KESKUSTELU

Ihan näin mielenkiinnosta...

Merkitäänkö vankiloissa tehty terveydenhuolto vankeinhoidon vai terveydenhuollon kuluiksi?

Vangit ovat öisin lukkojen takana, mutta päivisinkään heillä ei pitäisi olla tarvetta liikuskella kovin vapaasti. Miten ihmeessä vartijoita siis on melkein yksi jokaista vankia kohti? Vartiontitarve on toki ympärivuorokautista, mutta edelleenkään en ymmärrä miksi öisin ei pärjättäisi murto-osalla siitä vartijamäärästä mitä päivällä tarvitaan.



Olen taipuvainen laskemaan tuoton jälkimmäisen perusteen mukaan, sillä vankien yhteiskuntakelpoiseksi saattaminen lienee yksi vankeinhoidon tavoitteita? Jos tuohon tavoitteeseen ei uskota, niin silloinhan olisi järkevintä pitää vangit lukkojen takana lopun elämänsä. Se kuulostaisi kyllä houkuttelevalta vaihtoehdolta, mutta olisiko se sittenkään moraalisesti oikein? /end sarcasm



Sana avovankila on jo itsessään mielestäni oksymoroni, sillä niistähän sitä vasta karataankin ja vankeinhoitokulut lisääntyvät kiinniottokulujen muodossa.

Suomessa on ainakin kolmentyyppistä vankeutta: yhteiskuntapalvelus, avovankila ja suljettu vankila. Näistä vain jälkimmäisessä porukka on oikeasti lukkojen takana, muissa jengi käy töissä vankilan ulkopuolella omia matkojaan.

Ehdollisella olevat eivät edes ole vankilassa, vaan heidän rangaistustaan ei toimeenpanna, jos he ovat tekemättä tarkkailuajan(yleensä rangaistus x 2) aikana sellaisia rikoksia joista pitäisi langettaa vankeusrangaistus.

_________________

No mieti vaikka sitä, että kaikesta valvonnasta huolimatta vangit onnistuvat käyttämään huumeita, valmistamaan teräaseita, olemaan yhteydesää ulkopuolisiin luvatta, harjoittamaan väkivaltaa toisiaan kohtaan ja jopa karkaamaan. Mitä ilmeisimmin siis ainakaan ei voida sanoa, että vähempikin valvonta riittäisi.



No siinä tapauksessa sinun myös pitäisi ymmärtää, ettei näiden vaikeiden tapausten kuntouttava ja kohti rikoksettomuutta ohjaava hoito voine tapahtua vain sellissä lukkojen takana ympärivuorokautisesti säilyttämällä. Joten henkilökuntamenot lienevät perusteltuja.



Mutta se taas on kuntouttavuudeltaan suljettuja vankiloita parempi. Miksi siis sekä vaadit kulut alas, että odotat hyviä hoitotuloksia? En usko molempien yhtäaikaisesti ihan helposti onnistuvan. Jos meillä ei ole vertailukohtana esim. jotain tapaa kohdella rikollisia, joka tuottaisi selvästi parempia tuloksia (rikollisuudesta luopumisina), ei voida sanoa oikeastaan, että suomalainen vankeinhoito "tehoaa" huonosti. Yhtä hyvin voi kyse olla siitä, että muutoksen tuottaminen vangeissa vain on pirun vaikeaa. Eikä muuten ne vanhustenhoidonkaan tulokset kovin kummoisia ole. Tuppaavat kaikesta hoidosta huolimatta kuolemaan...

Vankiloilla on kahtalainen tehtävä. Niiden on tarkoitus suojella yhteisöä eristämällä muille vaaralliset yksilöt. Toisaalta nämä yksilöt pitäisi saada muuttumaan ns. yhteiskuntakelpoisiksi. Haaste on todellinen, koska yhteisöstä eristäminen tuskin on paras tapa opettaa ihminen siellä toimimaan. Vankeinhoidolla taidetaankin päästä vain itse vankeuden haittavaikutusten lievään vähentämiseen. Jos tavoite olisi pelkkä "parantava hoito", ei eristämistä kannattaisi tehdä.

