KESKUSTELU

Mitä ihmeen kasveja? Ja miten tämä edes liittyy siihen mystiseen tunnustukseen, jonka väitteesi mukaan edellä tein?


Näin voi aina sanoa kenestä hyvänsä. Kaikkein viimeksi sinäkään tässä mikään erudiitti olet.


Et ole huikean kunnianarvoisen forum-kokemuksesi jälkeen oppinut edes kirjoittamaan, tuskinpa siis lukemaankaan. Ja kuten edeltä käy ilmi, jauhat paskaa vielä senkin jälkeen kun asiasta on eteesi kannettu tutkimus toisensa perään.


No niin taas. Samaa kuvittelee jokainen muukin puliveivaaja kun saa muutaman oluen helttaansa.


Se olla ei minun tausta ollenkaan. Luin aikanaan Freudin teoksista suurimman osan ja juuri ekskrementti-penis-insesti-diibadaabaa parempaa kuvausta niille ei voi antaa. Oraalinen, anaalinen ja fallinen vaihe insestifantasioineen eivät edelleenkään ole minun keksintöäni - kuten eivät ole unien höpötulkinnatkaan. Johdatus narsismiin -kokoelmassa Freud esim. kuvaa erään miehen pienestä toistuvaa unta, jossa kiiluvasilmäiset sudet istuvat puun oksilla. Taustalta sitten selvisi - yllätys, yllätys - että tämä on symbolismia "petojen tapaan takaapäin suoritetulle yhdynnälle", jota hän muka imetysikäisenä todisti vanhempiensa harjoittavan. Freud teoretisoi myös, että lapsi antaa ulosteensa lahjana hoitajalleen. Tätä "lahjaa" hän kutsui grumus merdaeksi - aivan kuin paskakasa kuulostaisi latinaksi sen hohdokkaammalta. Isänsä jälkeen Freudin tytär jatkoi edelleen tällä varsin kummallisella linjalla ja selitti jos jonkinlaisen tarpeen ulosteilla leikkimisen halulla. Siinä sitä on ekskrementtiä ja insestiä ihan riittämiin. Kun vielä otetaan mukaan peniskateus, kastraatiopelko ja muut hivenen kyseenalaisen mielikuvituksen tuotokset, saadaankin jo sarja täyteen.


Näyttää tämä levittämisen levittäminen kyllä olevan enemmän sinun heiniäsi. Arkkis taas kieltämättä koetti kylvää kommunistista propagandaa kopioimalla sitä palstametreittäin vanhan Neukkulan sanakirjasta.

Miksi asioista pitää tehdä tarpeettoman monimutkaisia?

Sillä välin skeptikkojen johtajan konttorissa...

Höpö höpö.

Topologia ei välitä monestako osasta kappale on koottu. Sitäpaitsi omakin "korjauksesi" tekee hohtimista ja vasarasta identtiset (kahden kappaleen yhdistelmä) topologisestikin aina kun hohtimien leuat ovat auki. Juuri niin sanoinkin sinun väittäessäsi niitä topologisesti erilaisiksi. Tilanne on toinen vain silloin kun hohtimien leuat ovat kiinni, jolloin ne muodostavat reiän ja niiden topologia on kokonaan toinen. Silti ne ovat edelleen samat hohtimet. Normaali vasara ei voi koskaan saada sellaista topologista muotoa, statusta. Mikäli vasara ja hohtimet puretaan osiinsa, ei enää ole vasaraa eikä hohtimia. Huoh.

Myös mannermainen filosofia pitää itsestään selvänä, että kyseessä voi olla sama subjekti, vaikka se välillä puhuu ja välillä vaikenee. Asiaan ei vaikuta se, vaikkei se koskaan kuuntelisi.

