KESKUSTELU

Tuota en ymmärrä. Taustasäteily etääntyy aina valonnopeudella siitä kohteesta josta tarkastellaan ja tämä on aika-avaruuden ominaisuus.

Huonosti ilmaisin. No varmastikin kohtaamme taustasäteilyn valonnopeudella, mutta se näyttäisi puna- ja sinisiirtymällään ilmaisevan jonkin absoluuttisen koordinaatiston, sikäli kun (tuskin en) näistä mitään ymmärrän.
Olisiko tuo "absoluuttinen koordinaatisto" itse asiassa nuoren universumin plasman liikkeen määräämä?

No periaatteessa aikaskaalan voi määrätä taustasäteilyn jäähtymisestä. Suunnatkin saadaan. Paikanmääritys taitaa jäädä lokaaliksi eli suhteelliseksi. Lehden artikkeli kannattaa kyllä lukea läpi.

Suhteellisuusteoria lähtee siitä Gaussin periaatteesta, että kartoitus on kyettävä tekemään maailmasta itsestään käsin.

Eihän Gaussin aikaan päässyt maata kuusta katsomaan.

On kuitenkin väärin kieltää yrittää katsomasta maailmaa ulkopuolelta.

Tässä vilkaisu siihen, millaisena tiede nykytiedon mukaan universumin näkee > http://www.youtube.com/watch?v=17jymDn0W6U

Voi ei, koitetaan kerran vielä poijaat, kyllä se siitä lähtee.

Valon-nopeus ei ole vakio joka paikkaan, vain lähtöpisteeseen nähden se fotoni pyrkii liikkumaan nopeudella c. Älä hermostu, jatka lukemista.

Ajatellaan aurinkoa, se säteilee ympärilleen, ihan joka puolelle nopeudella c. Nyt jos lähestymme tuota aurinkoa nopeudella 0,5 c, se suhteessa aurinkoon c:n nopeudella liikkuva fotoni ei voi, toistan ei voi liikkua meidän suhteen nopeudella c.
Tiedän, tiedän on kaikenlaisia lorenzin kaavoja jolla homma saadaan näyttämään toimivalta, mutta niitä ei tarvita.

Palataan siihen fotoniin joka liikkuu se lähtäpisteensä suhteen sillä c:n nopeudella. Kuvitellaan että katsomme sitä tuosta aluksesta joka sitä aurinkoa lähestyy.
Oikeasti sen fotonin nopeus suhteessa meihin on 1,5c.

Mitä helvettiä, valonhan voi liikkua vain nopeudella c.
Nyt jos ajatellaan sitä valoaaltoa, siniaallon kaltainen kivan näköinen aaltoviiva. Valo on kohta tuossa aaltoviivassa, jossa aaltojen väli tietyn mittainen, eli aallonpituus on oikea. Koska tuo näkyvävalo tuolta nopeasti lähestyvästä tähdestä liikkuu nopeammin suhteessa meihin, niitä aallonharjoja tulee enemmin suhteessa aikaan, eli aallonpituus pienenee suhteessa meihin.

Tämä selittää, miksi emme näe sitä näkyvänvalon fotonia ilmaisimilla, jotka on viritetty näkyvänvalon alueelle. Ne näkyisivät ilmaisimilla jotka on viritetty oikeaan aallonpituuteen.
Me näemme valontaajuudelle viritetyllä ilmaisimella kuitenkin ne fotonit, jotka lähtiessään tähdestä olivat aallonvältään pitempiä, eli meidän suhteellinen nopeus fotonin nopeutta vastaan saa aikaan sen, että se aallonpituus on sopiva näkyvänvalon alueelle suunnitellulle ilmaisimelle.

Eli aallonpituus pysyy suhteessa aurinkoon, mutta meidän suhteellisesta nopeuserosta siihen fotoniin johtuen näemme sen väärin.

