KESKUSTELU

Otsikko kertookin kysymykseni, eli miten ajattelette?

Itse kuulun ilmeisesti visuaalisiin ajattelijoihin, eli näen usein ajatukseni kuin mieleeni projisoituina kuvina.

Itselläni ajattelu on pitkälti verbaalista. Toisinaan ajattelen kuvin, still-kuvin tai liikkuvin kuvin, 2- tai 3-ulotteisena. Harvemmin ajatukset ovat makuja tai hajuja, mutta joskus kuitenkin. Eivät toki samanlaisia makuja tai hajuja kuin oikeat aistimukset, vaan jonkinlaisia hahmotelmia niistä. Tuntoaistimusajatuksia ajattelin harvemmin, en oikeastaan juuri koskaan.

Kaippa tunteinkin tulee "ajateltua". Vaikka yleensä kyllä tunne kutsuu lauseita esiin.

Kaikkein mielenkiintoisimpia ajatuksia ovat kuitenkin ne joita ei itse aktiivisesti aikaansaa, vaan kun esim. mieli hiljenee syystä tahi toisesta ja alkaa tulla materiaalia jostain alitajunnan syövereistä spontaanisti esille.

Verbaalisesti, joskus numeroilla tai kaavoilla.

Visuaalisesti.

En ymmärrä henkilöitä jotka miettivät, millä kielellä ihminen ajattelee, jos ei osaa mitään kieliä.

Minä ehkä vain koen asioita mielessäni milloin mitenkin.
Sitä kai se on yleisemmin?

Tietoisuus voi suuntautua ympäristöön tai sitten itseen tai molempiin.
Kummastakin löytää samaa ajateltavaa.

Kiinnostava aihe, tätä on tullut itsekin kyseltyä muilta. Minä ajattelen kuvin. Joskus katselen jopa "filmiä" ja ympäristö katoaa kokonaan siksi aikaa. Filmit liittyvät useimmiten muistelemiseen tai jonkun tulevan tilanteen ennakointiin, tai ihan vaan haaveiluun.

Ajattelutavat ja oppimistavat taitavat olla yhteydessä toisiinsa ainakin jossain määrin, ts. kuvin ajatteleva oppii parhaiten visuaalisin keinoin, verbaaliajattelija taas lukemalla.. Mutta auditiivinen oppimistapa vs. ajattelu = päänsisäiset äänet... tuota noin...

Btw, olen tuore täällä, joten päivää vaan kaikille!

Itse ajattelen lähes tulkoon aina kuvainnollisesti, jopa silloinkin kun miettii vaikka jonkun biisin sanoja (päässä näkyy musiikkivideo tai sitten tyyliin joku nuottiviivasto vaikken osaakaan lukea nuotteja) tai jotain kirjan tapahtumia (yhdistää ne mielikuviin joita kirjasta syntyy, ja jos ei voi muuta niin sitten se kirjan sivun ulkoasu tulee mielikuvaksi). Samoin jos ajattelee jotain hajua tai makua tulee se konnotaatio aina mieleen.

Visuaalisesti ajattelen minäkin. Tosin ajattelen myös kielellisesti, jos on tarpeen pysähtyä tai tarkentaa mielikuvaa.

