KESKUSTELU

Liiityen tämän tiedepalstan uusimpaan artikkeliin vähintään 75000 dollaria vuodessa tekee ihmiset onnellisemmiksi.

Mielestäni tuloasiat tulisi ottaa huomioon mielenterveyden hoidossa.
Masennuksen tai muun ongelman syy voi olla köyhyydessä...ja suurempi apu kuin lääkkeet, voisi joissain tapauksissa olla lääkkeiden summa henkilölle rahana annettuna...

Ihmisten pitäisi kenties saada valita haluaako lääkkeen vai lääkkeen summan rahana haluamaansa terveydenedistyskäyttöön, tai ainakin kokeilla kumpi auttaa enemmän...

Tämä käytäntö voisi olla kaikkein köyhimpien mielenterveyttä hoidettaessa, eli hoidon tilalta hoidon summa rahana...saisi parempaa ruokaa paremman terveyden paremmat vaatteet paremman itsetunnon jne

Köyhyyden vähentäminen voisi myös tasapainoittaa ihmissuhteita tasa-arvoisemmiksi ja vähentää tunneongelmia...

Oikeastaan olen varma tuolla systeemillä ainakin masennusdiagnoosien määrä vähenisi huimasti
Ja sitten voitaisiin iloita masennus on Suomessa vähenemään päin...

Kuulostaapa kommunistiselta. Siis "hulluille" 5 000 euroa kuukaudessa käteen ilman että heidän täytyy tehdä mitään vastineeksi?

Työ on parasta terapiaa. Pitkäaikaistyöttömille pitäisikin järjestää työtä vastineeksi heidän yhteiskunnalta saamalleen tuelle. Työ voisi olla käpyjen keräystä, aitojen maalausta, ojien kaivuuta yms. hätäaputöitä. Näinhän menneinä vuosikymmeninä toimittiin eikä mielenterveysongelmia ollut läheskään niin paljon kuin nykyisin. Masennuskin oli tuntematon käsite.

Ja rahan toivossa masennuksen teeskentelijöiden määrä kasvaisi räjähdysmäisesti ja tukkisi nekin vähät mielenterveyspalvelut, jotka vielä on. Harvon on tyhmempää ehdotusta kuultu.

Kansalaispalkka voisi helpottaa mielenterveysongelmaisten köyhyyttä, mutta luonnollisesti se ei voi milloinkaan olla vertailukelpoinen keskituloisen palkansaajan ansioihin, puhumattakaan 70000 dollarista vuodessa, johon vain pieni murto-osa ihmisistä koskaan yltää.

Positiivinen yhteisöllisyys on sairaan paras turva, ei raha, jonka hyvinkin terve mielellään hamuaa sitä pontevammin mitä viriilimpi on. "Mersussa on mukavampi itkeä kuin Ladassa" ei aivan pidä paikkaansa. Laadun keskellä voi tuntea itsensä vielä surkeammaksi eikä se monitasoliittymä siitä helpotu yhtään.

oon edelleen samaa mieltä ku olin,mut poistan nää


Miks vaan joitakin omia tekstejään voi muokata?

Arvaa huviksesi, monelleko ihmiselle kummasti iskisi masennus tämän uudistuksen jälkeen. Kuten Neutroni jo sanoi nykyiset mielenterveyspalvelut tukkeutuisivat jos kaikki tapaukset käsiteltäisiin tai vaihtoehtoisesti jos vain lykättäisiin rahat käteen voisivat kelan menot kasvaa suht reilusti.

Edit. Noihin raha tekee onnelliseksi tutkimuksiin niin summan 100 000 euroa vuodessa jälkeen onnellisuuden ei ole havaittu kasvavan. Selvimmin tulot tuovat onnellisuutta silloin kun henkilön tulot ovat suuremmat kuin hänen sosiaalisen piirinsä.

