KESKUSTELU

Tiedän että on hieman tyhmä kysymys, mutta kaveri ei ymmärrä miten avaruus voisi muka olla loputon. Joten voisiko joku viisaampi kertoa että miten se nyt menee? Onko avaruus loputon vai ei? Ja jonkun järkevän selityksenkin jos tälle vielä saisi niin olisin hyvin kiitollinen

Avaruus kaareutuu niin, että kun lähdet "itään" niin ennenpitkää tulet "lännestä" lähtöpisteeseen. Vähän kuin avaruus olisi maapallon pinta, jossa luulet kulkevasi suoraan mutta et sitten kuitenkaan kulje. Ns. pinnalta nouseminen onkin se kysymys, eli onko mahdollista vai ei? Joissakin dokumenteissa sanotaan, että jos "pinnalta voisi nousta", niin mentäisiin toiseen ulottuvuuteen. Joku muu selittäköön paremmin. On sitä älykkäämmätkin pohtineet, enkä itsekään konkreettisesti ymmärrä selittämääni.

_________________
Thirsty fo´fever..

En usko että sitä tulee "idästä" kun menee tarpeeksi "länteen", avaruudessa. Ei se niin mene. Se vaan.. jatkuu pitkälle. Niin pitkälle ettei ulos ikinä kerkeä. Ja vissiin laajeneekin tai jotain niin kovaa ettei siksikään ikinä kerkee ulos. Luulenpa että avaruus vain loppuisi ja samalla aine ja olisi pelkkää mustaa pimeyttä. Ei galakseja, ei tähtiä tai pölyä, ei mitään. Ei olisi lämpöä eikä kvanttiporeilua. Olisi vain tyhjää.

En usko että tila syntyi alkuräjähdyksessä. Tila on ja pysyy ja se on sitten kai aina ollut. En kyllä tiedä miksi.

_________________
くそっ！

Jos ajatellaan että halutaan mennä 'suoraan' universumin poikki, eli vastustetaan jokaista gravitaatiopistettä samalla vastavoimalla - lopputuloksena oskillaatiokäyrä euklideen viivalla, jossa amplitudi pyritäisiin siis minimoimaan - pitäisi varmastikin pilkkoa kvantteja onnistuakseen.
(lainaamaan virtuaalihiukkasia jostain)
Ts. Pitäisi lainata energiaa horisontin takaa, joka on siis kaikkialla, kun sillä tapahtumahorisontin viivallakin on 'syvyys'

_________________
Kynes gar kai bauzousin hôn an mê ginôskôsi

Meidän näkökulmastamme se loppuu 13,7 miljardin valovuoden päähän, jossa avaruus loittonee meistä valoa nopeammin. Sillä etäisyydellä nyt tuleva valo voi meidät vielä äärimmäisen punasiirtyneenä joskus tavoittaa.

E: Universumin suuren mittakaavan tasakoosteisuudesta voitaneen päätellä, että avaruus jatkuu vielä pitkään saman kaltaisena tuon horisontin takanakin.

no entäs sen horisontin takana?..mitä sielä on?

Siellä on pkinnune lukemassa vastausta esittämäänsä kysymykseen...

_________________
*Enää et ole Se, mikä alkoi lukea tätä virkettä.
.....................enkä minäkään ole oikeasti Mouho.

Maailmankaikkeus on lähes 14 miljardia valovuotta vanha, sen halkaisija ollee noin 90 miljardia valovuotta ja sen massa on rajallinen.

Se on laajentunut stardarditeorian mukaan 0-pisteestä niin, että suuressa mittakaavassa se on sekä homogeeninen että isotrooppinen. Tuo tarkoittaa sitä, että sen jokaisen pisteen suhde toisiinsa ja sitä kautta laajenemiseen on suht symmetrinen. Tämä toteutuu näkyvän maailmankaikkeuden suhteen.

Kolmiulotteisena mallina se voidaan kuvitella palloksi, ja maailman nerokkaimman matemaatikon Perelmanin todistaman Poincarén konjektuurin perusteella se tosiaan on rakenteeltaan yhtenäinen.

Kun maailmankaikkeudella on vain sisäpuoli ja kun se laajetessaan yhä edustaa yhtenäistä muotoa, jolle voidaan olettaa kosmologinen horisontti on syytä olettaa, että tuo horisontti on laajenevan kaikkeuden fotonisäteilyä. Tämä ei ole ristiriidassa sen ajatuksen kanssa, että kaikkeus laajenee jokaisesta pisteestään.

_________________
tiäremiäs: "suppeita on uskovaiset".

Älä minulta kysy.

Avaruuden reunalla on vihreä likainen seinä ja siinä seinässä on ovi jossa lukee: Vain henkilökunnalle.

Mitä kauempaa valo meidät saavuttaa, sen lähempänä se on alkuräjähdystä. Kuitenkin me olemme yhtä kaukana alkuräjähdyksestä kuin kaukaisin informaation lähettäjä, samoin kuin kaikki muutkin pisteet tässä universumissa. En pysty kuvittelemaan mitään matemaattisesti toimivaa neliulotteista selitysmallia sille, miten aikaa 'syntyy' näiden pisteiden väliin, jotka jatkuvasti etääntyvät toisistaan. Avaruuden laajeneminenhan tarkoittaa vain ajan lisääntymistä. 'Inflaatio' ilmenee vain teorioissa, ei ajassa eikä avaruudessa. Inflaatioteoria on myönnytys universumin ulkopuoliselle todellisuudelle, avaruudelle avaruuden ulkopuolella. Onko aika-avaruus sittenkin vain kaksirivinen hanuri?