Vähän milloin mitenkin, yhtaikaa visuaalisesti ja verbaalisesti varmaan yleensä.. riippuu mitä ajattelee. Tietenkin jos vaikka miettii jotain reittiä jonnekkin, ajattelee sitä visuaalisesti, ja siinä ohessa verbaalisesti pui ongelmaa.. se sanallinen ajattelu kai jollain lailla selkiyttää sitä ajattelua, en tiedä kuinka. Monesti pelkästään verbaalisesti, varsinkin sellaiset järjettömät mielen höpinät mitä päässä lentelee kun tekee vaikka töitä.. joskus ne jää, aika useinkin, toistamaan itseään, monesti pitkäksikin aikaa.. se ärsyttää.. kyllä se kuitenkin ihan siitä riippuu mitä ajattelee, että kuinka sen ajattelee. Joitakin asioita on lähes pakko ainakin minun ajatella sanoin. Sellaisia asioita voivat olla vaikka loogiset ongelmat tai yleinen pohdiskelu.. joskus ajattelen musiikilla, silloin siihen yhdistyy myös yleensä tunteet. Ja varmaankin visuaalisuus nyt kun mietin. Tai en tiedä onko tuo väärin sanottu. Ainakin musiikkia kuunnellessa joskus tulee ajateltua asioita ilman visuaalisuutta ja verbaalisuutta työkaluina, vaikka varsinkin tuo visuaalisuus saattaa olla siinä mukana. Voin vaikka nähdä jonkin maiseman siinä samalla, vaikkei se sitä itse ajatusta teekään, vaan se varsinainen ajatus voi olla vaikka elämän tarkoituksen tai olemuksen käsittäminen siinä musiikissa, ilman että mietin sitä verbaalisestikaan.. mitä se silloin on? Millaista ajattelua? Jotain tunneajatteluako? En sanoisi sitä kyllä nyt musiikilla ajatteluksikaan.. vaikea sanoa mitä se on.. menin lukkoon. Ehkä huomenna ymmärrän.

Ilmeisesti normaali mieli toimii niin, että kun sille sanoo "älä ajattele vaaleanpunaista elefanttia" niin se näkee visuaalisesti mielessään vaaleanpunaisen elefantin. Toisaalta viestin tarkoitussisältö voidaan hyvin ymmärtää ilman tätä visuaalisuutta. Oma mieleni toimii ilman tätä visuaalisuutta, koska en vain tarvitse visuaalista ajattelua sen tueksi, että ymmärrän luetun tai sanotun viestin sisällön. Ilmeisesti melko foneettinen mieli, käsityskykyä itsessään ilman mitään muuttamisia visuaaliseksi.

Toisaalta tämmöinen foneettinen mieli monessa suhteessa heikompi ja hämärämpi vaihoehto kuin visuaalinen. Uskon, että tällaisen mielen huonoina ominaisuuksina on heikko luetun muistaminen tai korkeintaankin keskiverto. Kaikki teksti kiitää helposti vain ohitse, kun kykenee ymmärtämään suoraan eikä se silloin jää yhtä helposti muistiin, kun jos alkaisi väkertämään mielikuvia kaikesta mahdollisesta. Toisaalta tällainen ajattelu myös mahdollistaa kaiken abstraktin aineisto yhtäläisen käsittelyn, kuin mitä konkreettinen materiaali saa osakseen. -- Toisin kuin visuaalinen mieli, joka hallitsee kaikkein parhaiten kaiken konkretiaan häivähtävän aineksen.

Kiinnostavampaa kuin se, että millainen ajatteluprosessi tapahtuu kun viesti tulee ympäristöstä mieleesi on se, että miten ajatteluprosessi tapahtuu kun se tulee itsestä sisältäpäin. Miten tämä ajatuksen luontiprosessi tapahtuu, kun sinä olet aktiivisemmin ajatuksia tuottavana, toisin kuin jos olet kuuntelijan ja vastaanottajan roolissa? Miten ihmeessä ajatukset tulevat kuin niitä pitää itse luoda? Assosiaatio on tässä aivan keskiössä. Miten ihminen assosioi? Asioiden väliset riippuvuussuhteet ovat keskiössä. Jos puheenaihe on konkreetinen, niin tietenkin sitä ajattelee sitten visuaalisemmin. "siinä takarivillä oli balbalbal ja sitten siinä eturivilla tsatsatsaa" tämän taas assosioi sinne, missä on etu ja takarivejä.. -- leffateatteri, luentosali .. yms. Jos taas keskustellaan termeillä, jotka ovat todella isoja abstraktioita -- aatteellisuuksia tai muita, jotka ovat erittäin vaikeasti määriteltävissä tai kuviteltavissa niin ei tällaisia ajatuksia yhtä helposti pysty vangitsemaan visuaalisesti. Tähän tarkoitukseen on hyvä hallita muunkaltaisia ajatteluita ja tietenkin lähes kaikki niitä myös hallitsee jollain tasolla.