Samoin ei myöskään ihmisen käsi yksinään tee ihmistä, tai eufemistista 'subjektia'. 'Robotti' on keksitty (Capekin veljekset) Tsekissä vajaa sata vuotta sitten. Sen pohjasana on rabota, tehdä työtä. Sen edeltäjänä ovat tietenkin Prahan juutalaisten vanha taru Golemista ja tohtori Frankenstein. Jo vertaaminen teollisuuskonetta elävään organismiin (kuten ihmiseen) edustaa ikiaikaista taikauskoa (mm. animismia), jossa toteemeilla, naamioilla ja patsailla kuvattiin maagisia voimia ja lepytettiin niitä. Silloin myös kaikki elotonkin liike, kuten taivaankappaleiden kierto, tuuli, veden virtaus, maanvyöryt jne.jne. oli henkien ja jumalien aiheuttamaa. Ne olivat aina teleologisia, intentionaalisia.

Orgaaninen luonto ja sen evoluutio, kuten ihminen, ei sekään nykytiedon mukaan kehity intentionaalisesti. Siksi sitä ei voi ennustaa, eikä mallintaa minkään mittaus-, tai painoluokituksen mukaan. Se ei avaudu insinööritieteille, eikä sitä voi ymmärtää kuten robottia. Luonto on itse asiassa 'yliluonnollinen', koska se ei myönny 'luonnontieteiden' kaavoihin. Sen tarkoitusta ei voi ymmärtää, koska sellaista ei ole.

Tsekkaapas seuraavat epätopologiset asiat:
- kenelle nyt vastaat ja kenen aikaisempaan kirjoitusta ajattelet esittäväsi jatkokommenttia
- kenen "korjaus" se oli ja kenen tekstiin se oli "korjaus"

Ovatkohan kyseessä samat kirjoittajat.

Minun mielestäni vasaraa ja hohtimia voi verrata topologisesti toisiinsa. Ei aina, mutta ei tarvitsekaan.

Vasara ja hohtimet eroavat toisistaan topologisesti niin, että hohtimet voivat saada kaksi topologista tilaa. Vasara on aina yksi ja sama topologisesti.

Blla-blaa-aloitus oikeuttaa vastaukseni perusteellisuuden ja blaa-blaa-irvailun.

Olisi ymmärrettävä että 'subjekti' on kieliopin ja teorian käsite, joka on tyhjä. Se voi saada olemuksensa vain kontekstista ja materiasta, kun sillä tarkoitetaan esimerkiksi ihmistä tai robottia. Silti 'subjekti' ei 'täytä' kumpaakaan. Molemmat ovat aina sekä subjekteja että objekteja. Vaatii siis eräänlaista jonglöörausta, että ketjun otsikosta voi rakentaa mielekkään.

En väitä onnistuneeni, mutta olen silti askeleen edellä blaa-blaata.

Ai niin. Anteeksi deezee. Blaa blaa ei ollut sinun subjektiivista ajatteluasi.

Mikähän mahtaa olla tämän neuropsykologisen totuuden: väärä muisto, moraalinen agenda?

Olisiko maailma todellakin parempi paikka, kun fenomenologiset totuudet kiistetään täysin? Mitä tästä sitten seuraisi? Täysin neoliberaalinen dystopia, jossa henkilön x merkitys henkilölle y mitätöidään, koska kaikenlaisen syvemmän kiintymisen ajatellaan tuottavan sosiaalisia ongelmia ja ainoa moraalinen hyve ihmiselle on se, että henkilö kykenee tuottamaan yhteiskunnalle kvantitatiivisesti laskettavissa olevaa hyötyä.

Mitä tällaisessa yhteiskuntaihanteessa hyödyttäisi elättää epäonnistujia? Sellaisille luultavasti tehtäisiin samoin kuin dystopioissa yleensä. Niskalaukaus tai nappi naamaan ja viemäristä alas. Miten sitten tällainen määränpää motivoisi ihmisiä? Varmasti suurinosa karsiutuisi heti kättelyssä luontaisesta taipumuksesta pelkoon - tempperamentti. Seuraavaan vaiheeseen pääsevät kai joutuisivat nielemään jonkun suuruudenhullun ihanteen, jonka varjolla voisi unohtaa epäonnistumisen seuraukset. Toisaalta nykyäänhän leimataan jo surutta tietynlaista tempperamenttisuutta, joihin liittyy suurentunut riski häiriökäyttäytymiselle. Nämäkin ongelmat voitaisiin periaatteessa kitkeä eugeniikalla, sillä eihän riskien minimoiminen voi kulkea käsikädessä henkilökohtaisten vapauksien kanssa.

