KESKUSTELU

No, jos nyt sitten nuori tyttö olisi kiinnostunut ihan vakavasti ujosta nuoresta miehestä, niin mitenköhän sitä miestä voisi lähestyä? Kokemukseni vuosien takaa ovat sitä luokkaa, että hymyilin ja tervehdin mielenkiintoista kilttiä, varmaan ujoakin miestä, ja mies vain tuijottaa. Vaikea siitä on jatkaa ja ilmaista kiinnostusta. Ei ainakaan minun itseluottamus tulkitse mykkää tuijotusta mahdollisuudeksi. Lopulta on tuloksena päivittäinen tervehdys, johon toinen ei ikinä vastaa.

Tähän olemassa hyvä systeemi, vähän niin kuin työntekijöitä hankittaessa: valkkaa > stalkkaa > palkkaa.

Ensiksi keskustellaan ehdokkaiden kanssa, ja valitaan sieltä jotain intuition perusteella. Tässä tapauksessa ollaan nyt päädytty siihen ujoon ja hiljaiseen möykkyyn. Mutta jokin siinä selkeästi viehättää.

Sitten täytyy ryhtyä itse aktiivisiin toimiin. Haastatellaan entisiä työnantajia ja kollegoita jne. Tässä tapauksessa voisi etsiä käsiinsä vaikka facebook-profiilin, mahdollisia entisiä kumppaneita ja ystäviä. Tässä vaiheessa ei voi olla liian röyhkeä ja häikäilemätön - kaikki mahdolliset kivet ja kannot on käännettävä ympäri, mutta kuitenkin niin, että tämä möykky saa pientä vihiä asiasta.

Lopuksi viritetään ansa, kun kotiläksyt on tehty. Möykky pohdiskelee, että ottaisiko sitä sittenkään uutta työpaikkaa (tai kumppania) vastaan - tulikaan tässä sittenkin tehtyä jokin virhe. Kannattaa odottaa, että möykky on jossain sosiaalisessa tilanteessa, esimerkiksi vaikka viettämässä aikaa lähipiirinsä kanssa. Tässä vaiheessa kannattaa ahtaa itse väkisin sekaan, tai soittaa, ja esittää omat vaatimukset kohtuuttoman suoraan. Sitten vain odotetaan, että möykky murtuu sosiaalisen painostuksen alla ja alistuu ehtoihin. Tämä on helpointa silloin, kun on manipuloinut möykyn lähipiirin ensin puolelleen, esim. maalailemalla kuvaa loistavasta tulevaisuudesta, mikäli tämä möykky vain itse tajuaisi mahdollisuutensa;"Olemme ajatelleet palkata miehesi töihin, meiltä saisi työsuhdeauton, lomaosakkeen, no mutta ei siitä enempää. Kertoisitko vähän miehestäsi?"

Tämän jälkeen kannattaa heti aloittaa syyllistäminen - kuinka paljon vaivaa sitä on itse joutunut näkemään, että on päästy edes tähän pisteeseen. Perusteena voi käyttää työhakemusta, tai tässä kumppaninvalintatapauksessa pelkkää toisen olemassaoloa. Yleensä tässä vaiheessa möykky syökin jo kädestä.

Niin kuin työntekijää haettaessakin, ominaisuuksilla, ammattitaidolla ja pätevyydellä ei ole minkäänlaista merkitystä, tärkeintä on uhr... toisen täydellinen kontrollointi ja ennalta-arvattavuus. Liikeidea ja firma (tässä minä) on joka tapauksessa täydellinen ja virheetön, eikä sillä ole väliä kuka laitetaan narun päähän. Hihihi.

No itse olen aina ollut sitä mieltä, että voi ehdottaa tapaamista ja muutaman tapaamisen jälkeen kysyä asiaa suoraan. Se ei ainakaan jätä mitään sattuman varaan. Jos vastaus on kielteinen, voi suunnata katseen muualle.

Tuo naisten peli, jossa ihastutaan johonkin mieheen mutta ei tuoda millään selkeällä tavalla ihastusta esiin vaan odotetaan miehen lukevan ajatukset ja tekevän aloitteen on täysin käsittämätöntä. Ainakin se sulkee pois ujommat miehet ja antaa edun itsevarmoille röyhkimyksille.

Ujo ihminen on äärimmäisen itsekäs. Ajattelee itseään ja luulee että muutkin ajattelee aina häntä. Näin ei ole, itse asiassa häntä ei ajatella koskaan.

Jos ujous paranisi mutta muu ei muutu, niin hän olisi sietämätön itsekäs paskiainen.

On tehtävä jotain tuolle itsekeskeisyydelle. Mutta mitä ? Se joka keksii, on miljonääri.

Minusta tuntuu että yksi avaintekijä on se, että vastakkaisen sukupuolen kanssa pystyy juttelemaan luontevasti niitänäitä. Itse toisinaan sosiaalisena ihmisenä saatan vaikkaba baarissa avata keskustelua vähän mistä vaan. Monesti huomaa että naiset alkuun suhtautuvat varauksellisesti, mutta kun jutustelu jatkuu enkä tietenkään naimisissa olevana miehenä lähde mihinkään vonkaamislinjoille, naiset vapautuvat. Siitä sitten aikansa eteenpäin mennään siihen, että kun ei tullut puheeksi aikaisemmin, mitenkä minä nyt loukkaamatta kerron olevani onnellisesti naimisissa.

Se on muuten mukavaa kun jossain sattuu kohdalle semmonen ukkomies joka heti kärkeen sanoo että olen kyllä naimisissa mutta kai me nyt voidaan jutella? Semmosen kanssa on oikeastikin mukavaa ja vapauttavaa keskustella kun mies ei koko aikaa vonkaa ja/tai tuijota tissejä ja kohtelee muutenkin keskustelukumppanina eikä mahdollisena tulevana seksikumppanina. Monasti hyviä keskusteluita ollut tällaisten tapausten kanssa.

Forumi ei voi muodostaa pätevää mielipidettä tästä kysymyksestä ilman jonkinlaista valokuvaa. Pelkkä varjo tai siluetti saattaa auttaa.

Hienosti johdettu

Missä tuossa oli kysymys? Noh, tässä joka tapauksessa siluetti

Huumori on eskapismia. Ihmiset jotka pelkäävät tykkäävät siitä, kun pääsevät pakoon itseään. Onko huumorilla saavutettu yleisö sitten minkään arvoinen?

Hupaisa. minusta avatar kertoo kaiken tarvittavan ja Vatkaimen avatar näyttää erehdyttävästi isoäidiltäni.

Musta se ei mene ihan näin.

Ihmisen kehityskaudet vaativat jonkin verran sisäänpäin kääntymistä, jotta ne onnistuisivat. Aivot tarvitsevat sitä. Jos riittävästi aikaa, omaa rauhaa ja itsen kanssa oloa (itsenäistymistä) ei saada, voi olla seurauksena mielen hajoamista ihan fysikaalis-kemiallisesti.

Sentakia että meikällä ois sit niitä naisia

Lähde?

Lisää vettä myllyyn!

"Me ollaan exän kanssa vaan kavereita!"