KESKUSTELU

Ihailemani Kari Enqvistin mukaan siirtyminen mikromaailmasta makromaailmaan tapahtuu dekoherenssin välityksellä: aaltofunktio on yhteydessä ympäristöönsä, se ei ole eristetty syteemi. Kun ympäristö häiritsee esim. törmäyksin aaltofunktiota, tapahtuu dekoherenssi, jolloin aaltofunktio realisoi sisältönsä, ja tuloksena on jokin havainto makromaailmassa.

Jos aaltofunktio olisi eristetty, mitään dekoherenssia ei tapahtuisi tai sen syy täytyisi olla aaltofunktiossa itsessään.

Tällaista siirtymistä mikromaailmasta makromaailmaan voidaan käyttää myös aikahistoriallisesti kuvaukseen maailmankaikkeuden synnystä ja sen kehityksestä. Jos alkuräjähdysteoriasta vedetään johtopäätökset loppuun(tässä tapauksessa alkuun) saakka, olisi maailmankaikkeus joskus 'alussa' ollut puhdasta energiaa, sen aaltofunktio olisi ollut puhdas eli superpositiossa. Näin siksi, koska aaltofunktion ulkopuolella ei tietenkään olisi voinut olla mitään häiriötekijää, koska koko maailmankaikkeus olisi supistuneena hyvin pieneen tilavuuteen V.

Aaltofunktio siis köllötteli kaikessa rauhassa keskellä 'ei mitään', minkään sitä häiritsemättä.

Mikä sitten aiheutti alkuräjähdyksen, jos aaltofuntion, 'alkumunan' , ulkopuolella ei ollut mitään?

Kaksi vaihtoehtoa:

1. Mikään ei aiheuttanut alkuräjähdystä. Se ei voi olla totta, koska olen tässä pohdiskelemassa tätä asiaa.

2. Alkuräjähdyksen, siis dekoherenssin, syy oli alkumunassa itsessään. Alkumuna olisi siis eräänlainen (anteeksi ilmaus) 'munasolu', joka sisälsi kaiken mahdollisen tiedon syntyvästä maailmankaikkeudesta, maailmankaikkeuden piirustukset ja rakentamisaikataulun. Tämä munasolu hedelmöityi itsestään, alkoi jakaantua maailmoiksi, joista muut surkastuivat pois niin että tuloksena oli lopulta juuri tämä tarkoituksenmukainen ja hienosti suunniteltu maailma, jossa elämme.

Mutta jos 'alkumunasolu' 'hedelmöityi' itsestään, on kyseessä tietysti ihmeiden ihme!

Maailmankaikkeus syntyi itsestään! Kuka VOI sitä käsittää.

Tätä ihmeiden ihmettä suuri joukko tiedemiehiä nyt joulunkin alla kumartaa hartaana. Samalla he kuitenkin yhtenä miehenä nauravat vaikkapa Raamatun kuvaamalle Ihmeelle; neitsyt tuli raskaaksi ja synnytti poikalapsen, jolle annettiin nimi Jeesus.

Suurta on ihmisen viisaus.

Luulenpa, että, että joku taivaassa nauraa tiedeherroille katketakseen.

Hyvää joulua kaikille Todellisen Ihmeen äärellä: Jumala tuli ihmiseksi.

Asian voi ymmärtää, kun ottaa huomioon että kaikki olemassaoleva on samaa kvanttimaailmaa. Ei ole olemassa sitä klassista havainnoitsijaa joka tönäisee atomia, vaan se tönäisijä liittyy siihen samaan aaltofunktioon sitten taas toisen havainnoitsijan suhteen, ja nämä kaksi kolmannen, jne. jne.

Kun näitä havainnoitsijoita on tarpeeksi, ne muodostavat keskenään kausaalisen ketjun joka pakottaa systeemin sisäisiä todennäköisyyksiä johonkin tilaan, josta nousee aineen ja energian klassinen käytös sen systeemin sisällä, vaikka koko hela hoito on periaatteessa edelleen superpositiossa "ulkopuolelta" katsoen.

Esimerkiksi kuuluisa kvanttiteleportaatiokoe jossa lähetetään polarisoituneita fotoneita kahdelle eri ihmiselle, ja toisen havainnointi aiheuttaa aaltofunktion romahtamisen kummallekin. Tässä systeemissä on kutenkin sisäisesti sellainen kausaalinen suhde, että jos yksi fotoni on polarisoitunut vasemmalle niin toinen on silloin polarisoitunut oikealle, ja tämä pätee vaikka systeemiä ei havainnoida, eli se ei voi olla sisäisesti mitä tahansa vaan sillä on säännöt.