En halua moittia suomalaista vankeinhoitolaitosta mitenkään erityisesti, sillä ne toiimivat kaikkialla huonosti tai vähemmän huonosti. Muutoksen tuottaminen vangeissa on todellakin vaikeaa myös minun mielestäni ja tehokkaampaa olisikin ehkäistä rikollisuutta kasvatuksellisin keinoin.

Nykyään perheyhteisö ei ole enää samanlainen kuin ennen, vaikka surullisen kuuluisat Heinojen surmaajat olivatkin ns. hyvistä perheistä (ehkä varallisuudella mitattuna). Lapset joutuvat entistä enemmän alttiiksi kodin ulkopuolisille vaikutteille eikä vanhemmilla ole enää kovinkaan paljon vaikutusmahdollisuuksia lastensa persoonallisuuden kehittymiseen. Koulun ja kodin vuorovaikutusta tulisi kehittää ja opettajien auktoriteetti pitäisi saada palautettua.

Toinen kehittämisen paikka olisi vankien "esikarsinta", jolloin tiedettäisiin ketä kannattaa yrittää "parantaa" ja ketä ei. Kuinkahan paljon Juha Valjakkalaankin on tuhlattu resursseja, vaikka nyt lienee jo kaikille selvää, ettei tuollaisia tapauksia pysty tekemään yhteiskuntakelpoiseksi sitten millään ilveellä.

Mitä vanhustenhoidon "tehokkuuteen" tulee, niin ymmärtääkseni siinä on tavoitteena mahdollistaa ikääntyneiden arvokas ja onnellinen elämän loppuvaihe, eikä se tavoite ainakaan likaisissa vaipoissa makuuttamalla onnistu.



Kaiketi eristämisellä on myös välinearvo "parannuksen" aikaansaamisessa? Ei kai kukaan ota opikseen, jos pahat teot palkitaan päähäntaputtelulla ja terapiaistunnoilla?

Itse en usko siihen että rangaistuksella voisi edes sinällään ketään "parantaa" tai "kurittaa". Tai ainakin itse koen asian niin, että jos joku minua olisi nuorempana rankaissuta tai peräti kurittanut jostakin rikkeestä, olisin vain katkeroitunut asiasta ja loppupeleissä kurittaja olisi itse kokenut kurinpalautuksen. Tänä päivänä jos joku tulisi minua ojentamaan "oppiipahan olemaan ihmisiksi" - asenteella, niin tyyppi kokisi luultavasti jonkinlaisen maakuntakierroksen auton peräkoukusta käsin tai jotakin vastaavaa. Toisaalta en koskaan tee mitään sellaista joka vahingoittaisi tai haittaisi muiden ihmisten oikeuksia tai arvoja.

Kuri on jo siinä vaiheessa epäonnistunut jos kurinpidollisia toimia tarvitaan - fiksut ihmiset eivät tuhoa ja häiritse ympäristöään.

_________________

Mitä ilmeisimmin siis rikollisuutta oli ennen vanhaan todella vähän, kun tämä kurilla kasvattaminen ja yhteisöllisyys oli kunniassaan? Ehkä sinulla on siitä jopa jokin tilasto tarjota? Pystyt varmaan myös tarjoamaan kovan kurin ja perinteisten kasvatusmetodien maista tietoa siitä, miten vähäistä niissä on rikollisuus meidän maahamme verrattuna. Kiinan vankilukujen vähäisyys verrattuna Suomeen ehkä? Tai esimerkkejä tiukan yhteisöllisen kasvatuksen saaneiden ja auktoriteetttia kunnioittavien muslimien rikollisuuden vähäisyydestä? Afrikan yhteisöllisen kulttuurin vaikutus maanosan väestön rikollisuuden harvinaisuuteen?



