KESKUSTELU

Haluan tehdä tästä kysymyksestä yksinkertaisen. Mitkä valinnat johtavat nuorena onnelliseen elämään? Itseäni asia kiusaa, koska olen suvusta, jossa rankkaa työntekoa vaalitaan yli kaiken ja se limittyy henkilöiden onnellisuuden käsitteeseen. Itse olen liian filosofinen käärimään hihat ihan minkä tahansa "tämän maailman" homman takia ja saan tästä kärsiä.

On erilaisia yksilöitä, siis erilaisia ratkaisuita, mutta mitkä ovat ne suurisuuntaiset kysymykset, joihin kannattaa ottaa vahvasti kantaa jaloillaan? Tämän ketjun tarkoituksena olisi lisätä lukijoiden käsitteellistä lähestymistä onnellisuuteen.

Tiede-lehdessä taisi muuten olla jo julkaisu, jossa tutkittiin onnellisuuteen vaikuttavat suurimmat teot, löhöilyn vähentäminen ja lopettaminen sekä hedelmien syönti usein. Aika yksinkertaiselta kuulostaa, onkohan totta? Voiko tietokoneella istumisen liittää löhöilyyn, sehän on interaktiivista, muttei niin rikasta informaatiota kuin face-to-face.

Olemme maailman onnellisimpien kansojen joukossa, miksi emme onnellisin? Miksi muuttaa Keski-Eurooppaan?

Lisäksi on maailmankuulujen yliopistojen tutkijaprofessorien vastauksia. Yksi mm. Ideas worth sharingissä.
http://www.ted.com/search?q=synthetic+happiness
Mitä mieltä olette tästä näkökulmasta, että ihmisellä olisi sisäänrakennettu onnellisuussampo? Miten sitä käyttää?

Minusta on ihan sama, vaikka taivas löisi tulta, kunhan on onnellinen.

Mielestäni onnellisen elämän salaisuus piilee osittain itämaisten uskontofilosofioiden toitottamassa kultaisessa keskitiessä. Itsekin olen huomannut, että liika radikalismi on aivan turhaa ja rasittavaa. Hyvin harva asia on yksiselitteinen. Se salaisuus piilee myös siinä, että ajattelee realistisesti, ei kannata ajatella erityisen negatiivisesti tai positiivisesti. liika itsekritiikki ja negatiivisten tunteiden ruokkiminen vain tekevät ilkeän noidankehän.
Aina löytyy neuvoja syömiseen yms., mielestäni kannattaa kyllä syödä kaikkea, kasvisten, lihan ja hiilihydraatien suhde ei kyllä ole minusta kovin tärkeä, oma vatsa ja jaksaminen kertovat milloin syö oikein.
Työ, kova työskentely voi tehdä ihmisen onnelliseksi, mutta mielestäni elämää ei kannata perustaa raskaasti työhön. ihminen tuntee toki onnea usein saadessaan jotain valmiiksi, mutta liika aherrus vain saa palamaan loppuun.
Tuohon Suomen onnellisuussijaan sanoisin perinteisesti, että suomalaiset ovat rankkoja arvostelemaan itseään. Ehkä yhteistyön tekeminen asioissa vaikuttaa myös, sillä olen huomannut ainakin täällä savossa, että yhteistyötä ei haluta tehdä. ihminenhän on sosiaalinen eläin. Alkoholismi ja alkoholin käyttö on tunnetustti vahvaa suomessa, sehän tunnetusti tuottaa ongelmia psyykkisessä kunnossa.
Pitäkää yhteyttä ihmisiin ja puhukaa asioista!

Onko ihminen ylipäätäsä tarkoitettu onnelliseksi?
Itse uskon että on.
Tässä elämässä on kyllä vaikea nähdä kaikkia onnellisena ja varmaan niiden onnettomien samoin.
Jossakin pakolaisleireillä ihmiset ovat täysin oman onellisuuden halunsa ulkopuolella.
Lapset syntyessään tai eläessään tällaisissa paikoissa tuskin voivat olla onnellisia ainakaan meidän mittapuumme mukaan.
Siellä ei synteettisyys tai viruaalisuus ole päivän puheenaihe.

_________________
Vain kopiot ovat useita.

Onnellisuuden salaisuus piilee ilman muuta rahassa. Sanotaan ettei rikkaus tuo onnea, mutta kyllä se onnen edellytykset luo. Rahaa pitää olla sen verran, ettei siitä tarvitse joka päivä murehtia ja pystyy hankkimaan suuremmitta vaikeuksitta haluamansa hyödykkeet kuten kodin, auton ja kaikki härpäkkeet, jotka lisäävät tyytyväisyyttä elämään. Mikään miljonääri ei välttämättä tarvitse olla, mutta ei se haittaakaan.

