KESKUSTELU

fata morgana, tai hereillä oleva. Lopulta muuttuu kristallin kirkkaaksi se mitä haluaa kuten se lapsena oli.

Mutta mikä on se syy miksi kokee nyt planeetalla maa hereillä olevan ihmisen kautta eikä vaikka taivaalla lentävän linnun.

Todellisen ratkaisun täytyy tulla sitä kautta, että jotenkin opitaan mieltämään aivojen toiminta tältäkin osin. Ehkä vielä tärkeämpää olisi kyky luopua oman persoonansa merkityksestä. Irtaantua itsestään, ikäänkuin.

Tai lyhykäisyydessään: On tila jossa ei olla olemassa, mutta sitä ei ole, sitä ei voi olla koska ei koeta mitään. Hmmh mitenhän tuon nyt vois paremmin sanoiksi pukea

Voi tuollaisen vastaavan rajakokemuksen kokea ilman nukutustakin. Mietin noin kymmenen vuotta sitten eräitä elämään liittyviä perusasioita erittäin syvällisesti ja yhtäkkiä oli kuin olisin joutunut johonkin automaattisesti ja kiihtyvällä vauhdilla minua eteenpäin vievään ”tietovirtaan” ja päädyin avaruudelliseen tilaan, jossa ”näin” etäällä kauniin kierteisen galaksin.
En nähnyt sitä silmilläni, sillä aika ja paikka, missä fyysisesti olin, olivat kadonneet ja myös koko fyysinen olemuspuoleni ja minuuteni olivat poissa; tietoisuus säilyi.
Koin ikäänkuin kelluvani tietoisuuden sisällä ja olevani samalla yhtä sen kanssa. Koin myös olevani yhtä tiedon ja totuuden kanssa ja tiedostin, että olisin saanut vastaukset kaikkiin kysymyksiin mitä ikinä olisin kysynyt.

Sitten olin yhtäkkiä taas oma itseni, istuin tietokoneeni vierellä ja kaikki muu oli ennallaan, paitsi että pelkäsin tulevani hulluksi. Noin viikon kuluttua koin saman ilmiön uudelleen, mutta hieman lievempänä, enkä ”heräämisen” jälkeen ollut enää yhtä peloissani ja vähän niiden jälkeen huomasin saaneeni tai ymmärtäväni kaikki ne asiat, joita olin ennen näitä ”siirtymiä” pohtinut.

Ehkä ylitin tahtomattani jonkinlaisen ”rajan” ja palasin myös takaisin ilman omaa tahtoani.
Ehkä tietoisuus on maailmankaikkeuden ominaisuus ja meidän tietoisuutemme on jonkinlainen "osa" siitä, jonka koemme arjessa erillään siitä kokonaisuudesta. En tiedä.
Olen kuitenkin tyytyväinen, että kokemukset eivät ole palanneet, mutta niiden jälkeen herkkyyteni saada intuitiivisesti tietoa esittämiini ongelmiin on lisääntynyt.

Pohdin olemassaoloa, uskontojen peräkkäisyyttä, uskontojen ilmaisijoiden asemaa ja sitä, miten he eroavat meistä tavallisista ihmisistä.

Kertomasi on kuin lääketieteen oppikirjasta klassisen LSD-tripin kuvaus. Oletko varma, ettei joku tehnyt jäynää laittamalla kuppiisi "happoa" tai että ruokavalioosi ei jostain päässyt paria torajyvää?

Kyllä minullekin tuli vahvan psykedeelitripin (sienet, LSD) kuvaus mieleen tuosta. Ei niistä oikeasti katoilta hyppele, vaan enemmänkin seuraa juuri tuon kaltaisia tuntemuksia.
Ehkä onnistuit ihan vain pohdiskelemalla kutkuttelemaan samoja osia aivoissa, joita psykedeelitkin tekevät, mikä taasen on hyvinkin mielenkiintoista.

Vaikka monet luonnon eläinyhteisötkin tiedostavat itsensä, niin ei niillä silti ole samoja valmiuksia kuin ihmisellä.

Ei koske meikäläistä.
Tätä persoonaallisuutta ei mikään ajattomuus hyväksy.

Aika mahdotonta kun ei ole enää aivoja, joissa olisi se tietoisuus.

Kuollessa ihmisen aivoista sammuvat ns. valot, subjekti katoaa ja keho irtaantuu ravintoketjusta, yhtyy universumin entropiaan.

Vain tuuli kulkee hänen tuhkansa yllä, eikä jäljellä ole enää mitään, ei edes tyhjää.

On vain "ei mitään", samalla tavalla kuin oli ei mitään ennen sitä, kun universumi syntyi tyhjästä ei mihinkään.

Heh, entä, jos meillä ei ole valinnanvaraa.
Atomeista koottu olemuspuolemme hajoaa, se on varmaa ja siinä mukana hajoaisi myös persoonallisuus. Mutta koska henkistä olemuspuolta ei ole koottu atomeista, sen voisi ajatella olevan ikuista. Ainakin kaikki ihmiskunnan suurten uskontojen perustajat ja suuret filosofit viittaavat sielun kuolemattomuuteen.

On se vaan jännää että jutut voivat tieteen mukaan ilmestyä "ei mistään" ja kadota "ei mihinkään".

Mutta eihän tiede taida väittää mitään tällaista. Päinvastoin se kieltäytyy sanomasta mitään siitä, mitä oli ennen maailmankaikkeuden syntymistä. Se päinvastoin sanoo, ettei tuosta "ajasta" ole mahdollista saada tietoa tai havaintoja. Vain uskonto "tietää", että ennen maailmankaikkeutta olikin jumala. On se vaan jännää, että näitä kahta tilannetta voi joku mielestään loogisesti kuvata niin, että tiede tässä kertoilee jotain, mistä se ei mitään tiedä, mutta uskonto ei.

Jos taas tietoisuus syntyy hengestä, voidaan olettaa, että se pysyy ikuisesti.