KESKUSTELU

Tietoisuus siis voi valita, miten ruumis käyttäytyy?

Minusta tässä pitäisi yrittää olla huolellinen ilmaisuissa. Tietoisuus -sanan käyttäminen ikäänkuin se olisi jokin toimija pitää ajatukset sivuraiteella. Oikeastaan: jos tietoisuutta pitää entiteettinä, niin eikö silloin voisi kokonaan lopettaa ajatteleminen ja tyytyä tunnustamaan kyseistä uskoa?

Minun on vaikea välttyä siltä päätelmältä, että tietoisuus on täysin rinnastettavissa muihin aivotuotoksiin, kuten esim. näköön tai kuuloon. Eihän näkökään näe eikä kuulo kuule.

En ole väittänyt niinkään. Sinähän tässä ymmärtääkseni olet jotain väitettä esittämässä.

Hamppu kirjoitti näin:

Olen tästä samaa mieltä, ja Hampun esittämät perustelut kelpaavat minulle. Jos olet tästä eri mieltä, pystyt varmaan osoittamaan, millä tavalla seurausten välttely (tai jokin muu selvästi nimetty piirre) todistaa valinnan vapauden olemassaolosta ja missä kohtaa Hamppu erehtyy.

Jos ei kuitenkaan aivan sellaisia hupsuteltaisi, että robotitkin kykenevät vapaaseen valintaan.

_________________
We're all mad here.

Niin, mikä se toimija sitten on? Ylipäätään, koemme toimivamme itse ("minä juon nyt kahvia") useimmiten ainakin silloin kun olemme itse tietoisesti panneet jonkin toiminnan alulle. Tämä erotuksena vaikka ruoansulatuksesta, jossa emme koe olevamme agentteja. Jokainen meistä saattaa mieltää "minänsä" hieman eri tavalla; jollekin "minään" kuuluvat manööverit, joillekin päivittäinen deodorantti ja make-up, jollekin ruumis ja sen fysikaaliset krempat, jollekin ehkä varpaankynsi. Joillekin meistä taas nämä eivät ole osa minäämme. Silti jokainen mieltää sen, että ilman tietoisuutta sitä minää ei ole, ja että jos tietoisuus poistetaan ja ruumiimme pannaan heilumaan esim jonkin koneiston voimasta, emme silloin ole itse toimijoita siinä heilumisessa. Joten kyllä se tietoisuus tarvitaan siihen toimijuuteen; voidaan sanoa, että tietoisuus itse asiassa on se toimija. Voidaanhan sitä toimijuutta laajentaa sitten em. elementeillä kunkin minä-kuvan mukaiseksi, jos ajatus nimenomaan tietoisuudesta toimijana ei jostain syystä ole hyväksyttävä.

Ketjun aiheena "voiko kukaan puolustaa vapaata tahtoa järjellä". Väitteeni on ollut että voi, koska tietoisuus kykenee vaikuttamaan siihen, miten ruumis käyttäytyy. Tätä olen perustellut mm. reductio ad absurdum-argumentilla. Tietoisuuden roolia käyttäytymisen säätelyssä osoittaa myös se, että yhteiskunnan lakien muuttuessa ihmisten käyttäytyminen muuttuu, paitsi sellaisten, jotka valitsevat olla noudattamatta ko. lakia, ja sellaisten, jotka eivät ole saaneet tietoa lakimuutoksesta. Tästä voidaan huomata kaksi seikkaa:

1. Lainsäädännön muutos ei determinoi ihmisten käytöstä; valinnanvapaus on yhä olemassa. Lainsäädäntö antaa vain motiiveja tietynlaiselle käytökselle.

2. Ne ihmiset, jotka eivät ole saaneet tietoa lainsäädännön muutoksesta, eivät muuta käyttäytymistään millään tavalla. Tämän vuoksi lienee selvää, että tietoisuudella on ratkaiseva rooli käyttäytymisen säätelyssä. Tämä pätee sellaisiin asioihin, joiden toteuttamisen tai toteuttamatta jättämisen ihminen voi itse valita; ei niinkään esim ruoansulatukseen.



Eipä toki. En tiedä mitä olet tulkinnut ja miten ja miksi vierität sellaista syykseni. Tiiviissä muodossa näkemykseni robotin tietoisuudesta ja vapaasta valinnasta voit lukea mm. näistä lyhyistä viesteistä:

post1767375.html#p1767375
post1767453.html#p1767453
post1768259.html#p1768259

Sinun "reductio ad absurdum" vain on todellisuudessa non sequitur. Olisi mahdollista tehdä esimerkiksi eri ihmisiä kuvaamaan vaikkapa miljardi erilaista vuokaaviota jotka johtavat eri reittiä johonkin annetusta vaihtoehdoista, tai vaikka sellaisiinkiin vaihtoehtoihin mitä ei annettu. Vaikka sellaisia vuokaavioita joissa myöhemmät tapahtumat voivat muuttaa kyseisten vuokaavioiden rakennetta, kuten oikeissa aivoissakin tapahtuu.

Noissa vuokaavioissa voi ottaa huomioon erilaisia elämäntilanteita, aiempia kokemuksia, perimän vaikutusta, fyysistä ja psyykkistä tilaa, erilaisia tietoja, taitoja, tarpeita, päämääriä, asuinolosuhteita, säätä, sairauksia, sosiaalisia suhteita, taloudellisia tilanteita jne. Joihinkin, tai vaikka kaikkiin vuokaavion solmukohtiin voitaisiin tuoda elementtejä satunnaisuudestakin, kuten verisuonen katkeaminen päässä, muuttaminen liberaalimpaan maahan, pyrkimykseen muuttaa lakia ennen sen voimaantuloa, tai painotus eri vaihtoehtojen välillä jne.