Juuri tähän ilmiöön perustuu esim doplertutkan toiminta.
Eli suhteelliset nopeuserot muuttavat aallonpituutta, mutta vain suhteessa siihen tutkaan.

Miksi suhteellisuusteoriasta käytetään nimitystä suhteellisuusteoria, jos siinä ei ole mitään suhteellista.

Tuossa yllä suhteellisuutta oli käytetty suorastaan kiitettävästi.

Se valo voidaan merkata esimerkiksi alkuainespektrillä, jolloin tiedetään minkälaatuista valoa ollaan lähettävinään.
Täällä jossain on puhuttu:
- vesiaalloista. Niiden kulkunopeus riippuu aallonpituudesta.

- varmaan ääniaalloista. Niiden kulkunopeus on meediakohtainen vakio C eli muistuttaa valoaaaltoa, mutta jos vastaanottaja liikkuu nopeudella v suhteessa meediaan, on nopeus vastaanottajalle v+C (vektoreina), jos kulkusuunta on sama tai vastakkainen käy skalaarisummakin.

-sm-aalloilla nopeus on meediavakio homogeenisessa eli tasaaineisessa meediassa. Vastaanottaja ei kuitenkaan voi vaikuttaa valon saapumisnopeuteen eli vastaava kaava nopeudelle on v+c=c !

Mikä ihme tässä mättää??????

Juju onkin siinä, että Lähettäjä A mittaa omassa koordinaatistossaan Ka ja vastaanottaja omassaan Kb.
Ongelma kuuluukin Onko olemassa KOORDINAATISTO-muunnosta

KMa:Ka--->Kb ja KMb Kb---->Ka

Siten, että valon nopeus ca = cb = c , eli että valon nopeus omilla koordinaatistoilla mitattuna on vakio cx.

Siis paskaako tuosta, mten se on siellä välillä. Koordinaatistot eivät "piirrä samaa maailmaa".

No osoittautuu, että sellainen löytyykin ihan helposti(vitsi...)

Ongelmaksi sitten tuleekin noiden kellojen ja mittakeppien vertailu:

-Joudutaan hylkäämään samanaikaisuuden käsite=universaaliaika = syy ja seuraus avaruuden vallitsevana ominaisuutena .
-Joudutaan hylkäämään yhteinen mittakeppi.
Tutuntuntuinen epämääräisyysperiaate kvanttimekaniikasta!




Erikoisessa suhteellisuusteoriassa tuo on tuo nelivektoriavaruuden kuvausmatriisi:

Nelivektori X=(z,y,z, i*c*t)

L(v)=
|,,,,,,,g,, 0,,0,,i*g*b|
|,,,,,,,0,, 1,,0,,0,,,,,,|
|,,,,,,,0,, 0,,1,,0,,,,,,|
|-i*g*b,, 0,,0,,g,,,,,,|

missä
(beeta=) b = v/c
(gamma=) g = 1/neliöjuuri( 1-b)

Koordinaatiston muutoskuvaus L(v) siis riippuu v:stä
Sille saadaan käänteiskuvaus kääntämällä tuo matriisi.

Muunnos on siis
X´ = L(v) X
X =L^-1(v´)X´

L^-1 on L:n käänteismatriisi.

neliöllinen muuttuja esim kineettinen energia muuttuu:

X^t L^t L X = X^tX, missä^t on transpoosioperaatio.

L^T*L =1 eli L-muunnos on "uniformi".


Tapauksessa ääniaalto eetteri pysyy samanlaisena siitä huolehtii translaatioinvariantti avaruus eli GALILEOMUUNNOS. Siinä katsantotapa ei riipu meediasta.


Yleisemmin sitten tensorit toimivat tuollaisina: joo, joo invariantit säilyy.... -kuvauksina, koska se on niiden perusominaisuus. Silloin avaruudet ovat kuitenkin yleensä kaarevia.

