KESKUSTELU

Toki kielellinen ajattelu on kehittyneempää, kuin kuvallinen.
Japaninkin kielikin on kehittynyt kuvakirjoituksesta,

Symboleista kuitenkin on aina kysymys, jokainen kirjain, tavu lause kasataan pienistä osista, kokonaisuutta, tai osakokonaisuutta sitten voi visualisoida kykyjensä mukaan.

Ajattelu on tuntemista, tunnistamista, vertaamista, jokainen sana, jokainen kirjain on vertauskuvallinen, niitä tunnistetaan verrataan toisiinsa.
Sanotaan mitä hyvänsä, niin se on aina vertaamista, erottelemista, asioita verrataan, erotellaan.
Esim,, jos sanon kissa, se on heti helppo tunnistaa, mutta vaikka äkäs, saattaa olla vaikeampi. Taikka lehti, tuo mieleen eri asioita puunlehti, aikakauslehti sanoma, jne,, kaikessa tapahtuu aina tuo erotteleminen.

Ja mitä paremmin (täydellisemmin) tuo kielellinen tunnistus tapahtuu, niin hyvin sujuu ajattelukin. (saa paremman kokonaiskäsityksen)

Kuinka niin?

Visuaalinen ajattelu on luonteeltaan kaksiulotteista ja samanaikaista, ja sitä voi olla vaikea kääntää kielelliseksi. Kielellinen ajattelu on yksiulotteista ja peräkkäistä, mutta sitä on aika helppoa hahmottaa visuaalisesti.

Yleensähän kehittyneempi pystyy kattamaan vähemmän kehittyneen eikä toisin päin.

Toki kielellinen ajattelu on kehittyneempää, kuin kuvallinen.
Japaninkin kielikin on kehittynyt kuvakirjoituksesta,

Symboleista kuitenkin on aina kysymys, jokainen kirjain, tavu lause kasataan pienistä osista, kokonaisuutta, tai osakokonaisuutta sitten voi visualisoida kykyjensä mukaan.

Ajattelu on tuntemista, tunnistamista, vertaamista, jokainen sana, jokainen kirjain on vertauskuvallinen, niitä tunnistetaan verrataan toisiinsa.
Sanotaan mitä hyvänsä, niin se on aina vertaamista, erottelemista, asioita verrataan, erotellaan.
Esim,, jos sanon kissa, se on heti helppo tunnistaa, mutta vaikka äkäs, saattaa olla vaikeampi. Taikka lehti, tuo mieleen eri asioita puunlehti, aikakauslehti sanoma, jne,, kaikessa tapahtuu aina tuo erotteleminen.

Ja mitä paremmin (täydellisemmin) tuo kielellinen tunnistus tapahtuu, niin hyvin sujuu ajattelukin. (saa paremman kokonaiskäsityksen)



Yritäpä siis ajatella ylläoleva kuvallisesti.

Heti kun selität tämän kuvan sanallisesti sen verran lyhyellä tekstillä, että sen lukeminen vie korkeintaan yhtä paljon aikaa kuin kuvan jujun huomaaminen (eli muutama sekunti): http://cdn.thedesignwork.com/wp-content ... ion-29.jpg

Todistustaakan perusperiaatteiden mukaisesti sinä aloitat.

EDIT: Tehtävä on ehkä epäreilu, mutta ei siksi että olisin tehnyt niin ilkeyttäni, vaan osoittaakseni visuaalisen ajattelun erään puolen, jolle verbaalinen ajattelu ei pärjää koskaan: visuaalisessa ajattelussa liikkuminen vaihtoehtojen välillä tapahtuu salamannopeasti, mutta verbaalisesti se vaatii koko ajatuksen läpikäymisen alusta lähtien, joka ainoa kerta.

Visuaalisessa ajattelussa useat erilliset vaihtoehdot voivat edetä jopa rinnakkain. Verbaalisessa ajattelussa eteneminen tapahtuu aina yksi polku kerrallaan ja useiden polkujen vertailu voi tapahtua korkeintaan pareittain. Silloinkin verbaalinen ajattelu kärsii ns. avaimenreikäongelmasta: asiasta on havaittavissa vain pari kolme detaljia kerrallaan, kokonaiskuvan saa mahtumaan työmuistiin hyvin harvoin.