Eli kausaalisuus ja satunnaisuus voi selittää vaikka minkälaisia päätöksiä, mutta esitäppä yksikin vuokaavio jossa päätös syntyy todella vapaasta tahdosta.

Hamppu on tässä "non sequitur"-väitteessään siinä mielessä oikeassa, että mitään loogista ristiriitaa vapaan tahdon olemattomuudesta ei seuraa. Mutta argumenttityyppi "reductio ad absurdum" ei vaadikaan muodollisen ristiriidan johtamista, vaan ainoastaan sisällöllisesti absurdien seurausten johtamisen. Yksi sellainen seuraus on esitelty täällä ja edelleen täällä.

Lisättäköön tähän vielä yksi hieno latinalainen termi: petitio pricipii . Syyllistyt siihen kummassakin kohdassa. Ensimmäisessä tietoisuus voi vaikuttaa päätökseen vain, jos sen jo lähtökohtaisesti oletetaan tekevän niin, ja jälkimmäisessä sieluttomuus implikoi zombiutta vain täysin samalla ehdolla.

Ei siellä mitään kehäpäätelmää ole. Premissinä on käytetty vain Japetuksen omaa kantaa toiminnan selittymisestä puhtaasti aineen laeilla vailla tarvetta fenomenaaliseen selittämiseen. Ensimmäisen kohdan ensimmäistä lausetta voidaan toki täsmentää lisäämällä siihen sana "fenomenaalista", jolloin saadaan lause "Mutta tällä tavalla käsitettynä fenomenaalista tietoisuutta ei tarvita toiminnan selittämiseen". Toisessa kohdassa toiminnan määräytyminen vain aineen laeista käsin (fysikalismi) hoitaa sen, että neurologiset zombit hoitavat hommat täsmälleen samalla tavoin kuin elämyksellisetkin ihmiset.

Se, että asiaa ei tarvitse selittää fenomenaalisin termein, ei tarkoita fenomenaalisen tietoisuuden olevan tarpeeton toiminnan selittämisessä. Enkä usko, että fysikaalinen selitys tulisi muutenkaan syrjäyttämään "mielellisiä" termejä. Minkään muunkaan ilmiön fysiikan tuntemus ei ole poistanut siitä käytettävien arkipäiväisiä nimityksiä.

Esimerkkisi ei kuitenkaan osoita mitään muuta kuin, että tietoisuus esiintyy yhdessä intentionaalisen toiminnan kanssa. Mistään kausaalisesta vaikutuksesta se ei kerro himpun vertaa.


Eikä hoida. Niin kävisi vain siinä tapauksessa, että tietoisuus ei vaikuta mihinkään toimintoihin. Ja mitä hiton väliä sillä muutenkaan on, jos jokin mielikuvituksellin olento voisi toimia kuin ihminen, mutta vailla kokemuksellisuutta? En oikein nyt tavoita asian relevanssia.

Jostakin olemme sentään samaakin mieltä.



Ei se sitä todistakaan, mutta sen negaatio asettaa inhimillisen toiminnan ja fysiikan lakien yhteyden omituiseen valoon. Fysiikka on silloin ikäänkuin "inhimillistä" tai "mentaalista"; se mm. pakottaa ihmiset äänestyskoppeihin.



Fysikalismissa "tietoisuuden vaikuttaminen toimintoihin" on eräänlaista sanahelinää, toimintojen tapahtuessa joka tapauksessa.

Ennemminkin toisinpäin. Ihmisestä tulee fysiikkaa eikä fysiikasta inhimillistä. Pakottaminen tarkoittaa, että jotain tehdään vastoin henkilön tahtoa. Näin taas tietenkään ei käy, koska se tahtokin on ihan samalla tavoin fysikaalisesti määräytynyt.


Ei sen enempää sanahelinää kuin mikään muukaan mahdollinen vaikutin.

"Pakottaminen" tässä kuitenkin tarkoittaa, ei vastentahtoisuutta, vaan metafyysistä pakottamista. Fysikalismissa jokainen on metafyysisesti pakotettu tekemään kaikki mitä tekee, fysiikka siis määrää mm. äänestäjät äänestyskoppeihin, jotka kopit taas jotkin muut henkilöt on pakotettu tekemään, jne.

En kutsuisi tuota pakottamiseksi, mutta muuten kyllä noin.

Eiköhän se robotin "vapaa valinta" ole aika merkityksetön ominaisuus, mutta jos nyt jotain sen suuntaista pitäisi kehitellä, niin se kyllä vaatisi suhteellisesti vapausasteisiin nähden vähintäänkin korkeaa heuristista kaupparatsun ongelman ratkaisua.

(Koska silloin robotti voi kieltäytyä tehtävästä ymmärrettyään sen olevan heikosti suunniteltu sen suorittamiseen. Samoin se kykenisi silloin kertomaan tarvittavat muutokset linjan virtaviivaistamiseksi.)

Kaupparatsun ongelma on hienoimpia mitä on. Se kertoo meille että aivot ovat kehittyneet ihan syystäkin. Maailma on matematiikkaansa mahtavempi.

Jos nyt yhtään konkreettisemmin pitäisi lähestyä asiaa, niin (n − 1)! on tärkeä kaava jonka pitäminen kompaktina on ikuisuuskysymys, ja jonka voi ratkaista ihan kuka tahansa, kunhan pidetään tapaukset triviaaleina. Politiikka etsii sitten sitä kollektiivista ännää. "Oikeat tieteet" tapoja hallita ännän kasvusta syntyvää kaaosta.

E: Niin ja tarkoitan ihan gammafunktiota yleisesti, kunhan ilmaisin sen vain noin.

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi