KESKUSTELU

Kaikki tietävät, että meillä on ainakin näennäinen vapaa tahto. Päätös tuntuu lähtevän ainoastaan tietoisuudestamme ja uskomme, että olisimme yhtä hyvin voineet valita toisin. Jos asia olisi näin, eivät aivomme kuitenkaan nouttaisi luonnonlakeja, vaan voisimme jollain mystisellä hengellä ohjailla aivojamme itse. Usko täysin riippumattomaan tahtoon vaatii siis uskoa dualismiin.

Mielestäni on olemassa kaksi vaihtoehtoa: joko aivomme noudattavat determinismiä ja päätökset syntyvät kausaalisesti neuroniverkossa syy-seuraussuhteita noudattaen, tai sitten päässämme on jonkinlainen satunnaisgeneraattori joka aidosti arpoo valintoja. Ja jos valintamme ovat sattuman seurausta, en tiedä voiko niitä silloinkaan sanoa vapaiksi.

Eiköhän ajatuksemme/tahtomme johdu siitä miten reagoitsemme eri tapahtumiin. Aistimme kertoo mitä tapahtuu. Ajatuksemme on reagointia siihen mitä aistimme sanoo meille. Ja kun meillä on mahdollisuus ajatella, niin teemme valintoja. Valintoja vapaasta tahdostamme, kuitenkin useimmiten niin että kaikki menee hyvin. Joku saattaa olla spontaaninen ja tekee arvaamattomia spontaanisia päätöksiä, jotka jälkikäteen vaikuttavat huonoilta valinnoilta. Mutta valinnat on omat. Valitsemme tahtomme, mielitekomme mukaan niin pitkälti kuin vain on mahdollista.

Siis itse regisseeraamma/ohjaamme elämämme, tietenkin tointen avustamina. Itse kukin esittää pääroolia näytelmässään missä muilla on sivurooli. Jokaisella meillä on oma näytelmä menossa. On vain niin helppo syyttää muita näytelmänsä kehnosta laadusta.

_________________
- Olen arabi.

Vapaasta tahdosta onko sitä todella. Onko leijonalla vapaa tahto vai jotuuko se noudattamaan oman biologiansa vaatimuksia, eikö se todellakin voi tehdä vain sitä mitä varten se on luotu. Leijona ei varmaankaan halua syödä ruohoa. Ihminen on itseasiassa myös oman kulttuurinsa biologiansa, kasvatuksensa tulos, näin ollen vapaa tahto on hyvin rajoitettu. Onko omien halujen noudattamisessa kysymys omasta tahdosta, vai noudatammeko silloinkin sitä mikä on meidän olemukseemme geeneihin rakennettu.

Oletetaan, että leijonalla on vapaa tahto. Miksi se silloin söisi ruohoa, kun se tietää, että siitä on lähinnä haittaa, eikä se kaiken lisäksi edes pidä sen mausta? Miksi se tekisi vapaasta tahdostaan aivan typerän päätöksen?

Ja omista haluista puhuttaessa, miksi joku ei vapaasta tahdostaan harrastaisi esimerkiksi seksiä? Sehän tuntuu hyvältä. Eikö ole täysin järkevää olettaa, että ihminen, joka on järkevä olento, tekee järkeviä päätöksiä, jos hänen tahtonsa on vapaa?

Lähes kaikki aivotieteilijät todella kuvittelevat tietoisuuden syntyvän aivojen fysikaalis-kemiallisten prosessien tuotteena tai olevan osa niitä. Tällainen ajattelu sisältää kuitenkin monta heikkoutta ja lisäksi aivan ratkaisevan epäloogisuuden.

Ensinnäkin minkään fysiikkatieteen tunteman tosiseikan, ilmiön tai lain ei tiedetä implikoivan tietoisuuden olemassaoloa tai edes sen mahdollisuutta. Ajatus fysiikasta tietoisuuden perustana on siis nykytieteen valossa tuulesta temmattu. Ja koska nykytieteen valossa aivot ovat vain fysiikkaa (ja fysiikan osa-aluetta kemiaa), niin aivotkaan eivät tuota tietoisuutta muualla kuin aivotieteilijöiden perusteettomissa ja itsepetoksellisissa haaveissa.

