KESKUSTELU

Ei, ei tarvi keskittyä tunnistamaan itsessä erilaisuutta eikä vertaamaan mihinkään itseään vaa olemaan itse. ilman vertaamista ja itsen erilaisuuden erillistä syynäämistä . Tätä yritän sanoa. ei tarvitse erikseen "yrittää olla yksilo", olet sitä "automaattisesti" on vain itse se riittää. Mielestäni Ihmisillä on edelleen sekaisin se mielen tasolla mitä on ja miten minä olen verrattuna muihin, se on kaksi eri asiaa.

Kukaan ei pysty olemaan siten olemassa kuin sinä, ainostaan sinä pystyt kokemaan sinun tavalla. Kaikki kollektiivinen kokeminenkin on kuitenkin loppukädessä
yksilollistä kokemista. Vain sinä pystyt pissaamaan kuin juuri sinä pissaat.. Mutta ei sinun tarvitse vertailla sitä miten sinä pissaat muihin verrattuna ja tutkia ja jännittää mitä ne mahdolliset erot on, tai pohtia "mitenhän keskiarvo ihminen pissaa" ? Senkun pissaat vaan

Ps äläkä loukkaannu, minä kirjoitan niinkuin kirjoitan.."suoraan jostain" sen kummempia pohtimatta esim miten muut minua fiksummat tämän ilmaisisivat hienommin ja fiksummin.

Itsen kanssa on hauskaa kun antaa itsen olla itsensä.

Ympäristö on moittinut minua monesti siitä että nauran esim omille vitseilleni "ensimmäisenä"..

Vai johtavatko jäljet Kreikan mytologiaan, jos etsii alkuperäisempää uskontoa? Sieltähän löytyy jumalia jos jonkinlaisia.

Rooman uskovaiset ovat aluksi olleet yhtä yhtenäistä uskontokuntaa. Jossain vaiheessa (Bysantin aikoihin, en muista suunnilleenkaan vuosilukua) on tullut opillisia erimielisyyksiä, jotka olivat johtaneet uskovaisten kahtiajakautumiseen siten, että syntyi introvertit ja ekstrovertit uskonnot. Introvertit mietiskelivät ja puhdistautuivat sisältä päin, kun taas ekstrovertit pitivät käännytystyötä ensisijaisena.

Kreikkalaiskatolilaisia (introvertteja, toisin kuin roomalaiskatoliset) on ollut Suomessa ainakin vielä 1950 - 60 -lukujen vaihteessa. Jossain vaiheessa Suomen kr.katolilaiset ovat integroituneet ortodokseihin.

Mainitsin kreikkalaiskatolilaiset siitä syystä, kun pidän mahdollisena, että Kreikan mytologiasta olisi kulkeutunut jotain varsinaisen uskonnon mukana Suomeenkin.
Esimerkiksi Kalevalan Ukko Ylijumalassa ja Kreikkalaisen mytologian Zeus Ylijumalassa on samaa tuo sana Ylijumala.

Suomeen on osa ihmisistä tullut idästä ja osa meriteitse lännestä. Perimästä näkyy, kumpaako sorttia kukin on.

"Karjala on ollut vauraimmillaan noin tuhat vuotta sitten. Karjalan erämaista saatiin turkiksia ja niillä käytiin kauppaa sekä länteen Gotlantiin, että etelään Olhavanjoen- Torzokin - Volgan kautta lähi-itään. Suomensukuisten ihmisten hallinnassa oli alue Laatokasta lähes Novgorodiin, Ilmajärvelle asti.
Läntistä vaikutusta tapahtui tuolla Olhovanjoen alueella, olihan se tärkeällä kauppareitillä Itämereltä Bysantiin".
Lainaus on sukuseuran tutkimuksesta ja tutkimuksia tarkentaa dna.

Asiaa.

Monet samat aineksethan meissä kaikissa on, mutta se yksilöllisyys muodostunee kai sitten siitä että millainen cocktail samoista yleisaineksista on saatu aikaiseksi. Koski tämä sitten kehoa, tunteita tai mieltä. Sitä olen nyyeitsarin ominaisuudessa tietysti miettinyt silloin tällöin että kuinka erilaisia lopultakaan olemme tai voimme olla henkinä, niinä olentoina joita meidän uskon olevan kokoajan ja olevan "paljaammin" sitten kun fyysinen keho loistaa poissaolollaan joko hetkellisesti tai pysyvästi (jälkimmäinen vaihtoehto tosin tuntuu minusta hivenen epämukavalta kun en usko mihinkään pysyviin ikuisiin happy ever aftereihin niin että koittaisi kristillistyyppinen taivastila siinä vaiheessa kun buddhat painelevat nirvanaansa - ehkäpä ennemminkin kierto jatkuu ikuisesti, onpahan vain vaihtelevan pituisia lepokausia silloin tällöin?)

