitä joilla on "se jokin".



Varmaan melkein kaikki miehet. Mutta se höylääminen ei ole se seksin ydin naiselle. Se, mitä mies ei jaksaisi, on se tuntien vaivalloinen viettelyprosessi, jonka naiset yleensä tarvitsevat kiinnostuakseen aiheesta. Ei se homma toimi niin, että nainen tulee sanomaan miehelle, että kävisitkö kiksauttamassa minua, vaan odottaa miehen olevan aloitteellinen ja vietteelvä osapuoli. Jos tuollainen pikapano naisen aloitteesta riittäisi, uskon että liki joka mies suostuisi siihen päivittäin, vaikka ei kokisikaan minkäänlaista nautintoa. Sillähän voisi sitten vaikka käydä kauppaa vaivalloisemmista hommista. Mutta tuntien viettely ja vaivannäkö ei tietysti onnistuisi, jos nainen ei pystyisi antamaan seksin kaltaista voimakasta mielihyvää syviin aivoalueisiin tuovaa nautintoa.



Jos naiset tosiaan toimisivat bonobojen lailla, ja antaisivat kaikille, miehenä oleminen olisi massiivinen etu. Mutta nykytilanteessa suurelle osalle miehiä tuo on aivan yhtä hyvä etu kuin ronkeloimaton ruokamaku nälkää näkevälle. Jos ei itse kelpaa kenellekään, ei saa ketään, vaikka itse kelpuuttaisi kaikki.




Ei ole. Valinnnavara on sellaisia mahdollisuuksia, jotka voi valita. Mies ei voi valita naisia satunnaisesti. Sen sijaan naiset voivat liki poikkeuksetta valita laajasta tarjonnasta sellaisen miehen, jonka haluavat. Kaikenlaisia on tarjolla.




Omien havaintojen mukaan "se jokin" on myös hyvin venyvä käsite. Siinä vaiheessa, kun nainen alkaa vakavissaan haluta miestä (elämänkumppanuutta, parisuhdetta, lasta, seksiä ym. toimia, joihin käytännössä vaaditaan mies), "se jokin" laajenee ja suhteiden testaamiseen sopivia miehiä löytyy liukuhihnalta. Kun taas silloin, kun nainen päättää panna sukupuolielämän taka-alalle, kenelläkään ei useinkaan ole "sitä jotain". Se, että nainen haluaisi voimakkaasti miestä mutta kokisi ettei kukaan miellytä, ei tunnu olevan mitenkään yleistä. Sen sijaan miehellä ei ole tuollaista mahdollisuutta päättää, että nyt en halua seksiä tai muita sukupuolisuhteita, kuin hyvin harvoilla yksilöillä. Puute painaa päälle kuin yleinen syyttäjä ja tekee elämästä helvetin. Sanotaan, että jos miehelle seksi ei toimi, sen merkitys on 90 % elämästä ja kaikki menee pieleen, mutta jos se toimii, niin sen merkitys onkin 10 % eikä se mitään auvoa tuo. Siltä kannalta katsottuna naisen kyky säädellä halujaan niin, että puutteessakin sekin merkitys on se 10 %, vaikuttaa taivaan lahjalta.




No onneksi sinä tunnistat.



Onko ongelma nyt se, että sinulla on oma käsitys sanan "valinnanvara" merkityksestä? Etkö kykene ymmärtämään mitä minä sanalla tarkoitan ja mikä on samalla sanan yleiskielinen merkitys? Millä sanalla sinä sitten kuvaisit kaikkia mahdollisia tehtävissä olevia valintoja? Voin kyllä alkaa käyttää sitä sanaa, jos välttämättä vaadit.

Kyllä minulle valinnanvara kuvaa nimenomaan kaikkia tehtävissä olevia valintoja. Esimerkiksi tavaratalossa on paljon enemmän valinnanvaraa kuin lähikaupassa, vaikka ostaisinkin molemmista samat kamat. Valinnanvaraa ovat nekin vaihtoehdot, joita en silloin halua.



No mikä se on se ongelma? Sekö, että pitää kokeilla muutamaa miestä. Omien kokemusten mukaan se ei ole naislla iso ongelma, yleensä he pystyvät luokittelemaan 90 % miehistä parin sekunnin katsekontaktin aikana kelvottomiksi ja 90 % seulan läpäisseistä minuutin parin juttelun jälkeen.

Ehkä isompi ogelma on se, että ne miehet, joilla on "se jokin" ja läpäisevät seulan eivät useinkaan ole parisuhdekelpoisia. Mutta yleensä naiset kokevat seksinkin heidän kanssaan miellyttäväksi ja toisaalta jos ei halua ottaa riskejä, niin sen kun painaa sukupuolivietin pois mielestä ja elää ilman. Tai hommaa sen dildon.



En minä edelleenkään ole tarkoittanut mitään tuollaista. Vaan sitä, että nainen valitsee siitä valtavasta valinnanvarastaan miehen, joka on sopivan mukava, ystävällinen, komea ja jolla on sopivassa määrin "sitä jotain". Se on paljon helpompaa naislle, jolla on valittavana koko joukko tuollaisia miehiä kuin miehille, joita kaikki naiset oletusarvoisesti inhoavat.



Tuo on juuri sitä mitä minä olen sanonut suurimman osan nuorista naisista harrastavan. Ilmeisesti vain käyttäen vääriä sanoja. Mutta näköjään ymmärrät täysin ideas siitä huolimatta. Mutta huomaatko, ne arat ja tavallisetkin naiset voivat valita vapaasti elämäntilanteeseensa sopivan tavan toteuttaa sukupuolisuuttaan. Ensin kokeillaan hieman rajoja suosittujen miesten kanssa, ja sitten kun mieli alkaa tehdä vakiintumista, otetaan turvallinen puoliso ja eletään yhdessä kunnes kuolema erottaa. Tuohan on juuri se asia, mitä esimerkiksi minä ujona miehenä naisilta kaikkein eniten kadehdin. Aina saa sitä mitä itse haluaa. Olkoon se sitten helppoa seksiä suositun "sen jonkin" omaavan miehen kanssa niin, että mies tekee kaiken, aloitteen, viettelyn, viihdyttämisen ja aamupalan tarjoamisen. Tai sitten turvallinen vakisuhde niin ikään miehen tehdessä likaisen työn. Tai panokaveruus tai pervoilua tai kavereille näyttämistä rikkaan miehen rahoilla tai mitä tahansa sitä nainen keksiikään haluta. Aina löytyy juuri sellaisia miehiä, jotka täyttävät omat halut. Ainoa ongelma on ehkä se, että täytyy valita jonkinlainen linja siinä mitä haluaa. Samalta mieheltä ei saa ihan kaikkea.

Millä tavalla tuo sinun mainitsemasi naisen asema on tasavertainen vastaavan nuoren miehen asemaan verrattuna? Mieshän ei voi kokeilla seksuaalisuuttaan susoittujen naisten kanssa ennen vakiintumistaan. Eikä kenenkään muunkaan, edes puliämmät eivät kiihotu ujoista opsikelijapojista. Eikö muka naisilla ole suuri etu puolellaan, kun voivat kokeilla kaikkea sellaista mitä itse haluavat.



Sekin on tietysti mahdollista. Ainahan nainen kelpaa lapsuudenkavereilleen, kun kasvetaan aikuiseksi.



