KESKUSTELU

Kiitos,,hyvä animaatio,,hmm,,ja kuten aina tieteessä pitää olla tavallisen luontaisen epäileväinen netissä olevan tiedon suhteen,,varsinkin noiden videoiden jotka on tehty tietokoneella yhdistäen luontainen kuvamateriaali teorian olettamuksiin.

Näin aluksi yksi videon olettamus joka on teoriapohjalta ja perustuu meidän atomiteorian malliin;
- Avattu auringon sisus toimintoineen.

Tietääkö joku miten auringon sisus toimii?
Nyt sitten vanaattisimmat oikeassa olevat saattaa aloittaa vanhan änkkävänkän että se on tiedetty jo vuosikymmeniä ja se ja siinä kirjassa näin on maininnut, jne,,,niin,,onhan sitä mainittu vaikka mitä ja missä ja tässä ja tuossa kirjassa mutta

ihan oikeasti.

Kukaan ei ole porannut auringon pintakerroksen alle ja emme todella tiedä mitä siellä on.

Meillä on teoria siitä ja se on yleisesti hyväksytty teoriaksi.

Sama muuten on maapallonkin sisäosan suhteen,,ei ole vielä porattu kovinkaan syvää reikää.

Entäpä jos aurinko onkin vai pinnalta kuuma plasma-laavakerros ja kylmenee mitä keskemmälle sitä mennään ja keskellä onkin vaikka vanha kuu,, No,,vitsi vitsi,,ei siellä kuuta ole,,mutta mitä siellä on ja mikä sen pitää käynnissä suurena lamppuna.

Toinen videon olettamus on maapallon ns.magneettikentän piirros,,no se on toinen juttu,,,mutta veikkaisinpa että voi olla toisinkin,,,

Tässä tietysti olisi hyvä muistaa, että luonnontieteissä teoriat ei yleensä elä pelkästään omaa elämäänsä, vaan esimerkiksi näistä asioita on monenlaista mittatusdataa, joilla teoriaa testataan ja edelleen kehitellään. Sekä Auringosta että revontuliin liittyvistä asioista on myös havaintoja, eikä kaikki pohjaudu hatusta vedettyyn teoriaan. Perustana on hyvin tunnettuja (eli testattuja) perusteorioita, joita sovelletaan näihin olosuhteisiin. Teorioihin sisältyy monenlaista tasoa. Osa asioista on varmoja ja varmistettuja, ja osa taas on enemmän arvailujen varassa ja tutkinnan alla. Myös revontulien tapauksessa alimyrskyjen fysiikassa ja esimerkiksi hiukkasia kiihdyttävien sähkökenttien synnyssä on epävarmempia kohtia.

Mutta vaikka kaikki yksityiskohdat eivät ole selviä, niin esimerkiksi tuo piirroksissa esiintyvä Maan magneettikentän summittainen muoto ei kuulu niihin epävarmoihin asioihin.

