KESKUSTELU

Alkuun. Ymmärrän että nykyisen käsityksen mukaan painovoima ei vaikuta fotoniin koska sillä ei ole massaa. Eikä kysymystä pidä ymmärtää siten että kiistäisin kyseisen asian.

Ymmärrän myös miksi aika-avaruuden kaareutumisteorian mukaan auringon "takana" oleva tähti voidaan havaita "virheellisellä" paikalla auringon sivussa.

Kysymys kuuluukin, että jos painovoima vaikuttaisi suoraan fotoniin ja kaareuttaisi sen kulkua, eikö sama ilmiö olisi yhtä lailla mahdollinen kuin aika-avaruuden kaareutumisteoriassa? Käytännössä maahan päätyvä fotoni olisi todennäköisesti eri, mutta samasta tähdestä kuitenkin sen ollessa auringon takana. Fotoni kulkisi alun perin läheltä auringon reunaa ohi maapallon mutta painovoima kääntäisi sen kohti maapalloa?

Ilmeisesti millään nykyisillä rakennusaineilla luotainta ei saada tarpeeksi lähelle aurinkoa, jotta voitaisiin havainnoida aurinkoa kohti tulevaa valoa ja verrata sitä täältä samalla hetkellä saataviin havaintoihin? Tulokset olisivat varmasti mielenkiintoisia, olisivat ne sitten minkälaisia tahansa?

Ymmärtääkseni painovoima vaikuttaa fotoniin, käytetäänhän tuollaisia gravitaatiolinssejä ihan planeettojen ja tähtien etsimisessä.

Painovoima vaikuttaa fotoniin, koska sillä on massa. Tosin sillä ei ole lepomassaa.

Haluat ilmeisesti kysyä, voidaanko formuloida teoria, joka on suhteellisuusteorian kanssa ekvivalentti (antaa samat ennusteet), mutta matemaattiselta formalismiltaan Newtonin euklidisessa avaruudessa vaikuttavien voimien kautta toimiva. Ei se taida olla mahdollista, esimerkiksi mustan aukon osalta. Mutta en ole varma. Siitä olen, että sillä ei ole väliä, jos teoria on ekvivalentti.

Nuo tieteenfilosofiset selitykset kaareutumisista eivät ole teorioiden keskeisin anti luonnontieteellisessä mielessä, vaan matemaattinen malli, jossa on tietyt oletukset ja tietty logiikka, ja joka antaa havaintojen kanssa yhteensopivia tuloksia. Suhteellisuusteorian tapauksessa se malli on kaareutuva aika-avaruus. Siihen ei luonnontiede voi vastata, että onko maailma "oikeasti" sellainen vai aivan toisenlainen, mutta vain näyttää meidän havaintoskaalassa sellaiselta kuin näyttää.

En myöskään näe tuollaista jaottelua "suoraan" tai "epäsuoraan" vaikuttamiseen mielekkäänä. Ei suhteellisuusteorian kaareva avaruus ole sen epäsuorempi tai suorempi tapa vuorovaikuttaa kuin kvanttisähködynamiikan ja kvanttikromodynamiikan virtuaalihiukkaset.

Gravitaatio vaikuttaa energialiikemäärätensorin mukaisesti. Se tarkoittaa, että vaikutus ei rajoitu (lepo)massaan, vaan gravitaatio vaikuttaa massattomaankin objektiin jos sillä on liikemäärää. Fotonilla on liikemäärää, vaikka sen massa on nolla. Liikemassalla ei kannata enää vaivata päätään, se oli 80-luvun alkeisopetuksessa käytetty harhaanjohtava apusuure.




Mikään havainto ei viittaa siihen, että tulokset eivät olisi mittaustarkkuuden rajoissa yleisen suhteellisuusteorian mukaiset. Auringon pintaa hipovilla luotaimilla suhteellisuusteoriaa ei tosiaan voi teknisistä syistä koetella, mutta esimerkiksi tällainen suhteellisuusteoreettisia gravitaatioaaltoja mittaava projekti on suunnitteilla.

Eli fotoni bilettää yotäpäivää, ei lepää ikinä?

Ei, koska vapaa fotoni ei koe aikaa. Se lähtee ja saapuu oman kellonsa mukaan samanaikaisesti, vaikka etäisyyttä olisi sata biljardia valovuotta.

Siten sillä ei ole aikaa bilettää.

Höpö höpö. Kait jokainen tajuaa, että kappale joka liikkuu rajallisella nopeudella kokee ajan (vaikka aikaa ei olekkaan). Perillä ei olla heti, vaan sata biljardia vuotta kestää matka sadan biljardin valovuoden taakse. Älkää nyt herran Jumala sotkeko täysin selviä asioita.
Valovuosi on matka jonka fotoni taittaa vuodessa, siinä on sinulle aika, ja samalla se on fakta. Miten ihmeessa fotoni ei kokisi tuota. Voi tosin ajatella että fotoni on ikuinen, sille ei ole merkitystä miten kauan matka kestää, ajan se kokee aivan varmasti.

Tuo ajan pysähtyminen valon-nopeudessa on vain illuusio havaitsijan mielestä, liikkuva kohde itsessään ei huomaa mitään muutosta omassa "ajassa".

