KESKUSTELU

Aaltohiukkasdualismikin saattaa vielä osoittautua pelkäksi aaltoiluksi. Eli siinä tapauksessa energia olisi äärettömän "aaltoilua". Silloin "ei-oleva" ja "oleva" olisivat samaa asiaa eli ääretöntä. Ja materia olisi vain meidän harhamme, joka muodostuu "aaltoilusta".

Mutta matematiikka ja kieli ovat pelkkiä sanoja (tai symboleita, sama asia), eikä niillä koskaan päästä kiinni mihinkään perustavaan. Ainakin kielen substantiivit ja matematiikan osalta vähintäänkin kaikki muu paitsi irrationaaliluvut (jotka eivät ole lukuja lainkaan) ovat kautta aikain olleet romukoppatavaraa.

Onko väliainetta mitenkään havaittu, käsittääkseni ei. MM kokeella sitä etsittiin pitkään ja hartaasti.

Minä taas luulen että aaltomuoto väliaineena tulee poistumaan, pelkkä hiukkanen jää. Aaltomuoto selittyy vuorovaikutuksen ominaisuutena, siis energiansiirtotapahtuman ominaisuutena, atominrakenteesta johtuvana ilmiönä.

Tämäkö siis ei kuitenkaan päde maailmankaikkeuteemme? Vaikka materiakin on "tyhjää täynnä" , se kuitenkin mielestäsi on jotenkin erilaista tyhjää kuin se tyhjä, joka vaikkapa on meidän kehomme muodostavien atomien sisällä ja välissä?



Jos Kuu siirrettäisiin eri paikkaan, ei tapahtuisi kuten kuvaat, vaan kyllä nämä taivaankappaleet joutuisivat moisen siirroksen jälkeen etsimään ihan uuden tasapainotilan. Ei Kuu ole siellä missä se on täysin sattumalta ilman mitään vuorovaikutussuhteita. Itse asiassa sen kummemmin tähtitiedettä tuntematta veikkaan, että jo aika pienetkin muutokset Kuun sijainnissa saattaisivat vaikuttaa jokseenkin paljon.

Lähes tyhjää täynnä, ei tyhjää täynnä. Atomi on jotakin konkreettista, olevaista.
Tila on olevaisena olematonta, vain ääretön tylsä tila (ilman energiaa).
Samaa tilaa se on kaikkialla, tilalla ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Tilan sisältämä energia, on se mikä suorittaa kaiken.



Toki noinkin tapahtuisi, mutta kuuta siellä edeltävässä paikassa ei olisi. Jos siellä tutkittaisiin kyseistä kohtaa, siis missä kuu sijaitsi ennen siirtoa, ei sieltä löytyisi mitään, vain näennäisesti tyhjää tilaa, gravi ja fotonit, ym vapaat hiukkaset siellä olisi toki.
Jos kyettäisiin poistamaan myös vapaan energian hiukkaset tuolta alueelta, tila jäisi edelleen.
Vaikka olisi väliaine, "eetteri", poistetaan sekin tuolta alueelta, tila jää edelleen.
Tilaa ei voi poistaa koska se on olevaisena olematonta. Tilan voisi tavallaan "poistaa" vain siirtämällä sinne jotakin äärettömän tiheää, silloin äärettömän tiheä olevainen veisi kaiken olemassa olevan tilan. No, tuolloinkaan sieltä ei mitään poistuisi minekkään koska tila ei ole mitään. On se hankala tuo tila.

Tila on juurikin vain niitä taivaankappaleiden välisiä tiloja, atomien välisiä tiloja ja atomien sisäisiä tiloja. Juuri silloin asunnossasi ei ole ollenkaan tilaa, kun siinä ei ole tilaa määrittäviä seiniä, kattoja ja lattioita. Niitä neilömetrejä et pysty mittaamaan etkä myymään. Niitä ei ole. Vasta seinien rajaamasta tulee tilaa asuntoosi.

No tuon allekirjoitan, sillä erolla tosin, että minulla ei olisi asuntoa mitä myydä jos ei ole seiniä ja kattoa, tilaa olisi pirusti .
Mutta jos puran tämän talon, tila jossa se talo oli ei häviä minekkään. Rakenteet määrittää asunnon tilavuuden, siis rajaa äärettömästä tilasta tietyn tilavuuden asuttavaksi tilaksi, asunnon pohja-ala rajaa tietyn pinta-alan rajallisesta maanpinnasta.
Tila hahmotetaan juurikin olevaisen kautta, koska tila "itse" on "ei mitään", vain ääretön tila.