Tietenkin nainen kin voi hakata päätään seinään ja moni niin tekee, kun on liian laiska ottamaan vastuuta omasta elämästään. Mutta naisella se on oma valinta. Suomessa nainen voi koska tahansa ottaa eron tylsäksi käyneestä miehestä ja alkaa sinkuksi tai vaihtaa sellaiseen mieheen, jolla on "se jokin". Naisen ei tarvitse edes kantaa huolta huoltajuusasioista tai omaisuudesta. Mies on aivan toisessa asemassa. Mies ei voi välttämättä vaihtaa naista kovin paljon toisenlaiseen. Esimerkiksi nyhverö mies ei koskaan saa kovin halukasta naista. Jos mies uhraakin perheensä ja omaisuutensa ja eroaa tavoitellakseen kuuta taivaalta, hän huomaa että parasta mitä koskaan voi saada on kahta kauheampi kiukutteleva pihtari. Halukkaat naiset kun vaativat miehiltään aivan muita ominaisuuksia.

Kyllähän naisetkin tuon tietävät, kun kerran ottavat noin 3/4 avioeroista. Joku luuseri vain kangistuu liikaa kaavoihinsa.



Voisin valitakin, orgasmi on lähinnä tylsä ilonpilaaja, joka keskeyttää hyvän seksin.

En minä käsitä tuota, että nainen ei saisi keneltäkään halut herättävältä mieheltä. Joku ehkä ihastuu päätä pahkaan savuttamattomaan mieheen, minkä jälkeen kenelläkään muulla miehellä koko maailmassa ei ole "sitä jotain", mutta aika teinimäistä ja harvinaista se lopultakin on.



Kyllä minä sen tiedän. Kuin myös sen, että ani harvalle naiselle pelkkä seksuaalinen haluttavuus riittää ainakaan yhden yön suhteita syvällisempiin suhteisiin.



Väärin. Hyvin yleinen esimerkki miehestä, joita on kymmeniä tuhansia Suomessakin, jotka eivät ole mitenkään rappiolla tai yhteiskunnallisesti pohjasakkaa, ja jotka eivät herätä kenenkään naisen seksuaalista halua on ujo 20-25 vuotias opiskelijamies. Vai mistä niitä naisia muka löytyy, joiden pikkuhousut nörtti pojankloppi saa märäksi?

Samanikäiset opiskelukaverit eivät niitä ole. He ovat vaiheessa, jossa kokeillaan seksuaalisuutta suosittujen ja sosialisesti taitavien kanssa tai parisuhteita huipun tuntumassa olevien kanssa. Mutta ujommat pojat ovat silkkaa ilmaa.

Aikuisemmat naiset eivät niitä ole. Ujo pojankloppi, joka vetoaa lähinnä äidinvastoihin, ei kelpaa seksikumppaniksi itseään vanhemmille. Ei rumille yksinhuoltajille, ei keski-ikäisille alkoholisteille, ei kenellekään.



Mutta heillä on lähes poikkeuksetta supliikkia, ainakin ylemmän keskitasoisesti. Sitäkään ei puissa kasva.



En sitten tiedä mitä tarkoitat sillä, että nainen on "vahvempi". Tuskin tuossa tapauksessa sentään voidaan sanoa, että veljesi on tossun alla ja vaimonsa tekee kaikki merkittävät päätökset.



No joo, ei minulla ollut mielessä herrasväestön touhut, vaan ihan sellainen perusproletariaatti, jossa mies on suht' kunnollinen työmies ja nainen pirttihirmu justiina, joka pitää jöötä talossa ja puutarhassa, antaa miehelle kaulimesta ja omille ja naapurin lapsille koivuvitsasta (no, on ainakin paha suustaan).



Tuokaan ei pidä paikkaansa, että kaikki naiset ovat samanlaisia ja on vain miehestä kiinni, onko nainen villipeto vai lahna. Kyllä naisten haluissa on iso ero, naisten estoisuudessa on vielä isommat erot ja niin edelleen. On naisia, jotka eivät innostu seksistä kenenkään kanssa koskaan. He saattavat ottaa miehen saadakseen perheen ja rouvan statuksen ja elämänkumppanin jakamaan arkea ja elämän isoja valintoja (esim. maksamaan taloa), mutta he eivät voi valita seksuaalisesti kiihottavaa miestä, koska eivät koskaan sellaista tapaa. Ennemmin he valitsevat sellaisen, joka ei pelota liikaa. Ja seksissä he keskittyvät lähinnä kontrolloimaan itseään, joten lahnailuksi se menee.

Ja sitten on naisia, joilla on kovat halut ja ne pystyvät heräämään varsin helposti. Ja jotka seksiin innostuttuaan tuovat estoitta esiin mitä haluavat ja ovat innokkaita kokeilemaan uusia asioita. Sellainen nainen tapaa paljon haluttavia miehiä ja valitsee elämäntilanteeseensa sopivat tavan toteuttaa itseään, olkoon se sitten satunnaissuhteet, panokavruudet tai parisuhde - tai jokin niiden yhdistelmä. Harvon heillä suhteet ovat kovin pitkäikäisiä.

Ja useimmat asettuvat johonkin kahden ääripään väliin. Saattavat hieman innostua, mutta ovat kuitenkin perusvarovaisia. Ja se sitten vaihtelee, kuinka paljon miehen valinnassa annetaan painoa haluttavuudelle. Jonkin verran "sitä jotain" on oltava, mutta se ei suinkaan ole ainoa vaatimus. Ja usein he ottavat mieluummin miehen, joka tarjoaa keskinkertaisesti "sitä jotain" ja keskinkertaisesti järkiominaisuuksia (turvallisuus, varakkuus ym.).

Ja sanovat, että usein naiset vieläpä kehittyvät ajan myötä, esimerkiksi estoiset vapautuvat.



Tietenkin on. Sellaisia miehiä sisältyy siihen laajaan valinnanvaraan. Nainen voi valita sellaisen ja useimmat tekevätkin niin, erityisesti satunnaissuhteita valitessaan.



Missä olen mielestäsi sulkenut pois sen, että nainen valitsisi miehen, jolla on "se jokin" ja jonka libido on suunnilleen samanlainen kuin naisella? Ellei naisen halut ole kovin äärimmäiset, kyllä se onnistuu. Kyllä suurin osa miehistä sopeutuu siihen naisilla tavalliseen kerta pari viikossa -tahtiin (kun tietävät etteivät voi keneltäkään enempää saada).



Miten se tehdään, onko ideoita? Olen sentään yli vuosikymmenen aikana kokeillut melkein kaikkea ja ideat loppuivat jo kauan sitten meiltä molemmilta (niitä ihan tavallisia kliseitä ei kannata ehdottaa). Eikä kuulemma vaimo ole koskaan kokenut ketään muutakaan miestä (eikä naistakaan) seksuaalisesti haluttavaksi. Hän sentään joutuu työnsä puolesta tapaamaan hyvin monenlaisia miehiä ja työskentelemään heidän kanssaan, herrasta (kaupunginjohtaja/ tehtaanomistaja tasolle asti) narriin ja kaikkea siltä väliltä. Kuulemma joidenkin kanssa keskustelu tuottaa jonkinlainen henkisen hyvän olon ja yhteisyyden tunteen, mutta ei mitään seksuaalisuuteen viittaavaa.




Niin no, osaava rakastaja pystyy myös havaitsemaan sen, kuinka vahva on naisen seksuaalinen vire/estoisuus ym. asiaan vaikuttavat tekijät yleensä ja valitsemaan ja viettelemään sellaisia naisia, joiden seksuaalinen aktiivisuus on miehen mielestä sopivaa (eli liikaa eikä liian vähän). Epäilemättä siinä tapauksessa seksielämä on niin täydellistä kuin se voi olla. Mutta sellainen taitava rakastaja ei koskaan ala seurustella naisen kanssa, joka on huomattavan haluton tai jolla on jotain ongelmia. Ei, vaan sellaiset jäävät nössöjen riemuksi.



