KESKUSTELU

-vaaditaanko taudin diagnoosiin vääristynyt omakuva?
Entä jos ihminen ei vain ole tyytyväinen näkemäänsä ja antaa piut paut "yleisille ihanteille"(mallimitat ym ym) vaikka näkee itsensä sellaisena ja yksinkertaisesti HALUAA NÄYTTÄÄ LUURANGON LAIHALTA,onko se silloin sairaus?
Voidaanko ihminen määrittää sairaaksi sen perusteella että haluaa näyttää joltain joka ei ole yleisesti kovin ymmärrettyä?Ei kai ihmistä voida pakottaa tavoittelemaan "juuri oikeaa ihannetta"?

RaahenTiikeri nyt ylipäätään ei näytä hyväksyvän ajattelussaan mielensairauksia sairauksiksi, etenkään jos ne on omalla toiminnalla aiheutettu.

Typerä ajattelutapa tietenkin, mutta oletettavasti ko. henkilö ei ole minkäänlaisessa vastuullisessa asemassa päättämässä näiden ihmisten puolesta mitään. Toivottavasti.

Kun se aiheuttaa henkilön terveydelle vakavia haittoja ja johtaa ilman hoitoa kuolemaan, eikä henkilö itse mahda sille tietyn rajan ylitettyään enää mitään, niin tietenkin se on sairaus. Aikuisten oikeasti se on sairaus jo paljon ennen tuota ääripistettä. Kyseessä on vääristymä minäkuvassa ja todellisuudentajun katoaminen, eli se on mielisairaus ja sellaisena sitä myös hoidetaan.

Kysyit onko itsemurha sairaus. Ei varmastikaan kategorisesti ole, mutta siihen johtavat syyt voivat olla.

Olet ilmeisesti ihminen, joka uskoo kaikkien ihmisten olevan tismalleen samanlaisia kuin sinä itse. Noh, onneksi noin ei ole.

Voi uittu mitä idiootteja. Kyse ei ole psykoosista. Anorektikko ei näe itseään läskinä. Oletteko koskaan törmänneet anorektikkoon? Muutenkin kuin ohimennen? Paljon olette lukeneet aiheesta?

Anoreksialle ei mahda kukaan muu kuin henkilö itse.
Kyse on obsessiivis-kompulsiivisesta häiriöstä, koska anoreksiassa on obsessio ja kompulsio.

Pysyvä käyttäytymismalli joka on keskittynyt järjestykseen, täydellisyyden tavoitteluun, sekä mielen että ihmissuhteiden kontrollointiin, joustavuuden, avoimuuden sekä tehokkuuden kustannuksella, alkaen varhaisaikuisuudessa ja ilmenee useissa eri asiayhteyksissä, joiden lisäksi vähintään neljä tai useampaa seuraavaa:

(1) Syventynyt yksityiskohtiin, sääntöihin, listoihin, järjestykseen, organisaatioon, tai kaavioihin siinä laajuudessa että toiminnan pääasiallinen tarkoitus menetetään
(2) Osoittaa täydellisyyden tavoittelua joka heijastuu tehtävien valmiiksi saamiseen (esim. ei saa projektia valmiiksi koska hänen liian tiukkoja vaatimuksiaan ei saavuteta)
(3) Kohtuuttoman omistautunut työlle ja tuottavuudelle vapaa-ajan harrastuksien ja ystävien kustannuksella (lukuunottamatta selvää taloudellista pakkoa)
(4) Ylitunnontarkka, pikkutarkka, ja joustamaton moraalisissa, eettisissä sekä arvokysymyksissä (lukuunottamatta kulttuuriin tai uskontoon kuuluvaa samaistumista)
(5) Kyvytön heittämään pois loppuunkäytettyjä tai hyödyttömiä tavaroita jopa silloin kun niillä ei ole tunnearvoa
(6) Haluton jakamaan tehtäviä tai työskentelemään toisten kanssa elleivät he alistu tekemään niitä täsmälleen hänen tavallaan
(7) Omaksunut saidat kulutustottumukset sekä itseään että toisia kohtaan; näkee rahan jonain jota pitää kerätä varastoon tulevia katastrofeja varten
(8) Vaikuttaa jäykältä ja uppiniskaiselta

http://myrskykari.tripod.com/psykiatria ... vinen.html

Niin sen alkoholismin IDC-luokitus on vissiin F10.2.

Itsekin olen rippuvainen ja joskus viina ottaa vallan niin että kaikki muu unohtuu. Kaikki se onni mikä mulla on kun vihdoin mulla on mahkut selvitä tästä elämästä ilman sillanalusöitä ja korvikeviinoja. Vaikka nyt on tullu meininkeihin voimakas tekijä joka jatkuvasti passiivisesti ja myös tarvittaessa akiivisesti estää mua toimimasta päässäni olevan häiriön aiheuttamien toimintamekanismien mukaan mä saatan vetää vielä lisääkin esteistä huolimatta. Silläkin riskillä että menetän paljon tärkeää. Niin paljon että jäljelle jää minä pullo ja kylmyys.

En mä sitä halua. Mutta...

Ja viimeinen asia jota pakko-oireiselle tulee tehdä, on antaa valtaa. Siis ihan viimeinen asia on kiertää kaikkien elämä sen (OCD:n) ympärille. Kyse on coping-mekanismista joka pitää korvata paremmilla.

Uskokaa tai älkää, niin kaikki se huomio vain motivoi. Tyypillistä neuroottisille defensseille.

Ei ole olemassa mitään universaalia logiikkaa, vaan aivot maksivoivat tahdon sanelemana euforian joka hetki.

