KESKUSTELU

Olen tieteen kannalta samaa mieltä kanssasi, korrekti informaatio on tärkeätä meille jotka emme tuota infoa muuten saa kuin toisten meille antamana. Tosin tuleehan tätä infoa muitakin reittejä pitkin.


Taas samaa mieltä. Visuaalisuus on hieno asia, sen ymmärtäminen on yksi paremman elämän rakennuspalikoista.

hei,

Noista raakakuvista, joista oli puhetta täällä, vähän tietoa.
Kuvista jotka tulevat kamerasta ulos "raakana" ei ole paljon katsomista.
Kamerat ovat 16bittisiä ja kuva on lineaarinen, joten silmälle se näyttää lähes mustalta, ainoastaan kirkkaimmat tähdet näkyvät pisteinä. Lisäksi kuva on mustavalkoinen. Mikään näyttölaite ei pysty toistamaan 16bit kuvan sävyjä.
Kuvan sävyt täytyy muuttaa silmälle näkyvään muotoon eli "venyttää". Ihmisen näköaisti on logaritminen...

Lineaariset kuvat ovat niitä, joita tieteellisessä tutkimuksessa käytetään! Niistä voidaan tehdä tarkkoja mittauksia, esim. kohteen kirkkaudesta ja sen muutoksista.
Kun kuva muutetaan visuaalisesti näkyväksi/miellyttäväksi, lineaarisuus menetetään ja kuvalle jää käytännössä "vain" esteetinen arvo.

Jokaine väri kuvataan erikseen, jos kyseesä on laajakaistainen (normaali) kuvaus, niin RGB filttereiden läpi. Tuloksena on kolme harmaasävykuvaa, joista muodostuu värikuva, kun ne yhdistetään. Monesti kuvataan vielä luminenssikanava neljänneksi, jolloin RGB kanavia tarvitsee valottaa vähemmän.

Lisää 3D-kokeilua;
Tein uusia 3D-animaatioita testimielessä, kyseesä on experimenttaalinen koe.
esitykset tällä palstalla ovat muuten käytännössä ensi-ilta näille "nitkutus" animaatioille!
Tällaiset koeilut eivät normaalisti ole osa astrokuvausta, minulla onkin hiukan omituinen tapa pyöritellä asioita päälaelleen ja kokeilla kaikkea outoakin.
Voisi kai sanoa, että (astro)anarkistinen suhtautuminen.

Uudet kokeilut löytyvät täältä:
http://astroanarchy.blogspot.com/2010/0 ... on-of.html

Miten ihmeessä selvitetään nuo Z-koordinaatit?

Hei Volitans!

Odotinkin tuota kysymystä.
Kohteen 3D-malli perustuu pitkälti päättelyketjuihin ja joiltain osin tunnettuihin faktoihin.
Aluksi luon kuvasta tähdettömän version, kuten tämä tässä;



Nyt kaasusumu näkyy yksinään.(Näyttää Barokkimaalaukselta) Seuraavaksi se muutetaan harmaasävyiksi ja niitä käytetään korkeustietona. Määrittelen, mitä korkeutta (Z-akseli) mikäkin sävy vastaa. Kun malli on generoitu, alkuperäinen värikuva projisoidaan siihen. Koska kyseesä on emissiosumu, joka lähettää omaa valoa, voidaan sumun paksuus päätellä suoraan sen kirkkaudesta. Lisäksi olen jakanut kuvan eri tasoille, joten voin määrittää esim. tummana näkyvät pilvet hohtavien eteen, jossa niiden täytyy olla, ne eivät muuten näkyisi lainkaan.

Tähdet käsitellään erikseen. Riittävään tarkkuuteen päästään, kun tähdet jaotellaan niiden nännäisen kirkkauden mukaan, kirkkaimmat ovat lähempänä katsojaa, kuin himmeämmät. Usein myös tiedetään, mitkä tähdet aiheuttavat kohteen ionisaation, niiden täytyy sijaita kohteen välittömässä läheisyydessä.
Kohteen etäisyystieto taas kertoo, kuinka suuri osa tähdistä on kohteen takana, suhteessa edessä oleviin. Jne...

Kyseesä on siis visualisointi mahdollisesta todellisuudesta. Sen tarkkuus ja totuudenmukaisuus riippuu, kuinka hyvin on päätelty ja tiedetty.
Suuressa mittakaavassa mallit ovat siinä mielessä aivan totta, että kohteet todella ovat kolmiulotteisia muotoja, leijumassa kolmiulotteisessa tilassa.