Voi olla. Mutta ei se ennen lapsia tällainen ollut.



Tuo on itse keksimäsi rajoite. Minä oletan että nainen voi valita myös haluttavia miehiä ja että hän tekee niin.

Valitettavasti en saa kiksejä homoilusta. Mutta vaikka saisinkin, tuskinpa nuhjuisen keski-ikäisen ammattinörtin kimppuun hyökättäisiin patukat ojossa helsinkiläisessä pintahomobaarissakaan. Eikä olisi aikanaan hyökätty ujon opsieklijanörtinkään kimppuun. Samaa paskaa se olisi. Kun on pienellä lusikalla annettu ei voi isolla kauhalla ottaa - ei edes homobaarissa.

Mutta se etu homoudesta olisi ollut, että nettipalstojen kautta olisi aina saanut mielin määrin itsensä kaltaista seksiseuraa, ujoja nörttejä, ilman suurta itsen likoon laittamista. Tiedä sitten olisiko se käynyt tylsäksi vai olisiko sitä alkuinnostuksen jälkeen käynyt kuin naisille, olisi huomannut, että "se jokin" puuttuu.



Niin, ja kaikki miehet eivät osaa herättää sitä kutinaa kenessäkään. Siinä saa sitten järsiä polyeteenipersikoita lopun ikäänsä. Nainen sentään saa ainakin vähän nahistuneen, joka on vielä ihan hyvä, vaikka ei täydellistä saisikaan.



No, sinä olet onnellinen (hyvässä mielessä). Kaikki eivät saa onnellisuuden lahjaa (en jaksa alkaa inttämään siitä, missä määrin se on lahja ja missä määrin omaa työtä).



En usko, että se toimisi noin. Jos seksi olisi itsestäänselvä sosiaalinen rutiini se ei toisi mitään täydellistä tyydyttyneisyyttä sen enempää kuin small talk nykyään. Esimerkiksi sosiaalinen kilpailu käytäisiin muilla tasoilla ja se vaatisi muunlaista suorittamista. Lähinnä tuollaisen etu olisi se, että olisi yksi puute poissa ongelmalistalta, mutta epäilemättä se vain korvautuisi muilla tyydyttymättömyyksillä. Mutta jos olisivat sellaisia, jotka ovat vain itsestä kiinni, se olisi suuri etu.



Toivon mitä toivon, mutta hän on kelvannut nimenomaan omana itsenään. Eihän hän ole muuttunut toiveideni mukaiseksi enkä usko, että koskaan muuttuukaan. Enkä tiedä, että toivonko sitä edes kovin tosissani, koska siinä olisi riskinä tylsyys. Mutta onpahan riittävän toiveiden mukainen, että yhteinen elämä on mukavaa. Se riittää. Kyllä minun on pitänyt enemmän skarpata, vaikka osaan kyllä olla minäkin oma itseni silloinkin kun pieni terästäytyminen olisi paikallaan.



En minä ole väittänyt, etteikö kukaan yrittäisi vaatia naislta mitään tai että nainen ei voisi järjestää itseään hyvinkin vaativaan asemaan. Ero on lähinnä siinä, että sellainen nainen, joka ei täytä työnantajien, lasten, yhteiskunnan jne. vaatimuksia täyttää kyllä jonkin pikkuisen paremmin elämän syrjässä sinnittelevän miehen vaatimukset ja pääsee sitä kautta kuin koira veräjästä kaikista vaatimuksista. Tai ainakin voi viitata nille kintaalla, sen kun vaaditte.




Ja jos ei ole, niin saa todistukseen rivin huonoja numeroita ja vapauttaa itsensä lopuiltakin vaatimuksilta. Mutta omaa silti sen takaportin, että menee töissäkäyvän miehen vaimoksi ja saa kuin saakin keskiluokkaisen statuksen. Miehellä, joka ei suoriudu vaatimuksista, on vain yksi tie, sillan alle.

Tuo mitä kouluissa keneltäkin vaaditaan vaihtelee. Omat kokemukset ovat kyllä päinvastaiset. Tyttöjä ymmärrettiin ja heidän virheet olivat vahinkoja, kun taas poikien virheet olivat oletusarvoisesti tahallisia laiminlyöntejä. Rangaistusskaala oli sen mukainen.




Tietenkin ymmärrän tuon. Mutta en ymmärrä sitä, että se olisi jotenkin vaikeaa valita mies, jonka kokee haluttavaksi. Jos se halu nyt on niin reaalinen, että se kohdistuu kehenkään todelliseen mieheen.

Antaisinko jotain riippuu mitä saisin tilalle. Jos saisin miehisen pakkopuutteen tilalle sen naisellisen version halusta, jonka voisi painaa pois mielestä ja joka olisi 10 % elämästä silloinkin, kun seksiä ei ole tai se on huonoa, tekisin vaihtokaupat vaikka heti siihen, että sen jälkeen 98 % naisista olisi seksuaalisesti vastenmielisiä. Vaikka se nyt sattuisi olemaan vaimo, voisin kyllä sietää epätyydyttävää seksiä loppuikäni, jos sen merkitys olisi niin pieni kuin naisilla keskimäärin. Mikä massiivinen helpotus se olisikaan.



Tietenkin. Aina isommasta valinnanvarasta vain pieni osa tyydyttää itseä. Mutta sen kun valitsee sen osan, joka täyttää haluttavuuskriteerit, ja elää onnellisena elämänsä loppuun. Helpommin tehty kun sanottu, jos on vain sitä valinnanvaraa. Ei valinnnanvara tarkoita sitä, että on pakko ottaa jokainen valinta järjestyksessä.




Kyllä minä sen tiedän. Mutta en näe sitä isoa ongelmaa, jos nainen on itse valinnut tuon toimintatavan ja on vapaa myös valitsemaan toisin heti kun katsoo saavansa liian vähän hyvää vastineeksi, eli toimintaan ei liity mitään rikollista pakottamista tai hyväksikäyttöä. Yleensä noin toimivat naiset tavoittelevat jotain muuta antamalla seksiä vaihdossa. Jos se on naisen vapaa valinta, niin mitä sitten? Yleensähän tuolla tavalla toimivat naiset, joille seksuaalisuus on yhdentekevä tai vain vähän tärkeä asia, ja siten myös asia, jonka käyttö muiden etujen ajamiseen ei ole niin vastenmielistä kuin naisilla yleensä. He vain käyttävät hyväkseen miesten himoja.

Kuitenkin nainen voi myös valita tyydyttävänkin seksipartnerin. Vaikka joka päivä. Silloin ehkä joutuu tinkimään oheiseduista, mutta sellainen nainen, joka kokee nautinnollisen seksin tärkeänä, valitsee itsestäänselvästi sen vaihtoehdon. Jos ei, niin eipä siinä kovin paljoa peiliä kauempaa tarvitse hakea ongelmien aiheuttajaa. Samasta osoitteesta löytyy taho, joka voi ongelmat korjata.



No tuollainen silmitön ihastus vailla perusteita on ehkä tyypillistä teini-ihastukselle, mutta ei kokemusteni mukaan aikuisemmille naisille. Mutta onhan sitä tietysti marginaalitapauksina naisia, joilla on ongelmana se, että haluaisivat järjestelmällisesti mahdottomia ominaisuuksia tai sitten täysin saavuttamattomia miehiä.



