Neutroni kirjoitti:
offmind kirjoitti:
Ehkä kuitenkin hieman huono vertailu koska tutkimusluotaimen tarkoitus on erilainen ja avaruuskaivoksessa on kyse lähitulevaisuuden mahdollisuuksista, ei menneisyyden teknologisesta tasosta.
Tarkoitus oli sillä osoittaa, että huono idea on myöskin käynnistää kaupallinen kaivostoiminta avaruudessa "pienellä robottiluotaimella". Pienimuotoisin kuviteltavissa oleva kannattava toiminta vaatisi monta kertaluokkaa suuremmat laitteet kuin mikään mitä ihminen on toistaiseksi avaruuteen kuljettanut.
Ei tuollainen pieni 500 tonnia rahtaava robotti ainakaan minusta kovin pieni ole (vaikka siis fyysisiltä mitoiltaan se onkin pieni). Mutta avaruuden painottomuushan tarkoittaa, että robotin ei tarvitse siirtää suurta painoa, vain suurta massaa. Ja kuukausien tai jopa vuosien siirtoajat tarkoittavat, että robotti voi siirtää monikymmenkertaisesti itsensä verran rahtia.
Lainaa:
Lainaa:
Mutta luotaimet ovat kuitenkin osoittaneet, että NEO-asteroidit ovat helposti tavoitettavissa. Ajotarve on vähemmän kuin vaikka kuulennossa tarvittava ja varsinkaan suurta työntövoimaa ei tarvita vaan aurinkosähköinen ioni/plasmamoottori riittää (kiirehän ei ole).
Tonnin kokoluokan luotaimella kuluu vuosia siirtymisessä NEO-asteroidille. 500 tonnin murikka tulisi nykyisillä ionimootoreilla kätevästi tuhannessa vuodessa.
No ei sentään. Kyse on kuitenkin vain Maan lähellä olevista kappaleista jolloin matkat eivät ole pitkiä, verrannollisia lentoon Maasta Kuuhun. Tuolla edellä olleen linkin jutussa 500 tonnin siirtoajaksi Kuun kiertoradalle oli laskettu 2-6 vuotta.
Jos kyseessä olisi jo toimiva kaivos jollain suuremmalla asteroidilla, niin sarja robottikuormureita voisi muodostaa "siirtohihnan" joka toimittaisi lasteja jatkuvalla syötöllä.
Lainaa:
Minä olen siinä käsityksessä, että nykyisenlaisten ionimoottorien skaalaaminen isommaksi ei onnistu kovi helposti. Ja ne uudenlaiset vermeet ovat kirjoituspöydillä tai pienoismalleina koelaboratorioissa.
Esimerkissä oli käytetty tällaista hilavitkutinta:
http://en.wikipedia.org/wiki/Hall_effect_thrusterRajoite ei niinkään taida olla moottorin skaalautuvuus (koska moottoreita voi olla hyvin monta) vaan energia. Avaruuskäyttöön soveltuvissa kalvomaisissa (hyvin pienimassaisissa) aurinkopaneeleissakin on tapahtunut kehitystä.
Lainaa:
Lainaa:
Tosin kaivos Kuussa voi kuitenkin loppupeleissä osoittautua käytännöllisemmäksi.
Kuu on differentoitunutta ainesta, eli sen pintaosien malmit ovat köyhiä verrattuna differentoitumattomiin metalliasteroideihin. Se yhdistettynä suurempaan ajotarpeeseen kuulostaa huonolta idealta.
Maapallollahan meteoriittiraudan nosto järvistä ja soista oli eräs ensimmäisistä kaivostoiminnan muotoja ja nykyäänkin on suuria kaivosalueita muinaisten asteroiditörmäysten päällä. Kuukin on saanut osakseen huomattavan määrän törmäyksiä ja törmäysjäänteitä pitäisi olla saatavissa runsaasti.
Painovoimakuilu on suurin piirtein ainoa haittapuoli mutta massalinkoahan olisi Kuun olosuhteissa huomattavan käytännöllinen ratkaisu.
Lainaa:
Lainaa:
Pienestähän kaikki alkaa. Tuollainen kivenkaappausluotain voisi vastata samaa mitä kuorma-auto kaivoksella ja niiden määrä voi olla hyvinkin suuri. Jos niitä yksittäisiä pieniä kiviä ei löydy helposti, niin seuraava vaihehan on suuremman kiven paloitteleminen ja kuskaaminen vastaavalla tavalla.