Jokatapauksessa erilaisuuden ja samanlaisuuden välinen vuorovaikutus on niitä kiehtovimpia ilmiöitä koko olemassaolossa. Rakastumisessahan se kai kaikkein selkeimmin tulee esille että pitää olla sopivasti kumpaakin että juuri sen yhden ihmisen yksilö kopsahtaa spesiaalina. Ja jos rakastumaan ei päädy/pääse, silloin on vähän vaikea mieltää oman itsensä yksilöllisyys sopivana ja oikeana, koska suree sitä että se ei ole kelvannut kellekään toiselle. Vaikeaa, mutta ei toki mahdotonta. Eihän tänne kukaan synny leima otsassa että tämä Kalevi tässä on vain ja ainoastaan Marjatan kumppani ja sillä siisti. Muitakin rooleja on. Ja ambitioita.

Noin ylipäätäänkin ihmisten kanssa tekemisissä ollessa saa kokoajan punnita ja harkita että onko oma, itselle ominainen eksentrisyys liiallista vai onko se kauhea synti olla vaan oma itsensä silloin kun sitä paheksutaan. Voi ajatella että paheksujalla on itsellään jotenkin kauhean paha olla, ja kun hän ei hyväksy itseään tai ei uskalla olla oma itsensä, alkaa hän raivota sellaisille jotka vaikuttavat olevan oikein härskisti mitä huvittaa. Saattaapa syytellä juurikin tuosta "teennäisestä erikoisuuden tavoittelusta" kun ei ymmärrä että toinen ei ehkä edes mahda sille mitään että on sellainen kuin on. Mikä toiselle tulee luonnostaan tulisi toiselle niin pakottamalla että hän epäilee ettei se toinenkaan voi oikeasti olla sellainen. Kliseinen esimerkki voisi olla vaikkapa että homoksi tai heteroksi ei voi ryhtyä väkisin, se ei ole mikään valinta.

Ja toisaalta taas monena mies eläessään, eli suuri osa ihmisistä tuskin lienee kehdosta hautaan yhtä ja samaa. Jotkut saavat kaikenlaisia oivalluksia ja ovat niin päättäväisiä että halutessaan jopa muuttavat elämäänsä eli itseään tai itseään eli elämäänsä, koska näitä ei kai oikein voi erottaa toisistaan. Esim. viinan juomisen lopettaminenhan automaattisesti laittaa sosiaaliset kuviot kokonaan uuteen uskoon. Ja viinan juomisen lopettamiseen tarvitaan syvä muutostarve omassa itsessä, tai silkka toteamus että ei mua vaan enää hotsita. En saa tästä mitään irti, miksi tätä jatkaisin?

Heh, taas innostuin hölöttämään koska pähkäily ja lörpöttely on minulle yksi perustavammanlaatuisista piirteistäni... Tarkoitus oli vaan alunperin sanoa että olen samaa mieltä.

Karisma on yhtä kuin sädekehävaikutus.

Rosa Meriläinen olisi halunnut olla homo siksi, että menestyvät homot jumittivat hänen mielestään liian usein kaapissa. Rosan pointin ymmärrän hyvin -- minusta olisi kutkuttavaa, jos esim. suomalaisista maajoukkuetason jääkiekkoilijoista joku (viimein) uskaltaisi tunnustautua homoksi.


Mitkä ominaisuudet? Miten selität sen, että Haaviston suosio on nimenomaan noussut kampanjan myötä, kun ehdokas itse on päässyt entistä laajemmalle kuulijakunnalle ääneen puhumaan?

Haavistohan on hyvin taitava puhuja ja näyttää mielellään puhuvan niistä aiheista, joita muut nostavat esiin. Tämä diplomaatin taktiikka tai piirre tietenkin toimii hyvin tiiviissä televisiokeskusteluissa. Omien asioiden ja aiheiden pakkosyöttäminen tuntuu niissä kömpelöltä vänkäämiseltä.