Veikkaan myös, että tuo onnellisuussumma suurenisi välittömästi, jos se annettaisiin "talon puolesta" kaikille. Kyllä siihen liittyy varmasti vahvasti vertailu muihin ja muiden käytössä oleviin rahamääriin. Lisäksi saattaa olla merkittävä vaikutus sillä, kuinka itse ansaittua tuntee tuon rahan olevan, vaikka lahjoista tykkäisinkin. Palkka on myös eräänlainen arvostuksen osoitus ja sellaiseksi työmarkkinoilla yleisesti mielletään. Henkilökohtainen palkankorotus lämmittää varmasti henkilökohtaisemmin kuin se ammattijärjestöjen neuvottelema kaikkien saama.

Minusta ajatus on hyvä!

Jotkut valittaa kulujen kasvusta, mutta eihän se niin ole, koska tässä menee sama summa hoitokustannuksiin ja tuohon rahahoitoon. Jos hoito ei tehoa, niin sittenhän rahahana menee kiinni ja pitää jatkaa perinteisellä nappia naamaan -linjalla.

Masennuksen hoidossa saisi muutenkin kehittää toimivampia keinoja.

No sitten minäkin haluan "hullun" paperit, jos kerran "ilmaista" rahaa tulee yhteiskunnalta, ilman että tarvitsee enää repiä persettään päivätöissä.

Vi**u, mitäpä sitä enää turhaan rehkimään, kaikki vaan eläkkeelle...

Sairasta paskaa. Elän n. 5000 eurolla vuodessa ja olen onnellinen.

Onnellisuuten ei tarvita kuin perustarpeiden tyydyttäminen. Monesti ei sitäkään. Pelkkä toivo tai vapaus voi tehdä onnellisemmaksi kuin mikään muu.

No ehdotus nyt on vähintäänkin outo, mutta totta on se, että rahattomuus tuo kyllä perheelliselle perkeleellisen ahdistuksen.
Monien muiden syiden tuottamaan ahdistukseen pyritään joko lääketieteen tai psykologian keinoin löytää ratkaisuja ja joidenkin yksilöiden kohdalla se voi olla erittäin haasteellista ja pitkäjänteistä puuhaa. No entäpä jos masennuksen ja ahdistuksen syynä onkin rahattomuus ja sille olisi olemassa yksinkertainen lääke -raha, niin sitäpä ei kyetäkkään hoitamaan.
Mitä reiluuteen tulee, niin luin aikoinaan tältä palstalta toteamuksen, jossa kirjoittaja kertoi säästäneensä lapsilisät ylioppilaslahjaksi tyttärelleen. Tämä oli mahdollista, koska kyseisen henkilön tulotaso salli kyseisen etuuden säästämisen, mikäpä siinä. Samaan hengenvetoon hän myös ihmetteli sitä, että miksi yhteiskunta haluaa antaa hänen tyttärelleen ylioppilaslahjaksi niin suuren summan rahaa? Niimpä..
Samasta rahamäärästä ei kuitenkaan haluta antaa edes murto-osaa rahavaikeuksissa olevien ihmisten mielenterveyden kuntouttamiseksi.

Tietenkään kyse ei ole näin mustavalkoisesta asiasta, olihan Peter Fryckman aikoinaan myös vähätuloinen työtön, mutta tuskin itki kohtaloaan Kulosaaren kämpässään. Tosin jälkikäteen hänellä ei tiettävästi mennyt yhtä vahvasti.

Ongelman ydin on usein siinä, että kun on kyse rahasta, vaikkakin vähäisestäkin määrästä, niin se herättää sekä kateuden, että myös huijarit.

Tietenkin velallisia varten on olemassa velkajärjestelyt, mutta nekään eivät kyllä ole kovin mieltä ylentäviä vaihtoehtoja kaikille.

Ennen kaikkea täytyisi kiinnittää huomio myös heihin, jotka ovat tulleet "normaalisti" toimeen ja käyneet työssä ja ovat ostaneet velaksi ehkä auton, ehkä pesukoneen, tahi molemmat, mutta eivät kenties muuttuneen työtilanteen, sairastumisen tai muun myötä pysty juuri sillä hetkellä suoriutumaan kaikista maksuistaan. Tietenkin sosiaalitoimiston ohjeistus on, että jätä velat maksamatta. Hienoa, mutta jos näköpiirissä on esimerkiksi mahdollisuus, että ihminen pääsee takaisin arkirytmiin esim. vuoden sisään, niin miksi romuttaa hänen koko talous ja henkinen hyvinvointi vuosiksi ainoastaan siksi, että häntä ei voida tukea "huonon ajan yli". Usein siinä kärsii koko perhe.