Näiden edellytysten vallitessa voi sitten ryhtyä pohtimaan onnellisuuden sisältöä ja muotoa. Onko se perhe, työ, ystävät, harrastukset vai kenties nämä kaikki sopivassa suhteessa toisiinsa? Mikä elämässä aiheuttaa suurinta tyydytystä ja mikä kenties sylettää suunnattomasti? Mitä asioita voi parantaa ja mitä ei? Tärkeintä on hyväksyä ne asiat elämässä, joihin ei voi itse vaikuttaa. Jos niitä ei hyväksy, on turha tavoitella onnellisuutta.

Sitten ovat ne asiat, joihin voi vaikuttaa. Onko kaiken oltava täydellistä vai voiko joitakin epätyydyttäviä asioita sietää? Kuinka pitkään ja pitkälle? Onko muutoksen lopputulos kaiken vaivan väärti? Missä asioissa voin olla epäitsekäs ja tehdä muiden mielen mukaan? Kykenenkö näkemään hyvän ja vilpittömyyden toisessa ilman kyynisyyden raskasta viittaa? Hyväksynkö sen, etten ole maailman napa eikä kaikki suju mieleni mukaan?

Työpaikka vie ihmisen ajasta kolmanneksen, joten sen ongelmiin on syytä suhtautua vakavasti. Jos on riittävästi rahaa ja koulutusta, ei tarvitse sietää kaikkea paskaa, mitä työpaikalla tulee vastaan. Voi kunpa jokainen voisi halutessaan nostaa kytkintä ja haistattaa pomolle pitkät paskat. Jos se ei ole mahdollista, kannattaa pitäytyä keskitason suorituksessa eikä tavoitella taivaita eikä vastuullisia asemia. Tekee sen, mitä odotetaan ja keskittyy elämään työn ulkopuolella.

Lyhyesti sanottuna: riittävästi rahaa, ettei tarvitse sietää kaikkea paskaa ja yrittää hyväksyä elämän tosiasiat sellaisina kuin ne ovat. Ei saisi myöskään antautua liiaksi kyynisyyden valtaan. Kohtuus viinanjuonnissa. Siinäpä näitä alkajaisiksi.

Väittäisin että onnellisuus on suhteellista, ja sitä aistitaan omien murheen kuoppien ja onnen huippujen muutoksissa. Stabiilia onnellisuutta ei varmaan ole olemassa, vaan pitää olla niitä surullisia aikoja tunteakseen itsensä onnelliseksi asioiden muuttuessa parempaan suuntaan.

Eli ihminen tuskin koskaan on täysin onnellinen. Onnen siemenet ahmitaan ja niiden makuun totutaan. Sitten jo tarvitaan jo isompia hedelmiä onnentunteen saavuttamiseen tai paluuta hetkeksi kurjuuteen.

_________________
If Pinocchio says his nose will grow, does it?

Vanhempien rakkautta ja turvallista lapsuutta on lähes mahdotonta korvata myöhemmillä valinnoilla. Kuten psykologiaa lukeneet tietävätkin, ihmiset voivat kuluttaa lähes koko elämänsä korjatakseen lapsuutensa traumoja ja parhaimmassakin tapauksessa vuosien terapian ja lääkityksen aikaansaama onnellisuus voidaan tuhota hetkessä.

Rahan ajattelu vie ihmisen arvoihin, jotka ovat vain taloudellisia.
Taloudellisuus on jakautunut maailmassa hyvin epätasaisesti.
Mihin Suomessa on totuttu taloudellisena standardina, on monissa muissa maissa vain suuri haave.
Silti ihmiset maissa, joissa elintaso on paljon alhaisempi, ei ole ihmisten onnellisuuden mitta.
Ehkä pitäisi tutkia itseämme, onko oma onnellisuutemme vain rahaan kytkettyä.

_________________
Vain kopiot ovat useita.

Rahan ajattelu vie ihmisen arvoihin, jotka ovat vain taloudellisia.
Taloudellisuus on jakautunut maailmassa hyvin epätasaisesti.
Mihin Suomessa on totuttu taloudellisena standardina, on monissa muissa maissa vain suuri haave.
Silti ihmiset maissa, joissa elintaso on paljon alhaisempi, ei ole ihmisten onnellisuuden mitta.
Ehkä pitäisi tutkia itseämme, onko oma onnellisuutemme vain rahaan kytkettyä.

_________________
Vain kopiot ovat useita.

Oivallus!