Niin. Seuraava asia on sitten jalostus. Mutta sehän on tietysti tekno-optimisteille triviaalia. Polkaistaan parissa viikossa metallisulatto kiertoradalle tai vielä kauemmas.
Kuka mistään parista viikosta on mitään sanonut

Esillä olleissa suunnitelmissa on siis kyse 2020-luvun loppupuoliskosta ja laitteiden suunnitteluun ja kehittelyyn olisi käytettävissä ainakin vuosikymmen.
Lainaa:
Lainaa:
Asteroidimateriaalin jatkojalostuksestakin on tehty kirjoituspöytätutkimusta jo aika paljon. Mitään erityisen haasteellista siihen ei kait pitäisi liittyä. Jos jalostus tehdään vaikkapa Maa-Kuu langrangepisteessä olevalla laitoksella, niin se varmaan nostettaisiin Maasta moduleina suunnitelmissa olevilla superraskailla kantoraketeilla.
Haasteellista on ainakin vaadittavan toiminnan massiivisuus verrattuna vaikkapa juuri kantorakettien nostokyvylle.
Tuossakin luulisi painovoiman puutteen tarkoittavan sitä, että laitteiden massa olisi vain murto-osa maanpäällä tarvittavasta.
Lainaa:
Superraskaat kantoraketitkin tuntuvat pysyttelevän tiukasti CAD-ohjelmien muisteissa.
Nykyinen NASA:n projekti on tainnut jo saada sen verran tuulta siipiensä alle, että on hyvinkin mahdollista että se kestää vaikka presidentti vaihtuisikin. Vaikka lento Kuun ympäri ei onnistuisikaan 2019 kuten on haikailtu, niin joskus ensi vuosikymmenellä käytössä pitäisi olla 130 tonnia nostava kantoraketti.
Ja sitten on tietenkin Space X:n Falcon 9 Heavy ja jos se toimii, niin Falcon XX voisi hyvinkin olla seuraavana vuorossa jos sellaiselle on tarvetta.
Ja mistä sitä tietää vaikka se pähkähullu idea ilmasta laukaistavasta Falcon 5 -raketistakin onnistuessaan pudottaisi rahtaamiskustannuksia huomattavasti.
Lainaa:
Aina kun pressa vaihtuu, vaihdetaan vain nimi, suunnitellaan uudet kuoret ja väritys ja tehdään muutama propagandavideo youtubeen. Oikeastaan voisin vaihtaa aika-arviotani sadasta vuodesta epämääräiseen aikaan jollekin tulevaisuuden sivilisaatiolle, joka ei ole länsimaalaisen kulttuurimme jatke.
Ai niinku kiinalaisten "sivilisaatiolla"?

Kiinahan ei paljoa älämölö pidä pitkän ajan suunnitelmistaan, mutta huhuja liikkuu, että heilläkään avaruusohjelmassa kyse ei olisi enää kyse vain kansallistunteen nostattamisesta vaan reaalipolitiikasta. Miksi he ovat esimerkiksi kiinnostuneita Kuun tutkimisesta jos avaruusohjelmassa olisi kyse vain poliittisesta pullistelusta.
http://www.guardian.co.uk/science/2011/ ... sion-lunarChina has mapped the moon from two orbiting spacecraft and has plans for an unmanned lander, a lunar rover, and a mission to return 2kg of moon rock to Earth by 2020Lainaa:
Ehkä se vaatii muutaman miljoona vuotta ihmisen evoluutiota.
Joo, totta. Kuten tunnettu tulevaisuuden ennustaja lordi Kelvin niin osuvasti totesi vuonna 1895, "Ilmaa raskaammat lentävät laitteet ovat mahdottomia". Vastaava tarkkanäköisyys pätee tietenkin myös avaruustekniikkaan.
Lainaa:
Lainaa:
Nuo "kaukaiset" tulevaisuudet ovat kovin suhteellisia. Muistaakseni ensimmäiset avomerellä olevat öljynporauslautat rakennettiin joskus 1930-luvulla. Nykypäivän tilanne olisi varmaan tuntunut täysin mahdottomalta vielä siinä vaiheessa.
No sitä se olikin siinä vaiheessa, kun ensimmäisiä lauttoja perustettiin.