No anna sitten mielestäsi mielekäs esimerkki tuosta? Lihooko ihminen, joka harrastaa seksiä niin paljon kuin haluaa? Tai kasvaako käsiin karvoja? Siksikö naiset ovat niin lihavia? Miesten lihavuuden ainoaksi syyksi en tuota usko, jos lihominen olisi vain siitä kiinni, minä olisin anorektinen luuviulu.



Se tuskin murehdituttaa di Capriota.



Ei edelleenkään. Muista vaikka ne ujot opiskelijapojat, joissa ei ole "sitä jotain" kenellekään naiselle maan päällä.



No väitätkö tosissasi, että normaalissa yhteiskunnassa naistyypillinen muovautuvuus ei olisi yksilölle huomattavasti parempi vaihtoehto? Sehän toimii nimenomaan kaikilla. Jos nainen saa mielestään haluttavia miehiä, sen kun nai, ja jos naisen mielestä taso ei riitä, niin muovaa seksuaalisuutensa säästöliekeille ja elää täyttä elämää ilman. Miehen pitää ajautua epätoivoisiin äärimmäisyyksiin. Ja siinäkään ei kuka tahansa onnistu. Vankiloissakin isot korstot raiskaavat tusinavankeja eikä saamiset jakaudu tasaisesti. Suurella osalla miehiä ei ole muita vaihtoehtoja kuin kärvistellä puutteessa.

Ai niin kuin tyrivät huippuduuninsa tai riskeeraavat henkensä?

No, onhan sitä se marginaalinen naisporukka, joka sekstailee hengenvaarallisten väkivaltarikollisten kanssa, mutta nuorista miehistä liki joka ukon pitää hakea asemansa porukassa enemmän tai vähemmän typerillä tempauksilla (esim. liikenteessä kaahaamalla). Vaikka noilla ei suoraan vieteltäisi naisia, niin niillä ratkotaan miesten keskenäinen asema jengissä, ja se on naisille ylivoimainen valintakriteeri siinä iässä.



Väitätäkö nyt tosissasi, että keskivertonainen haluaa joka päivä? Sitä en ikinä usko, en ole tuollaisesta naisesta kuullut kenenkään koskaan kertovan - edes panomiehet, jotka hääräävät niiden holtittomampien kanssa, eivät kehtaa noin tökeröjä valehdella (niille nainen antaa joka päivä, mutta että haluaa, sille varinsetkin nauraisivat). Kyllä minä väitän, että se valtavirtatilanne on edelleen se, että mies haluaisi joka päivä, vähemmänkin viriilit joka toinen päivä, ja nainen kerran viikossa, ja se keskiverto pari-kolme kertaa viikossa on jonkinlainen kompromissi, jossa mies kärvistelee vähän ja nainen antaa vähän.



En tiedä, kuinka moni yksinäinen nainen lopultakin dildoilla leikkii. Luulen, että ainakin omasta ikäryhmästä lopultakin aika harva. Mutta enemmän se kertoo juuri siitä naisen halun kätkettävyydestä ja hallittavuudesta, jos edes osan seksin tuomasta tyydytyksestä voi saada dildolla, jonka käyttö on vain itsestä kiinni. Mutta ymmärrän sen toki sikäli, että lopultakin seksissä naisen kanssa se iso asia on se, että on itse kelvannut. Se on ehkä 90 % seksin viehätystä. Omin toimin pystyy kyllä tuottamaan ihan yhtä hyvän fyysisen stimulaation, mutta ei se vastaa siihen oleelliseen tarpeeseen. Se on kuin täyttäisi nälkäisen mahan sellua syömällä. Maha täyttyy, mutta nälkä ei lähde.

Naisella ei kuitenkaan ole sitä kelpaamisaspektia. Jokainen lisääntymisikäinen nainen tietää, että kelpaisi seksiin vähintään 50 %:lle miehistä. Kelpaamisen rajoja ehkä haetaan ajoittain suositummilta miehiltä, mutta ei sitä tarvitse koko ajan todistella itselleen.



En ole muuta väittänyt, vaan lähinnä sitä, että mikä on harrastellessa, kuin sopivia miehiä on tyrkyllä pilvin pimein.



Omien havaintojen mukaan tuontapainen ajatuskuvio on jokseenkin yleinen sinun ikäryhmän naisilla, kun he eroavat miehistään lasten kasvettua isoiksi. Miehille se pieni laatikko näyttäytyykin sitten siten, että melkein kaikilla naisilla on hirvittävät suoritusvaatimukset eikä mies kelpaa kuin korkeintaan übersurkimuksille.

Useimmat eivät kiihotu mikäli heillä on paha mieli. Ehkä tämä on biologisesti hyvä näin, sillä jos naiset jotka voittopuolisesti ovat masentuneita ja apaattisia olisivat kuitenkin seksuaalisesti halukkaita, hehän tietenkin tulisivat luonnontilassa raskaiksi ja tällöin jälkeläisellä olisi uhka saada huonoa hoitoa koska äitinä olisi mistään mitään välittämätön masentunut apaatikko. Sensijaan että jatkuvasti suomittaisiin naisia haluttomuudesta kannattaisi miettiä tosiaankin että onko halu järkevää. Tottakai miehelle on ”järkevää” haluta kokoajan ja kaikkien naisten kanssa, että saa levitettyä siementään mahdollisimman laajalle. Mutta mitä se häntä hyödyttää panna vaikka sata akkaa tiineeksi jos yksikään näistä naisista ei kykene kasvattamaan miehen jälkeläistä sukukypsäksi asti?

Tässä mielessä synnytyksen jälkeinen masennus on erittäin vaarallinen juttu, ja siksi onkin hyvä että ihmiseläin on sosiaalinen eläin ja yleensä ympärillä on muitakin yksilöitä huolehtimaan vastasyntyneestä. Voisi jopa miettiä että kehittyykö tuollaista synnytyksen jälkeistä masennusta useammin silloin kun kyseinen auttava verkosto puuttuu? Vai onko tällaisessa masennuksessa se pointti että se synnyttää syyllisyyttä, jolloin tuore äiti sitäkin innokkaammin hoitaa lastaan? (Todellisuudessahan masennus tietysti johtuu hormoniheilahteluista, mutta käsittääkseni tuota masennusta ei kuitenkaan tule ihan kaikille.)



Kyllä se meillä vaan toimi tokan eksäni kanssa. Ekan eksän kanssa ei olisi toiminut lopulta yhtään mikään, mutta hänhän olikin miehiin päin kallellaan. Jokatapauksessa tuntikausien lääppiminen, nuohoaminen ja lepertely on itsestäni kiusallista ja teennäistä. Ns. rakastajatyyppiset miehet eivät minua kiinnostakaan, vaan sellaiset joiden kanssa on luonteva ja normaali olo.



Omasta mielestäni seksissä ei ole mitään hyvää jos ei saa orgasmia. Okei, voihan se olla kivaa olla kiihottunut kun on tarpeeksi hyvännäköinen partneri, mutta jos kerta toisensa jälkeen pitäisi jättää laukeaminen väliin, niin ehkä sitten mieluummin vaikka se juntimman näköinen jäpikkä, kunhan saa ne orkut.