Tuo L(v) avaruus on Kaarevan avaruuden eräs erikoistapaus, jossa Haitarin palkeiden venyminen ja kutistuminen sallitaan, mutta ei kiemurtelu.

Galileoavaruuden kuvausmatriisi onkin sitten aivan kertakaikiaan absoluuttinen vakio eli siellä matriisin solut eivät riipu niin mistään muuttujasta.


Sitten pitää muistaa, että avaruuksissa tutkitaan liikkeitä, jolloin jokaisen avaruuden pisteen voidaan ajatella olevan
tapahtuma, joka riippuu siis nopeudesta.
Yleisessä suhteellisuusteoriass pisteet korvataan "differentiaalisilla 4-ulotteisilla tangenttiavaruuksilla, jotka ihan pikkuruisessa ympäristössä ovat "suoria". Differentiaalilaskusta tuttuun tapaan.
Differentiaalikäsitteen historiallisista puutteista johtuen rakennelmasta tulee hankalahko "Riemannin geometria", joka siis on eräs differentiaaligeometria. Nyt on sitten helppo käsittää, että mittatikku rakennetaan tuollaisista pienenpienistä ds olioista:
ds^2 = dXtgdX,
missä tuo g on ns. metrinen perus-2-tensori eli 4x4 funktiomatriisi.

Paikan käsite muodostetaan viivaintegraalin avulla, eli paikka x on olemassa jos sinne johtaa "minimipolku" p. Minimipolun ei tarvitse olla yksikäsitteinen. Kaksi tietä voi viedä yhtä nopeasti Roomaan.

Myös Klassinen mekaniikka voidaan rakentaa tuollaisen differentiaaligeometrian avulla. Siinä mitta on hieman erilainen kts. symplektinen geometria.(meniköhän oikein??)

Aikaa ei ole, on vain illuusio ajasta joka johtuu valon-nopeuden rajallisuudesta. informaatio hidastuu lähtöpaikkaan pakonopeuden kasvaessa. (aivan sama katsooko aluksesta maata vai maasta alusta)

Tämä luo illuusion ajan hidastumisesta. Täytyy muistaa että jos katsomme tuollaista kohdetta vaikka kaukoputkella, näemme vain viivästyneen kuvan kohteesta. Aivan samoin jos katsomme aurinkoon, näemme sen 8 minuuttia väärässä paikassa, eikä se edes loittone meistä. Eli näemme historiaa, kohde on oikeasti ihan muualla ja aika siellä on aivan sama kuin lähtöpaikassa. Valon-nopeudella loittonevasta kohteesta se informaatio loppuu, näyttää että aika pysähtyy.
Ajan muutos johtuu vain informaation hitaudesta.


Mittatikku hommaa en ymmärrä ollenkaan. Metri on metri vaikka pyyn perseessä.

No ajattele kaksi identtistä aurinkokuntaa.
A ja B pakenevat nopeudella v toistensa suhteen.

A lähettää aurinkonsa spektrin B:lle.
se on ihan samanlainen kuin B:n spektri, mutta haitari on levinnyt.

On sillä metrimitta tuuma B ja lähettää omansa A:lle: liitetiedostossa:Kerimäeltäkö sitä ollaan! (morsetettuna)

No A:kin saa omituisen pitkän spektrin, mutta sormenjälkiosastolla saa varman tunnistuksen.

Ahah! saman kylän kavereita miettii A, mutta ei löydä B:tä.


Juu aikaa ei ole, kun t korvataan duaaliavaruudella iY ja signatuurilla ---+++. Valogravikartio on sitten se yhteinen rajapinta.

Jutun saa käännettyä:t =X ja signatuuri +++---.
Jotkut sitten elävät vähän kummemmassa maailmassa.


Kuvaa en nyt saa ladattua.

Maapallo liikkuu 30 km/s aurinkoa ympäri, joka liikkuu 217 km/s linnunrataa ympäri, joka liikkuu 700 km/s neitsyen superjoukkoon joka taas liikkuu 700 km/s suureen attraktoriin päin. Taisi väliin vielä liittyä liike paikallisen ryhmän (eli lähigalaksien) mukaan.