Kyllä tuollekin "asunnolle" ne rajat löytyisivät. Naapurin tontin puolelle se ei ainakan jatkuisi.



Niin, koska se muuttuu toisenlaiseksi tilaksi - ulkotilaksi.

No noin. Ja kun poistetaan ilmakehä, taas muuttuu. Poistetaan vapaa energia, taas muttuu, mutta tila jää aina.

Ei jää, mikäli tiila ymmärretään, kuten se on tapana ymmärtää. Mikäli taas tila määritellään ihan uudella tavalla, se voi toki olla mitä vain.

Millaista muuten mahtaisi olla tila todellisuudessa, jossa ei ole näitä tuttuja kolmea ulottuvuutta? Minusta on aika rohkea oletus, että ne kuitenkin ovat vakiona aina olemassa. Tai siis silloinhan ei tyhjä tila olekaan enää ei mitään, vaan noita kolmea ulottuvuutta.

En kyllä kykene sitä muulla lailla ymmärtämään kuin äärettömänä olemattomuutena, siis äärettömänä tilana, se kun on ainut tapa joka menee sujuvasti äärettömäksi .



Ulottuvuudet on ja jännä juttu. Kolme ulottuvuutta on minusta ainut toimiva malli. Kaksiulotteinen on mahdottomuus. Jos poistetaan yksi ulottuvuus, mitään ei jää jäljelle, kaksi muutakin häviää.

Ja lisäulottuvuudet, esimerkiksi missä se neljäs voisi olla, kolme ulottuvuutta täyttää koko kaikkeuden. Asian koko ei selitä mitään, niin pientä tai suurta ei ole olemassa ettei se kolmessa ulottuvuudessa toimi. Eikä nuo vääntyilevät muotoa muuttavat kappaleet selitä yhtään mitään, x, y, z lävistää ne joka tapauksessa, muljahtelee se kappale nurinniskoin miten vain.

Aika, siis muutos kaikessa on tavallaan yksi ulottuvuus, hitaus infossa sen mahdollistaa, mutta tuo on vain näennäinen ulottuvuus, muutos. Aikaa varsinaisesti ei ole, kaikkialla on nyt, valonhitaus kuitenkin aiheuttaa viiveen informaatiossa jota voi kutsua ajaksi, näemme historiaan aina (staattinen kaikkeus).
Muutos materiassa ja sen paikassa toisten olevaisten suhteen aiheuttaa toisen "ajan", ympäristön olosuhteet vaikuttaa tuohon (dynaaminen kaikkeus).

Tai jotain tuon suuntaista.

Laitetaan hieman dokumenttia asian tiimoilta..

http://www.youtube.com/watch?v=mYVa7kHB ... re=related

Äärettömyys on yhtä kuin tieto ympäröivästä avaruudesta. Avaruudella tarkoitan tilaa havaitsijan ympärillä.

Jos informaatiota ei pysty käsittelemään, on se turhaa tietoa jota ei pystytä jäsentämään oikein.
Täten myös äärettömyyden ja äärellisyyden rajapinta menettää merkityksensä.

Filosofinen lähtökohta: "Mitä on äärettömyyden takana?"
Matemaattinen tulkinta: "3,14..........."

Jos lasketaan piiri ympyrästä, niin mikä on vastaus jos lauseke on p=2*pi*r? Kuinka se voidaan laskea jos pii on päättymätön luku? Pyöristämällä pariin desimaaliin?

Kuinka tarkkaa matematiikka oikein loppupeleissä on..

Vai filosofiaa, aika hyvä. Nyt kyllä kikkailet ja sotket merkityksiä niin ettei tosikaan.

Mitä merkitystä on ympyrän kehän suhteellä sen halkaisijaan? Ei mitään tuon suhdeluvun ulkopuolella; ei esim. kuvitteelliseen tila-avaruuden äärettömyyteen, johon koitat tuolla höynäyttää häperöitä.

No mutta anteeksi nyt vain, tää keskustelu on tällä tasolla. P.S. säteeseen. Sen verran sen ''suhteellä'' on vaikutusta.

Sori myös multa; olin jonkin rommi-oikosulun vuoksi vastaavinani nokkelalle Goswellille, jonka määrittelemänä kolmiulotteisen tilan olemassaolo ei vaadi aine/energiaa ja voi silloin olla ääretönkin; mitä se sitten tarkoittaakin. Siitä asenteeni.

Myöhemmin huomasin, että sinä pohdit tuota mainitsemaasi huomattavan vilpittömästi.

PS. Pidän kiinni halkaisijasta.