Plasmassa näyttää kulkevan virtoja.
http://en.wikipedia.org/wiki/File:Currents.jpg
Olen aiemmin perehtynyt plasmaan vain valokaaren muodossa. Plasmaleikkurin suihkussa tapahtuu vähän samoja asioita. Rekombinaatiokin ilmenee kuten tuolla maapallon varjoisella puolella. Plasmaleikkurissa suihkun voi ajatella sähköjohteena jonka ympärille muodostuu magneettikenttä. Tämä puolestaan puristaa plasman kapeaksi virtaukseksi ja pitää sitä kasassa. Plasma on kuitenkin siinä suuren virran synnyttämää ja sähkökenttä ja paineilma antaa sille suuren nopeuden. Lämpötilat ovat leikkurissa hieman auringon pintaa suuremmat. Ja sitä otsonia muodostuu aivan kiusaksi asti, kuten yläilmakehässäkin.
Näitä keskusteluja lukiessa plasmafysiikka ja astronomia on muovannut maailmankuvaani yllättävän paljon. Avaruus on kuin plasmameri sähkö ja magneettikenttineen. Ei siis mikään täydellinen tyhjiö.
Paljon on vielä selvitettävää. Kuten se miten tuo plasma irtautuu tuosta auringosta. Yritin ajatella auringonpilkusta purkautuvaa hevosenkengän muotoista soihtua jossa plasma kulkisi suurella nopeudella ja olisi kuin sähkövirta joka puolestaan aiheuttaisi magneettikentän ympärilleen. Vai onko magneettikenttä ehkä hevosenkengän suuntainen. Kun ryöppy katkeaa niin virtapiirikin avautuu ja jännite nousee kirjaimellisesti taivaisiin. Edellyttäen että induktanssia on. Jos taas ryöppy oikosulkeutuu keskeltä niin virta jää kiertämään rinkulaan. Tämä on sitten uusi magneetti joka polariteeista riippuen ampaisee eteenpäin auringon puoleisen sulkeutuneen vastakkaismerkkisen magneetin vaikutuksesta.
Aiemmin ihmettelin noita revontulien nauhoja. Ajatukseni oli se että josko plasmavirrat pyrkisivät puristumaan nauhamaiseksi muodostamassaan nagneettikentässä. Navoille saapuessaan miillä olisi vaikutusta revontulien muotoon. Tosin maan magneettikenttä itsessään on epähomogeeninen.
Toinen asia joka askarruttaa on tuo maapallon varjostus. Magnetosfäärissä voi olla plasmavirtoja, ja niissä nähdäkseni kulkee näin sähkövirtaakin. Jos tällaisen plasmalenkin eteen tulee maan varjokohta niin rekombinoituminen katkaisee virtatien ja potentiaalienergia nousee jännitteenä. Tiedä sitten onko virtalenkin induktanssia arvioitu.
Ajatukseni ei myöskään ole kulkenut niin joutuisasti että olisin ymmärtänyt tuon maan varjossa tapahtuvan yhteenkytkeytymisen. Tai plasman kulkeutumisen loukuttuneena edestakaisin. Periaatekuvissahan hiukkaset menevät maan varjoon ja pompsahtavat takaisin. Virranhan pitäisi katketa. Vai miten tuo sitten resonoi.
Vaikeita asioita nämä on äkkiseltään ymmärtää. Yritin vääntää itselleni sähköjohdosta mallia. Mutta ei onnistunut kun tuo virtapiirikin on ilman polariteettia. Josko enemmän asiaan perehtyneet vääntäisi rautalangasta vähän kerrallaan lisää. En luovuta vielä vaan seurailen linkkejä. Vuoden kahden päästä pitää ymmärtää kun tullee tuo maksimi, ja lastenlapsille pitäisi kertoa mistä nuo revontulet johtuu. Vai meneekö niin päin että pitäisi ymmärtää mitä nuoret selittävät ukille reposista. Uusi kamerakin on jo plakkarissa revontulten kuvaamiseen. Senkin käyttö pitäisi kaiken päälle opetella.

Paljonko syntyy vetyä ja muita alkuaineita aurinkotuulen myötä. Aika paljon tavaraa Aurinko on työntänyt Maahan asti vuosimiljardien aikana.

Massakato, huom. sekunnissa
"Auringon massan menetys eli massakato on 1×10^9 kg/s, joka vastaa noin viidennestä Auringon fuusioreaktion aiheuttamasta massakadosta."
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aurinkotuuli
Ehkei tuosta paljon maahan asti päädy, Heliumiakin on niin vähän ilmakehässä. Ehkä ovat käyttäneet Cernin kiihdyttimen kylmäaineeksi. Siellä sitä on sitten paljon.

No ne syntyneet vety- ja heliumatomit karkaavat varmaan nopesti avaruuteen.





Miten on mahdollista, että noiden hiukkas nopeutuu, mitä kauemmas mennään?

Miten on mahdollista, että noiden hiukkas nopeutuu, mitä kauemmas mennään?[/quote]
Ehken ole oikea vastaamaan tähän, mutta samat kysymykset askarruttavat minuakin. Plasman käyttäytymistähän voi ajatella sähköisestikkin. Jos plasma muuttaa muotoaan ja ajatellaan sen käyttäytyvän kuten kondensaattori. Laajeneminen aiheuttaisi sähköisen potentiaalienergian muutoksen ja sitä kautta magneettikentän muutoksen. Plasman jäähtyessä on mahdollista että lämpö muuttuu liike-energiaksi.
Itse purkauksen lähtömekanismi tuntuu olevan vielä hakusessa. En löytänyt muuta kuin Powerpointtitiedoston eri otaksumista:
http://www.google.fi/url?sa=t&rct=j&q=a ... 6Q&cad=rja.
Niin, unohdin tuon rekombination kun plasma jäähtyy.