Vaikka Kant ei onnistunutkaan lupaustensa mukaisesti kolmessa vuodessa (eikä kahdeksassakaan) selvittämään tietoisuuden ongelmaa, hän käsitti kuitenkin (Humen ja Berkeleyn valaisemana) "ulkomaailman" olevan vain tietoisuudensisäinen kategoria. Tämän tosiseikan henkilökohtainen oivaltaminen, joka vaatinee intensiivisen itsereflektion, johtaa neutraalin monismin ideaan:

http://72.14.221.104/search?q=cache:5uK ... =clnk&cd=3

Kuten eräs fysiikanprofessori totesi, fyysikko olettaa ulkomaailman. Tässä on kyse mielensisältöjen kategorioista. Toinen kategoria on "oma itse", minuus,tietoisuuden subjekti tms. Esa Saarinen Länsimaisen filosofian historiassaan kuvaa Humen neutraalin monismin mukaista käsitystä "mielestä" mm. seuraavasti:

"Mieli on kimppu mielteitä. Nämä palaset sidomme arkiajattelussa toisiinsa kiinni minuuden käsitteellä.."

Tuollaisia mielteitä, mielensisäisiä impressioita ja ideoita, ovat käsityksemme materiasta, fysiikasta, kemiasta, biologiasta ja aivoista. Myös konkreettiset toimintomme siltä osin kuin olemme niistä tietoisia ovat mielensisältöjä. On epäloogista kuvitella tuollaisten tietoisuudensisältöjen olevan tietoisuuden tuottajia tai aiheuttajia.

David Chalmers lienee yksi harvoista aivotieteilijöistä, jotka torjuvat fysikalistissävyiset harhat ja etsivät loogisesti harhatonta tietoisuuden selitystä:

http://72.14.221.104/search?q=cache:R66 ... clnk&cd=27

Some say the universe is made of information. David Chalmers' "dual aspect theory" says that such information has both a physical aspect and an experiential (qualia) aspect. This is similar to what William James had said, and Bertrand Russell's neutral monism, in which an underlying entity gives rise to both physical and mental qualities.

Neutraalin monismin perusongelma on subjektittoman tietoisuuden (tai humelaisittain "impressioiden") substanssi,"aines". Tähän vastaa tekoälyä paljon tutkineen filosofi Kenneth M. Sayren näkemys, jossa tuoksi subjektittomaksi substanssiksi visioidaan matematiikka. Lainaus linkistä
http://plato.stanford.edu/entries/neutral-monism/:

Although neutral monism is a metaphysical doctrine about the nature of reality (like its rivals materialism and idealism), it also finds a place in Philosophy of Mind as an attempt to come to terms with the traditional mind-body problem or today's hard problem of consciousness. Generically defined, it may state that: Neither mind nor matter is ontologically basic, but are both reducible to another more fundamental principle that is neutral between them.

Because early advocates of neutral monism were often empiricists, it is sometimes erroneously assumed that *experience* is the default selection as a neutral agency (i.e., the rest of perceptual qualities made mind-independent as extension and motion were in material realism).

But newer versions may take the view that the neutral *stuff* is either quantum or spacetime *events*, as Bertrand Russell later shifted to; or dispositions of a noumenal substrate represented by logical constructs and abstract formalism. Example, Kenneth Sayre: "The neutral monism I advocate holds that the fundamental principle to which both mind and matter are reducible is not a substance in any sense (Aristotelian, Cartesian, whatever), but is rather [a] structure of a sort that can only be represented mathematically. This structure is what information theorists call information."

"Fyysikko olettaa ulkomaailman"; niinpä voidaan "hyvällä omallatunnolla" tutkia aivojen prosesseja ja pohtia esim. aivojen fysiologisten tasojen ja eri psykologisten tapahtumatasojen vastaavuuksia. Voidaan myös tutkia ajattelun, tunteiden jne. syntymistä aivoissa - kunhan muistetaan, että kyseessä on tietoisuudensisäisen maailman jäsentäminen.

Tässäkin kohdassa aivotieteilijät iskevät mielestäni harhaan kuvitellessaan ajatusten, tunteiden jne. aivotilavastineiden olevan ensisijaisesti hermoimpulssikaavioita. Aivotilat ovat kollektiiviprosesseja ja ilman kvanttikenttäteorioiden käsite-arsenaalia ei ole mitään mahdollisuutta luoda realistista kuvaa aivojen toimintaperiaatteista. (Tästä syystä onkin harmittavaa, kun TKK:n kylmäfysiikan laitoksella käytetään varoja hienoihin aivomittauksiin soveltamatta samalla aivoihin viereisessä huoneessa saatavilla olevaa tietoa kvanttikenttäteorioiden sovelluksista suprajuoksevan He-3:n tutkimuksessa!). Asiasta kiinnostuneille suosittelen Vitiellon ym. kirjoituksia netissä,ks. esim. http://www.sciencedirect.com/science?_o ... ef4ed83e9b ja uraauurtavaa artikkelia Stuart, Takahashi and Umezawa, J.theor.Biol.71,605(1978). Ja tietysti tärkeintä: Matti Pitkäsen TGD-kirjoituksia!

