KESKUSTELU

Kaikki muistaa 90 luvun meiningin, pettääkö muisti vai oliko 90 luvun ihminen jollain tasolla terveempi mieleltään? Yhekskyt luvun ajat kun kummittaa mieltä, tuntuu ne päässä jotenkin tosi raikkailta ja "hyväksytyiltä". Millainen oli sinun 90 luku?

Ite muistelisin että oli kaupungissa menoa ja rakkautta paljon liikkeellä, ihmiset oli käyttäytymiseltä terveempiä jotenkin. Innoitti olla osa maailman vilskettä, kaikki oli pienisuhdanteisempaa ajatella, nykyään on ajatukset liian anti-inhimillisiä ja kylmiä tai häiriintynyttä.

Nykyajan ihmiset ovat perseestä!

http://www.terveyskirjasto.fi/terveyski ... i=suo00029

"Itsemurhat vähentyivät Suomessa yli 20 % vuodesta 1990 vuoteen 2000."



Jep jep..

1990-luvusta muistan suurimmasta osasta vuosikymmentä laman tuoman armottoman lohduttomuuden ja epätoivon, joka kalvoi ihmisten mieliä. Jostain joskus luin, että itsemurhien määrä kumma kyllä väheni tuolloin. Sen selitettiin johtuvan siitä, että ihmiset kokivat olevansa yhtä kurjassa asemassa kaikkien muiden kanssa.

Joo, sellaista oli jos vahingonilo lasketaan. Ja pitäähän se laskea kun sitä sanotaan aidoimmaksi ja puhtaimmaksi iloksi.

Tuskin lainojen takaajilla on kovin lystiä ollut maksaa kituutella pienistä eläkkeistään lastensa tai ystäviensä lainoja.

Hauskaa lie ollut niillä pankkien omistajilla, jotka saivat pienyrittäjiltä heidän hulppeat lukaalinsa ja toimintakykyiset yrityksensä, mutta tuskin niillä yrittäjillä on ilo ollut ylimmillään kun siitä jäi vain velat jäi maksettavaksi.
Jotkut yrittäjät taisivat kyllä piristyä kulttuurimuutoksesta, joka kohtasi ja muutti heitä. Ainakin sain sen käsityksen kun katselin televisiosta heidän kertomuksiaan uudesta tilanteesta.

Okei lisää löylyä nykypäivän huonouteen. Nimittäin väitän että 90 luvulla tiedettiin mitä haluta ja miten kotrolloida itsenäisten valtioiden yleiskuvaa ja elämää voi tuolloin nauttia elementaarisessa mielessä kun nykyinen elementaarinen ajatus modernista ajasta on kun olis hapettomassa pölyisessä, likaisessa alien teknologian keskellä ja mieltä vääntää solmuun mielenterveys probleemat ollessas tippumassa huomenna likaviemäriin.

Aika kultaa muistot. 90-luvulla muisteltiin sitä, miten helppoa oli 80-luvulla, kun opiskelijat revittiin töihin ja pätkäduuneistakin (joita silloin ei tällä nimellä kutsuttu) pystyi valikoimaan parhaat päältä. Toki myös mukamas paheksuttiin 80-luvun kulutusjuhlia ja elämän pinnallisuutta ja tavarakeskeisyyttä. Nyt siis 90-luvun näköalattomuus ja lama näyttäytyy yhteisöllisyyden kulta-aikana, jolloin oltiin niin kivasti kaikki samassa veneessä trendikkäästi kirpputorivaatteissa.

Naisten vapaus ja tasa-arvo on lisääntynyt sitten kakskytluvun.
Nyt ne tappaa itteensä enempi.

Miesten tilasto menee vuoristorataa suhdanteiden mukaan.

Mutta huonpaan suuntaan ollaan kaiken kaikkiaan menossa.

Te ette nyt vaan ymmärrä, ennen oli kaikki paremmin. Tupakit sai olla esillä kaupoissa ja sai puhua asioista niin kuin ne ovat. Nykymeininki on se että mennään kohti suurempaa ja suurempaa hyssyttelysensuuripaskayhteiskuntaa. Kaikki kielletään ja kielletyt asiat kielletään entistä pahemmin niin että kohta ei uskalla ilmaista minkäänlaista mielipidettä ilman että juttelee ensin lakimiehen kanssa että saako näin sanoa.