Mikään tieteellinen paradigma ei saa olla ylitse muiden, vaan kaiken tieteen tulee olla toisiinsa nähden saman arvoisia. Kova tieteellisyys voi siis olla käänteisesti yhtä haitallista kuin pehmeät tieteet.

Rakennappas mulle hohtimet yhdestä kappaleesta.

Saat muotoilla sitä, muttet repiä.

Minä onnistun siinä näppäimistölläkin. I ja O. Siinä on hohtimet.

Itse asiassa voin jakaa koko näppiksen sulle.

QROPDA
WETYUISFGHJKLZXCVNM
B
ja kompinaatiot:
Å (Tässä fontissa tosin Å=B, tai sitten se on vain cleartype)
ÄÖ

Tehdään sama numeroille ihan huvin ja urheilun vuoksi.

12357
4690
8

http://www.cosmolearning.com/video-lect ... cle-11985/

Tämä muistuttaa läheisesti keskustelua aivoista ja tietoisuudesta, mutta ansaitsee toki näkökulmansa takia oman triidin.

Subjektihan on se olio, minä, joka kokee tietoisuuden ja päättää siitä, mitä havainnot tarkoittavat. Jos paperille piirtää sopivasti kaartuvan viivan, niin subjekti voi päättää, että viivan sijasta se tarkoittaakin Kekkosta. Subjekti on siis se tietoinen ohjain, joka tulkitsee aivojen välittämää informaatiota, moni kutsuu sitä varmaan myös sieluksi.

Informaatiotulvalla on myös toinen aivoissa sijaitseva käsittelijä, tiedostamaton, joka ei ansaitse subjektin statusta, mutta se työstää dataa muun muassa subjektin uniin käsittelyä ja prosessointia varten. Subjektilla on hyvin rajoittunut pääsy aivojen dataan, mutta ainakin näennäinen päätösvalta tulkintoihin, sikäli kuin ns. vapaata tahtoa on olemassakaan.

Subjektin olemassaolo on täysin subjektiivinen kysymys. Jos aivot tuottavat subjektin mielestä sähkömagneettisen säteilyn joukosta olion, jota voi kutsua objektiksi, on subjekti aivan samalla tavalla virtuaalinen kuin objektikin. Niiden olemassaolo on täysin riippuvainen tulkitsijasta, subjektista, jolla taas ei ole mitään tietoa kontekstin ulkopuolisesta maailmasta, jolloin johtopäätös on täysin sattumanvarainen ja mitä luultavimmin täysin väärä.

Jos subjekti kysyy, mitä tapahtuu jos minä painan tästä napista, on jälkikäteen mahdotonta arvioida, tekikö subjekti itsemurhan räjäyttämällä itsensä vai oliko kyseessä traaginen vahinko. Subjektin motiiveja on aika mahdotonta arvioida, koska sillä ei itselläänkään ole useimmitenkaan niistä minkäänlaista hajua. Sanotaan, että ihminen on halujensa orja ja tapojensa vanki, se pitää aika hyvin paikkansa. Siinä tapauksessa subjekti lähinnä havainnoi tapahtumien kulkua, ei suinkaan ohjaile niitä.

Sanoisin että tuurilla mennään aika pitkälti. Tästä kirjoituksestakin voin todeta, että se muistuttaa jollain tavalla sitä, mitä aioin sanoa, mutta prosessin kestäessä alkuperäinen tarkoitus on kadonnut aika kauaksi, jos sitä alun perin edes olikaan.

Siinä mielessä subjekti on pikemminkin näkijä ja kokija kuin tekijä. Todistajaksi en subjektia kelpuuttaisi, jos tuomio olisi muiden todisteiden puuttuessa täysin riippuvainen siitä. Kyllä siitä sen kertojaksi on, että puu kaatui metsässä ja siitä lähti ääni - ellei se sitten kaatunut suoraan sen päälle.

Edit: enpä hokannutkaan, että tämähän onkin jo vanha triidi. Vastasin alkuperäiselle aloittajalle, joten siitä huomatte, kuinka rajoittunut subjekti on käsittelemään asioita.