Missä sitten tietoisuus syntyy fysikaalisessa katsannossa? Eshel Ben Jacob on tutkinut bakteerikollektiivien tietoisentyyppisiä toimintoja

http://www.csd.uwo.ca/dna11/abstract_Eshel.html

http://www.heise.de/tp/r4/artikel/2/2114/1.html

Bakteerien "ajatteluelimistö" keskittynee niiden DNA:han ja sen aktiiviseen ympäristöön. Tästä ei ole pitkä matka oivallukseen (jota kehitin jo 80-luvulla useissa yliopistoesitelmissäni), että aivosolujen genomikollektiivi aktiivisine ympäristöineen toimii tietoisuuden tiloja tuottavana iterointiapparaattina.

P.S.V
Lyhennä nuo linkit http://www.tinyurl.com, jotta on helpompi lukea.

_________________
JPI kirjoitti: NASAhan teki noita huijauksia vuosina 1969-1972.
JuurikinNiin kirjoitti: Kyllähän kourallinen Apollo -ohjelman astronautteja on kuussa käynyt.

Itse olen ajatellut tietoisuuden syntyvän aivoissa seuraavasti.
Aivoissa täytyy olla “minuuskomponentti”, joka uskottelee
itselleen että sinä olet juuri se, mikä olet. Kun tämä uskotteleminen
tehdään tarpeeksi hyvin, ilman aukkoja, niin tuloksena on
itsestään tietoinen minuus eli sinä tai minä. Voitaisiinkohan
tällainen uskottelukomponentti ohjelmoida esim. jollakin
ohjelmointikielellä?

Linkit voi lyhentää myös näin.

[url=linkin osoite]keksi linkille nimi[/url]

Siis näin.
hakukone sesam

_________________
- Olen arabi.

Vastaus on se että tietoisuutta ei ole

Tämä ei vielä selitä mitään. Se minuuskomponentti on edelleenkin materiaa. Miten materia voi uskotella materialle, että se on jotakin henkistä, ja tällä tavoin synnyttää henkisen minän?

Minulla ainakin on. Ehkä minä elän robottien keskellä...

Joo, taitavat olla , kuin sätkynyket. Narusta vaan vetää niin johan pojat hyppii ja
potkii ja huitoo käsillään ja eivät ole tietoisia siitä mitä tekevät.

_________________
- Olen arabi.

Tästä herääkin kysymys: Miten henkilö voi varmasti osoittaa, että jollakin toisella henkilöllä tai eliöllä on tietoisuus? Tiedän, tämä menee jo vähän turhaksi...

Sen verran mielenkiintoinen aloitus Palikalla, etten malta olla työntämättä lusikkaani soppaan. Olen aika lailla pysytellyt erossa näistä filosofisemmista ketjuista, vaikka työkseni tutkin ja kehitän tekoälyä ja tietoisuuteen liittyvät kysymykset tietysti ovat myös esillä.



Ihan samanlaisia kysymyksiä oli aikanaan elämästä: miten solu voi olla elävä, jos se koostuu elottomasta aineesta. Tietoisuus on samanlainen emergentti prosessi. Minusta kannattaa siksi lähteä keskustelemaan niistä prosesseista, joihin tietoisuus pohjaa. Pääosassa lienee aivokuorella pyörivä simulaatio maailmasta. Simulaatio sisältää myös mallin itsestä.

Uskoakseni tietoisuuden synnyttävät prosessit tunnetaan jo melkoisen hyvin. Vähän pinnistelyä tietysti vaatii, kun yrittää asettua prosessin asemaan: miltä maailma tuntuu prosessista... Ilman tätä tietoisuuden subjektiivista kokemusta ei voi selittää.



Pystymme kontrolloimaan liikeitämme. Miksi ajatusten kontrollointi olisi sen kummempaa? Neurotieteen tulokset viittaavat vahvasti siihen suuntaan, että asialla tosiaan ovat samat rakenteet.

Nopeilla liikkuvilla impulseilla voidaan muodostaa jatkuva hereillä olemisen ymmärrystila, jonka kirouksesta joudumme kalaamme ammentamaan.



Porukka jaksaa tutkia itsestään selvyyksiä. Yllätyksellisyyteen ei paljon varauduta, mutta esim. nähdessäsi naisen riisuvan ulsterin edessäsi. Alkanoo kummasti kone käymään ja joudut jopa valitsemaan haluatko nussia vai et? vai paineletko vaimos luokse takaisin.

Ruumiin aktivoituminen merkitsee monesti virittäytymistä tietylle taajuudelle. Toivoen kovin moni ei tietoisesti sitä edes teekkään, kuten hokemalla toisilleen "pitäkää fiilistä yllä" , vaan hakeutuu ennalta tuttuun stimuloivaan tilanteeseen; "rauhoittava, musa, kalja, ihmiset eivät höiritse."