KESKUSTELU

Useimmiten sellaista olen saanut kuin olen halunnut, mutta niitä haluttavia ei vaan kauheasti ole. Joten mitä tuohonkin nyt sitten vastaisi?

(Kuka siitä parhaimmannäköisten miesten huonoudesta kyseli? Vitsinä on, että usein liian hyvännäköinen mies ei panosta muuhun kuin omaan nautintoonsa, koska tietää että toosaa on saatavilla ja kertapanossa ei tarvitse ajatella kuin itseään. Sellainen, joka kokee olevansa jotenkin vähemmän saapa, usein ajattelee punkkakumppaniaankin ja siis on parempi sängyssä. Ainakin naisen näkökulmasta. Naiselle kun ei useinkaan riitä pelkkä "wham bam thank you ma'am".)

Klassikko. Mies tyytyy panoon hyvin usein koska rahkeet ei riitä suhteeseen. Hyvännäköinen tuottaa naiselle suuremman pettymyksen herättäessään toiveita koko hoidosta, kun mies ei sitten ryhdykkään siihen. Toki naisista osa näkee realiteetit ja tyytyy nurisematta saamaansa tuokioon. Ylimielisiä kaatokoneita on molemmin puolin.

Ja harmin paikka ettei naisen hyödytä kuksaista hyvännäköistä miestä saadakseen itselleen edes hyvännäköisen jälkeläisen, kun äijä on ottanut jo ritolat.

Nimittäin se penikka saattaa periä äitinsäkin ulkonäkögeenit. Tai siitä tulee sellainen sekasotku että yäk. Olisi mielenkiintoista nähdä edes joskus vahingossa hyvännäköisen ihmisen hyvännäköinen jälkeläinen - toisaalta jos amerikaanoja ajattelee niin asiaa vinksauttaa vanhempien hyväksi myös plastiikkakirurgia. Jos kakara on luomu ja äitee/isukki fiksattu, niin se on jännää katseltavaa se...

Tuli mieleen se Ilmestyskirja Nyt -elokuvan kohtaus, jossa ne soltut löytää Playmateja sieltä viidakosta. Sitte se naikkonen on antautumassa yhdelle sotilaalle siellä helikopterissa, luulee kaiketi, että siinä on nyt tosiromanssi puhkeamassa kukkaan. Kertoilee kaikkea itsestään ja unelmistaan. Sitten se akka yhtäkkiä säikähtää, kun toinen sotilas tiirailee sieltä ikkunasta niiden touhuja:"W-w-who are you!? -Well, I'm next, ma'am."

Uskoisin olevani kuin George Clooney, eli karisma lisääntyy vanhetessa. Nuorempana Clooney oli semmoinen keskivertoisen näköinen kasarifledainen hulivilikikkarapää, joka oli kenties liian limainen tai keskivertomies naisten makuun. Toisaalta nykyään mies on jatkuvasti maailman seksikkäimpien tai komeimpien miesten listalla.



Ilmeisesti saan oman tasoisiani ja alempitasoisia ilman suurta vaivaa, mutta miksi sitoutua, jos karisma kehittyy vanhetessa. Kannattaa siis olla niin kauan tuhma hauva, että osuu isompi voitto kohdalle.

Erikoista on myös se, että monet naiset haluavat miehen olevan ulospäinsuuntautunut, hyväryhtinen ja muita positiivisia ominaisuuksia omaava. Minä tykkään ennemmin niistä hiljaisista ja sisäänpäinkääntyneistä + muista negatiivisista ominaisuuksista. Miksi? Olen tavannut niin monta "naisten naurattajaa" että olen todennut hiljaisten olevan joskus aidompia kuin ne ulospäinkääntyneet. Ulkonäöstä nyt puhumattakaan.

Sama ongelma minullakin. Mutta toisaalta, kun satun olemaan tavallista parempi ihminen, niin myöskin itseni tasoisia naisia on todella hankalaa löytää. Alempitasoisia kyllä pursuaa ikkunoista ja viemäreistä sellaista tahtia, ettei niitä ehdi laskemaankaan, mutta oman tasoisia ei ole löytynyt kuin kerran ja sekin on vain ystävä mulle.

Tämän takia suosiolla olen tyytynyt siihen että turha edes haaveilla minua korkeampitasoisesta naisesta, sillä niitä ei yksinkertaisesti ole olemassakaan.

Naisilla 15 senttiä navan alapuolella minun havaintojeni mukaan.

Oho, itselläni on ihan sama juttu, paitsi toisin päin. Olin aika karmea tapaus jo parikymppinsenä, mutta voi kun olisi ymmärtänyt nauttia niistä vuosista, koska koko ajan on tultu alaspäin. Se hyvä puoli tässä tietysti on, että jos joskus naisen saisi, olisi hän väkisinkin itseäni korkeampitasoinen.

Teillä on tässä selkeä ajatusvirhe. Clooney on aina ollut karismaattinen ja sen ajan mukaan ihan huippu olemukseltaan. Ei se ollut nuorempanakaan mikään keskiverto, silloin seksikkäät nuoret miehet olivat sen näköisiä. Miesten lisäksi aika ja ihanteet muuttuu. Joten olet, mitä olet, ei se siitä muutu muuten kuin, että aika kuluu ja vanhenet.