_________________
http://juhasamy.net | Vapaata tahtoa ei ole, mutta silti on toivoa!

Keskustelijat olette väitelleet onnellisuuden riippuvuudesta elintasoon. Toisaalta on ehdotettu, että onnellisuus riippuu yksilöllisesti rahan saatavuudesta, jolloin se riippuu suurista kansantalouden tason ratkaisuista - markkinatalouden tai kapitalismin tai kommunismin valitsemisesta taloudelliseksi ja hallinnolliseksi järjestelmäksi.

On omasta mielestäni totta, että siihen rajaan asti tulisi saada rahaa, että pärjää, eikä kommunistinen järjestelmä ole mikään ratkaisu. Sen rajan jälkeen kuitenkin lisätulo ei tuota juurikaan lisäarvoa, koska ihminen voi syödä vain tietyn verran hedelmiä päivässä, nukkua vain yhdessä sängyssä kerrallaan ja ajaa vain yhtä autoa, käydä yhdessä työssä kerrallaan jne.

Toisaalta starman huomautti, ettei bruttokansantuotteella mitattu onnellisuus anna kovin hyvää vastausta ihmisten onnellisuuden mittaamisessa. Tulisi siis mitata bruttokansanonnellisuutta jollain tapaa ja perustaa ratkaisut tämän mittarin varaan, oli se utilitaristista tai ei.

Toistaiseksi ei olla vielä paljoa keskusteltu tästä mystisestä keinotekoisesta onnellisuudesta, joka ei perustu rahaan, työn laatuun tai vapaa-ajan viettämisen valintoihin. Starman tosin vilautti

ei materia tee varmaankaan ketään onnelliseksi, koska siitä seuraa aina huoltosuhde materiaa kohtaan ja huoli, ettei joku vie minun kovalla vaivallani keräämää materiaa pois. se mikä rahassa tekee ihmisen onnelliseksi on kokemukset/elämykset joita sillä voi hankkia. jos on rahaa niin, ettei paskalle taivu voi tehdä roskista purjeristeilijän, joka kulkee aurinkoenergialla/tuulella ja samalla pääsee lehteen paistattelemaan nk. hyväntekijänä ja uudismielisenä, kts. nuorempi Rockefeller.
eikä bruttokansantuote jakaudu tasaisesti kaikkien tuottavien ihmisten kesken vaan pieni prosentti korjaa suurimman osan siitä. ihmisten onnellisuutta voidaan mitata aika hyvin, kun aukaistaan käsittelyyn lääketietokannasta kuinka paljon on määrätty erinäköisiä mielialalääkkeitä ja unilääkkeitä kuluneen vuoden aikana ja erotellaan niistä ne, joita on määrätty alle kuukaudeksi ja ylikuukaudeksi.

itse näkisin, että onnellisuus on sisäsyntyistä ja perustuu sisäiseen rauhaan oman mielensä kanssa, mutta sen määrää voivat kohottaa uudet miellyttäviksi ja kivoiksi koetut kokemukset, kun taas negatiiviset ja ikävät kokemukset voivat laskea sen määrää.

_________________
"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Uskoisin että perusonnellisuus joka alkaa jo lapsuudessa juontuu siitä että lapsella on perheenjäseniä jotka ovat hänen puolellaan, tukevat häntä ja hyväksyvät hänet sellaisena kuin on, kannustaen kuitenkin lasta pyrkimään kohti oman potentiaalinsa täyttä hyödyntämistä. Lapsen voi pilata niin monella tavalla. Mainitsin tuon "puolella olemisen" sillä olen tutustunut ihmisiin joiden kertomuksista huomaa että vanhemmat ovat olleet suorastaan vastaan. Jos esim. koulusta on väitetty että lapsi varasti, uskotaan automaattisesti että se oli juuri meidän lapsi ja sitten tulee sapiskaa. Ei ajatustakaan uhrata sille että se olisikin ollut joku muu. Jos vanhemmat eivät ole ikinä lapsen puolella, tästä kasvaa aggressiivinen ja epäluuloinen yksilö joka uskoo että koko maailma on häntä vastaan. Toinen äärimmäisyys olisi tietysti se että lapsen jokainen leperrys uskotaan automaattisesti ja hänessä ei ikinä nähdä mitään vikaa, ja todetaan että "lasta ei saa kieltää, lapsi on vain luova" vaikka tämä heittäisi naapurin ikkunasta kiven sisään. En uskalla edes miettiä millaisia paskiaisia noista kasvaa.

