olit Veikko tietenkin oikeassa siinä determinismiasiassa. ANTEEKSI. Olinpa hölmö.
Pitäisi aina ensin tutkia ja sitten vasta hutkia.
Mielenkiintoinen ja erittäin hedelmällinen pohdinnanaihe tuo indeterminismi kuitenkin on.
Filosofoinnissa ei ole kuitenkaan mitään hävettävää. Se pikemminkin välttämätöntä, jos haluaa syvällisesti olevaisuutta ymmärtää.
Jos oletan, että B ei ole A:n syy kausaalisessa mielessä, ei se kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö B olisi jossakin määrin riippuvainen A: esiintymisestä.
Indeterminismi antaakin nyt mahdollisuuden pähkäillä, missä MÄÄRIN B on riippuvainen A:sta.
Jos B ei ole 'kokonaan' riippuvainen A:sta, on tapahtumissa aina ennakoimaton, selittämätön tekijä, jonka vuoksi B on kuitenkin jotakin muuta kuin A. Tätä voidaan kuvata vektorilla, jolla on aina nollasta poikkeava imaginäärikomponentti. Imaginäärisuunta on aina kohtisuorassa avaruuden kolmea muuta 'reaalista' suuntaa vastaan eli niistä riippumaton.
Tämähän on tietysti topologiaa. Ajatellaan siis, missä määrin A 'säilyy' siirryttäessä B:hen.
Jos B(nykyinen maailmankaikkeus) on jollakin tavoin riippuvainen A:sta(alkutilanteesta),
täytyisi nykyisessä maailmankaikkeudessa indeterminismin pohjalta olla jotain merkkejä alkutilasta. Tällainen merkki on taustasäteily.
Edellisen perusteella, koska universumin tilat eri aikoina eivät deterministisesti riipu toisistaan, avaruuden topologia ei voi säilyä. Tämä taas tarkoittaa sitä, että kun katsomme kaukoputkella kaukaisiin kohteisiin, menneisyyteen, katsommme samalla avaruuteen, jonka topologia on toinen kuin sen avaruuden, jossa elämme. Fysiikan lait eivät siis säily invariantteina. Ne ovat toisenlaisia(minkälaisia?) kaukaisissa avaruuksissa.
Hitsi, että tämä onkin, Veikko, mielenkiintoista