Sitten voidaan vielä syvemmälti hahmotella sitä, että millaiset "ajattelualgoritmit" ihmisellä on? Eli siis millaisia toistuvia kaavoja hän käyttää ajattelussaan. Esimerkiksi edellisestä kappaleesta jonka itse kirjoitin äsken, voidaan huomata, että sanoin:

Tässä on selkeä kaava, mitä ajatteluni noudattaa yleisemmin. Kyseinen ajattelu rakentuu hyvin pitkälti kysymys-vastaus rakenteen ympärille. Mutta miten keksin kysyä seuraavan kysymyksen? Se perustuu pitkälti asian ymmärtämiseen ja tässä ihmiset voivat turvautua eritasoilla eri aistikanavien aikaiseen ajatteluun, kun yrittävät ymmärtää asiaa niin on kaikilla menetelmillä kuitenkin se sama päämäärä: ymmärtäminen. Miten sitten keksin vastauksen kysymykseen? Sekin perustuu ymmärtämiseen. Mieli pyrkii havaitsemaan kaikkein keskeisimpiä asioita aiheesta. Mieli huomaa jonkun yleisen teeman tai trendin, joka keskeisesti liittyy ajateltavana olevaan aiheeseen. Miten mieli huomaa tämän trendin? siellä on takana niitä aivoyhteyksiä, jotka muodostavat aivojen assosiaatioiden perustan. --- Kysymys on luonteeltaan ajattelua tarkentava, ohjaava ja stimuloiva. Vastaus on luonteeltaan ajattelua --- ??? (en jaksa ajatella just nytten, täydennä ite!)

Uskon, että tyhjä pää (seuraus heikommasta aivoassosiaatiotasosta) on enemmän miehelle tyypillinen, vähän enemmän jäässä ja ontto, toisaalta vehje ei harhaudu yhtä helposti sivuraiteelle kuin tippaleipätanttojen vastaavilla elimillä on tapana, vaan osaavat huonomman assosiaatiokyvynsä seurauksena paremmin kaivaa esiin asiaan aidosti liittyviä ajatuksia.

Miten ajattelette? Voisiko kysymys kuulua - minkälaiset aivot teillä on? Minusta voi. Useimmiten kai ajattelen tätä kaikkea kuin ulkoavaruudesta käsin, koska muutoin on seurauksena ahtaita näkemyksiä elämä-nimisestä ilmiöstä.

Ainakin testien mukaan mä oon visuaalinen oppija. Varmaan sitten myös selainen ajattelija.

Mää ajattelen sanoin.

Objekteina/käsitteinä ja tapahtumina. Hahmotan kuinka kaksi asiaa liittyy toisiinsa ja oman hahmotuskykyni mukaan yritän ketjuttaa niitä. Tyyliin, että pistän jotain jonnekin, sitten siirrän sen tuonne ja niin edelleen haluttua lopputulosta päin. Yritän luoda tapahtumaketjuja, jolla saan haluamani asian. Alitajunta/autonomia sitten toimii suurena apuna asioita käsitellessä. Tietysti asioihin vaikuttaa moraalikäsitys, ettei muita (viholliset poislukien) vahingoita tarpeetomasti ja vastaavaa. Yleensä tunteet toimivat motivoijana, oman egon etu usein niiden taustalla.

Ajattelu on kyllä kielellistä, symboleita vertausta käytetään ajattelussa.
Visualisoida voidaan silloin, kun yritetään hahmottaa jotain asiaa, että se ylipäätään voitaisiin ymmärtää.

Yleensä ihminen ei ajattele lainkaan, vaan ainoastaan reakoi, eli muisti tarjoaa opittuja vastauksia.
Ei ajattele, ei koska ajattelu on työtä, asioiden vertaamista, ja poisulkemista valheellisen hylkäämistä, eikä silti mihinkään kiinteään päätelmään tulemista.