Toki on heitäkin, jotka elävät aina viimeiseen euroon vaikka tienaisivat puoli milliä vuodessa, minkäs heille teet. Mutta kaikki eivät ole heitä.

Kerjääminen (tai ainakin tietyin metodein) on tässä maassa liene kiellettyä. Mutta..olisiko jollain varakkaalla eläkeläisellä, jolla ei ole kenties omia perillisiä, halua rahoittaa jonkun perheellisen rahaongelmista kärsivän elämäntilannetta esim. kustantamalla perheen lasten harrastuksia ja sen sellaista ilman, että puhdasta käteistä lykkäisi kouraan? Olisiko se niin paha asia? Hyväksikäyttönähän sellainen helposti nähtäisiinkin, mutta entäs jos varakas ihminen saa tyydytystä siitä, että antaa jollekin perheelle hieman parempaa elantoa ja turvallisempaa huomista? Ei kai se varsinaisesti olisi keneltäkään pois? Asiaa voisi vielä tarkastella ulkopuolinen etuudenvalvoja, joka pitäisi hommaa silmällä ja olisi perillä siitä mikä on tämän rikkaan henkinsen hyvinvoinnin tila.

Jos itselläni olisi muutama satatuhatta löysää, ei lapsia, eikä oikein muutakaan maata kaatavaa puuhastelua, niin varmasti olisin valmis tekemään tämän tyyppistä kädenojennusta jos voisin jotenkin varmistua siitä, että se tuki menee oikeasti hyödyksi, eikä velkaannuta lisää. "oikeasti hyödyksi" ei nyt tarkoita yksistään sitä, että maksaisin ainoastaan ruokakaupan laskuja, vaan miksei myös perheelle kahden viikon etelän matkan, hurvitelkoon ja levätkööt nyt siellä etelän lämmössä kerrankin, henkistä pääomaa kaamosajan varalle!

Terv. persaukinen!

Vedän lasten ja nuorten harrastusryhmiä. Mielenkiintoista on se, että vaikka yhdistyksellä on oppilasmaksuja saamatta, ei hallitus saanut kuin yhden vapaaoppilasanomuksen käsiteltäväkseen, vaikka oppilasmäärä on n. 1000. (Vapautus myönnetään nimenomaan taloudellisin perustein). Ihmiset eivät siis viitsi anoa lapselleen vapaaoppilaspaikkaa, vaan jättävät mieluummin ne harrastusmaksut vain maksamatta. Käsittämätöntä, mutta totta. Siis tuollainen antelias rahoittajakaan tuskin löytäisi näitä tarvitsevia rahoitettavikseen.

Maksamatta jättäminen ei välttämättä johdu tulojen vähyydestä.

Aivan. Tuntematta nyt kenenkään taustoja tai syitä sen tarkemmin, niin taustalla voi olla moninaiset syyt. Pitkään jatkunut huono taloudellinen tilanne saattaa johtaa masennukseen, joka voi oireilla myös siten, että laskuista ei enää jakseta välittää. Papereita ja tulo- sekä menoselvityksiä kaiken maailman lippulappuineen pitää lähetellä liittoon, työvoimatoimistoon, sosiaalitoimistoon etc. ja se on monelle raskasta. Köyhyyttä joutuu katsomaan melko simiin. Maksetaan vaan välttämättömimmät, vuokra ja sähkö. Kenties vakuutukset. Jälleen yhden anomuksen tekeminen taas uuteen paikkaan jää tekemättä usein siksi, että ei jakseta. tai toisin sanoen päätetään tehdä se anomus "sitten huomenna".

Ennen varsinaista velkakierrettä alkaa jo henkinen velkakierre, joka ajaa tilanteen entistä varmemmin kohti alamäkeä.