Avaruustoiminnassa on vain se huono puoli, että sen tuotto tulee hitaammin.
Pointti on siinä, että tulevaisuuden ennustaminen oli mahdotonta tuolloinkin ja kukaan ei takuulla voinut aavistaa mihin ne ensimmäiset lautat johtaisivat tai edes sitä, että tuleeko järjettömiä investointeja edellyttävä avomeriporaus koskaan lyömään edes leiville (varsinkin silloisella raakaöljyn hinnalla).
Ja miten niin tuotto tulee hitaasti? Sää-, tietoliikenne- ja paikannussatelliittien hyödytkin ovat välittömiä. Ja ne ovat myös isoa bisnestä. Avaruustoiminnassa on kyllä monta muutakin tulonlähdettä kuin vain asteroidikaivokset.
Lainaa:
Avomeriöljynporaukseen sijoittajat näkivät 30-luvulla, että jos se onnistuu, tuottoja tulee järkevässä ajassa.
Tuskinpa näkivät vaan kyse oli saman harkitun riskin ottamisessa kuin aina kun kyse on jostain uudesta teknologiasta ja aluevaltauksesta.
Lainaa:
Tuo on sikäli perustavanlaatuinen este, että ihmisen elinikä määrää aika pitkälle sen aikaskaalan, jonka puitteissa ihmiset toimivat.
Ne toimijat ovat liikeyrityksiä. Yritys voi toimia vuosikymmeniä tai miksei vaikka vuosisatoja ja sen palveluksessa voi olla leegio toimitusjohtajia ja armeijan verran duunareita.
Lainaa:
Ani harva on kiinnostunut projektista, joka tuottaa sadan vuoden päästä oman kuoleman jälkeen, vaikka olisi täysin ilmeistä, että kunhan vain joku sukupolvi käynnistäisi homman, tulevat saisivat suunnattomat hyödyt.
Miten tuon vision pitäisi vastata modernia liiketoimintaa? Vaikkapa Royal Dutch Shell on jo yli sadan vuoden ikäinen energiayhtiö ja se tuottanut niitä suunnattomia hyötyjä usean sukupolven ajan suurelle määrälle ihmisiä.
Lainaa:
Lainaa:
Ei oikeastaan. Ehdotetut ionimoottoritkin ovat jo käytössä joten varsinaisia läpimurtoja ei tarvita.
Skaalautvatko ionimoottorit helposti tuhatkertaisille työntövoimille?
Se on energian käyttö jota voidaan nostaa. Teoriassa kait hyvinkin suureksi.
Ja vaikka työntövoima on pieni niin ionimoottorit eivät ole mitään F1:n kokoluokkaa joten niitä voi laittaa tuhat rinnakkain jos on tarvis. Tosin muutamakin taitaa riittää koska avaintekijähän on jatkuvan kiihdyttämisen mahdollisuus.
Lainaa:
Jos "avaruuskuorma-auto" kuljettaa 500 t asteroidin vaikkapa Lagrangen pisteessä olevalle jalostamolle sanotaan vuodessa, joka on nykyteknologialle hillitön haaste
Pieniäpä ovat hillittömät nykyaikana
Lainaa:
ja jalostamo käsittelee 1000 t materiaalia päivässä (mikä on Maan päällä hyvin pieni metallijalostamo
Idea lienee haalia esim. jalometalleja Maapallon teollisuuden tarpeisiin, ei takoa rautaa.
Lainaa:
Lainaa:
Ja lisäksi kysehän ei ole vain kaivostoiminnasta vaan avaruustoiminnan laajentamisesta ja korkean teknologian teollisuudesta ja siinä on monta muutakin mahdollista tulonlähdettä joten firmaa ei ehkä tarvitse pyörittää persnetolla ollenkaan (vaikka ne varsinaiset jättivoitot olisivatkin kaukana tulevaisuudessa).
Herää kysymys, miksi ihmeessä tuollaisia firmoja ei ole kuin muutama?
Onhan niitä erimuotoista avaruustoimintaa harjoittavia firmoja vaikka kuinka paljon? Vielä enemmän jos kaupallisia palveluja myyvät avaruusjärjestötkin lasketaan. Se että toiminta tällä hetkellä rajoittuu vain Maan kiertoradalle on vain ajan kuva ja tulee väistämättä muuttuman aika tavalla parin seuraavan vuosikymmenen kuluessa.