Heitä joku 10 vuodeksi pimeään huoneeseen ja hae se sieltä, niin kuulet aika jänniä teorioita aika jännistä asioista, eikä kyse ole edes psykoosista.

Jos ei ole rahasta kiinni, niin ei kai sitä krapulaa tulee koskaan?

Ei ole rahasta kiinni!

Hei RaahenTiikeri! En tiä huomasitko mutta mä kysyin tämmöstä sulta pari päivää sitten joskus.

Voi olla, jos on terve heroinisti.

Riippuu onko heroinistin tavoitteet äärettömyy.. huomisessa. Siinä ei auta kuin kompleksianalyysi.

Ihminen voi olla idiootti vaikka kaikki todisteet puhuisivat sitä vastaan.

-mutta jos henkilö ihan täysissä sielun ja ruumiin voimissa päättää,että haluaa näyttää luurangolta,eikä koe olevansa onnellinen kuin luurangon näköisenä,niin muuttuuko tila sairaudeksi sillä hetkellä,kun toiminta(syömättömyys)alkaa uhata hänen terveyttään?Vai muuttuuko tila sairaudeksi jo aiemmin?Eli henkilön haluttua asiaa,joka ei sairaustirehtöörin mielestä ole oikein?

Onko rekkamiehet sairaita,kun he ylittävät vuorokaudessa tietyn ajotuntimäärän,joka on katsottu heille itselle ja sivullisille uhaksi,mutta terveitä minuuttia ennen tuota ylitystä?

Lopeta tuo paskanjauhanta. Saako toisten sairas käytös seisomaan vai hyväksikäytätkö jotakuta. Olen muuten nähnyt kaltaisiasi "Ymmärtäjiä".

Sinä itse ehdotit, että anorektikot tavoittelevat tietynlaisen ihanteen mukaista vartaloa.


Tuskinpa jokaisen oma yksilöllinen maku asiassa on tietynlainen ihannevartalo. Silloinhan se ihanne nimenomaan ei ole tietynlainen, vaan jokin tyystin yksilöllinen. Jopa yleisesti huonosti ymmärretty tavoite - joka lisäksi sattuu olemaan hengenvaarallinen.

Jos et siis tarkoitakaan, mitä sanot, niin miksi sanot niin? Vai onko käsityksesi anoreksiasta vain sellainen sopivasti tilanteen mukaan muuttuva, kunhan saat olla eri mieltä sitä, mikä on sairaalloista ja mikä ei?

Ei ole psykoosi. Psykoosissa se todellisuuden vääristyminen on heiman toisenlaista. Tosin psykoosikaan ei ole aina samankaltaista, vaan siinä on huomattavaa vaihtelua ja se voi olla sellaisen pakkohoitoa vaativan tilan lisäksi myös jopa ulkopuolisilta - jjopa perheenjäseniltä ja läheisiltä - täysin piiloon jäävää ja ulospäin huomaamatonta. Psykoottisiksi oireiksi kutsutaan yös huomattavasti vähäisempiä todellisuuden vääristymisen hetkiä kuin täyspimahdusta, jollaiseksi sen useimmat tuntuvat käsittävän.

Tunnen ja olen tavannut muutamiakin anorektiokoita. Itse asiassa erilaiset syömishäiriöt ja anoreksiakin ovat omalla alallani varsinainen vitsaus.

Todellisuuden vääristymiseksi kutsutaan sitä, jos näkee todellisuuden kaikista muista hyvin poikkeavasti. Sanoisin, että anorektikko kyllä näkee oman kehonsa muista poikkeavasti, jos hän pitää liiallisena elopainona sellaista määrää, joka ulkopuolisten silmissä näyttää sairaalloisen laihalta. Mutta toki myös anoreksiassa käsittääkseni itse syömättämyys ja syömisen kontrollointi tuottaa jonkinlaista "tyydytystä". Eli pelkkää oman ulkomuodon tarkastelua sairaus ei ole - ei ehkä edes pääasiassa. Kontrollointi on varmasti se olennaisempi juttu.

Mutta kyllä kai se on todettu aika vakuuttavasti, että anoreksian laukaisee usein mm. harrastus, jossa laihuus on tavoite ja ansio. Jossain muussa ympäristössä se kontrollointi saattaisi suuntautua muihin asioihin kuin juuri syömiseen. Itse olisin myös taipuvainen sisällyttämään tähän kehonkuva -käsitteeseen myös kehon toiminnallisena kokonaisuutena, en pelkkänä ulkomuotona. SE on anorektikolla vääristynyt - mikäli ei edusteta sitä näkemystä, että yleensäkään oikeastaan mitään ei voida sairaalloiseksi tai vääristyneeksi kutsua, vaan kyse on aina mielipiteistä. Silloin jopa itsemurha on vain yksilöllinen valinta, masennus vain tapa nähdä asiat synkästi - ja psykoottisetkin vain hahmottavat maailman omalla tavallaan ja heidän maailmassaan nurmikolla nyt vain hyppii vihreitä pikku-ukkoja. Silloin tosiaan voidaan väittää, että anorektikoiden nyt vain ei tee mieli syödä.

Ei välttämättä. Hän voi nähdä itsensä hyvin alipainoisena suhteessa muihin, mutta ylipainoisena suhteessa ihanteeseensa. Tällöin ruumiinkuva on täysin realistinen; ihanne sen sijaan poikkeava. Ruumiinkuva on vääristynyt, jos anorektikko kokee reilusta alipainosta huolimatta olevansa keskimääräistä lihavampi.