Juu. Linkola on radikaali. Radikaalin vinkkelistä koko parlamentaarinen järjestelmä on rappeutunut, sillä siinä valtaa saadaan vain salonkikelpoisuudella, ja se vaatimus vesittää aatteen kuin aatteen. Linkola on haikaillut kansallissosialistien toimintamallien perään. Me muut emme kai mitään vihermustaa puoluetta haluaisikaan.

Tarkoituksenani ei toki ole mustamaalata Linkolaa. Hyvä että meillä on edes yksi toisinajattelija maassa. Äijällä on (ollut) paljon sellaistakin sanomaa, jonka tällaiset rappeutuneet maltilliset voivat ottaa vakavasti.

---

No, itse aiheeseen (vai oliko se tämä?):


Kyllä. Periaate on vain väline, joka voi helpottaa valintoja ja siten auttaa päämäärien saavuttamista. Väline ei ole tarkoitus sinänsä.

Olinpa jopa tunnistavinani jonkinlaista "positiivista seesteisyyttä" tuossa kirjoittelussasi. "Joku siellä" "hyväksyi itseään" pienen palasen enemmän ?

Ja se on?

Mitä se sille Rosalle kuuluu, ovatko kaapissa vai eivät? Eikö nämä asiat ole muutenkin yksityisasioita vai eikö liberaali ihminen usko sellaisiin ollenkaan? Aika kretiiniä se on alkaa väittämään, että ainoastaan avoimen homoseksuaalinen ihminen voi olla hyvä roolimalli. Erilainen ihminen on oletuarvoisesti erilainen, eikä hyvä roolimalli.



Se on helppoa puhua asioista, joita ei todellisuudessa edusta ollenkaan. Diplomaatin rooli on olla puolueeton, mutta presidenttinä oleminen ei ole ainoastaan sitä.



Johdonmukaisen arvomaailman osoittaminen ei kyllä näy sillä, että puhuu vain siitä, mistä muut puhuvat. Pitää olla rohkeutta tuoda itselleen tärkeitä asioita esiin. Haavisto kyllä sanoi tehneensä sellaista tehtävissään, tosin hän ei ole todistanut samaa asiaa näissä vaaleissa ja mm. se on yksi syy, miksi minä en luota häneen. Ensimmäisellä kierroksella oli onneksi 1-2 henkilöä, jotka näin uskalsivat tehdä.



Mistä johtuen kaltaistenne ihmisten ei pitäisi olla edustamassa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa ja vähemmistön oikeuksia ensinnäkään. Jos ei osaa sitoutua ja puolustaa, ei tule ikinä ymmärtämään ainoatakaan vähemmistöön kuuluvaa ryhmää. Sen sijaan huomion kalastelun ja pintakiiltoon perustuvan suosion voi kyllä hankkia. Ei ollut Pekalla kanttia suositella edes siviilipalvelusta, vaan taktikoi senkin kysymyksen suosion menettämisen pelossa. Siinäkin tuli varsin kätevästi osoitettua se todellinen kiinnostus ihmisoikeuksiin.

No jaa. Sitä on sellaisia kausia välillä että on helpompaa vouhottaa ja silti samaan aikaan tiedostaa että vouhottaa, mutta ei kuitenkaan häiriinny siitä tietoisuudestaan. Totisesti totisesti, mutta olematta tosikko...?

Suomeen halutaan uusi rikosnimike: vainoaminen

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2012042515497478_uu.shtml
http://www.hs.fi/kotimaa/Oikeusministeri%C3%B6+haluaa+vainoamisesta+rikoksen/a1305560641707

Vaikka vastaajia ei ole vielä kertynyt kuin vajaa 300, niin silti alkaa huolestuttamaan. Ilmeisesti suuret kuvitelmat omasta tärkeydestä on kansantauti. Milläpä muulla talvisodan koettelemuksiin on pystytty aikanaan vastaamaan kuin psykoottista lähentelevän ihmisen persoonallisuudella. Seuraavaksi odotan kuinka joku nuori historian tutkija paljastaa menneisyydestä, kuinka suomen lyömättömät hiihtopartiot ovat suksineet amfetamiinin ja kokaiinin voimalla.

Jos palataan vielä vihreisiin, niin jo pidemmän aikaa silmiin on pistänyt äärimmäinen tekopyhyys. Jos puolueen saisin nimetä uudelleen, niin vaihtoehdot olisivat imago- tai trendipuolue. Viime vaalien alla tuli sisaren kanssa politiikasta puhuttua ja kyseessä on ihminen joka ei seuraa politiikkaa tai äänestä. Tämä ei ole aivan tarkka lainaus, mutta meni jotakuinkin näin: "En minä kyllä tiedä puolueista mitään, mutta ainut mitä voisin edes kuvitella äänestäväni on vihreät."