Miksi teen näitä?
Ensinnäkin niitä on hauska tehdä ja toiseksi, koska osaan niitä tehdä.
Ne myös lisäävät aiheen kiinnostavuutta, kuten täällä ehkä huomaa. Ne herättävät myös ajattelemaan ja tutkimaan tarkemmin kohdetta, olivatpa sitten oikeassa tahi väärässä.
Olen tutustunut kuvaamiini kohteisiin paljon tarkemmin, kuin ilman malleja olisin.
Vosi sanoa, että mallien tekeminen lisää kirjaimellisesti uuden ulottuvuuden tähän harrastukseen.
Huomautan vielä, tämä tällainen ei normaalisti kuulu astrokuvaukseen, vaan on ihan omia temppuilujani.

J-P

Edit.
Olen julkaissut "step by step" ohjeet stereokuvasumujen tekoon Blogissani. Menetelmää on hiukan yksinkertaistettu, jotta kaikki työvaiheet voi suorittaa PhotoShopissa.
PDF-dokumentti löytyy täältä (jälkimmäinen kahdesta), jos kiinnostaa kokeilla;
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/04/neaic.html

Siltä varalta, että joku ei tiedä, uusimmassa "Tähdet ja Avaruus" -lehdessä (1/2010) on monisivuinen J-P M:n haastattelu. Kannattaa mielestäni ostaa pelkästään tuon artikkelin vuoksi.

Lainaus em. artikkelista:


No, on se vaan niin pahuksen helppoa kun sen osaa. Jotkut osaavat, jotkut ei!
J-P M näköjään osaa, ja vallan helevatun hyvin!

Pitkästä aikaa asiallinen aihe kaiken sen trollimoskan sisällä joka palstaa on vuositolkulla vaivannut.

Hienoja kuvia! Jatka samaa rataa!

Stereokuvat ovat myös hienoja, vaikka eivät välttämättä "totuutta" etäisyyksistä kerrokkaan. Niitä on joka tapauksessa kiva katsella.

Pitäisi kehittää kykenemättömille stereokuvien katseluun sellainen samanlainen laite kuin 70-80 luvulla oli 3d-kuvien katseluun, ViewMaster ainakin tuossa nimeltään:



Luulisi että voisi tehdä jonkin sellaisen "3d-kiikarin" jonka avulla kaksi kuvaa yhdistyy kun katsoo niitä laitteen läpi.

Wow. Todella vaikuttavia kuvia, J-P M! Kiitos kuvista ja kiitos kiinnostavasta avauksesta.

Katselin käyttämiäsi välineitä ja ällistelin mentaalisia hatunnostoja tehden montaakin asiaa: pääset kunniallisesti f10 putkella f4.65 nopeuteen (!), Canon EF 200mm f1.8L:n modauksesi ("After the modification I can use any EOS Canon body to powering up and adjust the lens"), yksinkertainen ja toimiva DIY-fokuserisi Canon FD:lle, mainio valokehyksesi flattien ottamiseen, DIY-lämmittimet jne jne... On hienoa ja opettavaista saada lukea noista ja muista käytännön pienemmistä ja suuremmista kikoista.

Millaisia ovat kokemuksesi käyttämästäsi jalustasta? Minkä verran jalusta on rajoittanut tekemistä (paino, seuranta yms.) vai onko lainkaan?

Huomasin, että käytät TCF-s focuseria. Miten toimit tarkennuksen kanssa ennen sen hankkimista? Microfocuser? Millaisia ovat kokemuksesi TCF-s:n kanssa?

Entäpä AO. Millaisia ovat kokemuksesi? Oletko käyttänyt sitä paljon kuvatessasi? Huomasin, että käytät erillistä seurantakameraa AO:lle ja toista off-axis-putkea jalustalle. Voisiko yhdellä ja samalla AO:n kameralla tehdä seurannan myös jalustalle? Mitä etuja tai eroja on off-axis-seurannalla verrattuna AO-kameran seurantaan?


Ja sori jo etukäteen kysymysröyppyä...

Älyttömiä kuvia, näitä jaksaa toljottaa

Oletko tullut ajatelleeksi että jos ottaa vaikka Kuusta tai Marssista kuvia sen eri vuorokaudenaikoina niin tällä kohteella olevat korkeussuhteet heittelevät varjoja ja kun kuvia on tarpeeksi niin niistä varjoista voisi periaatteessa laskea jonkin kappaleen 3d mallinnuksen mikäli kuvia olisi tarpeeksi.

