KESKUSTELU

Kyyllä. Valheesta tulee totta kun sitä riittävän kauan toistetaan.
Kun toistetaan riittävän kauan, se ehtii sillä aikaa toteutua.

Joku kirjoitti, että valheesta tulee totta, kun se on uutisissa. Jos oikeuden päätös kerrotaan uutisissa, niin se on suomalaisille ehdottoman totta, joten olemme auktoriteettiuskovaisia. Kukaan ei edes kysy onko tuomittu syyllinen, totta kai se on, jos kerran oikeus on niin todennut! Vaikka tilastollisesti katsottuna hovi muuttaa tuomioita todella usein, mikä todistaa, että syyllisyys ei ole ollenkaan varmaa.

Mutta usein toistettu valhe kyllä muuttuu todeksi, sen tietävät propagandamiehet ja -naiset.

Tähän asiaan voisi esimerkiksi ottaa Pohjois-Korean ex. johtajan Kim Jong Il:in, joka mm. ensimmäistä kertaa pelatessaan golffia teki 11 hole-in-onia. Hän ei myöskään kuullemma ulostanut eikä virtsannut. Kim Jong Il:in kerrotaan kirjoittaneen kuusi oopperaa, kahdessa vuodessa.


mm. Tälläisiä tarinoita on kerrottu Pohjois-Koreassa asuville. Myös lapsille jotka käyvät koulua, kerrotaan että muualla on mm. suurta kurjuutta ja köyhyyttä. Myös Pohjois-Korean erinomaisuutta korostetaan. Aivopesu aloitetaan siis jo aikasin, lapsesta asti.

Tosin, jos lapsesta-aikuiseen ihmistä "aivopestään" tietyillä tarinoilla. Hän rupeaa pakostikkin uskomaan niitä...

Ei valheesta tule totta sellaisessa tapauksessa, jossa henkilö väittää omaavansa kykyjä ja taitoja, joita ei todellisuudessa omaa eli esim. kielitaidon suhteen kärähtää varsin helposti tilanteessa, jossa tuota taitoa vaaditaan. Samoin on myös muiden käytännön ammattitaitojen suhteen, joissa alan tietoutta vaaditaan, on aivan turha nikotella jälkeen päin tekosyitä miksi ei hallitse aluetta ja hommasta ei tule yhtään mitään. Noin yleensä ottaenkin ei kannattaisi uskoa kenen tahansa väittämiin hänestä itsestään ja muistakaan kuin vasta silloin, kun heillä on tarjottavana todisteita väitteilleen ja sitä toistakin osapuolta/osapuolia ollaan kuultu alaan perehtyneiden asiantuntijoiden suunnalta.

En usko, että se rupeaa uskomaan niitä, mutta aika suuri määrä alkaa kuin näyttelemään, että uskois. Kyllä ne esim. jossain kahdenkeskisissä keskusteluissa kertovat toinen toisilleen todellisempia mielipiteitään.

Ihmisenä olemiseen kun kuuluu näennäinen kaksinaamaisuus väistämättä. Jos joku ei ole Kim Jongin ns. sisäpiiriläisiä, ei sellainen kovin helpolla julkisesti kerro mitä mieltä on ko. jannun teoista - puheista. Ei totuus kuitenkaan miksikään muutu, vaikka yksilöt esittäisivät mitä roolia tahansa.

Nykyäänhän totuus ei ole ollenkaan "muotia" enää; pitää esimerkiksi
tykätä itsestään vaikka onkin tavallinen aivoton idiootti. Ja se amerikkalainen
älytön asenne että jokaisen mielipide on yhtä arvokas, on päätynyt myös
tänne. Jopa ihan älykkäiltä vaikuttavilla ihmisillä on sellaista asennetta
että ei se niin nuukaa miten asia oikeasti on, tärkeämpää on miten
_asennoituu_

Joten itseasiassa valhetta ei tarvitse toistella edes kovin usein, riittää jos
vaikkapa joku tarpeeksi kuuluisa idiootti sen valheen mainitsee televisiossa.

Toki monta kertaa toistelukin toimii; tästä hyvänä esimerkkinä esmes noi
iltapäivälehtien jokapäiväiset älyttömät paksanjauhannat. Eiköhän 95 prossaa
vtun pösilökansasta ota ne kaikki jutut totena?

Minä uskon, että perustalla ja taustalla oleva asia (tapahtuma tai fakta) on juuri niin tosi kuin on, eikä sitä ihmisten selitykset tai väritykset siitä muuksi muuta, eli "totuus ei pala tulessakaan". Sentakia en yleensä ole kamalan huolissaan siitä mitä asiasta vakuutellaan ja selitellään tai tahallaan valehdellaan. Totuudella on taipumus kuitenkin joskus tulla esiin. Voi valehtelijoita silloin (monesti nähty). Tosin en itse ole mikään totuuksien esille kaivaja, sen tekevät jotkut intohimoiset penkojat kumminkin.

Tiede on vähän eri juttu. Siellähän pohjimmaista totuutta ei välttämättä ole vielä edes paljastettu, vaan totuutta etsitään ja matkan varressa kehitellään erilaisia hypoteeseja asian olemuksesta. Ja totuutena usein pidetään uusimpia selityksiä ja oivalluksia, jotka sitten vuorotaan tarkentuvat tai kumoutuvat, kun uutta tietoa karttuu. Kyse on kumminkin totuuteen pyrkimisestä toivossa että se joskus tavoitetaan. Kumoutuneet hypotesit eivät välttämättä ole tahallista vääristelyä, vaan lähinnä oikeita selityksiä senhetkisen tiedon pohjalta.

Tämä on siis henkilökohtainen käsitykseni (eikä mikään julistettu totuus totuudesta).