KESKUSTELU

Kiitos,

Ok, jatketaan sitten samaan malliin.
Vaikka tätä nyt verrattiin henkilökohtaiseen blogiin, niin lähetelkää silti kommentteja, kysymyksiä ja vaikka ideoita!

Paljon hauskempi sitten kirjoitella näitä juttuja, kun saa palautetta.

J-P

Pelikaanisumu


Laajempi kuva näyttää sekä Pelikaanisumun, että Pohjoisamerikkasumun. Kuva luonnollisissa kapeakaistaväreissä. Kuva-alue n. kolme astetta korkeussuunnassa.
(Kuusi täysikuun leveyttä)


Lähikuva sumusta luonnollisissa kapeakaistaväreissä. Tämä kohta erottuu ylemmässä kuvassa keskellä oikeassa reunassa, kääntyneenä 90 astetta vastapäivään.
Alkuperäinen Blogipostaus löytyy Täältä


Kuva Hubble teleskoopin paletissa samasta kuva-aineistosta.

Pelikaanisumu, IC 5070 ja IC 5067, on vedyn emissioalue, Pohjoisamerikkasumun yhteydessä, Joutsenen tähdistössä. Nimensä sumu on saanut Pelikaania muistuttavasta ulkomuodostaan. Etäisyys täältä Oulun keskustan kattoterassilta on n. 1800 valovuotta.

Sumu sijaitsee lähellä kirkasta Deneb tähteä ja on osa samaa vedyn-alfa emissiosumua, kirkkaamman ja laajemman, Pohjoisamerikkasumun kanssa. Sumut erottaa visuaalisesti laaja emittoimaton pimeän sumun alue.

Sumu on paljon tutkittu, koska siinä sijaitsee erittäin aktiivinen uusien tähtien syntymäalue. Nuorten massiivisten ja hyvin energisten tähtien voimakas säteily ionisoi kaasupilvet ja saa ne emittoimaan näkyvää valoa. (Toimintaperiaate on samankaltainen, kuin loisteputkissa) Tummina näkyvät kaasupilvet eivät ole vielä ehtineet ionisoitua ja siksi varjostavat hohtavaa kaasua.
Kaasu, joka näkyy kuvissa, on hitaasti, gravitaation ansiosta, tiivistynyt ja muodostanut uusia ainekeskittymiä. Kun riittävästi kaasua on pakkautunut yhä tiiviimpään muotoon, ydinfuusio on voinut käynnistyä, uusi tähti on syntynyt. Uusien tähtien voimakas säteilypaine on sitten muokannut jäljellejäänyttä kaasua muotoihin, jotka nyt näemme kuvassa.
Mijoonien vuosien kuluttua tähtituuli (säteilypaine) on muokannut sumun aivan erinäköiseksi, samoin tähtien sijainti tulee muuttumaan. Sumua tuskin silloin enää kutsutaan Pelikaanisumuksi, ainakaan ulkonäkönsä takia.


Tarkempi lähikuva "Pelikaanin niskasta" Hubble paletissa.


Astrokamerat ovat yleensä mustavalkoisia, suuren herkkyyden vuoksi. Jokainen värikanava kuvataan eri filtterin lävitse. Tässä vedyn-alfa aaltoviivan emissio kuvattuna QHY9 jäähdytetyllä astrokameralla. Omaa silmääni harmaasävykuvat viehättävät usein eniten.


Laajempi kuva mustavalkoisena.

