KESKUSTELU

Puuttuu myös vaihtoehto:"En saa naisia/miehiä - otan niitä!"

Eipä tuo minunkaan maailmankuvaani oikein sovi. Koko sosiaalinen luokittelu on jo käsitteenä hieman omituinen. Kuin kastilaitos. Toisille se vaan tuntuu olevan tärkeää.

Ensimmäisessä vaihtoehdossa on itse hyvä ja saa vain alempiaan, seuraavassa saa kympin yksilöitä mutta on itse alempana. Missä se vaihtoehto, jossa osapuolet ovat molemmat kaikilla tavoilla mitaten erinomaisia?

No, jos jompikumpi on valittava, otan toisen vaihtoehdon. Onhan tuo mies älykkäämpi ja varmaan paremman näköinenkin kuin minä. Ne kai olivat kriteerit?

Koko erotteluhan on tietenkin sikäli keinotekoinen, että suuri osa "tasoeroista" on kunkin pään sisäisiä makuasioita.

Ehkä seksuaalisuutesi ei mahdu itse asettamiisi raameihin? Olet asiasta kiinnostunut ja käytät mielikuvituksen korvikeita ja sinulla on fyysiset tarpeet, joten aseksuaalisuudesta ei voi olla kysymys, vaan lukosta korvien välissä.

Itselläni ei juurikaan taso-ongelmia ole syntynyt, samasta syystä kuin sinullakin, toiset luulevat välinpitämättömyyttä hyväksi itsetunnoksi ja rankkaavat "todellista" tasoa korkeammalle, joka taas muokkaa minäkuvaa kohti korkeampaa tasoa ja kun kysymys mitä suurimissa määrin on ihmisen omasta käsityksestä sopivasta kumppanista, niin asiat alkavat toteuttaa itseään.

Raha ei auta, rahan aikaansaama rauhallisuus ja itsevarmuus kylläkin. Se sitä tasoa nostaa. Kireä body ei ole vaatimus, vaan sen aikaansaama positiivinen kuva itsestä ja muille välittyvä "ylpeys" itsestä.

Usein miehet vain tarvitsevat sen omaisuuden/bodyn ollakseen rauhallisia ja seksikkäitä, säikky hössääjä ei ole seksikäs vaikka olisi kuinka rikas.

Sama pätee pituuteen, ei lyhyillä miehillä ole ongelmaa, jos he eivät muista olevansa lyhyitä. Esim minut on arvioitu 10cm pitempää kaveria pidemmäksi vaikka seisoimme lähes vierekkäin.

Asenne ratkaisee, mutta se vain usein heijastelee todellisuutta, tai ainakin omaa päänsisäistä kuvaa siitä. Siellä se "taso" on.

Tottakai on todellisia handicappejä, sairauksia ja vammoja, mutta yleisesti niinkuin sanoin. Kaikki urheilijatkin tietävät, että kisat voidaan hävitä jo lähdössä, muttei tietenkään voittaa, tosin voittokin on usein sen jolla siihen eniten uskoa riittää.

Vaikkapa helevetin nätti ja näyttävä Paris Hilton tyyppinen tyttö. Seksi voi hänen kanssaan tuntua kuralta, mutta kun kerran pääsee sellaista panemaan niin ei kursailla.

Tätä voi olla vähän vaikea uskoa, mutten olisi tilaisuudesta kovinkaan otettu. Siis siitä näyttävyydestä, Paris Hiltonista nyt puhumattakaan.

Tiedätteks te, mä en edes tiiä minkä tasoinen oon. Eläm'n aikana on tullut isoja kehuja mutta myös päinvastoin - ota siitä sitten selvää.

Tässä kysyttiin useimmissa kysymyksissä nimeomaan suhteellista vertailua eikä absoluuttista!

En minäkään arvoinut tavullakaan omaa tasoa...

Aika rajoittunut näkemys. Ainakin minun tuttavapiirissäni on myös sosiaalisilla kyvyillä, älyllä ja muilla lahjoilla vähintään yhtä suuri merkitys kuin ulkonäöllä (tai rahakkuudella). Ulkonäkö lienee sellainen ensimmäisen mielenkiinnon herättäjä, mutta silloinkin hieman laajemmin ajateltuna kuin vain kropan mallina ja kasvokuvana.