Mitään yhtenäistä koordinaatistoa käsittääkseni ole olemassa vaan kaikki on suhteessa havainnoitsijaan.

Taustasäteily on mitattavissa missä tahansa maailmankaikkeudessa, meillä tässä se vaan on ollut niin kauan aikaa sitten että haihtunut. Sen sijaan kun tarkastelemme valovuosien päähän niin näemme millainen maailmankaikkeus on ollut menneisyydessä ja ennenpitkää saavumme taustasäteilyn etäisyyksiin. Taustasäteily johtuu siitä että valo pääsi virtaamaan vapaasti maailmankaikkeuden viilennettyä tarpeeksi. Maailmankaikkeuden massaerot johtivat siihen että tietyt alueet alkoivat tautasäteillä toisia ennen.

Puna- ja sinisiirtymällä mitataan sitä että kuinka suurilla nopeuksilla kappale lähestyy tai kaikkoaa meistä. Tällä mitataan etäisyyksiä koska maailmankaikkeus laajenee ja mitä kauempana kohde on niin sitä suuremmalla nopeudella se tyhjä tila välillä kasvaa. Taustasäteilyn ollessa kyseessä anomaliat puna- ja sinisempään siirtymisessä mittaa sitä että tyhjä tila johonkin suuntaan on kasvanut tai kutistunut enempi muita.

Olikos tuon rekombinaation aikoihin plasmalla ja syntyneillä vety- ja heliummolekyyleillä jo jotain alueellisia nettovirtauksia? Tämäkin selittäisi niitä taustasäteilyn pieniä poikkeamia. Vai oliko se vielä ihan tasaista puuroa ilman mitään resultanttinopeutta?
Mistä tuo avaruuden laajenemisnopeus tilavuusyksikköä kohden on sitten riippuvainen (ajasta tietysti, jos kerta teoriat sanovat kiihtyneen), jos Barbaarin oletus avaruuden paikoin pienemmästä tai suuremmasta laajentumisesta pitää paikkansa? Gravitaatiokentästä?
Eikö tuon dipolipoikkeaman kuitenkin luulisi kertovan meidän liikkeestämme taustasäteilyn muinoin lähettäneen plasman suhteen?

Lainaa:

Galileoavaruuden kuvausmatriisi onkin sitten aivan kertakaikiaan absoluuttinen vakio eli siellä matriisin solut eivät riipu niin mistään muuttujasta.

Anteeksi, tuo nyt ei mennyt ihan noin. Galileo-muunnos riippuu eri tavalla v:stä.
Vastaava tapaus x´liikkuu nopeudella v x-akselin suuntaan:

G(v) =
|1,,,0,,,0,,,-v|
|0,,,1,,,0,,,,0|
|0,,,0,,,1,,,,0|
|0,,,0,,,0,,,,1|

X' = G(v) X
eli
x´= x -vt
y´= y
z´= z
t´= t

Kyllä.



Vaikeaa on etäisyyttä tuolla mitata.
Mitä kauempana kohde on, sen nopeammin se loittonee.
Tästä tulee ne erot punasiirtymässä, eli loittonemis nopeudessa, etäisyydestä se ei kerro mitään. Jos kappale loittonee meistä tuossa lähellä samalla nopeudella kuin tosi kaukana, missä on ero punasiirtymässä?

Tämä loittoneminen taas johtuu alkupaukusta tai aurinkojen säteilypaineesta, todennäköisesti kuitenkin molemmista. Tyhjätila kyllä lisääntyy, mutta se johtuu siitä, että KOHTEET loittonee toistaan. Kohteet ei todellakaan loittone sen takia, että se TILA lisääntyy.



Unohda se havainnoitsija. Toimii se silti .
Kaikkeudentasolla koordinaatisto on kaikkeus.

