KESKUSTELU

Sinällään en tässä ketjussa halua että keskustellaan itse termistä perhosvaikutus vaan lähinnä siitä kuinka elämän pienet valinnatkin saattaa muuttaa koko elämän suunnan.

Reitti A: Virtanen 20v lähtee opiskelemaan insinööriksi, valmistuu hyväpalkkaiseen ammattiin ja tapaa ruotsalaisen naisen kenen kanssa saa 3 lasta. Kuolee 86v

Reitti B: Virtanen 20v lähtee opiskelemaan metsähoitajaksi, valmistuu mutta ei löydä töitä, alkoholisoituu ja tappaa itsensä 32v hyppäämällä sillalta alas.

Reitti C: Virtanen 20v päättää lähtä kiertelemään maailmaa, tapaa reissulla thaimaalaisen naisen kenen luokse jää asumaan Thaimaaseen ja saa 2 lasta, työkseen toimii turistioppaana Suomalaisille. Kuolee sukellusretki onnettomuudessa 47v

Jokaisella varmaan hampaankolossa joku tilanne jolloin olisi voinut valita toisin ja täten elämäkin olisi jokseenkin erilainen.
Jokaisen elämä on oikeastaan monien pikkutekijöiden aikaansaamaa sattumaa anyway.

olisinpa opiskellut metsänhoitajaksi.

En tekisi mitään toisin.

_________________
Arbeit macht frei

Ns. perhosvaikutusta on monesti hankalaa arvioida siksi, että mainittu arviointi tapahtuu jälkeenpäin. Voi vain jossitella: mitä olisi tapahtunut, jos ei olisi tuollon kuljettu sitä reittiä ... jos olisin ollut tiettynä hetkenä jossain muualla kuin silloin olin ... jos olisin opiskellut työelämään hakeutumisen sijaan ... jos ja jos...Uramaailmaan liittyviä jossitteluja on helpompi jälkeenpäin purkaa kuin vaikkapa tunne-elämää ja ihmissuhteita koskevia vaihtoehtoja. On totta, että ihmisen tekemä valinta sulkee pois muita vaihtoehtoja vaihtoehtoisseuraamuksineen. Mutta näitä toteutumattomia seuraamuksia ei voi pitää varmoina. Ei voida olettaa, että esimerkiksi insinööri-Reino eläisi tyystin erilaista elämää ja solmisi erilaisia ihmissuhteita kuin vaihtoehtoklooninsa näyttelijä-Reino, vaikka tällainen stereotyyppinen olettama mielessä käykin.
Mutta puhummeko lainkaan perhosvaikutuksesta silloin, kun puhumme erilaisten valintojen ketjuuntuvista seurauksista?

Katselen tässä lasteni leikkiä => juuri näin on hyvin.

Nyt katselen uutisia => kaikki kaduttaa.

Jos jotain muuttaisin, niin ainakin sammuttaisin telkkarin kun olin lapsi. Nimittäin aika traumatisoituneeksi kaikista kauhuleffoista on sittemmin tullut. Mitäpä lapsi voi tehdä, kun 8v vanhempi isoveli katselee isojen poikien elokuvia?

Niinpä. Jos on saavuttanut mukavan kliseisen keskiluokkaisen aseman, omakotitalon, perheen, farmariauton jne., niin kyllä sitä tietää, että vaikka elämä ehkä on ajoittain tylsää harmautta, ylivoimainen valtaosa niistä erilaisista valinnoista olisi johtanut paljon pahempiin asioihin. En ainakaan minä osaa sanoa mitään tärkeää valintaa elämässä, jossa edes jälkiviisaana tietäisin, että jokin toinen toimintatapa sen puitteissa, mihin minulla olisi ollut henkisiä ja fyysisiä resursseja, olisi todennäköisesti johtanut parempaan lopputulokseen. Varmasti sellaisia valintoja olisi ollut, en tietenkään ole aina valinnut täydellisesti, mutta en vain tiedä mitä ne olisivat olleet.




Minusta noissa on kyllä iso ero. Kyllä työyhteisö on hyvin tärkeässä roolissa siinä, millaisten ihmisten kanssa on tekemisissä ja mahdollisesti kehittää kaverisuhteita, löytää puolison ja niin edelleen. Vaikka Reinon oma luonne johtaisi siihen, että kummassakin tapauksessa kavereissa olisi jotain samoja piirteitä, varmasti ne olisivat monella tavalla hyvin erilaisia ihmisiä. Ja luultavasti erilaiset suhteet ja elämäntapahtumat myös ohjaisivat Reinon kehitystä ihmisenä eri suuntiin niin, että 50 vuotiaana insinööri-Reino olisi hyvinkin erilainen tyyppi kuin näyttelijä-Reino.




Nimenomaan sitä se on. Hienommin ilmaistuna systeemin alkuarvoherkkyyttä, eli sitä, että jos muutetaan jotain vähän jollain hetkellä, muutos vahvistuu ja lopulta ajaa systeemin aivan toisenlaiseen tilaan.