Omalta puoleltasi tehtävänanto sen sijaan on epäreilu: lukeminen vaatii visuaalista prosessointia ja siksi luetun tekstin merkityksen prosessointi visuaalisesti on kognitiivisesti kuormittavampaa kuin vaikkapa samojen lauseiden prosessointi silloin kun joku lukee ne ääneen.

Se toki onnistuu: monet raportoivat, että kirjoja luettaessa teksti ikään kuin katoaa ja sen korvaa elävä, visuaalinen kokemusmaailma kirjan tapahtumista. Se kuitenkin vaatii syventymistä ja se onnistuu harvoin noin lyhyiden tekstien kohdalla.

Hyvin vahvasti visuaalisesti, jopa siinä määrin, että katseeni ajautuu täysin päänsisäisiin kuviin, enkä näe ihmisiä, joille puhun. Tämän on muutamat huomanneet. Muuten ajattelen ja puhun samaan aikaan, etten kerkeä pysäyttää höpinää, ennenkuin se on jo sanottu ääneen.

edit. Mulle käy kirjoja lukiessa juuri nuin, niinkuin edellä sanottiin. Teksti jotenkin vain lakkaa näkymästä ja tialle ilmestyy kuva, kun äijä lyö päätä irti pahiaiselta.

edit2. Useasti nuo päänsisäiset kuvat ja maisemat ovat aivan yhtä vahvoja, kuin esimerkiksi nähty elokuva muistojen tasolla. Mielikuvassa saan myös silmänräpäyksen lyhyessä ajassa niin laajoja näkymiä, että niitä saisi kirjoittaa sanoiksi sivukaupalla ja vaikeutena on se, mistä aloittaisin. Kuvailenko ensin muodot vai värit, mittasuhteet vai jotain muuta.

Minä en osaa edes kuvitella, millasta olisi elää pelkän sanan varassa ja ilman visuaalisia mielikuvia esimerkiksi kirjaa lukiessa. Kirjan ympäristöstä ja tapahtumista syntyy tosiaan hyvin elävä visuaalinen elokuva. Ja kyllä tietysti ihmisetkin siinä puhuvat (jos tekstissä puhuvat). Joskus on tosi vaikeaa hyväksyä esimerkiksi saman kirjan pohjalta tehtyä elokuvaa, joka perustuu toisen ihmisen visuaaliseen maailmaan: Eihän se näin ole, talot on väärässä paikassa ja ihmiset väärän näköisiä...

Joskus sanankäyttäjä on niin taitava maalailemaan visuaalisia mielikuvia, että aivan hykertelen naurusta sitä mielikuvaleffaa katsellessa.

Minusta myöskin sanat ovat usein perin kalpeita ilmaisemaan todellisuutta (tai mielikuvatodellisuutta). Esimerkiksi sana "kaunis" kertoo vain siitä, että joku asia on kaunis ja luo mieleen ihailevan ja onnellisen tunnelman. Mutta se ei kerro millä tavalla joku on kaunis. Sensijaan kaunista maisemaa tai kaunista taulua katsellessa ei edes TARVITSE eritellä sen kauneuden sisältöä, vaan voi nauttia sanattomasti siitä kohteesta ja sen eri osista ja kokonaisuudesta - se vain ON kaunis. Saahan sitä ruveta analysoimaan sanallisesti, mutta se usein haihduttaa ja särkee lumouksen.

Jos sen kauniin hetken haluaa tallentaa, valokuva on hyvä dokumentointimuoto. Sen avulla voi kaivaa mielen arkistoista tuon hetken muiston ja usein myös palata hetken täyteläiseen onnellisuuteen. Valokuva myös avaa ympäriltään muistoja siihen liittyvistä tapahtumista, paljon avarammin kuin jos yrittäisi penkoa muistivarastoa joidenkin avainsanojen avulla.

Kyllä minä sanojakin käytän - tietysti. Mutta ne ovat lähinnä toisia varten, eli kommunikaatioväline ja myös organisointiväline. Teen itselleni "komentolistoja" siitä, missä järjestyksessä pitäisi mitäkin tehdä, mutta ne sisällöt ovatkin usein visuaalisia. Minua kiusaa kamalasti, jos tutussa kaupassa tuotehyllyjen ja tavaroiden järjestys muuttuu. Kaupasta tulee ihan outo, kun visuaalinen karttani on tuhottu.