Rangaistuksien vaikutus oppimiseen lienee jo ajat sitten todettu jokseenkin kehnoksi. Miksi juuri rikollisten oppiminen sillä hoituisi, vaikka muuten pelko ja virheistä annetut ankarat rangaistukset lähinnä heikentävät oppimista? En usko myöskään siihen - eikä usko muuten vankeinhoidon asiantuntijatkaan - että pitkä laitostava eristäminen normaalista elämästä on paras tapa valmistaa vanki selviytymään vapaudessa. Päin vastoin se tuhoaa loputkin heidän kyvystään elää normaalissa yhteiskunnassa normaalien sääntöjen mukaan. Eikä eristäminen paranna yhdenkään vangin oppimisvaikeuksia, lukihäiriötä tai ADHD:tä, jotka alun perin ovat osaltaan sysänneet koko homman väärille raiteille.

By the way: Sen minun tuttuni, joka on Helvetin Enkelien puh. johtajanakin kunnostautunut, äiti on erityisen tiukalla kurilla kasvatusta antanut hyvin autoritäärinen tyyppi. Ei todellakaan mikään päähänpaijaava lepsuilija ja terapeuttisin ottein lapsiaan ohjaava. Enemmänkin kontrollifriikki, joka pitää ohjakset tiukasti omissa käsissään aina ja kaikessa.

Kurilla tai kuritta kasvattamisen välissä on myös vaihtoehtoja, jotka sisältävät sopivasti kuria ja sopivasti vapauksia, vai onko maailma sinusta noin mustavalkoinen? Lasten kanssa pitää keskustella ja heitä pitää kuunnella, mutta nykyään osalla vanhemmista on kiire tehdä uraa tai juosta parin-kolmen eri työpaikan väliä riittävän toimeentulon varmistamiseksi, ja lasten kanssa "keskustelu" jää heiltä jääkaapin oveen kiinnitettyihin tarralappuihin, joissa muistutetaan läksyistä ja kerrotaan miltä hyllyltä jääkaapista löytyy milloinkin senkertainen ateria.



Lähinnä tarkoitus on opettaa, että teoilla on seuraukset. Sakkorangaistuskaan ei tule aina kysymykseen vankeusrangaistuksen sijaan, sillä normaalin ihmisen oikeustajuun ei mahdu ajatus siitä, että oikeutta voisi ostaa rahalla. Lisäksi tavallisen ihmisen 1000 euron sakkoa pitäsi vastata Aatos Erkolla (nimi valittu pelkän esimerkin vuoksi) satojen miljoonien sakko, jotta vaikutus olisi sama. Ja varattomallehan minkäänsuuruisella sakolla ei olisi merkitystä, jos hän ei sitä kuitenkaan pystyisi maksamaan.

Rikollisuuden parissa työskentelevien ihmisten (kriminologien, lakimiesten, tuomarien, sisäministeriön työntekijöiden, vankilahenkilökunnan, poliisien yms.) intresseissä on tietenkin pitää huolta siitä, ettei rikollisuus vähene; muutenhan heidän työpaikkansa olisivat uhattuina. Rikollisia suosimalla taataan se, että rikollisuus pysyy kannattavana elinkeinona.

Esim. USA:ssa rikollisuus vaikuttaa olevan auringonlaskun bisnes. Rikollisia on ilmeisesti suljettu vankiloihin niin paljon ja niin pitkäksi aikaa, ettei heitä riitä entiseen malliin kaduille rötöstelemään.

Ei, en ole mustavalkoinen, mutta siltikään en usko, että palaamalla vanhaan autoritääriseen kasvatusmalliin, saataisiin rikollisuus vähenemään. Eikä se edes ole sellainen kasvatusmalli, jolla kasvaiai sellaisiin vaatimuksiin ja odotuksiin sopivaksi, jotka ihmistä kohtaavat nykyaikana. Itse asiassa luulen, että aika monen vangin kasvatus on ollut ns. perinteistä koivuniemen herran kunnioittamisen opettamista.



