KESKUSTELU

Joillakin ihmisillähän tuota mielikuvitusta on enemmän kuin toisilla. Mutta miten mitata kelle kuinkakin paljon?

Annetaan joku objekti, vaikka pöydänjalka, ja kehotetaan keksimään tarina jossa kyseinen kapistus on mukana. Jos ihminen ilmoittaa kiusaantuneena että en minä mitään keksi, niin silloin hän on mielikuvitukseton ihminen.

Niin pahalta kuin tuo ehkä kuulostaakin, niin eloisan mielikuvituksen omaavilla ei välttämättä ole sen hauskempaa kuin täysin mielikuvituksettomillakaan. Onhan se elämä yhtä helvettiä jos jokaisesta rapsahduksesta tai varjon vilahduksesta pystyy kehittämään kokonaisen kauhuelokuvan omassa päässään ja psykopaattisarjamuromurhaajat väijyvät jokaisen nurkan takana.

No ei se ihan noin yksioikoista ole. Ensiksi pitää saada toinen kiinnostumaan siitä pöydänjalasta, eli antaa sille jokin funktio. Se voi olla vaikkapa itse mielikuvaharjoitus.
Toinen sanoo että ***** mitä paskaa ja lähtee hawaii-paita päällä mielikuvitusmatkalle siksi aikaa kun muut ovat saaneet prosessinsa valmiiksi.



Siinä tapauksessa kannattaa prosessoida mantelitumakkeen ja hippokampuksen informaatiota hieman kauemmin, jotta aivomuuri saa pienen aikalisän.
(mutua)

Mantelitumakkeiden kanssa on raivostuttavaa kommunikoida.

Tämä on tietenkin ongelma tällaisissa testeissä. Motivaation parantamiseksi ihmiset voitaisiin pitää nälässä, ja luvata ruokaa kolmelle mielikuvituksellisimman tarinan kehittäjälle. Tai sitten voitaisiin piiskata mielikuvitusta liikkeelle sähköshokeilla, jos ei tarinaa tahdo alkaa pursuamaan päästä.

Niin joo. Että siis saadaan ihminen mukavuusalueensa ulkopuolelle viemällä häneltä kaikki mukavuudet. Hyvin toimii. ..Ainakin tulosten mukaan.

http://scholar.google.fi/scholar?hl=fi& ... n+subjects

Koulukodissa jossa olin, oli eräs vuoden ajan eristettynä. Hyvin lähti elämä rullaamaan sen jälkeen, uskon. Sillä vältettiin nuorisovankilatuomio. Oli kaikkien mielestä just hyvä juttu. Sen siitä saa kun lääkäri on tuomari ja tuomari lääkäri.

Se nuorisovankilakin on hirveä paikka, kuten eräs teeveestä tuttu murhaajakaverini tiesi kertoa. Viikonloppuisin sanotaan hei hei, ja lähdetään skootterilla lomille.

En kyllä ymmärrä, miten nuorisovankila liittyy mielikuvituksen mittaustapahtuman järjestämiseen.

Ihminen masennuttuaan pitkäaikaisesta huonosta kohtelusta riiputtaa päätään, hartiat painuvat kasaan ja vähät murheelliset ajatukset ajatukset laahaavat hitaasti. Hän haluaa mennä piiloon.

Selvittyään masennuksesta ihminen nostaa katseensa toisen ihmisen katseen tasolle ja on eloisana ja ryhdikkäänä valmis kommunikoimaan mistä vain ja innostuu keksimään uutta. Hän näkee paljon mahdollisuuksia miten viettää hyvä päivä. Mielikuvituksessa on arsenaalia vaikka muille jakaa.

Edellä olevasta johtuen uskon jälkimäisessä mielentilassa olevan mielikuvituksen rikkauteen. Mielikuvitusta voi mitata silmämääräisesti katsomalla ihmisen kiinnostuneisuutta ja tarkentaa mainitulla testillä, jossa oli se kirjoitustehtävä tuolin vai pöydänjalkako se oli.

Ja kaikessa on aina poikkeuksia.

Aika heikko tulos.

Jaa, en tiennytkään, että nuorisovankilat on kehitetty mielikuvituksen mittausta varten.

Tästä saattanee tulla pitkä keskustelu.

Puhutaan mielummin niistä asioista joista tiedät, jookosta?

Ei tosiaan kannata lähteä sitä mielikuvitusta mittailemaan epäterveessä tilanteessa tai ympäristössä.

Täydellisen eristäytymisen aiheuttamia kokemuksia yleensä kai nimitetään aistiharhoiksi, kai nekin voinee jonkinlaisen luovuutena nähdä. Mutta jos ihminen ei aktiivisesti kuvittele mitään, vaan on passiivinen ja alitajunnan sisältöä (tai herra ties mitä) alkaa "vuotaa" hänen mieleensä niin että hän jopa kokee sen manifestoituvan ympäristössään (kuvia ja ääniä), niin en kyllä puhuisi mistään erinomaisesta mielikuvituksesta. Luovaa se voi silti olla.

On taas semmoinen juttu että sitä on vallan sormi suussa kun yrittää hahmottaa hyvin lähekkäin olevia sanoja ja ideoita toisistaan.

Ei tietenkään. Mikään spekuloitu testitilanne ei kuitenkaan toimi, jos koehenkilöt eivät edes halua käyttää mielikuvitustaan testin tekemiseen, vrt. jeessin ensimmäinen kommentti. Se, tarvitaanko testiin keppejä tai porkkanoita ja millaisia, on tietysti oma juttunsa (saako palkinnoksi hyvän mielen vai miljoona euroa jne).

Väkisin testattu on päin halvattua testattu. Kyllä se pitäisi ihan vapaaehtoisiin rajata. Toisaalta voi tulla tietenkin pientä kieroutuma tutkimustuloksiin sillä tavalla että helpommin testiin hakeutuisivat mielikuvituksekkaammat kuin mielikuvituksettomat. Eihän ihmisiä kiinnosta tietää mikä ominaisuus heillä on vajaa tai puuttuu, vaan se mitä heillä on ja kuinka paljon sitä on.

Olen joskus miettinyt älykkyystestejä että voivatko ne todella olla päteviä, jos ihminen sattuisi olemaan niin älykäs että hän osaa perustella "väärän" valintansa jossain valintatehtävässä mielekkäällä tavalla. Eli hän osoittaisi että on olemassa logiikka jonka nojalla hänen valintansa on loogisesti oikea vaihtoehto. Ei tunnu oikein pätevältä testiltä sellainen jossa pitäisi osata arvata että mitähän logiikkaa testin teettäjät edellyttävät käytettävän, jos on olemassa useampia vaihtoehtoja. Luulisi ettei älykkyys ole yksi yhteen jonkinlaisen "kollektiivisen tietämisen" kanssa, eli että pitää osata valita samoin kuin "kaikki muutkin", koska mitenkäs siinä sitten olisi varsinkaan poikkeavan älykäs jos on kuten muut?

Mutta voisi kirjoittaa kirjan, missä sivulla 140 joku kompastuu pöydänjalkaan.