Minulle on turha sanoa, että mene sitä katua sinne ja tuota katua tuonne - en muista niitä nimiä ja sanallisia selityksiä kumminkaan. Kirjoitetuista on kyllä apua, mutta se vaatii pysähtelyä ja paperin ja katukilpien lukua. Mutta jos ajan esimerkiksi reitin virtuaalisesti läpi Googlen katukartalla, se on maisemiltaan ihan tuttu myös todellisuudessa ja pääsen (yleensä) helposti perille. Painan erityisesti mieleen risteysalueiden ulkonäön ja kääntymiskaistat. Myös topografikartat toimii, mutta Googlen katukartta on kyllä yliveto.

En kyllä yritä kuvailla, enkä klikkaa, mutta enhän ole mitenkään visualisointia kieltänyt, jos luit kirjoitukseni.

Eikä yleensäkään tämä mikään vänkäys juttu ole. Miksi ne pitäisi erottaa toisistaan visualisointia tarvitaan aina hahmottamisessa, pelkkää abstraktista ajattelua ei taida juurikaan olla.

Niinkuin varmaan huomaat ei mitään tarinaa kovinkaan perusteellisesti voi ilman sanoja kertoa, kuvakirjoja toki on ihan kiva lukea.
On kysymys siitä miten asioita hahmotetaan, ja mitä, miten mielleyhtymiä muodostetaan ajattelussa.
Asiasta löytyy kyllä kirjallisuutta, en tässä tämän enenpää viitsi praatata.

Kielellistä ajattelua lähinnä (saisipa sitä säädettyä vähän pienemmälle, kun jatkuvasti höyryää asiat päässä). Käytän visuaalista puolta apukeinona. Joskus vähän sekaisin molempia, mitä en oikein osaa selittää. Visualinen muistikin on hyvin suurpiirteistä.

Onko Mouho asetonipesunkestävä orgaanikko? Minulla se puoli tökki hiukan opiskeluaikoina, kun ei oikein visualisoinut oikein mitään.

VLB. Verbaalis-loogis-matemaattisesti.

Esim. leikkaan ruohon aina n.15% (en ole mitannut) nopeammin kuin lähes kukaan muu, vaikka on kyse samasta tontista.

Ihan kuin ajattelu olisi jollain tapaa rationaalinen prosessi.

Olen sitä mieltä mitä olen, ja kaikki esittämäni todisteet tukevat sitä. Etkä sä mahda sille mitään

Ihan yhtä hyvin (paremmin) voisi kysyä kuinka rationalisoit ajattelusi.
"Joo tiiätsä sillei niiku verbaalisesti."

Kaikki lähtee intuitiosta ja sitä ei kykene rationalisoimaan. Sille on sata termiä joista yksikään ei kelpaa.

Yksinkertaisemmin. Because we're french. Mitä "french" tarkoittaa, vaatii intuitiota sekin. Tutkiskelun voi aloittaa vaikkapa termistä french benefits.

Hamilon kaltaiset peelot luulee kontrolloivansa ajatteluansa. Ei se ole mahdollista ilman "the benefit of doubt" pitää tutkia selittämisen sijaan, mutta eihän tutkimisesta Hamilolle maksetakaan.

Tai aloitetaan "Straw vulcan:sta"

Jos ei ymmärrä miksi ihmiset on irrationaalisia, on täysin absurdia lähteä lässytämään rationaalisuudesta.

Siihen Hamilo ja hänen sielunveljensä Laasanenkin kaatuu.
http://www.youtube.com/watch?v=lbg6xoS3K3U
(Aivot koostaa logiikan, ei logiikka aivoja)

Pääsääntöisesti ajatukseni ovat kaiketi visuaalisessa formaatissa.

The Boy In The Striped Pyjamas
http://www.youtube.com/watch?v=EibUdcby8dY

Ensimmäisenä tulee sitaatti:
"Childhood is measured out by sounds and smells and sights, before the dark hour of reason grows"
- John Betjeman