Erittäin tärkeän pitäisin myös sellaista liikkumisen tavasta, ryhdistä, ilmehdinnästä ja eloisuudesta muodostuvaa kokonaiskuvaa, joka aika hyvin kertoo toisen mielentilasta, itseluottamuksen asteesta ja tavasta suhtautua toisiin. Kuvankaunis, mutta lysyhartiainen ja nurkissa hiljaa murjottava ei vain viehätä (minua). Varsinkin ovat vastenmielisiä sellaiset tapaukset, jotka ilmiselvästi seurassakin keskittyvät miettimään vain sitä, millaisen kuvan itsestään antavat ja miltä näyttävät. Eipä hirveästi kiinnosta päästä tuollaisen itsetunnon pönkittäjäksi antamaan jatkuvia kehuja. Silloin kumppanissaankin tuo toinen varmaan nimenomaan arvostaa vain sitä statusarvoa, jonka hän saa 'valloituksestaan', eikä tämän persoonaa.

Samantasoinen nainen?... siis mikä nainen? Ei ainakaan yksikään suomalainen nainen.

Olen kuullut miesten haukkuvan omaa sukupuoltaan niin rumaksi (iso, karvainen jne.) että sillä perusteella ilmeisesti jokainen mies äänestää saavansa itseään paremmannäköistä kunhan vain jotain akkaa saa.

Mutta mitä pirua muka itse vastaisin? Itsetuntoni on aina ollut niin helvetin huono, etten kertakaikkiaan osaa määritellä lärviäni objektiivisesti. Ja miestenkin maku vaihtelee kyllä sen verran että helvetistäkö minä tiedän mitä joku tavallisen näköinen tyyppi ajattelee nimenomaan minusta. Mieheni kyllä on raportoinut että se ja se katseli persettäni, ja hän itsekin kuulema katselee, mutta kun se tuskin on se pelkkä takalisto tai sääretkään (joita mieheni myös fanittaa) joilla pelkästään operoidaan kun ulkonäöstä on kyse? Olen aina inhonnut naamaani ja tällä perusteella voisin kai panna valiten vaihtoehdon että saan (sain kun vielä hain) myös itseäni paremman näköistä miestä, mutta en tosiaankaan tiedä olivatko ne miehet niin "paremman" näköisiä vaiko sittenkin omaa tasoani! Entäs jos se että sain hei(l)tä tarkoittaakin että he olivat nimenomaan tasoani?

Ja sitten on sekin pointti että minä saatan pitää jotakuta miestä tasoisenani, mutta hän itse kokeekin etten ole tarpeeksi tasokas kun esim. rintavarustuksessa on hänen mielestään vaje, vaikka itse olen aina ollut tyytyväinen kevyeen varustukseen (eipä taakka paina selkää...)

Laitetaan nyt sitten vaikka se että olen saanut itseäni parempaa. Ihan miten vain.

Mutta se haluttavuus tietäen tytön taustan. Ei se vetäisi kovin jos se olisi + 20 kg hampaita poikki likaisessa tuulipuvussa lähiökapakassa pummaamassa kahden kuukauden ryyppyputkessaan sönkäten: " kuule shä saat mitä vaa jos maksat mulle paukut ... Ai et, shaatana kun shä oot paskha jätkä"

vähän omituinen kysely. ehkä terapia auttaa?

No kyllä useimmiten ne naiset, jotka ovat mitään kiinnostusta osoittaneet, ovat käsittääkseni olleet keskitasoisia tai hieman parempia keskimääräisellä kauneusasteikolla. Vaimokin on, ehkä nuorempana se oli aika keskinkertainen ja nyt vanhemmiten ikäisekseen kaunis.

Mutta niin parinmuodostus tuntuu toimivan, että sitä mitä hakee on vaikeinta saada. Itse en ole ulkonäkökeskeinen ja ulkonäköpreferenssitkin poikkeavat keskimääräisestä, joten olen yrittänyt yleisesti arvioiden rumiakin (niin vakavasti kuin vähemmän vakavasti), mutta se on ollut turha toivo. Ehkä rumilla naisilla on (ainakin nuorena) joku ulkonäkökompleksi, joka ajaa heidät kerta toisensa jälkeen sortumaan B-tason naistenmiehiin, jotka eivät edes yritä peitellä totuutta, että haluavat rumalta naiselta vain helpon panon.

Kohdalle on osunut semmoisia naisia, jotka ovat onnistuneet kuihduttamaan täysin kiinnostuksen parisuhdeyrityksiin.

Eipä ole vuosiin osunut enää kohdille ketään, joka inspiroisi yrittämään.