Jos tuota nopeutuvaa aurinkotuulta haluaa mietiskellä, niin voi aloittaa hakusanoilla "Parker's solar wind modell" tms. Voi jotain suomeksikin löytyä. Tuo parkerin malli on hyvin yksinkertaistava, mutta antaa esimakua siitä mistä on kyse. Siinä esimerkiksi oletetaan, että plasman lämpötila pysyy muuttumattomana. Sopivilla korjauksilla siitä saa ihan kelpo mallin. Tuo ratkaisu korkee tilannetta, jossa oletetaan valmiiksi että energian pumppaus koronaan on riittävä laajenevan aurinkotuulen syntyyn.

Aurinkotuuli päinvastoin kuluttaa planeettojen kaasukehiä vieden niistä materiaa mukanaan. Maapallolla on onneksi suojaava magneettikenttä, toisin kuin esimerkiksi Marsilla: New Study Proves the Magnetosphere Protects Earth

Poistuuko myös maapallon kaasukehää tuon Jussilan gradussa esitetyn mekanismin mukaisesti?
http://spaceweb.oulu.fi/education/these ... vadata.pdf
"IMF:n ja magnetosfäärin yhtymisen seurauksena plasmalevyyn on varastoituneena
suunnaton määrä energiaa, joka pääsee vapautumaan alimyrskyn
laajenemisvaiheen aikana. Energian vapautuminen alkaa usein nopeasti. Tätä
kutsutaan alimyrskyn laajenemisvaiheen aluksi (onset). Liipaisun aiheuttavasta
mekanismista (triggering) ja sen syistä ei ole vielä nykyisin täyttä varmuutta
(esim. McPherron et al., 1986). Liipaisua on yritetty selittää mm. IMF:n Zkomponentin
suunnan muutoksella pohjoista kohti ja neutraalilevyssä tapahtuvilla
muutoksilla. Laajenemisvaiheen kesto on normaalisti noin 30 minuuttia.
Laajenemisvaiheeseen liittyy useita erilaisia prosesseja. Yksi näistä on
plasmoidin muodostuminen pyrstön keskelle. Plasmoidi on ulospäin maasta
etenevä plasma-alue, jonka kenttäviivat ovat irronneet maan kenttäviivoista.
Samalla plasmoidin irtoamisen kanssa magnetosfäärin maanpuoleinen osa
työntyy maata kohti ja neutraalilevyvirta katkeaa".

Näyttää heliumit olevan vähissä. Cernissä oltiin huolissaan jo vuosia sitten.
http://www.taloussanomat.fi/ymparisto/2 ... 12?rss=t96

Joo, plasmoidien mukana poistuu plasmaa aurinkotuuleen. Osa plasmasta on alunperin kotoisin aurinkotuulesta, mutta muistaakseni silläkin alueella taitaa olla ionosfääristä peräisin olevaa plasmaa. Pitäisi kyllä jaksaa tarkistaa jostain, kun magnetosfääri on hyvin kerroksellinen rakenne, ja eri lähteistä tulevien ionien suhde vaihtelee eri paikoissa. Plasmoideista ei taida olla paljoa suoria havaintoja. Geostationäärisen radan lähistössä liikkuvien satelliittien perusteella jokin ilmiö taisi tukea ainakin oletusta plasmalevyn ohenemisesta alimyrskyjen aikaan, mutta tämäkin on jostain kauan sitten luettua, joka saattaa olla vanhaa tietoa...

Edit: tarkistelin ionien suhteita plasmalevyssä. Rauhallisena aikana esimerkiksi happipitoisuus voi olla 10% luokkaa, mutta magneettisten myrskyjen aikana jopa puolet ioneista saattavat olla happea. Kirja on 2001 vuodelta, joten tiedot on saattanut päivittyä johonkin suuntaan. Ionosfääristä karkaavien ionien määrä kasvaa magneettisen aktiivisuuden kasvun aikana.

Kaasujen katoamista muiltakin planeetoilta tutkitaa. Yllätyin kun löysin Esan suomenkielisen sivun aiheesta.
http://www.esa.int/esaCP/SEMD4ZZNK7G_Finland_0.html