Sori jos nyt menee henkilökohtaiseksi, ei toki ole pakko vastata, mutta et kai sinä jätä jotain kikkoja käyttämättä naisesi orgasminsaantia avustaaksesi että saisit harrastaa seksiä hänen kanssaan mahdollisimman pitkään...? Joistakin naisista (kuten minusta) on tympäisevää että seksi menee höyläämiseksi kun mies yrittää jotain ennätystä että kuinka kauan onnistutaan olemaan sisäkkäin. (Eikä sitä kestä paikatkaan.) Ei kai seksissä numeroista ole kyse (kuinka kauan, kuinka monta orkkua yms.) vaan siitä että kumpikin saa nauttia itselleen ominaisella tavalla. Hyvä seksielämä syntyy siitä että kaksi erillistä ihmistä onnistuu sovittamaan omat sävelensä toisen vastaaviin sopiviksi. Jos ei onnistu niin mitä pointtia on edes mennä sänkyyn riehumaan.

Ehkei se seksi sittenkään ole se osa-alue elämää jolla ainakaan itse kokisin että se on mieheltä joku suurenmoinen saavutus että nainen on valinnut juuri hänet sänkyynsä (tämä tietysti siltä pohjalta että seksiä harjoitetaan vain huvin vuoksi, ei lisääntymisen - ja toisaalta joillekin naisille kun kilahtaa ikää mittariin, lähes kuka tahansa kelpaa siittäjäksi kun pitää äkkiä saada pulla uuniin). Kaikki miehet jotka ovat olleet sängyssä kelvollisia ovat olleet sitä samalla tavalla. Jokainen joka on ollut surkea, on ollut surkea omalla tavallaan. Voisikohan tästä päätellä että eivät ne seksitaidot niin kovin merkillinen juttu voi olla, jos ne jotka ne omaavat aina muistuttavat hivenen toisiaan?

Se missä mies voineekin sitten rehvastella sillä että on erityisesti jotain saanut aikaiseksi on se miten hän käyttäytyy sängyn ulkopuolella. Jos aktin jälkeen pitää puhua paskaa eli valehdellaan suut silmät täyteen, tai häivytään kuin varas yöhön, niin ääliöhän tuollainen turjake on. Jos ei osata käydä pesulla, jos asenne naisia kohtaan on kielteinen ja vähättelevä tms. niin taas on menty metsään. Nykyään jotkut miehet tuntuvat kuvittelevat että naiset pitävät mielenkiintoisena miehiä joissa on "haastetta", eli suomeksi sanottuna mies vittuilee sen minkä ehtii. Ehkä on sellaisiakin naisia jotka ovat niin täynnä itseään että tykkäävät tappelusta jonkun kaltaisensa kanssa, mutta eiköhän valtaosa edelleenkin halua niitä miehiä jotka ovat hauskoja, leikkisiä, myönteisiä jne. Eikä tämä nyt tarkoita sitä että pitää mennä sinne toiseen ällöttävään ääripäähän eli että mies nuoleskelee naista sen minkä ehtii (kuvainnollisesti). Ei kai se nyt niin vaikeaa ole käyttäytyä kuin ihminen ihmiselle, tuleehan se seksuaalinen virittyneisyys sitten ilmi siitä hemmetin "silmien pilkkeestä" eli eleistä ja asennoista jne.

Jos on seksuaalisesti mykkä niin miten voi kuvitella viehättävänsä ketään? Eli jos mikään olemuksessa ei sano että olen saatavilla?

Enpä tiedä. Ylivoimainen valtaosa noista halun vievistä murheista on kuitenkin hetkellisiä pikkujuttuja, eivätkä aiheuta sitä, että 9 kk:n päästä nainen olisi kyyvtön huolehtimaan lapsista.



Joo, se on kuultu, mutta ei poista sitä faktaa, että suurimmalle osalle naisia tuo tuntikausien esivalmistelu on 90-99 % nautinnosta. Siinä nainen saa tuntea olevansa haluttu ja ihmeellinen.




No eikö sitä orgasmia saa käsin tai apuvälineillä?




Siis häh? En tietenkään, ei meillä hommat lopu jos emäntä sattuu saamaan orgasmin ennen minua. Useimmiten se homma toimii kyllä niin päin, että hänelle riittäisi yhdyntä mutta hän tekee sen orgasmin minun mieliksi. Minusta naisen kiihotusreaktiot ovat mielettömän kiihottavia, paljon kiihottavampia kuin mikään oma stimulaatio. Hän saa sen helposti, jos viitsii hieman keskittyä fantasioihinsa mielessään, mutta on yleensä sitä mieltä, että tunne ei ole 10 minuutin mielikuvituksen rasittamisen arvoinen. Suoritus sekin.

Eikä minun tarvitse omiakaan pitkitellä, ellei sitten takana ole huonompia aikoja.




Totta, jossain vaiheessa se homma käy tylsäksi. Minä kyllä jätän leikin kesken sillä kohdalla (koska tiedän, että vaimokaan ei enää halua jatkaa). En minä ymmärrä orgasmin siunauksellisuutta (oman, naisen orgasmi onkin sitten jotain aivan ihmeellistä). Sen nyt voi tehdä runkkaamallakin, jos pallit kaipaavat tyhjennystä. Seksi on jotain aivan muuta ja se orgasmi ja pallien tyhjennys on vain sivubonus.




Esimerkiksi se, että keskinkertainen seksielämä, jossa ne sävelet on vain joten kuten sovitettu, on toisille parempi kuin ei mitään. Ei sitä kaikilla ole mahdollisuutta täydellisyyteen, hyvä kun jotain saa. No, sinä kai sen tiedät, mutta olet päätynyt kaikki tai ei mitään -ratkaisuun.




Miehen liskonaivot ovat eri mieltä. Mutta kyllä tuo illuusio toki katoaa sellaisilta miehiltä, jotka saavuttavat itsevarmuuden omasta kelpoisuudestaan. Mutta se ei onnistu kuin osalta.




Voisikohan tuosta päätellä, että sinulla on tietyt mieltymykset, ja miehet jotka tyydyttävät ne muistuttavat paljon toisiaan vain siksi. Muut naiset olisivat varmaakin aika eri mieltä, ainakin jos et piittaa hempeilyistä ja lepertelyistä vaan haluat miehen käyvän suoraan asiaan.




Miksi? Moni mies, joka on hyvin tahdikas herrasmies sängyn ulkopuolella, saa olla ikänsä sängyn ulkopuolella. Ja moni mies, joka on täys sika, saa sängynlämmittäjän joka yö. Ja kierrättää myös nitä naisia, jotka tietävät mikä mies on miehiään. Se on katsos "se jokin", ja se ei yleensä ole se nössöily sängyn ulkopuolella, ei totuuden torvena olo eikä peseytyminen.




Toisille se on vaikeaa, toisille helppoa. Sosiaaliset taidot vaihtelevat aika paljon.




Tuskinpa tuokaan on koko totuus. Vaikka selittänee niitä tapauksia, joissa kaunis nainen jää selittämättömällä tavalla vähälle vakavastiotettavalle miesten huomiolle, vaikka rumemmat viedään vierestä. Kaikilla se sanaton viestintä ei toimi.

Mutta kyllähän nuo naiset saavat nörttinsä sitten kun kypsyvät oikeasti haluamaan. Miesten osa on onnettomampi.

Minkäköhänlaisia aikoja odotat näille muutoksille? Vaikutat tässäkin varsin kärsimättömältä. Miksei yhtä lailla ole oletettavaa, että miesten käyttäytyminen olisi normien muututtua myös muuttunut hyvin erilaiseksi kuin ennen. Eipä vain ole toistaiseksi mitään valtavia muutoksia tapahtunut. Ihmisen käyttäytyminen itse asiassa muuttuu jokseenkin hitaasti, vain teknologian kehitys on nopeaa. En usko, että tuollainen muutos ensinnäkään on vielä kunnolla edes ajattelussamme tapahtunut, saati että se olisi vielä ehtinyt suuresti vaikuttaa käyttäytymiseemme yleisellä tasolla.