Tekniset tiedot:
Camera QHY9,
Optics Meade LX200 GPS 12" forced to @ f4.65
Guiding with SXV-AO active optics unit 11Hz
Filters Baader H-alpha 7nm, 6h, 20 min subs
Baader O-III 8,5nm 1h, 10 min. subs binned 3x3
S-II 1h 40, 10 min subs binned 3x3 -
Note. a special technique of mine is used to balance weaker channels with Hydrogen alpha

J-P

PS.
Postaan 3D-osuuden erikseen

Pelikaanisumu, 3D-visualisoinnit

Kuten aiemmin, olen taas tehnyt tästä kohteesta 3D-visualisointeja eri tekniikoilla. Mallit perustuvat joihinkin tunnettuihin tosiasioihin ja taiteelliseen näkemykseen, ne ovat siis arvioita mahdollisesta todellisuudesta.
Sumut ovat kolmiulotteisia massoja avaruudessa, mutta suuren etäisyyden vuoksi emme voi havaita niissä syvyysvaikutelmaa.

Stereoparit vaativat tietyn katselutekniikan näkyäkseen kolmiulotteisina.
Ristiinkatsomisversiossa kuvan vasenta osaa katsotaan oikealla silmällä ja päinvastoin, kunnes kuvapuoliskot liukuvat päällekkäin. Silmät ovat siis "ristissä"
Samansuuntaisversiota puolestaan katsotaan, ikäänkuin sen lävitse kaukaisuuteen, siten, että kuvapuoliskot liukuvat päällekkäin ja muodostavat 3D-kuvan. Molemmissa hyvä katseluetäisyys näytöstä on puolisen metriä.

Ristiinkatsomisversio (Cross vision)


Samansuuntaiskatsomisversio (Parallel vision)


Niille, jotka eivät onnistu näkemään stereokuvia, olen tehnyt animoidun 3D-version. Animaatio löytyy Täältä.
Huomaa tummien sumujen sijoittuminen emissiosumujen eteen. Sekä Pohjoisamerikkasumu, ylempänä kuvassa, etää Pelikaanisumu ovat samaa sumukokonaisuutta. Tummat sumut erottavat ne visuaalisesti.

Jos jollakulla on käytössä punaviherlasit (Red/Cyan), niin olen tehnyt myös anaglyph 3D-kuvat kohteesta, ne löytyvät Täältä

Lisää stereopareja Pelikaanisumusta;

Ristiinkatsomisversio (Cross vision)


Samansuuntaiskatsomisversio (Parallel vision)


Ja vielä yksi,

Ristiinkatsomisversio (Cross vision)


Samansuuntaiskatsomisversio (Parallel vision)



J-P

Vaikka nuo värikuvat ovatkin aivan häkellyttävän upeita, nuo mustavalkokuvatkin ovat mielestäni tavattoman kiehtovia.

Harmaasävykuva tuo mielestäni esille hennompia yksityiskohtia ja sävyjä.
Värikuvissa taas voi korostaa eri asioita värien avulla. Molemmilla on vahvuutensa.
Olen tilannut Zenfolion kuvapalvelun kautta Täältä useita valokuvavedoksia ja isot harmaasävykuvat ovat kehyksissä upeita.

Laitan tähän esille muutamia mustavalkoisia kuvia.


Pohjoisamerikka- ja Pelikaanisumu, H-alpha. Värikuva


NGC 6888, Sirppisumu, H-alpha. Värikuva



Lähikuva "Sielusumusta", H-alpha. Värikuva



Elefantin kärsäsumu, yksityiskohta IC 1396 sumusta. H-alpha. Värikuva



IC 1396, Elefantin kärsä (edellisessä kuvassa yksityiskohta) näkyy sumun oikeassa reunassa. H-alpha. Värikuva


Kuten aiemmin mainitsin, astrokamerat ovat yleensä harmaasävy CCD-kameroita.
Niiden resoluutio on neljä kertaa parempi, kuin värikameroissa ja herkkys paljon parempi.
Esim. normaalissa digikamerassa, jossa ilmoitetaan olevan 12 megapikselin kenno, todellinen tarkkuus on 3 megapikseliä!
Tämä johtuu siitä, että yhden värillisen kuvaelementin muodostamiseen tarvitaan neljä CCD-kennon pikseliä. Kennon pinnassa on kiinteästi ns. "Bayer matrix" filtteri, joka muodostuu pikselin kokoisista värifilttereistä ja jotka jakautuvat jokaista neljän pikselin ryhmää kohti näin; Pun. Vih.Vih. Sin.
Harmaasävykamerassa ilmoitettu megapikselimäärä vastaa 1:1 lopullista resoluutiota. Värikuvassa kaikki kolme värikanavaa ovat myös maksimiresoluutiossa.