Tuollaiseen animaatioon vois suositella tällaista Abrosoftin Fantamorph ohjelmaa tai kokeile ainakin sen ilmaista demoa. Läpinäkyviin kohteisiin en tiedä toimiiko hyvin mutta kuitenkin näihin tähtijoukkojen siirtelyyn tai tähtisumujen jossa ei ole tähtiä takana pitäisi soveltua aika hyvin. Sitten vielä tuosta 3d tähtisumusta, onko siinä näkyvissä jäämiä siitä supernovasta josta kyseinen on lähtöisin. Ainakin siinä näyttäisi olevan jonkinlainen kuoppa tai ainakin tuota sumua voisi kuvata visuaalisesti sisältä ontoksi. Onko siinä mahdollisesti musta-aukko?

Itse olen ajatellut kaivertaa kolmesta isosta pleksilasista linnunradan 3d hologramimallinnuksen mutta minulta puuttuu jotain todella isoa harppia jolla pystyisi alkamaan tekemään urakkana töitä.


Sitten vielä en usko että tähtisumu menettäisi mielenkiintoaan (ainakaan itselleni) jos olisi esitetty sen luonnollisessa värityksenä. Laitoit jo esimerkin mutta onko tähtisumut kaikki samanvärisiä vai löytyykö erikoisuuksia? Tahtoisin photoshoppiini tehdä muutaman gradientin luonnollisen värisistä tähtisumuista, sitä ajan tässä takaa. Mahdollisesti myös eri alkuaineiden värejä.

Hei ja kiitokset kaikista kommenteista ja kysymyksistä!

Vastailen huomenna, kun olen vähän enemmän vähemmän epäselvä...

J-P

Hei taas,

Tuollainen, Armitagen ehdottama, katselulaite olisi loistava ratkaisu! Käsittääkseni sellaisia saa vieläkin tilattua? Kiekkojen valmistuttaminen on muistaakseni hirmu kallista.

Spin0, kiitos mukavasta palutteesta!
Rajoitetuilla varoilla varustettu, mutta intohimoinen, astrokuvaaja on pakotettu luoviin ratkaisuihin. Taide, tiede ja tekniikka, kuten aiemmin sanoin, tässä korostuu joskus tuo tekniikkaosa.


Kuva itsetehdystä kameralinssin tarkennuslaitteesta. Se mahdollistaa tietokoneohjatun fokusoinnin.



Meade LX200 GPS 12" teleskoopin haarukkajalka ei ole oikeastaan edes tarkoitettu kuvaamiseen. PE (periodic error) on melko huikea ja stabiilisuus, isohkolla optiikalla ja polarkiilalla, heikko. Liikuteltava se ei ole, ainakaan helposti, kiinteä asennus, kuten minulla, sopii sille parhaiten.
Tällä jalustalla olen kuitenkin kaikki kuvani ottanut.
Toimiakseen se vaatii huolellisen tasapainoituksen ja olen myös viritellyt sen ohjausmekaniikkaa.


Allekirjoittanut ja Meade teleskooppi haarukkajalkoineen.
Kuvattu ennen suojakupollin hankkimista.


Ennen TCF-s fokuseria käytin Meaden miksrofokuseria. TCF-s on mekaanisesti loistava ja pitkillä valotuksilla sen ominaisuus kompensoida optiikan lämpölaajentumista on välttämätön. (Putki laajenee ja supistuu lämpötilan mukaan, tarkennuslaitteelle opetetaan sen määrä ja se siirtää tarkennuspistettä sitten tarvittaessa sisään tai ulos.)



SXV-AO, eli aktiivinen optiikka, poistaa kaikki seurantavirheet.
Se ei suoranaisesti paranna seeingiä, mutta vähentää huomattavasti ilmakehän matalampitaajuista poreilua. Laitteessa tähden valo ohjataan pienen poimintaprisman kautta toiseen kameraan. Tietokoneella tähti lukitaan seurantaan ja, jos se näyttää liikkuvan, lähetetään käsky AO-laitteelle kallistaa kiekkomaista lasielementtiä. Lasielementtin refraktio, valon taittuminen lasissa taitekertoimen mukaan, siirtää tähden kuvan takaisin lukittuihin korrdinaatteihin.
Tämä tehdään 5-15 kertaa sekunnissa, riippuen ohjaustähden kirkkaudesta.

Käytän myös erillistä ohjauskaukoputkea ja kameraa laajakulmaisemman optiikkani kanssa. Niiden yhteydessä ei voi käyttää AO:ta, johtuen lyhyestä takafokusointialueesta.