Siksi ei tarvita mitään ensimmäistä havainnoitsijaa joka romauttaa sen ensimmäisen aaltofunktion, eikä sen tarvitse itsessään romahtaa mihinkään, koska kaikki on edelleen sitä samaa superpositiota.

Jos sellainen ensimmäinen havainnoitsija olisi, niin se ei voisi havainnoida tätä maailmaa muuten kuin liittymällä osaksi sitä, jolloin taas me voisimme havainnoida ja tutkia sitä. Jos siis esitettäisiin väite että Jumala on se joka romauttaa maailmankaikkeuden aaltofunktion, niin silloin Jumala pitäisi olla havainnoitavissa ja todistettavissa eikä siihen sen vuoksi tarvisi uskoa, vaan pelkästään todistaa että hän on.

Että sitä todistusta odotellessa.

Kiitos kommentistasi. Sen ajatuksen, että alkumunan ulkopuolella olisi ollut jotakin, kumosin
jo ensimmäisessä vaihtoehdossa. Jos alkumunan ukopuolella ei ollut mitään, ei siellä luonnollisestikaan ollut myöskään havaitsijaa romahduttamassa mitään.

Jos alkuräjähdyksellä oli jokin syy ja fysiikassahan niitä syitä nimenomaan etsitään,, sen syyn täytyi siis olla alkumunassa itsessään, sen sisällä.

Jos syy on sisäinen, silloin puhutaan motivaatiosta, sisäisestä vaikuttimesta. Alkumunalla oli siis sisäinen syy, vaikutin, motivaatio, josta johdonmukaisesti seuraa, että nykyisenkaltaisella universumilla on TARKOITUS.

Varsinainen pointtini kuitenkin oli, että jos universumi on syntynyt itsestään, on se edelleenkin
IHME, joka näyttää olevan peräti hyväksyttävä selitys universumin synnylle. Miksi emme siis ihmettelisi ja kunnioittaisi Joulun Ihmettä: Jumala tuli ihmiseksi.

Please, ei näennäistieteellistä snobbailua ja sanoilla leikkimistä. Sopivalla kikkailullahan voidaan mikä tahansa vääntää miksi tahansa

Siunattua Joulua

Toisinkin voi nähdä. Sen aaltofunktion sisällä on mahdollisuus alkuräjähdykselle, mutta ei syytä miksi sellainen tapahtuisi. Jos olisi syy, niin silloin se ei olisi enää superpositio, koska silloin meidän maailmankaikkeutemme olisi pakko tapahtua.

Koska koko maailma on superpositiossa, se on samaan aikaan tilassa jossa alkuräjähdys universumeineen tapahtuu, ja ei tapahdu.

Itseasiassa se on tilassa jossa kaikki sille mahdolliset asiat tapahtuvat ja ei-tapahtuvat, koska ulkopuolista tarkkailijaa ei ole. Se että meille on olemassa tämä yksi maailmankaikkeus tarkoittaa vain sitä että emme havaitse kaikkia muita mahdollisia tiloja samaan aikaan, koska se ei kuulu juuri tähän mahdolliseen tilaan.



Mikä Jumala?

No niin. Näin siis sanahelinällä mennään fysiikassa järjettömyyksiin.

Tapahtumalla on syy, tai sitten sitä ei ole. Jos ei ole syytä, ei ole tapahtumaakaan.
Niin yksinkertaista se on.

Siunattua Joulua

Tuo taas on filosofinen kanta joka vaatii ehdottoman determinismin, eli poissulkee koko kvanttifysiikan olemassaolon joka perustuu todennäköisyyksiin, eli siihen että jokin asia voi tapahtua ilman sen kummempaa syytä.

Jos sille linjalle lähdetään, niin mikä on Jumalan syy? Jos sitä ei ole, niin ei ole Jumalaakaan. Siinä on loppumaton ketju alkusyitä jotka kaikki tarvitaan, tai mitään ei voi olla, eli näin päästiin teologisella sanahelinällä älyttömyyksiin.

Siunattua yksinkertaisuutta.

Kun annetaan ääretön määrä tekijöitä, ääretön tila ja äärettömästi aikaa, lopputuloksena on pakko syntyä jotakin rationaalista. Vertaa, jos apinalle antaa kirjoituskoneen ja äärettömästi aikaa, ennemmin tai myöhemmin se kirjoittaa raamatun sanasta sanaan.

(Toisaalta, tämä malli ei huomioi sitä seikkaa, että apina voi toistaa tekemänsä asiat äärettömän monta kertaa, jolloin uniikkien merkkisarjojen määrä on aina ääretön miinus yksi. Sama toisaalta pätee myös maailmankaikkeuteen.)

