KESKUSTELU

Onko ihminen syntyessään "täysin tyhjä"?
Vai onko hänellä jotain vanhemmilta perittyä, joka ilmenee elämän kehittyessä eteenpäin?
Vai onko ihmisellä jokin kollektiivinen muisti, joka on lapsella mukanaan?
Onko ihmisellä, jokin tieto jumalasta, joka antaa hänelle mahdollisuuden muuttaa elämäänsä?
Onko ihmisen persoonallisuus jo syntymässä oleva asia, joka kehittyy ( tai ei kehity ), vai muokkaantuuko "persoonallisuus" vain ympäristön toimesta?
Mikä erottaa meidät apinoista?
Mitä se tietoisuus on?

Ei. Ihmisellä on syntyessään tietyt vanhemmilta perityt ominaisuudet ja valmiudet.



Kyllä. Perityt ominaisuudet tulevat esiin kasvuympäristön niin salliessa. Osa on ns. "vahvempia" ja tulevat esiin helpommin ja osa taas "heikompia", jotka ilmenevät mikäli ympäristö tarjoaa siihen mahdollisuuden.



Nykytiedon valossa, ei ole. Ainakaan minun tietääkseni



Ei.



Minun tietojeni mukaan lapsella on tempperamentti, joka periytyy vanhemmilta. Eli tietyt luonteen ominaisuudet. Niihin tietenkin vaikuttaa osaltaan kasvuympäristö.



Älykkyys, ruumiinrakenne, kädentaidot, kieli, yhteiskunta jne..



Ymmärrys ympäristöstä ja itsestä osana sitä.

Kun pieni lapsi näkee auton, näkee hän auton. Aikuinen voi miettiä monia asioita auton nähdessään. Joku safarilla käynyt kertoi, että leijona näkee teltan, mutta ei näe ihmisiä teltan sisällä.

On se tyhjä ennakkoluuloista yms. Näyttää ihmisessä olevan jokin kollektiivinen muisti - ei ole lapsenkaan tarvis oppia elämään, sen se jo osaa. Jokin jumala tietoisuus sillä myös tuntuu olevan, taju siitä että moni asia ja ilmiö menee yli hilseen. Jokin sellainen, jota eivät minkäänlaiset vanhemmat voi sille selittää, että se pitää kokea itse. Rehellisimmät vanhemmat vastaavatkin rehellisyyden nimissä eniten lapsen kysymyksiin - en tiedä. Se syntyy ilman persoonaa ja kuolee ilman sitä, vaikka sen koko elämä on ainutkertainen. Täysin samanlaista elämää ei ole kellään muulla - lapsi on fyysisesti uniikki kappale. Se sisältää subjektin ja objektin itsessään. Lapsi on mahdollisuus "kone", siinä on tietyt ominaisuudet joita sen koko olemus tahtoo toteuttaa. Ei ihmistä erota mikään apinasta, jos ajatellaan että tietoisuus (?) on yksi ja sama lajilla kuin lajilla.

Kuolleen ja elävän ero on (vaikkapa) tietoisuus tästä maailmasta, ihminen tekee viisaasti jos se ymmärtää peilaavansa kaikessa (näennäisessä) toiseudessa kuitenkin vain itseään/maailmankaikkeutta.

Eri yhteiskunnissa eläneet lapset, jotka kasvavat täysikäisyyteen tietyssä yhteiskunnassa kuitenkin ottavat tästä yhteiskunnasta mallinsa ja aiemmin, kun yhteiskunta oli suljetumpi, he olivat enemmän oman ympäristönsä tuotteita.
Jos lapselle pienestä pitäen aletaan opettaa tiettyjä asioita - niinkuin lähes aina tapahtuu - niin eikö ympäristö määrää olemuksemme.
Historiahan todistaa tätä.
Harvat pääsevät yhteiskuntansa "ulkopuoilelle" ajatukellisesti ja sitä seuraten toiminnalliseti.

Nykyään kun yhteiskunnan sekoittuvat nopeasti, aiheutuu ongelmia liian nopeasta muuttumisesta, joka ilmenee monilla persoonallisuuden rikkoutumisena ja väkivaltana.
Toki tätä on ollut iät ja ajat.

Niin, tällaista toimintaa esiintyy jostain syystä pääasiassa uskovaisilla, jotka luulevat olevansa hyviä ihmisiä ja ei uskovaiset ovat heidän mielestään pahoja ja moraalittomia.
Aliravitsemuksesta, geneettisistä ja muista syistä johtuva aivojen kehityshäiriö altistaa uskovaisuudelle, ei sitten ymmärretä missä mennään.

...- Jatkamme sotaa Nigerian valtiota vastaan kunnes sekularistinen järjestelmä kaatuu ja islamilainen valtio perustetaan, liikkeen edustajana esiintynyt Abul Qaqa sanoi.