Huono puoli AO:ssa on, että sen ohjauskameran kuvakenttä on kapea. Ohjaustähden valinta edellyttää etukäteissuunnittelua hyvän tähtikartan kanssa. Erillisen seurantaputken kuvakenttä on niin laaja, että ohjaustähti löytyy aina.


Aktiivinen optiikka ja TCF-s fokuseri kuvassa.

J-P

Tuon tyyppisiä juttuja on maailmalla tehty paljonkin, googlettele, niin pitäisi löytyä.
Olen tehnyt seuraavanlaisia kokeiluja Kuun kanssa.
Koska Kuu on pallo ja sen kuva on pallon projektio tasolle, voidaan Kuun kuva projisoida takaisin pallopinnalle.
Syntynyttä 3D-mallia voi tarkkailla kaikista suunnista vapaasti, ikään kuin lentäisi avaruudessa, niin pitkään, kun katselupiste pysyy Kuun näkyvällä puolella!
Olen tehnyt em. tekniikalla mm. elokuvaklippejä Kuusta.

Seuraavat kuvat Kuusta ovat kuvaruutukaappauksia videoklipistä. Kuvissa Kuu on nähtynä kulmasta, jota ei koskaan voi maasta käsin nähdä!


Puolikuu ja Maatamo, eli maan ilmakehän heijastama sinertävä valo kuun varjopuolella. HDR-tekniikka.

Puolikuu eri kuvakulma

Täysikuu

Tässä em. kuvissa nähty kuu, kuten se Maapallolta näkyy:


Puolikuu, Edit. Lisään tähän yhden hauskan kokeilun. Alkuperäinen kuva on valtava kooltaan, sen esittäminen webissä olisi hankalaa. Tein "Still Motion" elokuvan 2D-kuvasta, nyt voin näyttää molemmat, sekä korkean resoluution, että laajan näkymän, yht'aikaa!
http://www.youtube.com/watch?v=TdrqKBdS66A


Täysikuu
Kuvaustiedot kuvien yhteydessä täällä: http://astroanarchy.zenfolio.com/p501410235

Useita experimenttaalisia elokuvapätkiä, sekä loppupuolelta sivua, alkuperäiset, korkearesoluutioiset, Kuukuvat: http://astroanarchy.blogspot.com/search ... n%20images
(Joissain Kuuelokuvissa on käytetty tekniikkaa, joka nostaa pinnanmuotoja relieffiksi)

EDIT.
Lisää linkkejä Kuuanimaatioihin:
http://www.youtube.com/watch?v=yV-ayk0sgNo
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/0 ... sform.html
http://www.youtube.com/watch?v=4nkuXXqwbMg

Ja tässä animaatio, joka havainnollistaa em. videoiden tekotapaa:
http://astroanarchy.blogspot.com/2009/0 ... movie.html







J-P

Sumu on tyypiltään ns. "kotelosumu". Kuvassa näkyvästä kaasusta on aikanaan, gravitaation vaikutuksesta, tiivistynyt nuoria tähtiä. Tähtien säteilypaine, aurinkotuuli, on sitten lakaissut kaasua ympäriltään, synnyttäen ontelomaisia tiloja. Mustia-aukkoja ja neutronitähtiä syntyy erillaisen prosessin seurauksena. Kun tähti polttaa loppuun kaikki fuusioitumiskelpoiset alkuaineet, se kuolee ja muodostaa planetaarisen sumun tai, jos se on riittävän massiivinen, Supernovajäännöksen.

Esimerkkejä "kotelosumuista", eli aktiivisista uusien tähtien syntymäalueista, lastenkodeista.

NGC 281, HST-palette


IC 1396, HST-palette


Rosettesumu, Natural-palette

Esimerkkejä Supernovajäännöksistä ja Planetaarisista sumuista:


Supernovajäännös Sh2-240, Härän tähdistössä, HST-palette


Planetaarinen sumu M27, Natural colors. sumun keskellä näkyy pienenä pisteenä "valkoinen kääpiö"

J-P

Niinhän se oli. Skippasin sen huolimattomuutta, koska katsoin että juttu kääntyy stereokuviin, joita itse en sinnikkäistä yrityksistä huolimatta ole koskaan onnistunut näkemään kolmiulotteisena.

Hei Neutroni,

Kaikki eivät koskaan pysty näkemään stereokuvia, harmi.
Siksi teinkin animoidut versiot, katso keskustelun kakkossivulta!
Löytyvät myös täältä: http://www.astroanarchy.blogspot.com/
Nistä välittyy sama 3d-informaatio ilman silmäjumppaa.