KESKUSTELU

Olisi mielenkiintoista tietää mikä on se todellinen (jos yhtä ainoaa syytä voi olla) syy siihen että hengelliset piirit sekä idässä että lännessä ovat lähteneet edellyttämään selibaattia niiltä jotka siirtyvät maallisesta elämänmenosta toisenlaisiin ympyröihin!

Jos oletetaan että selibaatissa on kyse pelkästä lisääntymättömyydestä, eli että "pyhän" ihmisen on helpompi keskittyä henkisiin tavoitteisiin ilman maallisia velvoituksia, niin eihän kaikki seksuaalinen toiminta johda lisääntymiseen (oraali, anaali, manuaali eli petting...) Onko ajatuksena ollut että seksi jokatapauksessa johtaa kiintymiseen kahden ihmisen välillä, jolloin he eivät keskity henkiseen tavoitteeseen, vaan toisiinsa? Entä miksei tuota tavoittelua eli korkeamman tietoisuudentilan, transkendenssin, taivastilan tms. voi harjoittaa yhdessä, miksi seksi tulee siihen esteeksi?

Katolisen kirkon taholla lisääntymisen kieltäminen tietenkin oli juuri sitä politiikkaa ja vallan keskittämistä mikä uskonnollisista instansseista ensimmäiseksi tulee mieleen materiaaliselta kannalta katsottuna. Kun munkki/nunna ei saa jälkeläisiä, heidän omaisuutensa kilahtaa kirkon kassaan, ei jälkeläisille. Mutta edelleenkin voi kysyä mitä ihmeen ikävää seksissä on sellaisen uskonnollisen tahon mielestä joka ei edes usko mihinkään valaistumiseen? Käsittääkseni kristilliset uskonnot eivät usko valaistumiseen ja täten näiden tahojen mielestä ei edes ole olemassa mitään "korkeampia tietoisuudentiloja" joita tavoitella. Tällöin seksin vastustamisessa vaikuttaisi olevan kyse neuroottisesta harhakuvitelmasta että kyseessä on jotenkin itseään Jumalaakin iljettävä toiminto. Juutalaisuus antaa tällaisesta jotain vihjeitä (kts. VT), mutta millainen järki ylläpitää kuvitelmaa siitä että seksi on jotenkin "likaista" kun kuitenkin ihminen voi helposti elämässään havaita että kaikki eritteet lähtevät kyllä pesemällä pois... Kyse lieneekin siis jonkinlaisesta ei-materiaalisesta likaisuudesta jota minun on tyypillisen länsimaisen nykyaikaan sitoutuneen mieleni kanssa vaikeampi ymmärtää?

Ikävästi tulee välillä mieleen että selibaatissa varsinkin miesten taholla on kysymys halusta kostaa lopullisesti se ettei saanut haluamaansa naista. "Enpä sitten ole enää kenenkään kanssa sillai." Tästä taas tulee vielä ikävämpi ajatus siitä että mitään korkeampia tietoisuudentiloja ei ole olemassakaan, ne vain ovat sitä huuhaata jolla jotkut ylläpitävät naurettavia ja tarpeettomia selibaattilupauksia syystä N tai M tai mitä niitä sitten onkaan.

Mutta uusi(?) ajatus joka taannoin tuli mieleen: katsoin Jim-kanavalta dokumentin jossa tolkutettiin että fyysinen kipu aiheuttaa endorfiinien määrän lisääntymistä ja johtaa ekstaattiseen tietoisuudentilaan. Olisiko selibaatissakin kyse tahallisesta tuskatilasta joka vie ekstaasiin kunhan tarpeeksi paha olo tulee? Mutta tämähän tuskin koskisi muita kuin miehiä, koska naisilla ei ole pullistuvia kiveksiä?

Ainoa luotettava syy suosia selibaattia minulle taitaa olla hörhöpuolelta esiin tuleva: muinaisina aikoina ihmiset ovat tienneet että energiaa voi ohjata esmes tsakroihin niin että tulee erilaisia tietoisuudentiloja, ja tämä energia on yksi ja ainoa energia mitä on. Ja jos energian hävittää taivaan tuuliin seksiaktissa, sitä ei enää riitä korkeampien/muuntuneiden tietoisuudentilojen tavoitteluun.

Sellaisilla tahoilla joilla ei ole mitään uskoa tuollaisiin asioihin ei ole mitään pointtia harjoittaa selibaattia, koska se ei muuta heitä mihinkään suuntaan koska muutosta ei edes haeta. Pitäisiköhän munkit potkia ulos luostareista ja katoliset papit pakottaa parisuhteisiin?