KESKUSTELU

Klikkaa sitä lainaa-painiketta, niin näet miten on oikein.

Tiede esim. historiassa oli, riippumatta uskonnosta, paljon vähäisempää kuin nykyään.
Historiassa oli monia suuria ajattelijoita ja toteuttajia, jotka olivat edellä omaa aikaansa.
Vaikka kaikkien näiden näkijöiden tiede ei ollut täysin yhtäpitäväää nykytieteen kanssa, heidän kaukonäköisyyttään ei pitäisi aliarvioida.
Aikana, jolloin he tekivät havaintojaan, uskonnot hallitsivat tekemistä.
Siksi Aritoteles, ym. vaikka olivat sitoutuneta filososiaan, olivat paljon edellä aikaansa.
Nykyaikana on vaikeaa löytää vastaavia näkijöitä.
Tekniikan kehittyminen takaa sen, ettei enää yksitynen ihminen enää ole " yksi ihminen", joka tekee keksintöjä , vaan kysymys on team työstä.

Voiko kukaan sanoa absoluuttisella varmuudella lopulta mitään? Tieteellinen ajattelu ja tieteellinen diskurssi ovat ehkä objektiivisinta, mitä ihminen on tähän mennessä keksinyt, ja siis tarkinta (tarkimmin määriteltyä) kommunikointia, mutta miksi se ei voisi kehittyä?

Huvittava ajatusleikki.
Tiede on jotakin minkä ihminen on luonut. Uskonto on jotakin mihin ihminen ei voi vaikuttaa. Se, että uskonnot muuttuu, ei pidä paikkaansa. Uskomukset muuttuvat. Näin ollen syntyy jatkuvasti uusia uskontoja.

Uskontohan niemonmaan ei korjaa näkemyksiään ainakaan empiirisillä eikä järkiperusteilla.


SEn pitää olla etenevä, kumuloituva.


Se, mitä luullaan faktoiksi, voikin heittää häränpyllyä.

Tiettä on: objektiivisen tutkimuskohteen omaava aito kumuloituva tieteenhaara.


Ei mitenkään.

Tiede tuottaa kuiten aina jonkin verran sellaista tietoa, joka ei muutu paitsi ehkä sovellettavuusalataan ja muita sivuominaisuuksiltaan, kuten tuo matematiikkaesimerkkisikin osoitti.

Matematiikka on kommunikointia.

Kyllä täälläkin pyörii transhumanisteja joille fasismi ja tiede ovat uskonto.

Tossa aihetta sivuava Sir Ken robinsonin puhe/luento jonka opettajien varsinkin tulisi katsoa. Katoin tossa yöllä ja proffa puhuu silkkaa astiaa. Saa siinä nauraakkin

Isofa on pirun hyvä konsepti, mutta vaatii hieman kärsivällisyyttä.
http://www.iSofa.tv/?vk=iG9CE55wbtY
(Spoiler alert. Kyseessä on siis iso, paha ja kaiken lisäksi aateloitu taiteiden proffa)

Kyseessä eititekään ole TIEDE, vaan hörhöily...

historia-kulttuurit-ja-yhteiskunta-f13/tulevaisuuden-singulariteetti-t46078-53.html

Tiede ei voi olla uskoto, mutta siitä voidaan yrittää tehdä uskontoa kuten ilmastonmuutoshumppakin osoittaa. Tiedeyhteisö on kiistatta myös historiassa osoittautunut erittäin alttiiksi myös poliittiselle ohjaukselle. Nykyisin ehkä jopa entistä enemmän juuri siksi että julkinen sektori rahoittaa huomattavalta osalta tieteellistä tutkimusta. Moni tutkija on tässä tilanteessa havainnut miten mm. väylä tutkimusmäärärahoihin aukeaa.

Jep, denialistit yrittävät väittää tiedettä uskonnoksi koska omat tieteelliset argumentit puuttuvat. Denialistien humppa on kyllä sangen epävireistä.

Lukion oppikirjassa (taisi olla nimeltään Arkki tai joku vastaava) uskonto määriteltiin uskoksi yliluonnoliseen, pyhän kokemiseksi ja toistuviksi rituaaleiksi. Tässä mielessä tiede ei ole uskonto, mutta jopa tiedekin saattaa saada uskonnollisia piirteitä kuten monet ovat jo aikaisemmin todenneet: Valistusajan Ranskassahan ne taisivat pyhittää temppelinkin järjelle ja joissakin suomalaisissa yliopistoissa uusille opiskelijoille suoritetaan (leikkimielisiä?) "vihkimisiä" sivistykseen aina silloin tällöin.

[sivuhuomautus]
Ennen kuin alkaa niputtaa uskontoihin kaikkea pahaa kivityksestä sukuelinten silpoamisiin, mielestäni olisi hyvä pitää mielissä insinöörin nyrkkisääntö: teoria ja käytäntö eivät aina mene yksiin. Uskonto on usein vain osa vallitsevaa kulttuuria. Ainakin Hofsteden mielestä.
[/sivuhuomautus]

Niin tiede pyrkii saamaan tolkkua asioihin ja määrittelemään asioita. Olennaisesti siihen kuuluu se, että jokainen tieteen vakioima asia on käynyt seulan läpi ja selviytynyt siitä. Uskontojakin on monenlaisia. Mielestäni uskon määrä on vakio. Vain suunnat ja jakautuminen vaihtelee. Joku uskoo ylempään voimaan. Toinen uskoo näkemäänsä. Molemmat saa tänä päivänä välikäsien kautta vahvistuksen teorialleen, mutta esimerkiksi maapalloa litteäksi uskova voi silti olla yhtä vahva uskossaan ja vain aika näyttää kumpi on tässä tapauksessa yksilölle parempi. Toinen uskoo fysiikan kirjaan, toinen jumalaan, joku uskoo kaljapulloon... Kirkot ja niiden jumalat on vain yksi kohde, mihin milläkin paineella uskoa. Elämäntapoja on niin kovin monia.

Höpsö ajatus. Jos virheellisten tietojen oikominen tuntuu ikävältä ajatukselta, voithan hyvin kertoa lapsillesi tieteen sijaan vaikkapa pilven päällä istuvasta näkymättömästä sedästä, joka on luonut kaiken sormiaan napsauttamalla. Loput yksityiskohdat "muuttumattomasta" raamatusta.

Omasta mielestäni on ennemminkin erittäin mielenkiintoista, kuinka käsityksemme ympäröivästä maailmankaikkeudesta tarkentuu koko ajan. Ei siinä ole mitään ikävää, jos tietää olevansa mahdollisesti väärässä. Elämä on paljon mielenkiintoisempaa, kun voi koko ajan odottaa jännittäviä läpimurtoja tieteen eri aloilta. Uskonnoissa harvemmin tulee mitään järisyttäviä, mullistavia uutisia, kuten "Käärme on syytön! Se olikin vompatti!" tai "Tuore sukututkimus hämmentää - Jumala onkin Jeesuksen isäpuoli!"



Niin, eikö olekin jännittävää, miten paljon meillä on vielä tutkittavaa.

Jonkin auktoriteetin mielipide voi vertautua suorastaan profeetan sanaan, joten siinä mielessä.



Siis, kun uskomukset muuttavat vaikka pitkällä aikavälillä historiassa, niin syntynyt uskonto on erilainen kuin edeltäjänsä, uskontokin muuttuu/uskonnotkin muuttuvat.