Kvanttilogiikka ei päde arkielämässä, kuten myös päinvastoin. Ei tuosta sinun muotoilemasta virkkeestä ole vielä yleispäteväksi säännöksi... tai ainakin itse olen sen verran huono matematiikassa, että en näe ympärilleni katsoessa kvanttilogiikan toteutuvan melkein missä tahansa ilmiössä. En siis ole mikään tohtori Manhattan, kuten ei moni muukaan, mutta voin silti tehdä kestäviä johtopäätöksiä, jolla en ajaudu ongelmiin yhteiskunnassa.



Tapauskohtainen analyysiko ei tuota onnistuneita johtopäätöksiä? Miten luulet, että nykyinen yhteiskunta toimisi, jos väitteesi olisi totta?



Mitä jos myöntäisit sen, että muuttuja, joka tässä vaikuttaa, on aika. Jos kirjoittaisit tekstiä ajan kanssa, voisit mitä luultavammin tavoittaa ajatuksesi kokonaisuudessaan. Jos kiistät tämän, niin väität periaatteessa samaa kuin että koetilanteissa tietämystä mittaa ainoastaan kirjoitusnopeus. Arkitodellisuus on kuitenkin sitä, että ihmisillä ei ole mukana mitään minikokoista hiukkaskiihdytintä, jonka pohjalta he voisivat olla noita pelkästään kokijoita ja havaitsijoita. Heidän täytyy siis olla myös tekijöitä.

Minusta kvanttilogiikan omaksuneen ihmisen täytyisi kyetä ensiksi johdonmukaisesti kyseenalaistaa suhteellisuusteorian opit. Tästä osoituksena olisi se, että pystyy vaivattomasti rakentamaan käytännönesimerkkejä tilanteista. Ei siis ota näitä klassisia esimerkkejä, joita fyysikot käsittelevät, vaan kykenee tuottamaan itse vastaavanlaisia esimerkkejä.

Naivi logiikka ei toimi arkielämässä, kuten myös päinvastoin.
http://en.wikipedia.org/wiki/Is_logic_empirical%3F


Minä olen surkea matikassa, mutta näen kvanttilogiikkaa kaikkialla, enkä ole mikään tohtori Manhattan.
Siksi en näe missään mitään järkeä ja ajaudun ongelmiin yhteiskunnan kanssa.


Yhteiskunta ja yksilö on epätotuus. Yksilö ja yhteiskunta on epätotuus. Voimme varmasti olla tästä samaa mieltä.
Toki diktatuurissa tämä pitää paikkansa ja naivi logiikka pätee.


Siis mitä?

Jos me nyt ajatellaan tätä tilannetta, niin meillä on kaksi propositiota: Jees ja Shriek.

Molemmat ovat totta, mutteivat samaa aikaan. Nyt me ollaan pattitilanteessa jossa ei ole totuuksia, koska ne kieltävät toisensa.

Miten me ratkaisemme tilanteen? Debatilla? Se tarkoittaisi sitä että sinun olisi ymmärrettävä motiivini olla eri mieltä täydellisesti, etkä sinä kykene siihen, vaikka kävisit kuinka reduktiiviseksi kohdallani. Se johtuu induktiosta. (Joudut tekemään epäyhtälöitä.) Joudut järjestämään ison määrän tekijöitä, tai sitten turvautua statistiikkaan ja sanoa minun olevan vähän kajahtanut 99.9999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999% varmuudella.

Minun ei tarvitse. Tiedän etten ymmärrä sinua täysin, mutta voin päästä lähelle.

Jos olet surkea matikassa ja näet kvanttilogiikkaa kaikkialla, sinä luultavasti vain uskot, etkä esim. päättele ja sovella.

Muita viestejä en kommentoinut, kun ne taisi olla jonkin sortin vittuilua.

Olet ihan oikeassa.

Olen 99.9999999999999999999999999999999999999999999999999999999999999% varmuudella vähän kajahtanut.

(Se ei tosin kerro minusta yhtään mitään. Siinä kun nyt sekoittuu definiittinen ja probabilistinen)