No voi hyvänen AIKA. Ei se, että jollakin havaittavalla tapahtumalla on syy, ole vielä determinismiä.( Kannattaakohan tätä keskustelua vielä jatkaa). Determinismiä on, jos tapahtuma A on tapahtuman B AINOA syy. Jos tapahtumalla on syy, silloin puhutaan kausaalisuudesta. Kvanttifysiikka on kausaalinen, mutta ei deterministimen.

Jos tapahtumalla A on useita mahdollisia syitä A(i), silloin on kysymys indeterminismistä, jollaista kvanttifysiikka on. Fysikaalinen todellisuus on siis pohjimmiltaan indeterministimen. Yksikäsitteisiä syy-seuraus-suhteita ei ole. Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että jokaisella havaittavalla tapahtumalla, siis universumillakin, täytyy olla JOKIN syy.

Siunattua Joulua edelleenkin

Tai jokin muu monien eri kvanttikosmologioiden ehdottama vaihtoehto: post1512053.html#p1512053

3. Mitään ja kaikki on olemassa samaan aikaan. Olemme vain ei-mitään ja kaikki -janan tietyssä välissä. Tähän systeemiin ei tarvita jumalaa, vaan se voi olla olemassa olematta olemassa samaan aikaan. Tästä syystä esim antimateriaa ei ole enää olemassa, sillä tässä osassa olemassaoloa oli enemmän olemassa olevaa olemista (energia), jolloin vain se olemassaolon toinen puoli (olemassa oleva oleminen) jäi jäljelle, eli meille näkyvä materia. Alkuräjähdys ei siis ollut olemassaolon alku, vaan sen tietyn olemassaolon osan olemassaolon alku (jossa me elämme nyt), siksi koska olemassa oleva olemassaolo yhdistyi olemattaoloon, jolloin jäljelle jäi hieman olemassaoloa, jonka me voimme havaita alkuräjähdyksenä.

PS. Vältin tarkoituksenmukaisesti termien käyttöä, välttääkseni ylimääräiset kysymykset kuten "mitä se on?" tai "miksi se on?", tästä syystä emme voi koskaan ymmärtää olemassaolon olemassaolon syytä, sillä siihen ei ole mitään syytä.

hannuoulu: Se ei poista kuitenkaan sitä tosiasiaa, että jokaisella havaittavalla tapahtumalla, siis universumillakin, täytyy olla JOKIN syy.

Niin paitsi jumalalla (lukuisilla jumalilla ja vielä lukuisimmilla muilla henkiolennoilla)?

Loputtoman regression älyttömyyksiin joutumatta, on loogisin päätelmä kosmoksen olemassaolosta se, että se on itse itsensä syy. Silmää räpäyttämättä tämä suodaan jumalille, mutta ei sille tärkeimmälle eli kosmokselle. Keskimäärin nollaenergiainen universumi on itse itsensä syy. Kvanttisysteeminä on sen pakko fluktuoida alusta saakka. Ihmeitä emme tarvitse.

Aivan niin. Universumi on itse itsensä syy. Jos jotain on, se johtuu siitä, että jotain on. Herra Kehäpäätelmähän se siinä taas ihan ite. Jos voisimme turvautua kehäpäätelmiin, olisi kaikki
ah niin selvää. Tiedettäkään ei tarvittaisi mihinkään.

Se, että jotain tapahtuu, johtuu siitä, että jotain tapahtuu. Ihmeellistä.

Näin on siis fysiikka pitkän tien kuljettuaan ratkaissut vihdoin olevaisen ongelman. Oliko se vaivan arvoista?

Determinismiä on, että A:sta seuraa B, eli B:n olemassaolo vaatii A:ta.

On yhdentekevää että B:hen johtavia syitä voi olla monia. Jos B:n olemassaololle vaaditaan joku A, niin silloin kyse on determinismistä - seuraukset johtuvat aina syistä. Jos meillä on useampi mahdollinen A, niin se kertoo vain sen että kausaalista ketjua ei voi laskea takaperin, mutta etuperin kaikki on täysin ennustettavissa eli determinististä.

Sensijaan jos A:sta voi seurata B tai C niin silloin puhutaan kvanttifysiikasta, koska samasta superpositiosta voi pullahtaa ulos molemmat vaihtoehdot, ilman mitään syytä miksi toinen eikä toista. Niin kauan kun superpositio on, molemmat vaihtoehdot ovat voimassa.

Luulet väärin.



Hyvää joulua kaikille Todellisen Typeryyden äärellä: Ihminen loi jumalan.

Stick yer Christmas up yer arse, ho ho fucking ho.