Ja ennen vanhaan hyvään aikaan kasvatus oli hoidettava pelottelemalla lapset kauhutarinoilla Vetehisestä tms. jotta eivät olisi joutneet surman suuhun, kun vanhemmilla ei ollut heitä aikaa vahtia raskailta töiltään pellolla, navetassa, taloustöissä, tehtaissa jne. Keskutelukin taisi jäädä helposti sihen, että komennettiin heidät tekemään töitä muiden mukana. Ateria tuli, jos oli tullakseen - tai sitten ei.



Mutta mitenkäs tästä seuraa parempi kyky tulla toimeen yhteiskunnassa ja noudattaa sen sääntöjä? Jos se ei ole aiemminkaan onnistunut? Ihan heti en usko, että rikolliset eivät ole tienneet tekevänsä jotain sellaista, josta voi seurata kiinni jäädessä vankeutta. Enkä sitäkään usko, että he ovat luulleet vankilassa olon olevan toosi kivaa.

Luultavasti suurella osalla rikollisista elämä on sen verran sekaisin ja huonossa jamassa jo alunperinkin, ettei heille seuraamuksilla yleensäkään ole oikein mitään merkitystä. Tai heillä ei ole kykyä ohjata omaa toimintaansa, vaan he törttöilevät seuraamuksista huolimatta. Joku saattaa jopa pitää siitä kiinnijäämisen mahdollisuuden tuoman jännityksen tuottamasta adrenaliinista - uhkapelurin tapaan. Kun elää porukassa, jossa arvot on käännetty melkein normaalista päinvastaisiksi, onkin suorastaan kunnia saada rangaistus. Silloin rangaistus ei tietenkään edes ole uhka, vaan melkein kuin ansiomitali hyvästä työstä.

Rikollisiakin on moneen junaan. On hyvin eri asia puhutaanko tärisevästä nististä vai mafian jäsenestä.

Hannu Lauerma, Vastaava ylilääkäri, psykiatrian dosentti Psykiatrinen vankisairaala "Vankien psykiatrinen terveydenhuolto ja sen jatkuvuus siviiliin siirryttäessä"  15.1. 2008:



Tällaisia siis ovat ne vangit, joita yritetään kasvatta eristämällä muista. Päihdeongelmia onkin sitten jo lähes kaikilla eli 90 % saa päihdehäiriödiagnoosin. ADHD-tausta lapsuudessa on 25-50%:lla vangeista.

Lauerman katsauksen loppupohdintaa:


Olisin kyllä itse kallistumassa siihen päätelmään, että eristämisen kasvattava vaikutus ei auta, jos päihdeongelma, adhd, dysleksia tai jokin mielenterveyden häiriö jää siviilissä huonolle hoidolle. Vankilaan paluu on todennäköistä, kun se alkuperäinen syrjäytymiskehitykseen johtanut syy on edelleen olemassa.

Kiteytettynä olet siis sitä mieltä, että vankeinhoito onkin itseasiassa mielenterveystyötä? Rötöstely on oire henkisestä pahoinvoinnista ja/tai kieroutuneesta elämänasenteesta, eikä siis esimerkiksi siitä, että mummojen kelaaminen pankkiautomaatilla on vaan niin helppo ja hauska tapa saada lisätuloja työttömyyskorvauksen lisäksi?

Mummojen kelaajista suurin osa luultavasti kuuluu edelleen vankilaan, koska he tekevät rötöksiä vapaasta tahdosta, mutta "urallaan" pidemmälle ehtineet ovat selkeästi hoidon tarpeessa ja heidät tulisi sijoittaa vankimielisairaalaan, jossa pään sisäisiä ongelmia hoidetaan muutenkin kuin "Nokian nuoriso-ohjaajaa" heiluttamalla. Vankien jengiytymisessäkin nämä taparikolliset luultavasti hakeutuvat johtajiksi ja jos heidät eristetään harmittomammista kanssarikollisistaan, niin heille ei jää ketään hyväksikäytettäviä eikä alistettavia ja laitostumisen haittapuolista ainakin osa saadaan karsittua pois.