Ymmärtänet, etttei se sormien napsutus ole naisen oman vapaan tahdon alainen juttu, vaan nimenomaan monesti hänen vaikutusvaltansa ulkopuolelta säätyvä. Sellainen herkkyys ei todellakaan lisää omaa valinnanvaraa, vaan kaventaa sitä.



Kyse onkin siitä, että koko ajotaito katoaa olemasta, vaikka näennäisesti olisi Rolssia tarjolla. Mutta kun ei niin ei. Siinä on sitten pakko vain tyytyä bussikyytiin, vaikka olisi Rolssi autotallissa ihan vapaana.



Mutta niitä ei ole tuhansia, joilla on se jokin. Näin ollen täytyy hieman käyttää aikaa etsimiseen - ja joskus on huono säkä ja vastaan tulee vain niitä, jotka ei pelitä ollenkaan.



Ai Viagran voimallako? Mä oon luulu, ettei se oikein helposti mieheltä onnistu, jos halu kokonaan puuttuu. Naisellahan halu tunnetusti ei ole mikään edellytys.



Mutta ollenkaan kaikki eivät ole sellaisia, joiden kanssa naiset saavuttavat sekusalisen tyydytyksen. Joten heidät on todella tuomittu valikoivuuteen ja mahdolisesti pidempäänkin etsiskelyyn. Sinä taas luet tämän etsikkoajan heidän edukseen. Onko sinusta etu, että jossain saamarinmoisessa kauhujen hypermarketissa joutuu etsimään haluamaansa tuntikausia? Minusta ei. Usein se sopivammankokoinen kauppa on paljon parempi vaihtoehto, vaikkei sitten valinnanvara olisikaan niin suuri. Miehillä on tämä etu puolellaan (sinun kuvailusi mukaan): Kunhan jonkun saa vain kiinnostumaan, ei ole niin väliksi, kuka se on.

Taitaa se naisten ja miesten vaatteidenostamisprosessikin olla vähän samanlainen. Mies ottaa nopeasti sen, mitä tarvitsee, eikä ole niin tarkka mallista ja värisävystä. Nainen etsii sopivaa vaatetta jalkavaivojaan ja aikaansa säästämättä, mutta saattaa silti jäädä ilman "sitä oikeaa" vaatetta. Olishan se kiva, jos mikä vain kelpaisi, mutta kun ei kaikki vaatteet vain satu miellyttämään. Sinulle tietenkin naisen valikoivuus on turhanaikaista nirsoutta. Silti itse kammoaisit ajatusta, että joutuisit käyttämään vaatteiden ostamiseen samanlaiset aikamäärän kuin jotakuinkin jokaikinen nainen tekee. SIIHEN sinä et tietenkään suostuisi.

Äh...täytyy rientää. Ehkä joskus toiste jatkan.

Pitkiä. Mutta jos kehityksen suunta on päinvastainen, niin muutos ei tapahdu koskaan. Se on se keskienen idea tässä.



Miesten seksuaalikäyttäytyminen on kuitenkin suoraviivaisempaa. Miehet ovat halunneet paljon seksiä aina ja seksistä on ollut puutetta aina, paitsi kaikkein korkeimman statuksen miehillä, jotka ovat voineet sikailla kulissien takana vapaasti. Lähinnä vain seksin vonkaamisen tavat ovat muuttuneet. Naisten seksihalut ovat, kuten olet todennut, monimutkaisempia.



Jos tuo pitäisi paikkansa, että ihminen olisi joskus käyttäytynyt bonobojen tapaan, eikö muutos siitä nykytilaan olisi ollut valtava harppaus?



Ei ole niin, eikä muutoksen suunta ole edes se, että naiset muuttuisivat jotenkin valikoimattomammiksi, vaan aivan päinvastainen. Kun taloudelliset syyt naida keskinkertaisia miehiä ovat vähentyneet, naisten ehdot tuollaisille naimakaupoille ovat vain koventuneet. Miehiltä vaaditaan enemmän suorituksia kuin koskaan.



En näe tuota niin vakavana ongelmana. Jos halu on, niin siihen löytyy tyydytys helposti, koska monenlaisia miehiä on tarjolla ja heidän halunsa on vakio. Ja jos taas halua ei ole, ei voi olla ongelmaa puutteestakaan. Ja kyllä nykyään naisilta sallitaan aika paljon oikutteluakin niin suhteissa kuin sinkkuina, vaikka toki jos halu vaihtelee aivan äärimmäisyydestä toiseen, vuoden selibaatista seksihulluuteen, suhde voi olla mahdoton. Mutta ei minun tietääkseni naiset mitenkään yleisesti tuollaisia ole, että halu vaihtelee äärimmäisyydestä toiseen, vaan se perusinnokkuus pysyy aika tasaisena tai vaihtelee hitaasti, ja sen lisäksi voi sitten olla nopeampia pienempiä vaihteluja.

Ja mitä minä olen naisten juttuja kuunnellut, kyllä aivan harkittu halujen tukahduttaminen ainakin tilapäisesti (mutta pitkähköiksi ajoiksi (ainakin vuosiksi)) on tavattoman yleistä. Esimerkiksi nuorina aikuisina ennen perheen perustamista on yksi vaihe, jolloin aika monet naiset keskittyvät tarkoituksella opiskeluihin ja uran käynnistämiseen ja välttelevät parisuhteita. Toinen vaihe, jolloin naisten kulee usein hehkuttavan sinkkuuden autuutta (ja elävän myös niin) tulee sitten keski-ikäisenä, kun lapset ovat isoja ja pitkäaikainen suhde lasten isän kanssa päättyy. Eikä harkittu osittain tyydyttävä seksikään taida olla kovin harvinaista siinä välissä, jos mies on muuten erinomainen mutta hänen sitouttamisensa parisuhteeseeen vaati hieman antamista.



Taito vai tarve liikkua?

En minä ole tuollaista koskaan kuullut, että naisella olisi voimakas seksihalu päällä, mutta hän ei vain pystyisi löytämään mitään keinoja sen tyydyttämiseen. Onkohan se lopultakaan niin yleistä kuin väität? Kyllä se yleensä toimii niin, että silloin kun naisella on voimakas halu, hän löytää miehistä "sitä jotain" ja hänellä on vilkas seksielämä, kun taas silloin kun "sitä jotain" ei tahdo keneltäkään löytyä, ei niitä halujakaan oikein ole.



No montako niitä pitäisi olla. Jos on tuhat potentiaalista ehdokasta ja niistä 1 %:lla on se jokin, siinä on jo kymmenen. Jos puolet ova varattuja ja puolet lopuista ei pidä naista tarpeeksi viehättävänä, jäljellä on silti 2-3 suostuvaa miestä ja kelvollista, jolla on "se jokin". Missä siis on ongelma? Siinä, että noiden seulomiseen menee pari kolme iltaa (koska yleensä nainen näkee jo ensivilkaisulta tai viimeistään ensirepliikistä, onko miehessä "se jokin" vai ei, illassa ehtii seulomaan satoja), ja siinä tulee ehkä antaneeksi jollekin, joka ei sitten haluakaan "Kunnes kuolema erottaa" -leikkiä. Voi kuinka kamalaa.





Kyllä miehen vehkeet yleensä aktivoituvat, kun hän näkee seksikkään naisen viettelevissä asennoissa ja ainakin, jos nainen hieman sormilla tai kielellä edesauttaa asiaa, vaikka ei niin haluttaisikaan.