_________________
"Luojan kiitos, että en ole minä."
DYLAN, luettuaan sanomalehdestä kuvauksen itsestään 1965.

Kaikki mitä me mitataan ja ajatellaan perustuu jotenkin aikaan,jos meidän aika käsitys ylipäätänsä on "universumin standardien" vastainen,ts. se pätee vain meidän juttuihin,senkös takia me ei löydetä ketään muita tuolta...heh

Yleinen suhteellisuusteoria sallii maailmankaikkeuden muodolle kolme mahdollisuutta, jotka riippuvat universumin kokonaistiheydestä suhteessa ns. kriittiseen tiheyteen:

1. Pallogeometria (3D pallopinta)
- Pallogeometrian tapauksessa universumin kokonaistiheys on kriittistä tiheyttä suurempi ja se on ns. "suljettu" universumi. Tässä universumissa olisi myös mahdollista palata ennen pitkään samaan paikkaan kulkiessasi tarpeeksi kauas samaan suuntaan, kuten nimim. ratz mainitsi. Ilman pimeää energiaa tällainen universumi romahtaisi ennen pitkään kasaan ("big crunch"), mutta pimeän energian voimin pallomainenkin universumi voi laajeta rajattomasti.

2. Tasainen geometria
- Universumin kokonaistiheyden ollessa tasan kriittinen tiheys, on universumin geometria tasainen ja täten universumi ei kaareudu itseensä takakaisin, jolloin universumi jatkuu äärettömiin. Pimeän energian vallitessa tällaisen universumin laajeneminen alussa hidastuu, mutta nopeutuu ajan myötä. Havaintojen mukaan universumin geometria on tasainen 99,5% tarkkuudella, joten tämä on todennäköisin vaihtoehto universumin muodolle (lähde).

3. Hyperbolinen geometria
- Mikäli kokonaistiheys on kriittistä tiheyttä pienempi, on universumin kaareutuminen negatiivista, jolloin universumi on ikään kuin "negatiivinen 3D-pallo" ja niin ikään kooltaan ääretön. Sen laajeneminen olisi kiihtynyt alusta asti kiihtyvää vauhtia, mutta näin ei kuitenkaan ole käynyt - muuten niin tiheitä galaksijoukkoja, mitä nykyään havaitaan, ei olisi olemassa.

_________________
∞ = ω^(1/Ω)

Ei ollenkaan tyhmä kysymys.... Avaruus loppuu siihen, ettei pystytä TARKASTI ilmaisemaan jonkin avaruudellisen kappaleen koordinaatteja! Sillekään EI oie välttämättä mitään rajaa, mutta esim. tietokoneet, mikrot, eivät normaaliohjelmistoissa esim. pysty laskemaan kuin 64-bittisiä arvoja, se tarkoittaa alle 21-desimaalinumeron tarkkuutta. Tarkkuus on se mitä tarkoitan, tottakai liukuluvut kykenevät ties mihin potensseihin, mutta tarkasti siis alle 21-numeroa on tavallisen tietokoneen lukutarkkuus...

Tietokoneelle suht' pienellä vaivalla saa kuitenkin aivan järjettömän tarkasti laskevia ohjelmia, itselläni sellainen tekeillä, viimeisin käännösyritys päättyi 103 vihreeseen koodissa Suurin osa oli pieniä syntaksivirheitä, mutta itse algorytmikään ei ole kaikkien kantalukumuunnosten osalta vielä ihan kuosissa, itse laskutomitukset (-,+,/,*) ohjelma kykenisi jo jotenkin suorittamaan...

Ohjelmani lukuavaruus ei ihan hetkessä lopu: 128-kpl 16 bittistä lukua varataan aina kerralla, ja noitakin voi varata lukuisa määrä, olen pistänyt ylärajaksi 100-miljoonaa tuollaista varausta(128 kpl 16-bittisiä lukuja yht. 100 000 000 kpl). Tietysti joutuisi käyttämään myös kovalevylle tallentamista, koska ei perusmuistia ihan noin paljon missään koneessa ole aina vapaana.... Ensimmäisenä ajattelin pistää koneen laskemaan piin arvon Machinin kaavalla!

Ongelma on tietysti se, että tavallinen juurtaminen olisi jo niin hidasta, ettei tosikaan, eikä edes potenssiinkoroitus, ilman valmiita logarytmitaulukoita olisi kovin nopea.... Sinit, kosinit, tangentit, ja niidet koot ja arkukset sun muut on vielä ihan unelmaa, ainakin oikea ja etenkin nopea algorytmi niiden laskemiseen kuvatulla tarkkuudella....

Suhteellinen paikan osoitus on tietysti luomassa lisää avaruutta, eli 1. koordinaatti saattaisi olla Unviersiumin numero, sitten sen sisällä olevan GALAKSIN paikka(20 desim-numeroa) samoin tähden paikka(20 numeroa) ja sitten tähtijärjestelmässä planeetan paikka(20 numeroa) ja 20-numeroa planeetan pinnalla olevan objektin paikka ja sitten taas atomien paikat esineessä ja lopuksi joku kvarkkien paikan koordinaatti... Jotensakin näin luulen Jumalankin asiat kokoonpanneen, mutta saatan olla väärässä, ei tätä vielä tiedetä....
Eli kvarkin paikkaa ei ilmaista kaikkien avaruudellisten koordinaattien kanssa, vaan monta sisäkkäistä osoitusta, ennenkuin löydetään riittävä tarkkuus ilmaista viimeisinkin paikka riittävän tarkasti? Eli maapallolla ei olisi väliä kuin noilla muutamalla viimeksimainitulla koordinaattiosoituksella?

Luulisi valon puhdin loppuvan tuolla matkalla tänne tullessa. Sillähän olisi yli kaksinkertainen valon nopeus suhteessa lähtöpisteeseen, vähän niinkuin tulisi mustasta aukosta?