Tämä on niitä juttuja joita en saa selitettyä tyttöystävälleni kun puhun determinismistä. Se että pieninkin asia vaikuttaa kaikkeen. Jopa se perhonen maapallon toisellapuolen. Sitä hän ei suostu uskomaan, sitä että se perhonen siellä vaikuttaisi edes pitkällä tähtäimellä hänen ajatteluun ja päätöksiin. Minä olen sitä mieltä että jokavitunikinen elektroni ja muukin hiukkasen pieru vaikuttaa ihan ***** kaikkeen mitä maailmassa on. Se on eri asia kuinka paljon milläkin aikavälillä ne tekee radikaaleja muutoksia, mutta sekin on vähän sellainen asia että sitä on mahdoton tutkia ilman että voitaisiin luoda rinnakkaismaailma johon verrata. Tyyliin niinkuin näissä fysiikkapeleissä että painaa stop, sitten kelaa alkuun, muuttaa jotakin pientä, ja play ja katsoo mitä nytten tapahtuu. Ihan eri lailla. Näistä peleistä jo voi hyvin hahmottaa sen kuinka pienillä asioilla on nopeasti suurta merkitystä.

_________________
くそっ！

En minäkään usko että perhosen aiheuttamat tuulenvireet minuun vaikuttaa.

Tässä on teoriana se että kohina peittää alleen pienet erot.

Jotta perhonen vaikuttaisi minuun, siellä pitäisi olla ziljoona perhosta, jonka tuloksena aurinko pimenee ja minulle tulee varpaisiin pipi kylmyydestä.

No, uskon kyllä että jos tapan yhden perhosen, se saattaa vaikuttaa tulevaisuuteen, mutta ei minun eikä naapurini, mutta todennäköisesti ei vaikuta mihinkään, kuten sanoin, tuo on vain kohinaa. Jos tapan 100 perhosta, niin sitten ehkä vaikuttaisi johonkin, mutta on epätodennäköistä että se minun elämääni vaikuttaa, saattaisin ehkä sitten nähdä enemmän jotain muita hyönteisiä/kasveja tuon jälkeen, mutta niitäkin tulee vain murto-osa enemmän jolloin taas: tulokset hukkuvat kohinaan eikä mitään eroa huomaa. Pidemmällä aikavälillä joitakin eroja saattaa tosin tulla, mutta nekin ovat niin pieniä ettei niitä huomaa, ja lopulta voikin käydä niin että oli ihan sama tapoinko ne 100 perhosta vai en, kun sama lopputulos syntyi kuitenkin kun joku tulivuori räjähti ja tuhosi kaiken alleen


Tuskinpa ne yksinään paljoa vaikuttaa meihin, mutta yhdessä kyllä. Jos salamanisku tulee perseesseen niin tietysti kuolet, mutta yksi elektroni ei tee mitään muutoksia kehossasi edes miljardin vuoden aikavälillä vaikka jatkuvasti iskisi sinne sen yhden elektronin. Kuten sanoin, pienet vaikuttimet hukkuu kohinaan.


Huono esimerkki, koska maailma ei ole noin yksinkertainen, eikä maailmassa kaikki pienimmät jutut vaikuta suoraan suurempiin, esim atomien sijainti ei muutu merkittävästi jos elektroni siihen törmää.

Itse henkilökohtaisesti pyrin aina minimoimaan tekojeni vaikutukset itseeni.

_________________
Minun ei ole pakko lukea tällaista paskaa.

Kaikki vaikuttaa kaikkeen.
Perhosen siiveniskut voivat kumuloitua tai vaieta muiden siipien lyödessä toista aaltopituutta. Onnella ja sattumalla on vaikutuksensa vaikka yksilö teksikin omat valintansa oikein.

_________________
Kaikki on kaikki. Kaikki liittyy kaikkeen.

Eihän perhosvaikutus ole niin banaali asia kuin se että jos kääntyy vasemmalle, päätyy eri paikkaan kuin jos kääntyisi oikealle.

Perhosvaikutusta olisi se, että jos minä aivastan nyt, sinä elät 100-vuotiaaksi, mutta jos en aivasta, sinä kuoletkin 50-vuotiaana lumivyöryssä Alpeilla.

uraputki ja aviopuoliso varmaankin muokkaavat ihmistä eniten. molempien kanssa ihminen viettää ajastaan ainakin 8h päivässä. mitä pidempi uraputki sitä enemmän ihminen muuttuu sen näköiseksi vuosien varrella.

_________________
"Everything is backwards; everything is upside down. Doctors destroy health, lawyers destroy justice, universities destroy knowledge, governments destroy freedom, the major media destroy information and religions destroy spirituality."

Jos voisin palata menneisiin, aukoisin päätäni jo peruskoulussa ja ylipäätään todellisessa elämässä, enkä pelkästään netissä. Antaisin itsestäni niin vittumaisen kuvan että keskenkasvuiset pojat eivät uskaltaisi tulla mussuttamaan koska pelkäisivät tulevansa nolatuksi, ja myöhemmin aikuiset naiset eivät aloittaisi koirakoulutusta koska "haista sinäkin ämmä pitkä paska" -asenteeni ei moista kieroilua sallisi.

Olisin lisäksi lapsena hakeutunut useampiin eri kaverisuhteisiin enkä olisi jättäytynyt yhden petturin varaan. Täten en ehkä olisi päässyt masentumaan (josta eteenpäin elämä on ollut enempi tai vähempi perseestä).

En olisi ryhtynyt reppanoiden säälip-lluksi. En kuitenkaan olisi ryhtynyt myöskään öykkäreiden riepoteltavaksi, vaan olisin miettinyt tarkoin kenen seura on rakentavinta ja terveellisintä.

Olisin kouluttautunut niin pitkälle kuin suinkin mahdollista.

Kysyn vaan että kuka kykenee alunperin siinä 10 v ikäisenä toimimaan kuin aikuinen? Sillä mielellä ja niillä resursseilla joita silloin oli ei kauhean monimutkaisia muutoksia saisi aikaiseksi, ellei saa ottaa nykyistä tietoisuuttaan mukaan sinne menneisyyteen.