Höpö. Nykyään vain meillä on ihan eri asiat, joista ei saa puhua kuin ennen. 90-luvulla ei muuten saanut puhua siitä, ettei henk.koht. ole taloudellisissa vaikeuksissa. Se oli sopimatonta elvistelyä, kun "kaikilla menee niin huonosti". Piti konsensuksen ja myötätunnon nimissä ripotella tuhkaa päälleen, kulkea kirpputorivaatteissa ja harrastaa kierrätystä sekä aina sään jälkeen voivotella työttömyyttä, talousahdinkoa ja kipeitä leikkauksia.

"Iiro karsii, lapset kärsii".

Vuosikymmenten mittaan olen kuskannut aika monta tapausta ambulanssilla (tahdonvastaiseen) hoitoon.

Kyllä hulluus tuntuu olevan vakio.

Tosin 90-luvun epätoivo laukaisi enemmän piileviä tapauksia. Nyttemmin mielenterveystapaukset hilluvat netissä enempi näkyvissä.

90-luvussa ei ollut yhtään mitään tervettä. Sopii vaikka tsekkailla Nirvanan biisien nimiä jos ei usko.



Mitä tulee Suomeen, niin kaikki peloteltiin puolikuoliaiksi lama (teko-)syynä. Työpaikoilla ei muka voinut lainkaan ajatella työntekjiän olosuhteita sen paremmin konkreettisella kuin henkisellä tasolla, kun piti olla hissunkissunhiljaa kun hyvä oli että edes oli työpaikka. Kas kun ei sentään väitetty jo sellaistakin että koko Suomi myydään jollekin toiselle valtiolle, sitä itkuvirttä nimittäin siellä töissä veisattiin että se lopetetaan koko paska. Siellä se on pystyssä vieläkin se mesta, kuitenkin. Ei sen niin väliä mikä. Mutta yhtä pelon ilmapiiriä se laman aika oli.

80-luvulla oltiin ehkä materialistisia, mutta jotenkin se meno tuntui rennommalta eikä sellaiselta hampaat irvessä nyhertämiseltä. Ihmiset saattoivat käydä töissä vaikka vaan jonkun tietyn pätkän että saivat jemmattua rahaa matkustaakseen kerran maailman ympäri. En nyt väitä että se on paras mahdollinen valinta tai että työstä toiseen pitäisi voida pomppia tuosta noin vaan, mutta ei nyt helvetti soikoon enää niin sanottuna nykyaikana tunnu ajanmukaiselta että pitää elää luterilaisessa helvetissä missä pitää uhrata kaikkensa ansiotyölle. Rahan ansaitsemista varten se vain on, eikä jotain jumalanpalvontaa. Jotenkin se Nokia-vouhotuskin alkoi tympiä. Nokia sitä ja Nokia tätä. Eihän se ole mitään muuta kuin yritys muiden joukossa, eikä mikään Ukko Ylijumala. Nyt sitten ilmeisesti pitäisi pureskella kynsiään aina kun Nokialla menee heikosti. Ja heikostihan sillä menee vaikka sillä menisi hyvinkin.

Jospa innovoitaisiin jo jotain uutta iänikuisten kännyköiden ohella?

Hyvää 90-luvussa oli tietysti internetin tuleminen mukaan kuvioihin. Mutta ei sekään mitään tervettä touhua ollut kun heti tänne ryntäsi sitä porukkaa joka haluaa vain kaikkialla mässäillä sillä mitä kaikkea huvittaisi tehdä muille ihmisille heti kun alkaa vähän pinna kiristää. Tai sitten vain olin huono-onninen kun ensimmäisiä kertoja netissä pyöriessäni törmäsin heti vuodatuksiin missä hekumoitiin naisen murhalla, silpomisella ynnä muulla. Olihan se kai aikamoinen shokki tajuta mitä miesten pikku päissä pyörii heti kun tulevat vähänkin torjutuiksi. Lintukodossani kuvittelin että tuollaisesta keskiaikaisesta misogyynisestä kamasta on jo mukamas päästy eroon.

Sorry ny vain, mutta mistä hemmetistä tuo sun sukupuolivastaisuus johtuu.
Miehet sitä, miehet tätä.

Miehet rakensi "hyvinvointiyhteiskunnan", jota nyt naiset ajaa alas.

Mietipä sitä.