Liikkuva kohde huomaa etäisyyksien lyhenevän. Ja viimein valon nopeudessa kaikki etäisyydet ovat nollia. Fotonille tulee kohde, olkoonpa se sitten vaikka pahamaineinen maailman tappi, vastaan heti kun se syntyy.

Tuolla tavalla on esimerkiksi osoitettu, että neutriinoilla on massa, vaikka se on monta kertaluokkaa pienempi kuin pystytään suoraan mittaamaan. Koska neutriinot voivat vaihtaa lajiaan matkalla Auringosta Maahan, niiden on koettava matka-aika äärelliseksi. Eli ne eivät voi kulkea valon nopeudella. Alle valon nopeutta kulkevaa massatonta hiukkasta taas ei voi olla olemassa, koska sillä ei olisi energiaa, liikemäärää tai mitään.

Tottakait etäisyydet lyhemee, kohdehan liikkuu. Valon nopeudessa etäisyydet lyhenee tietysti valon nopeudella. Miksi fotoni kokisi olevansa heti perillä? Miksi sen tavitsee olla heti perillä?
Jos fotoni on "ikuinen" häiritsemättömänä, sillä on "aikaa" taivaltaa ihan tässä ihan samassa "ajassa", "ajassa" jonka valon nopeus juurikin luo. Ajanpysähtyminen ja ikuinenelämä kun korreloi jotenkin kivasti minusta

Jo matka maasta kuuhun kestää fotonilta 1,3 sekuntia. Kuinka havaitsijan ja fotonin kokeman ajan välillä voisi olla, edes teoriassa, eroa. Mikään paikka kun ei ole eriarvoisessa asemassa, ei edes fotonin paikka.

Tuosta matkan kokemisesta. Koska vuorovaikutuskentät ovat kaareutuneet, eri liikenopeuksilla kulkeva havaitsija kokee, tai paremminkin näkee etäisyydet erilailla tietysti. Mikään fotonilähdehän ei oikeasti ole siellä missä se näyttää olevan. Nopeuserot havaitsijoiden välillä sotkee tuota kuvajaista vielä lisää.
Jos ajattelee kaikkeutta, kaikkia niitä nopeuksia joita kohteiden (lähteiden) välillä on, fotonin nopeuksia on oltava sama kirjo kuin on nopeuseroja lähteiden välillä. Eihän sellainen peli vetele, että fotoni liikkuisi aina vain c, silloinhan sillä ei olisi yhtä nopeutta ollenkaan, vaan sillä olisi kaikki nopeudet mitä on mahdollista olla lähteen suhteen, yhtäaikaa. Jokainen fotoni tietäisi jo lähteissään mihin se päätyy ja passaa nopeutensa kyseisen kohteen mukaan c:ksi.
Eihän siinäkään ole mitään mieltä, että havaitsija määrää fotonin nopeuden, miten tuo toimisi. Parempi vain ajatella c+v, lähde määrää fotonin nopeuden.

No miksi sitten ei havaita ja niin poispäin. Jos havaintolaitteet on viritetty tietylle energialle, eihän se muita energioita rekisteröi. Kaukaiset lähteet on pääasiassa aurinkoja, ne säteilevät laajalla taajuuskirjolla, taajuuskirjolla jonka lähteiden nopeuserot vielä sotkee havaitsijan suhteen. Aina kuitenkin varmasti löytyy sopiva energiamäärä tietylle energialle viritetylle havaitolaitteelle, liike kun on yksi osa kokonaisenergiaa.

Jos se ei koe "oman kellonsa mukaan aikaa" se ei myoskään koe muutosta eikä syy seurauslogiikkaa? Se ei koe aikaa mutta vaikuttaa ajassa?

Onko "ikuinen eläma" / ikuisuus sittenkin valo?

Onhan se tavallaan,, voimakenttä luovuttaa energiaa annoksina, fotoneina silloin kun se jollekin kelpaa, eli olosuhteet ovat sopivia. Muulloin fotonia ei ole olemassakaan.

Onko energialla aika?

Tiedättekö mihin fotonisuus kuitenkin perustuu? ELEKTRONIN massaan!
Planckin vakio laskee kaiken ELEKTRONIN massalle, ja se on pienin massa minkä voi todeta....
h = melektroni * velektroni 2*pi*"Rsäde atomin ympärillä"

Juuri näin, fotonin massa on elektronin massa, Me = 9,1*10^-31 kg ja jokainen emissio(elektroni sisemmäksi atomin ytin läheisyydessä) tekee vedon, joka aiheuttaa valaistusta kohteessa, koska siitäkin irtoaa jotain...

Eli mahdollisimman OHUT on fotonisäie, joka siis on myös voimavaikutus, joka lähtee ympäristöön valonsäteenä, VETOSÄTEENÄ!

Absorbtio on käänteistä, ja ilmeisesti elektronin liike imeytyy atomiin ja elektroni menee ulommaksi, ja pikemminkin vain pimentää, eli absorbtiotako tapahtuu kohteen atomille, jossa elektroneita nykäistään ulommaksi....

Mutta: "Ei valoa ilman tulta"...

Fotonin "massa" on energian ilmenemismuoto, tämä kannattaa ehkä pitää mielessä kun pohditaan näinkin syvällisiä. Massa ja energia ovat ekvivalentteja. Kaareutuva avaruus ei näe eroa massan ja energian välillä, joten hiukkanen kulkee aina lyhyintä mahdollista reittiä pitkin.