J-P

Hei!

Täältä löytyy sarja n. 30s. elokuvaklippejä astrokohteista:
http://astroanarchy.blogspot.com/search ... l%20Videos

Useimmat klipit ovat "Still motion" tyyppiä, niissä kuvaa on zoomattu sisään tai ulos ja lopputulos tallennettu elokuvan muodossa.
Useimmat kuvat on tehty siten, että kaksi kuvaa, laaja-alainen ja korkearesoluutioinen lähikuva, on yhdistetty. Näin voin esittää samassa esityksessä sekä laajan näkymän, että yksityiskohdan.
Elokuvat myös kertovat havainnollisesti universumin fraktaalisesta luonteesta, aina löytyy uusia yksityiskohtia tarkasteltavaksi.

Kuuelokuva on tehty yhdestä korkearesoluutioisesta kuvasta.
Tässä alkuperäinen kuukuva pienemmässä resoluutiossa.

Puolikuu. Maatamo, maan ilmakehän heijastama sinertävä valo, valaisee kuun varjon puolta. Kuva on yhdistelmä webbikameramosaiikista ja digijärkkärikuvasarjasta pimeästä puolesta. HDR-tekniikka.

Jos katsotte videoita YouTubessa, niin valitkaa elokuvaikkunan oikeasta alareunasta tarkempi näyttöformaatti, esim. p480.
Kaikki klipit on tehty HD-formaattiin (720x1480)

Hei taas!

Tein muutamia uusia animoituja 3D-esityksiä astrokuvistani. Alkaa jo turhauttamaan tämä sää, huonoin talvi astrokuvauksen kannalta aikoihin.

Ensin kuvat, joista 3d-mallit on tehty lisäämäällä keinotekoinen parallaksiero.
Linkki 3D-animaatioihin löytyy postauksen lopusta.
(Tämän ketjun sivulla 3, neljäs viesti, antaa selityksen 3D-muunnoksen tekotapaan)

IC 405 & 410


Käpysumun alue


Ruususumu


Perhossumu


Tulppaanisumu


Kaliforniasumu


Kaikki kuvat löytyvät myös täältä, muiden lisäksi: http://astroanarchy.zenfolio.com

3D-animaatiot: http://astroanarchy.blogspot.com/2010/0 ... -more.html

J-P M:

Tuli mieleen - monikin voi saada hieman virheellisen käsityksen astronomiasta kuviasi katsottuaan, ja ryntää Lidliin ostamaan 70mm pikkuputkea odottaen näkevänsä kuviesi kaltaisia ilmestyksiä tähtitaivaalta paljain silmin.

Pettymys saattaakin sitten olla melko suuri.

Olisiko sinulla mahdollisuutta esittää rinnakkaiskuvia, joissa näkyy ero visuaalisen havainnoinnin ja sinun käyttämiesi pitkien valotusaikojen , taitavan suodattimien käytön ja kohtuullisen hyvän jalustan, seurantajärjestelmän ja optisen kaluston välillä?

Hei Seppo!

Olipas loistava idea ja hyvä huomio.
Kirjoitankin seuraavan jutun aiheesta, visuaalinen tähtientarkkailu vs, valokuvaus.
Saattaa tosiaan olla, että syntyy väärä mielikuva siitä, mitä taivaalla voi teleskoopilla nähdä.

Itsekkin visuaalista tarkkailua harrastaneena, voin todeta, että mikään kuva ei voi saavuttaa sitä tunnelmaa ja näkymää, joka avautuu jo kiikareilla yötaivaalle pimeällä paikalla, kunhan tietää minne katsoo! Erilaista, kyllä, huonompaa, ei missään nimessä.