Mutta sitä valikoimaa on tavattoman helppo rajata vaihtelemalla hakupaikkaa tai -menetelmää. Jos haluaa keskiluokkaista nörttiä loppuiäkseen, kannattaa marssia teekkaribileisiin, uhoavaa ja koreilevaa wannabetä, kauppakorkean bileisiin, varakkaampaa tyyppiä löytää pintaliitoyökerhosta, ihan tavallista nuorta miestä löytää kaikista opiskelijakekkereistä. Oman alan ihmisiä työpaikan kekkereistä ja työmatkoilta. Oman kiinnostuksen kohteen harrastajia harrastajien foorumeilta ja kerhoista. Jos sattuu olemaan jotain kinkympiä fantasioita, kyseisen aihepiirin harrastajia on helppo löytää netin kautta. Jos uskonnollinen vakaumus on tärkeää, uskonyhteisöistä löytyy miehiä naista vailla. Ja niin edelleen. Ei se ole mikään pakko mennä sinne tusinayökerhoon tuskailemaan miksi kaikki miehet ovat vääränlaisia. Joka paikassa, missä vain on miehiä, on aina niitä, jotka haluavat puolison, niitä, jotka haluavat seksiä ja niin edelleen. Sellaisia miehet nyt vain ovat.



Toisilla on, toisilla ei. Jos olet epäsuosittu mies, sinut on pudotettu helikopterista T-paitasillasi keskelle Antarktista. Ehkä armosta näytetty, että kävele ensin 2000 km tuohon suuntaan ja ui sitten 1000 km valtameren yli, löydät lähimmän kaupan.

Mutta onhan se selvää, että sellainen sosiaalisilta taidoiltaan ylemmän keskitason mies on seksihommissa huippuasemassa. Eivät he yleensä ole kovin ronkeleita. Mitä itse aikanaan sitä touhua seurasin, niin suurin osa halutuista miehistä valitsi ehkä 80-90 % seksikerroista tavallisen naisen, keskitasoa tai jopa alempaa keskitasoa, jonka saivat helpolla, koska naisilla suositun miehen saaminen oli kova juttu. Vain harvoin he vikittelivät kauniita ja/tai halukkaimpia tyttöjä, joilta saamiseen heidän piti panostaa tosissaan. Mutta eivät kaikki, jotkut kyllästyivät siihen mikä on helppoa ja tulivat yhtä ronkeleiksi kuin naiset. Tyhmimmältä vaikutti puutteisen luuserin näkökulmasta se, kun suosittu mies ihastui johonkin vaihtoehtotyttöön, joka ei lämmennyt ollenkaan valtavirtatyypille. Hylkäsi tusinoittain kauniita ja tavallisia naisia ennen kuin ymmärsi, että tätä peliä ei tule koskaan voittamaan.



Varmasti suostuisin, jos onnistunut vaatekauppa toisi minulle sen saman mielihyvän mitä se tuo naiselle. Ja sanovat, että ihan shoppaaminen ilman sen suurempaa tavoitteellisuuttekin on joillekin naisille harrastus. Minä uskon, että se panostuksen ero seuraa juuri siitä, että hommasta saatava mielihyväkin on hyvin erilainen. Eikä se ole sukupuolittunut kuin keskimäärin. Kyllä minä tunnen miehiä, joiden kanssa ei kannata mennä kaupungille, koska he haluavat kiertää miljoona rytkykauppaa, ja toisaalta naisia, joiden vaatetuksen hankintaan vuodessa käyttämä aika on muutama tunti (esim. vaimo on sellainen, enemmän se joutuu ravaamaan vaatekaupoissa siksi, että minä haluan ostaa hänelle jotain hepeniä kuin omasta halusta).

Useimmat eivät kiihotu mikäli heillä on paha mieli. Ehkä tämä on biologisesti hyvä näin, sillä jos naiset jotka voittopuolisesti ovat masentuneita ja apaattisia olisivat kuitenkin seksuaalisesti halukkaita, hehän tietenkin tulisivat luonnontilassa raskaiksi ja tällöin jälkeläisellä olisi uhka saada huonoa hoitoa koska äitinä olisi mistään mitään välittämätön masentunut apaatikko.



Vaikea sanoa noista "pikku"jutuista kun omalle kohdalle on sattunut vähän isompia juttuja. Näistä mikään, kuten esim. ainoan kaverin itsemurha, ei kuitenkaan vienyt halujani. Ne vei vasta vulvodynia joka aiheutti sietämätöntä fyysistä tuskaa varsinkin esimmäisinä sairausvuosinaan. Jos sairauden aiheuttama seksuaalisen kanssakäymisen harveneminen johti edes osaksikaan liittoni päättymiseen, olen erittäin katkera siitä että minä en saanut valita miten parisuhteeni käy.

Väistämättä tulee mieleen että jos esim. nainen synnyttää ja tämän jälkeen on pirun kipeä eikä mies voi sen aiheuttamaa puutosta kestää edes muutamaa kuukautta vaan ryntää vieiraisiin, niin koreastipa osaavat miehet kiittää naisiaan siitä että nämä heille jälkeläisiä synnyttelevät. Tuollaisia tarinoita on saanut kuulla aika monta kertaa. Ilmeisesti käteenveto ei sitten ole mikään optio miehille, ei suhteessa. Siitä kai miehen henkisen kehittyneisyyden asteen voikin mitata miten hyvin hän kestää jotain tilannetta mille nainenkaan ei mahda mitään. Pirullinen ehdointahdoin pihtailu on tietysti asia erikseen, eli se että kostetaan ihan muita juttuja luopumalla seksuaalisesta kanssakäymisestä. Tiedän sellaisenkin ihminen joka teki niin vuosikymmenen ajan, ja silti pari ei eronnut (vaikka syytä olisi ollut).



Jos ei ole koskaan kokenut kunnollista rakkautta isänsä taholta, voi hyvinkin kehittyä sellainen luonne ettei osaa suhtautua mitenkään tuohon "normaaliin" tuntikausien lääpiskelyyn ja räpläämiseen, ja seksuaalisuudesta tulee sellainen ilmiö jossa jotenkin "räjäytetään" estot pois tieltä juuri sen takia että ne ovat niin suuria kuin ovat. Olenhan minä sitä kuvaillut että sos. jännittämisestä on helpompi päästä eroon juurikin seksuaalisen kanssakäymisen avulla. Oiotaan mutkat suoraksi niin sanotusti. Mutta sitähän ei sitten tiedä että kuinka paljon tällainen touhu on juuri nimenomaan itseni aikaansaannos mitä tulee päättyneeseen parisuhteeseeni, ja kuinka paljon siihen vaikutti ettei miehestä edes olisi ollut kovin monimutkaiseen flirttailuun ja valloittamiseen. Eli kyllä se oli kahden kauppa kun kaksi tietyllä tavalla kömpölöä ihmistä kohtasi.

Seksi ei kuitenkaan ole mitään rakkautta. Jos en olisi niin jännittynyt persoonallisuus, enkä kanavoisi kaikenlaisia asioita juurikin seksuaalisuuden kautta, olisin varmaan saattanut osata paremmin havaita sen ketä kannattaa rakastaa ja ketä ei, ja kuka ei rakasta minua ja ennenkaikkea olisin osannut paremmin järkeillä pitääkö se hyväksyä että minua ei rakasteta.



Parastahan se on aktissa se saaminen. Tuntuu perin oudolta että joku nainen ei koe niin, mutta siinähän taas kerran pääsemme siihen että ihmiset ovat erilaisia. Kuitenkin ainakin amerikkalaisessa fiktiossa wanna-be-lesboille saattaapi tulla penistä ikävä. Miksi näin olisi, jos sillä ei ole orgasmin saamisen kannalta mitään merkitystä?