Boko Haram on tehnyt aiemminkin iskuja muslimienemmistöisessä Pohjois-Nigeriassa. Niiden kohteina ovat olleet erityisesti kristittyjen kirkot. Liike haluaa, että koko Nigeriassa otettaisiin käyttöön ankaran islamistinen sharia-laki.
http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/201112 ... 3_ul.shtml

Ulkonäkö sekä se että apinat eivät lue toimintaohjeita satukirjoista.

Vika maailman epätäydellisyydestä voidaan panna "uskovaisten" tai kenen muun tahansa syyksi, mutta vastuu on jokaisella, ei niin, että "uskovaiset" vastaavat "hyvistä asioista" ja muut vetäytyvät vastuusta.
Uskonnot ovat pahimmillaan järkyttäviä, mutta ihmisiä ei voi kieltää ajattelemasta ja jos usko on ihmiselle tärkeää, niin se sallittakoon.
On tärkeää erottaa ihmisen uskonnollinen ajattelu ja yhteiskunnissa tehdyt vääryydet. Niistä olemme kaikki vastuussa, riippumatta ajattelustamme.

Ei niin. Toimintaohjeet kulkevat perimätietona.
http://www.youtube.com/watch?v=GyFv__EkML8

Meinasin, että pysyn visusti poissa täältä ainaski nää joulun ajat, mutta kun uteliaisuuttani kuitenkin kurkkasin taas juttuja, ni jopas!


Vai niin. No ulkonäkö varmasti, mutta eipähän ne lue "satukirjojen" lisäksi toimintaohjeitaan mistään muistakaan kirjoista. Olisiko sekin pieni ero?

Ei pääse kuin harvat?

Toki helposti ja vieläpä nopeeta pääsee!

Onkin niin, että harvoja kiinnostaa ajatella ajatuksiaan uusiks. Niitä kun voi väännellä ja käännellä mielin määrin, on mahdollista kys.alaistaa lapsuutensa ja nähdä aikuisena kuinka asiat vain ovat.

En nyt ole täällä puolustamassa "uskovaisia", mutta mielipiteesi asiata vaatisi mielestäni enemmän perusteluja kuin "pääasiassa" ja "luulevat" esittämiäsiä asioita. Erikoisesti viimeinen virkkeesi " kehityshäiriöstä" on ainakin minulle tieteellisesti täysin tuntematon.
Jos tarkoitushakuisuus menee tieteellisen keskustelun yläpuolelle, täällä voidaan kai heitellä mitä tahansa "tieteellisiä tai uskonnollisia" mielipiteitä ilman totuuden häivääkään.

Niin, ihmisellä ei ole synnynnäistä apriorista tietoa. Tabula rasa.

http://en.wikipedia.org/wiki/Tabula_rasa

Ainakin lapsena sitä kuvitteli tulevansa iän myötä joksikin hienoksi. Nyt aikuisena tajuaa, että kuinka vaikeaa elämä oikeasti onkaan. On myös alkanut kiinnostamaan, kun 99.99999... % informaatiosta on tietoisuuteni ulottumattomissa, niin kuinka valtavat määrät mahdollisuuksia ja vaihtoehtoja menee tietoisuuteni ohi. Lopulta sitä sitten ei edes tiedä, että mikä se päämäärä edes on. Lapsena kaikki oli niin helppoa, kun oli valmis putki luotuna. Nyt aikuisena tajuaa, että että sieltä putkesta on tultu ulos ja kivikautinen eliniänodote saavutettuna. On myös ikävä tiedostaa, että jopa useat opettajani olivat välinpitämättöämiä, jonka takia elämässäni on mennyt moni asia heikommin kuin mitä olisi voinut mennä. Ylipäätänsä muutenkin lapset luottavat usein liikaa vanhempiinsa, mutta siihen lapsia aikuisten toimesta usein ajetaankin, niin toki se siihen helposti johtaakin. Elämä on oikeasti vain selvitymistä ja kamppailua, vaikka sitä usein vain puhutaan hienoja. Koko lapsuuden selvänä ollut moraalikäsityskin on sirpaloitunut. Ainoastaan omiin vanhemppinsa voi luottaa, keneenkään muuhun ei voi 100% varmuudella tukeutua. Yhteiskunnassakaan absoluuttinen tietoa ei monille merkitse mitään, vaan se kuinka sitä tietoa voi käyttää oman asemansa parantamiseen. Maailma on armoton paikka, mutta ei kukaan ole muuta luvannutkaan. Monilla ei ole edes syntyessään mahdollisuutta selvitä ja pärjätä. Monet vieläpä ovat vahingoniloisia ja haluavat jopa vaikeutta muiden elämää.

Kirjoitustaidoton.