Seuraavan isomman postauksen aion siis kirjoittaa siitä, mitä taivaalla voi nähdä vaatimattomillakin harrastajavälineillä ja omilla silmillään.
Harrastajien tekemät piirrokset kertovat hyvin siitä miten kohde näkyy visuaalisesti. Kerään niitä ja kuvattuja kohteita rinnan vertailtaviksi.

Ennen sitä, visuaalihavainnoinnista voi lukea "tähdet & avaruus" keskusteluryhmän visuaalihavainto-osastolla: http://foorumi.avaruus.fi/index.php?board=33.0

J-P

Tällaista se astrokuvaus Suomessa oikeasti on...

Lunta ja pilviä.

Edit.
Jos alkaisin kuvaamaan lunta ja pilviä, niin olisin melko varma, että niitä ei sitten näkyisi juuri koskaan.

Hahah, positiivinen asenne kunniaan

Ei muuta kuin kinosfiltteri tilaukseen!

Pieni välipala.


Andromeda

Andromedan galaksi on meidän lähin naapurigalaksimme, n. 2 miljoonan valovuoden etäisyydellä. Tein pienen videon vanhasta Andromedan kuvastani, se antaa mielikuvan, miltä galaksi näyttäisi meidän kotigalaksimme ulkopuolelta katsottuna.
http://www.youtube.com/watch?v=sUt-ocpVBm8
Valitkaa YouTubessa korkeampi HD-tarkkuus kuvaruudun oikeasta alalaidasta.
J-P

Ei voi muuta kuin ihmetellä noita kuvia. Paitsi niiden kauneutta, myös sitä miten yksi mies harrastelijalaitteistolla pystyy ottamaan kuvia, jotka pärjäävät vertailussa NASA:n ja muiden avaruusjärjestöjen parhaimmille satelliiteille ja kaukoputkille! Käsittämättömän hienoa työtä.

Tosiaan kuten Pietikäinenkin jo sanoi, olisi mielenkiintoista tietää miltä nuo kohteet näyttävät paljain silmin - jos näkyvät ollenkaan. Tästä tulikin mieleen itseasiassa eräs inttijuttu. Meillä oli tiedustelureissulla mukana iso kiikari ja henk. koht. pimeänäkölaitteet ts. valonvahvistimet. Väijyssä katselin sitten tarkkailtavan kohteen sijaan kaunista pilvetöntä tähtitaivasta ja huomasin, että pimeänäkölaitteella tähtitaivaasta sai näkyviin kohteita, jotka eivät näkyneet edes kiikarin avulla. Esim. Orionin tähtisumu (M42) näkyi todella kauniisti ja tarkasti (vaikkakin vihreänä), vaikkei laitteessa ollut edes suurennusta! Kiikarilla sai toki suurennusta kuvaan, mutta himmeät kohteet jäivät silti häilyviksi. Tästä tuli mieleeni, että onko kukaan älynnyt yhdistää näitä kahta? Eli siis voimakas kaukoputki, johon olisi kiinnitetty valonvahvistin. Visuaalinen tähtien tarkkailu saattaisi olla tällaisen laitteen avulla varsin antoisaa.

Kiitos Korpi!

Kirjoitan sen artikkelin, visuaalinen vs. valokuvaus, lähitulevaisuudessa.

Valovahvistinastronomiaa käytetään jonkin verran, tässä esimerkki:
http://nightvisionastronomy.com/
Kuvia: http://nightvisionastronomy.com/gallery/index.html
Hinta, n. 4000$, taitaa olla aika iso este yleistymiselle ja harrastajat vierastavat varmaan myös vihreitä maisemia.
Arvostelu laittesta; http://www.cloudynights.com/item.php?item_id=1834

Oli muitakin, mm. valovahvistinokulaari, en vaan löydä nyt linkkiä.