Kiihtyvästä laajenemisesta on kyse elikkä pimeästä energiasta. Maailmankaikkeuteen ja aurinkojen säteilypaineeseesi pukkaisi jostain ylimääräistä energiaa. Alkupaukusta taas kiihtyvä laajeneminen ei johdu.

Kohteet jotka eivät ole painovoiman takia toisiinsa sidoksissa loittonee sen takia koska tila niiden välillä kasvaa. Maailmankaikkeus laajenee juuri sillä tavalla että paisuu kuin pullataikina. Siitä ei ole varmaa tietoa mistä niin johtuu mutta eräät matemaattiset mallit antaa olettaa että aika-avaruus aaltoilee jollain tapaa.

Näkyvän maailmankaikkeuden raja joka tulee vastaan ajassa pystyy kuitenkin laajenemaan vain valonnopeudella koska informaatiota ei sieltä ehdi siirtyä enää tänne saakka.



Itse olen nuorempana ajatellut että kiihtyvä laajeneminen voisi olla sitä että H (Hubble, eli siis arvo joka määrittää maailmankaikkeuden painon ja sen takia määrää onko maailmankaikkeus laajeneva ikuisesti vai sitten päättyykö loppurysäykseen)arvo muuttuu.

Eli siis jos maailmankaikkeudesta katoaisi massaa vaikka tämän näkyvän maailmankaikkeuden ulkopuolelle tämän laajenemisen seurauksena niin tämä aikaansaisi sen että H arvo muuttuisi ajan mittaan ja laajeneminen muuttuisi kiihtyväksi.

Informaatiolla olisi raja valonnopeudessa, myös painovoimalla mutta sitä rajaa ei ole varsinaisella laajenemisella.

Alkupaukusta ei nykyinene kiihtyminen todellakaan johdu, mutta laajeneminen itsessään on peräisin sieltä. Se pieni lisäenergia kiihtymiseen tulisi fuusiosta, se vapauttaa materiaan sidottua energiaa. Keveneekö aurinko vanhetessaan, silloinhan sitä massaa katoaisi. Luulisi että kevenee, massa on energiaa ja toisinpäin.



Tämän kyllä pystyy selittämään muutenkin.
Alkuräjähdys niinkuin sen selitin, toimii erilailla kuin esim dynamiitin räjähdys.
Siinä kvarkki-gluoniplasman hajaantuminen on tasaista hylkimistä, juuri kuin pullataikina. Jokaisen kvarkin väliin tulee tasaisesti tilaa. Sama meno jatkuu atomien syntyessa, koska se liike ei katoa minnekkään kun alkuun on päästy.

Kun atomeista kehittyy ajan kuluessa taivaankappaleet, se liike on yhä siellä, aivan kuin pullataikina todellakin.
Taivaankappaleet kehittyvät materiasta, jossa on tuo liike-energia mukana, ei se liike-energia katoa minnekkään.
Tuo fuusioista tuleva pieni lisäenergia vain hiukan kiihdyttää tuota muutenkin jatkuvaa laajenemista.



On jo myönnetty, että kaikkeus laajenee ylivalon-nopeudella.
Muutenkaan en usko tuon rajan olevan ongelma. Ensinnäkin tuo raja siirtyy sitä mukaan kun havaitsija siirtyy, sitä rajaa ei siis oikeastaan ole. Toisekseen ei niiden vuorovaikutusten tänne tarvi yltääkkään, ne vaikuttavat kuitenkin samalla lailla joka paikassa, aivan kuin tuon siirtyvän havaitsijan tapauksessa.



Kyllä käypi noin tietyin varauksin .

Niinpä. Jos kerran on kosmista säteilyä joka on peräisin nuoresta maailmankaikkeudesta, niin miksei voisi olla myös gravitaatioaaltoja joka olisi peräisin nuoren maailmankaikkeuden valtavasta gravitaatiokentästä.