Sitten on tietysti se että lapsesta ei välitetä tuon taivaallista. Hyvät kouluarvosanat ovat yhdentekeviä, niin olisivat huonotkin. Aivan sama onko kersa edes hengissä. Ainakin sellainen vaikutelma annetaan, koska jostain syystä tunteista ei saa puhua ääneen tai saa osoittaa ainoastaan negatiivisia tunteita, koska positiiviset ovat jotenkin hävettäviä tai vanhempien välisen kireän tilanteen vuoksi lapsiakaan ei saa avoimesti rakastaa. (Tai sitten päinvastoin roikutaan lapsissa ja vaaditaan näiltä sitä mitä kumppanilta ei saa.)

Seuraava porras on sitten se että onko ihmisellä kaveripiiriä. Jos kotona on kaikki päin persettä, niin voi ajautua huonoon seuraan tai ei opi hakemaan seuraa lainkaan, koska on saanut päähänsä että ihmisten kanssa on vain paha olla - onhan vanhemmillakin paha olla. Onnellisuuden eväitä ei anna se että päätyy koulussa koulun friikiksi ja päälle syljetyksi kummajaiseksi.

Mitä sitten voi tehdä jos sosiaalinen puoli menee alusta asti päin helvettiä? Sen kun tietäisi. Kaikenlaisen henkisen hölynpolyn tuputtaminen pelastajaksi on vähän niin ja näin... Sanon näin pahasti huolimatta siitä että itsekin olen teinistä asti ollut katsomuksellisten asioiden parissa näpertelevä henkistelijä. Hyvä jos löytyy syvempi merkitys ja tarkoitus, mutta voi olla että kaikki maailman henkisyys, zen ja muu lässynvässy ei ehkä sittenkään täytä sitä suurta mustaa aukkoa jonka risainen ihmiselämä on jättänyt jälkeensä. Tarvitaan vähän monipuolisempi annos sitä sun tätä, mitään kaiken järjestävää ja ihmisen pelastavaa yhtä ainoaa "oikeaa" autuaaksi tekevää asiaa ei ehkä ole. Ei sellaisenaan.

Itse käsitän onnelisena elämänä sitä, ettei kovin suuri osa elämästä kulu omien murheitten vatvomiseen vaan voimia riittää myös johonkin muuhun tyydyttävään toimintaan.

Jos katsoo ihmisiä, jotka ovat em tilanteeseen päässeet, niin heillä nivoutuu yhteen kaksi yksinkertaista perustekijää: toiminta ja toimivat ihmissuhteet.

Ihmissuhde toimii hyvin harvoin itsetarkoituksena ilman mitään päämäärää tai yhdistävää tekemistä. Toisaalta tekeminen vain itselleen/itsekseen ei pitkän päälle useimpia tyydytä vaan ihmisuhde tai - suhteet tukevat tekemistä.

Käytännössä noiden kahden helpolta kuulostavan asian saaminen kohdalleen ei sitten olekaan ollenkaan yksinkertaista vaan lukemattomat luonteenpiirteet ja käytännölliset seikat usein estävät sen. Juurikaan en ole itsekään tuohon päässyt.

Toki on myös poikkeusihmisiä, joille hyvä elämä tulee jostain kapea-alaisesta tai erikoisesta elämäntavasta tai filosofiasta.

Onnellisuustutkimuksille en antaisi juurikaan arvoa, koska ne heijastavat vain vastaajaan ulkoapäin kohdistuvaa taloudellista tai muuta painetta, minkä hän voi vierittää aiheesta tai aiheetta yhtesikunnan syyksi. Ihmisen on erittäin vaikeaa myöntää olevansa onneton, jos rahaa ja toimintavapautta riittää. Silloinhan pitäisi myöntää sen johtuvan itsestä. Siitä syystä köyhät ja epädemokraattiset valtiot yleensä pärjäävät onnellisuuskyselyissä kehnommin kuin niissä asuvien ihmisten olemuksesta voisi päätellä.

_________________
Kremppamestari.

Olemme vai, mitä jos potkaistaisiin nuo "onnellisuuden kainalokepit" alta?

Minua huvittaa suuresti sivun alalaidassa ainakin äsken ollut ilmoitus:



Mutta asiaan. Puhuin rahan merkityksestä, koska se liittyy ihmisen yleiseen turvallisuudentunteeseen. Raha antaa turvallisuutta ja turvallisuus luo uskoa tulevaisuuteen, se taas luo edellytyksiä ja perustuksen onnellisemmalle elämälle. Talo ilman perustuksia huojuu ja vuotaa. Joka lukee tämän mammonan ylistyksenä, käsittää ihan tahallaan väärin.