Tämä ratkaisu tuskin tuo säästöjä vankeinhoidon kustannuksiin, mutta ainahan on mukava yrittää saada maailmaa paremmaksi edes ajatuksen tasolla ja kustannuksista piittaamatta. Vankien eristäminen muusta yhteiskunnasta esittää omassa utopiassani edelleen merkittävää roolia, koska en ymmärrä miten siltä voitaisiin välttyäkään. Varsinkin paatuneiden taparikollisten eristäminen on tarpeen, koska muuten vankeinhoidolta menee uskottavuus kansalaisten silmissä. Asteittainen eristämisen purku voi tietysti olla edelleen kuvassa mukana "hoidon" edistyessä, mutta kriteerit sen soveltamiseen ovat ainakin nykyisellään liian väljät.

Ei, en ole. Vankilarangaistuksilla on kahtalaiset tavoitteet - jotka vieläpä lyövät toisiaan korville. Niiden tavoitteena on eristää muilla haittaa aiheuttavat yksilöt yhteisöstä. Toisaalta itse vankeusrangaistus on omiaan lisäämään epäsosiaalista käyttäytymistä ja rikolliseen elämäntapaan fiksautumista. Hoidon kannalta eristäminen on huono ratkaisu. Mutta toisaalta useimmiten nämä henkilöt eivät sitoudu hoitoon vapaudessa, joten he käytännössä saavat hoitoa vain vankilassa ollessaan.



No Lauerman mukaan 90 % :lla vangeista on päihdehäiriö. Kyllä väittäisin päihteiden käytöllä olevan aika suuri merkitys siinä, että tulee rötöstelyä harrastettua. Jopa 30 %:lla on dysleksia. Ei siis ihme, ettei kouluttautuminen ehkä ole sujunut aikanaan mallikkaasti. 25 - 50 %:lla on ADHD-tausta lapsuudessa. Se taas altistaa syrjäytymiselle.

Mutta ei mikään näistä tietenkään poista yksilön vastuuta omasta toiminnastaan. On myös alkkiksia, ADHD-tyyppejäja dyslektikoita, jotka eivät ryhdy rikollisiksi. Ei se ole mikään väistämätön kohtalo edes niille, joille ei ole suotu parhaita lähtökohtia elämässä. Mutta nämä taustat kylläkin vaikuttavat aivan varmasti siihen, miten tehoavaa voi vankeinhoito tuloksiltaan olla ja osaltaan selittävät, miksei eristäminen näihin tyyppeihin opettavaisena kokemuksena ehkä aina pure samalla tavalla kuin ihmisinn, joilla ei ole päihdeongelmaa tai varhaisia kokemuksia siitä, ettei pärjää muiden tapaan.



Eli oma ratkaisusi on pitää heidät ensin kadulla vain pienin lyhyin interventioin tilanteeseen puuttumalla kunnes rikollisura vakiintuu? Mummoille aika huono uutinen. Missään tapauksessa ei kannata edes yrittää hoitaa sitä dysleksiaa tai päihdeongelmaa, koska sehän on "hyysäämistä"? Kyllä alkoholihuuruissaan väkivaltaisuuteen ja rikollisuuteen taipuvaisille paras on vain ensin osoittaa vankeusrangaistuksella, että toimintaa ei hyväksytä. Päihdehoidoksi riittää pakollinen kuivilla olo vankeusaikana? Onko yllättävää, jos tämä vankilassa pakolla ilman alkoholia tai huumeita ollut alkkis / nisti ensimmäisen 15 vapausminuuttinsa aikana vetää päänsä täyteen - ja päätyy saman tien uusimaan rikoksena?

Vielä oikeusministerimme kanta: http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2012/04/o ... 16436.html

Ehkä aamukahvi ei ollut vielä kokonaan selkiyttänyt ajatuksiani, mutta tällaisen mielikuvan antaminen ei suinkaan ollut tarkoituksenani