Se miten joku tahtoo muovata maailmaa on yleisluontoisesti puhuen täysin merkityksetöntä tuossa joukossa. Tärkeää on se mitä kyseinen aatesuunta tekee kantajalleen ja mitä se hänestä kertoo. Maailman pahuudesta tilittäminen samalla orjatyövoimalla tuotettua älypuhelinta näppäillen ei ole ongelma eikä mikään. Ei lainkaan yllättäen käsittääkseni vihreissä onkin suhteellinen yliedustus nuoria (nyt myös eilisen nuoria) korkeakoulutettuja kaupunkilaisia ja varsinkin naisia.

Jos puoluetta kuvaa imagopuolueeksi, niin kannattajaa voisi kuvata lauseella: Holier than thou. Tuota itseriittoisuutta kuvastaa myös henkilökulttien poissaolollaan loistaminen.

Veitsenterävä syväluotaava analyysini sanoo että pitkä vihreä palkki selittyy sillä että kaksi erilaista ihmisryhmää lukee tuossa kysymystä parhaillaan eri tavoin. Toinen ryhmä on uhriutuja persut ja toinen on holhoavat sijaisloukkaantujat.

Kieltämättä tosin melkein huolestuttavan henkilökohtaisesti ihmiset asiat ottavat. Syön hattuni jos yhdeksän kymmenestä vastanneesta on ollut vainon uhri.

Suomalaiset tuntuvat etupäässä koostuvan näistä sijaisloukkaantujista, vaikka ilmeisesti henk.koht tasolla kuvitellaan suuriakin juttuja, mistä tuo lakialoite mielestäni kertoo. Ainakin vihreissä etiikan ymmärrys jää yleensä tuolle sijaisloukkaantumisen asteelle, että on suoranainen häpeä, että ko. puolueella on ympäristöasioista välittävän puolueen maine. Viimeiset kymmenen vuotta heitä on kiinnostanut lähinnä kannabiksen problematiikka ja ihmisen seksuaalinen käyttäytyminen, vaikka senkin pitäisi olla jokaisen yksityisasia. Tekopyhyys ja turhamaisuus... Tosin sitä en ymmärrä, että miksi näet perussuomalaiset uhriutujina? Kenties Halla-aho tuo heihin tällaista väriä, mutta Timo Soini ei juurikaan ole samanlainen ihminen. Kumpaakaan heistä en pidä teennäisenä, vaan ainoastaan toisiinsa nähden erilaisina ihmisinä.

PS ryhtyy puolustamaan mainettaan

Perussuomalaisten jäsen Matti Putkonen
kertoo, että puolue aloittaa työn
maineensa palauttamiseksi.

Tiedossa on mm. parannuksia puolueen
lehteen ja nettisivuille. Lisäksi
Julkisen sanan neuvostoon kannellaan
joka kerta, kun puolue kokee, että
sitä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti
mediassa.

Kansanedustaja Jussi Halla-ahon
mielestä puolueelta on puuttunut oma
media.

- Nyt olemme olleet muun median
varassa, jotka vihaavat meitä,
Halla-aho sanoo sanoo.

Yle Teksti-TV sivu 108 tänään 25.4.2012

"Vihaavat meitä"??? Riippuu kai vähän mediasta. Onhan Soinilla ainakin Hymy-lehti taustajoukkoinaan... Enivei, tuollaisia vihaparkujaisia kannattaisi vähän välttää. Jos on siis kokonaisesta puolueesta kyse ja politiikasta, eikä yksittäisestä piruparasta.



Mutta ainahan se on ollut niin että joukolla saa valittaa, joukolla saa parkua, joukolla saa suuttua, joukolla saa kurmuuttaa toisia, mutta yksin jos olet niin turpa kiinni. Pitäneekö ryhtyä persuksi että saa olla marttyyri.

No aika kiistämättömästi media on persuja vainonnut. Uhriutumisella persujen yhteydessä tarkoitin sitä jatkuvaa kitinää, mutinaa ja puolustelua. Ei pidä provosoitua kun provosoidaan. Se on heikkoa luonnetta,

PS: Nykyisessä ilmapiirissä minun tietysti pitää vielä painottaa että minä en äänestä persuja enkä koskaan mistään hinnasta tule raamattuvyöhykeläisiä äänestämäänkään.