Tuo kaikki tai ei mitään on niin suhteellista. Tässä parin vuoden sisällä on kyllä silloin tällöin ollut tarjolla kumppaniehdokkaita joiden ulkonäössä ei ole valittamista, mutta joku muu seikka on tehnyt tepposet - esim. se että mies haluaa lapsia. Onpa jopa ollut niitäkin joiden persoonallisuus olisi ollut ihan ok. Viimeisin tällainen tapaus ei ollut millään ulkoisilla mittareilla mitattuna mikään suksee eli ei siis alfauros joiden perään täällä miehet kuolaavat, eikä ulkonäönkään kanssa olisi kai mitään Mr Finland -titteleitä voitettu. Mutta lähempi tutustuminen tyssähti hänen sekavan elämäntilanteensa vuoksi, että se siitäkin sitten taas.

Asia kai missä haluan ehdottomasti kaikki tai ei mitään on kyllä juurikin seksuaalinen tyydyttyneisyys. En valitettavasti näe mitään mieltä sellaisessa parisuhteessa jossa jo tässä iässä pitäisi täysin luopua seksuaalisesta kanssakäymisestä tai se olisi epätyydyttävää. Monen helvetillisen vuoden jälkeen ja erinäisten omituisten suhteiden jälkeen odotan vielä kokevani sillä saralla jotain sellaista mitä voi muistella vanhempanakin tyydytyksellä. Ellei sitten iske dementia.

Jep jep. Vain suunnaton itsevarmuuteni voi voittaa kauneuteni

Moon kokeillu, ei halua, se on vaan tylysti otettava väkisin - siis jos intoa piisaa hengailla moisen kanssa jostain muusta syystä

Tosin siihenkin ajan kanssa leipääntyy että saa aina olla ite se ruinaava osapuoli ja toinen kitisevä kakara.

En tiedä. Jos nyt on noin herkkä, ettei voi sen aikaa asua yhdessä exän kanssa, että saa säästettyä rahat kämppään (vuokraan), niin tuskin kannattaa omasta kämpästä koksaan suhteen takia luopuakaan. Väkivaltatapaukset ovat erikseen, mutta niihin saanee jonkinlaista sossun ja poliisin apua. Eikö ne voi nykyään heittää väkivaltaisen miehen ulos kämpästään?



En minä olke sellaista kuvitellut. Mutta ei ainakaan maalaistaajamissa ennen tarvinnut kenenkään kadulla elää.



No se on tietysti itsestäänselvää, että sossutapaukset asutetaan kurjimpiin lääviin karmeimpiin ghettoihin. Jos ei se sovi hipiälle, eikä työntekokaan oikein maistu, niin ehkä sitten kannattaa miettiä, että olisiko keskituloinen mutta idiootti mies sittenkin se tie onneen, jos on nainen - ja sopivaa siltaa päänsä päälle, jos on mies.



Varmasti tuo voi olla ongelma joissain tapauksissa.



Kansalliskaarti voi toimia vain paikallisissa ja ajallisesti rajoittuneissa katastrofeissa. Jos tulisi iso katastrofi, niin kaartin sotilaat antaisvat oiupaut määräyksille ja suojaisivat vain itseään. Rahasta he työtään tekevät, ja jos rahalla ei ole arvoa, niin mitä muutakaan kaatuvan yhteiskunnan hallituksella on luvata?



Tietenkin perheet kuuluvat porukkaan. Mutta se on laiha lohtu tavalliselle tahvolle, jos mopojätkä tulee ja ampuu ja vie ruuat talosta.




Etkö huomaa noilla ihmisillä mitään muuta yhteistä kuin sukupuolen? Kaipa ne ovat miehiä siksi, että yhteiskunta antaa naisille enemmän. Useimmitenhan nuo ovat vähäosaisia syrjäytyneitä nuoria miehiä, joille ei yhteiskunnalla ole mitään annettavaa, mitä nyt joukon jatkona muutama kieroonkasvanut pappa betalar -tyyppi.

Yhtä jos ei marginaalisempikin jengi on toi duuninsa jne tyrivä joukkio ukkoja. Typeryys lähtee jo siitä, että tekemisistään on morkkis seuraavana päivänä ja skaala on laaja aina noihin em juttuihin asti. Nainen maksaa monasti mokailuistaa kovemman hinnan kuin mies ja plaa plaa plaa (=peruskamaa mitä puitu aiheesta ties sen sata kertaa milloin kenenkäkin toimesta).
Ton "siinä iässä" kohdalla ei voi kuin sanoa, että ei ole oikein oleellista, mutta ymmärrän näkökulman. Toki sillä kaahailulla ei persettä heru, paitsi imbesilleiltä, mutta siinä onkin sitten kaksi toisilleen sopivaa samassa veneessä. Vai miten se meni.


Totta kai nainen haluaa olla haluttu! Höh! Jos mies osaa haluta naistaan naisen toivomalla tavalla, niin aika helposti saa kitsaammaltakin tädiltä. Jos taas ei tiedä mistä narusta pitää kulloistakin daamia vedellä, niin kannattaa ottaa selvää. Jos on muuten kemiat kohdallaan, arki toimii ja siihen päälle pientä viettelystä, niin haluaa ja kellon ympäri, keskimäärin kolme kertaa päivässä joka päivä.

Jos ukko taas on turo, niin siinähän joogailee keskenään kunnes löytää sen toisen turon. Ja tuohon väliin sitten mahtuu kaikenlaista. Ei naiset ole joko tai ja kaikkien miesten kanssa samanlaisia, vaan sama täti voi varioida sen mukaan millainen se vastapuoli on. Ihan kuten ukotkin, jos mimmi viehättää ja vetelee oikeista naruista, niin se ukkokin on halukkaampi kuin jos vain liskonaivoilla hengaillee. Keskimäärin siis. Tuo variointi ei tarkoita sitä, etteikö haluaisi, vaan kompromissseja tehdään kuka mistäkin syystä ja vajetta hoidellaan sitten kukin tyylillään. Ei ole miehinen etuoikeus elää parisuhteessa, jossa saa liian vähän omaan draiviin nähden.

Mie tiiän, kun me likat aiheesta keskustellaan "se on kuule hyvä" ja "kannattaa kokeilla sitä ja tätä". Aika moni mun ystävättäristä ikähaitarissa 30-60 v. omistaa ja vain yksi sanoi, ettei ollut käyttänyt muutamaan kuukauteen, mutta sillä alkokin kiihkeä romanssi. Osa parisuhteilevista käyttää myös ihan itekseen, kun eivät saa ukoltaa "tarpeeksi". Kaikki naisetkaan eivät osaa vietellä miestään, voih!


Mitä sitten. Pääosa kuitenkin toivoisi olevansa muutoinkin kelpaava, niinku esim. sellaseen tasa-arvoiseen tavalliseen suhteeseen. Jotkut mimmit on tyytyväisiä kun ylipäätään joku mies kelpuuttaa ne parisuhteeseen. Se on aika rankkaa naisena, kun jannut vaan panis, mutta se sitten siitä ja soon morjes. Ei tollasesta oikein voi olla ylpeä saatika tyytyväinen. Nainen ei oikein ole kelvannu, jos vain ***** kelpaa. ks oma ed. 90-% kommenttisi.

Sopivia ja pilvin pimein, vau... ei ole näkyny niitä pilviä kovinkaan monen kimulin kohdalla.

The Onion <3