Minulla on sellainen kompleksi, että uskon että minussa on jokin tekijä - psyykkinen tai fyysinen, tai ehkä molemmat - joka sössii markkina-arvoni alemmaksi kuin sen pitäisi olla. Suhtautuminen omaan tasooni on siis ristiriitainen. Seurauksena on semmoinen krooninen "kysyntä ja tarjonta eivät kohtaa" -tilanne.

Ehkä se noilla näyttelijöillä on sillä tavalla, että kun alkaa saamaan parempia rooleja, niin noteerataan paremmin. Clooneyn tapauksessa taitaa mennä näin. Toisaalta ei ollut tarkoitus kiistää, etteikö Clooney olisi voinut maistua joillekin nuorempanakin. Itse halusin vain sanoa, että kaikki on omalla kohdallani helpottunut selvästi. Kun ei ole nuoruuden sisäiset demonit kokoajan kimpussa ja olemus on miehekkäämpi kuin koskaan, niin mitäpä tässä stressaamaan vanhenemisesta. Ottaisin vaikka itseäni vanhemman naisen, sillä esim. työpaikkani on täynnä upeita vaimoehdokkaita. Harmi vain, että kaikki ovat aivan varmasti varattuja. Varsinkin ne vanhemmat naiset, joiden katsoisin olevan omaa tasoani ylempänä.

Kyllä Johnny Deppkin edelleen kelpaisi monelle nuorelle naiselle, vaikka miehellä on ikää jo 47 vuotta. Ikä on todennäköisesti vain parantanut miehen karismaa. Tämän lisäksi hän on ollut pitkään parisuhteessa saman naisen kanssa - poikkeus muihin hollywood-komistuksiin - jonka uskoisin herättävän myös positiivisia ajatuksia ihmisissä.

Ei se näin mene. Nuorena miehen kuuluu olla hieman epävarma, ei se mihinkään vie sitä miehisyyttä. Myöhemmin miehestä tulee eri tavalla miehekäs. Tasosi naisten mielestä tuskin on muuttunut, nyt vain tiedostat itsesi tasokkaampana. Naisia syytetään siitä, että he eivät arvosta epävarmoja, ujoja nuoria miehiä, vaikka kyse on siitä, että nämä miehet eivät huomaa naisten kiinnostusta.

Samoin kuin asdf tuskin on tasoltaan laskenut, hän vain tiedostaa asian nyt paremmin.

Jos vastaan nyt hiukan vakavammin.

Siinä mielessä olen Shriekin kanssa samaa mieltä, että olen aika monesta suusta kuullut että miehet paranevat vanhetessaan, ainakin jos pysyvät jossain kuosissa. Samaten miesten iän tuomaa rupsahtaneisuutta ei pidetä käsittääkseni yleisesti niin negatiivisena kuin naisten vastaavaa, eli miehet saavat rauhassa näyttää ikäisiltään. Ainakin ulkonäkökeskeiset ihmiset tunuvat ajattelevan näin.

Toki on paljon niitäkin, joiden mielestä ihminen näyttää parhaalta silloin kun on rehellisesti oman ikäisensä näköinen, eikä yritäkään näyttää itseään nuoremmalta tai vanhemmalta. Tai voisi korjata sen verran, että näyttää siltä, miltä itsestä tuntuu, on siis ihan kotonaan kehossaan ja vaatteissaan, eikä yritä olla jotain muuta. Tuo ikä on kuitenkin enemmän henkinen kuin ajallinen seikka, mielestäni.

Kyllä minusta karismakin yleensä kasvaa iän myötä, sekä miehillä että naisilla. Eihän joku hädin tuskin täysi-ikäinen voi oikein mitenkään olla yhtä karimaattinen, kuin silloin, kun hän on selvästi vanhempi. Taas, jos välittää vain ulkonäöstä eikä persoonasta, ovat varmaankin parikymppiset parhaita.

Aikaisempi viestini liittyi siihen, että koen nämä tasokesksustelut lievästi huvittavaksi. En itse ole koskaan ainakaan tietoisesti miettinyt omaa tai kumppaneideni tasoa. Esimerkiksi, että hmm, minkäs tasoinen se ja se mahtoikaan olla ja kumpi meistä oli korkeatasoisempi? Jotenkin nämä millä-tasolla-kukin-on ja sosiaalinen status -keskustelut ovat saaneet mielestäni palstalla kohtuuttomat mittasuhteet. Mutta mikäs siinä, saahan sitä keskustella mistä tykkää.

Ironista, että viisi vuotta sitten kun asia jaksoi minua vielä erityisesti kiinnostaa, loin erääseen seuranhakuporttaalliin profiilini ja sain sillä noin yhdestä kahteen yteydenottopyyntöä kuukaudessa. Nyt kun asia ei jaksa kiinnostaa minua juuri pätkääkään, saan yhdestä kahteen yhteydenottopyyntöä päivässä. En ole muuttanut profiilissani juuri mitään tietoja, joten yhteydenottojen määrästä päätellen naiset ovat varttuessaan muuttuneet selvästikin epätoivoisemmiksi.