Kyllä se laman aika monille syrjäytyneille ja pitkäaikaistyöttömille oli mielenterveydellisesti helpottavaa. Työttömiä oli niin paljon, yleisesti myönnettiin, että suurin osa ilman omaa syytään. Työttömyys ei ollut häpeä, ainakaan suuri. Sossun luukulla joutui käymään ihan "kunnon" ihmisiäkn.



Miten niin erityisesti naiset ajavat sitä alas?

Ai minun vai? En minä miehissä vastusta mitään muuta kuin halua raiskata, tappaa ja riehua. Se on aika vähän se kun kumminkaan tuo ei kosketa jokapäiväistä menoa mitenkään. Ainakaan vielä tässä vaiheessa kun ei eletä Mad Max -maailmassa.

Olen valitettavasti myös naissukupuolen vastainen, koska en siedä sitä paskamaisuutta millä tavalla monet naiset kohtelevat toisiaan. Pahimpana esimerkkinä pikkulasten silpominen mitä vanhat mummot harjoittavat kunniaan + siveyteen vedoten. Kumma jos et ole huomannut miten moneen kertaan olen siitäkin asiasta mäkättänyt. Jos olet bongannut vain sen miten arvostelen miessukupuolen "saavutuksia" niin hyvin olet onnistunut silpojamummojen haukkuni välttämään.

Kusipääihmisvastainen olisi se sana mitä ehkä ensisijaisesti käyttäisin. Minun mielestäni ei vaan ole ok että tehdään pahaa toisille, tai toitotetaan netissä miten haluaisi tehdä pahaa toisille. Mutta onhan se tietysti parempi että riehuu täällä kuin tuolla tosimaailmassa.

Mutta "naiset ajavat hyvinvointiyhteiskuntaa alas"... Just joo. Kukaan ei ikinä aja alas yhtään mitään mistä hyötyy itse. Mutta siinä mielessä toki ihmetyttää joidenkin naisten äärimmäisyyksiin viety "eksotiikan" kaipuu ja tarvis päästä paijailemaan ketä tahansa ulkomaalaisia täysin piittaamatta siitä mitä tapahtuu jossakin lähiössä kun sinne tungetaan läjäpäin toimettomana olevia nuoria miehiä. Eläinkunnassa missä tahansa ja minkä tahansa lajin parissa ylimäärä nuoria levottomia uroksia on aina riskitekijä ympäristölleen. Kun ajatellaan pakolaisia (somalikuljetuksethan alkoivat nimenomaan 90-luvulla), on vaikea käsittää minkä vuoksi tänne pitää haalia nimenomaan riski-iässä olevia miehiä aiheuttamaan levottomuutta, kun naisia ja pikkulapsia on ihan yhtälailla hädänalaisessa asemassa. Onko tässä taustalla se että suomalainen nainen on ulkomaalaiselle naiselle susi, eli ne "söpöt" nuoret miehet kelpaavat mieluummin?

Sillä tasolla missä humaanisuutta toteutetaan käytännössä eli ihan oikeasti valitaan ketä autetaan ja ketä ei kannattaisi ajatella vähän järkevämmin. Tästä olisi tietysti pitänyt alunperin pitää meteliä jo 90-luvulla, ettei se nyt sitten olisi tällaista että jälkijunassa viisastellaan ja nousee näitä perussuomalaisia voimia intoamaan ja "pilaamaan Suomi-kuvaa".

Oli nyt vähän väärä ketju tuolle kamalle, mutta voin todellakin lohduttaa että kyllä itseäni tympii kummankin sukupuolen sekopäisyydet. Aivan kuten nämä koulusurmaajat sun muut minua on inhottanut myös killerihoitsut jotka raukkamaisesti salaa toteuttavat jotain yli-ihmisoppiaan päättäen siitä kuka saa elää ja kuka ei. Kukaan tuskin hokkuspokkus yhtäkkiä ratkeaa tekemään tihutöitään, eli taustalla on vuosikausien pieleen mennyt kehitys. Voikin kysyä että tapahtuiko 90-luvulla jotain sellaista että siinä lähti useampikin ihminen vinksahtamaan heti alusta tai keskeltä asti ja lopulta sitten päätyi sairaisiin ratkaisuihinsa?

(Oli vähän väkisin väännetty tuo loppu toki, mutta halusin päästä takaisin otsikon pariin...)