KESKUSTELU

Moni teistä on varmasti jossain vaiheessa kuullut Dysonin pallosta, mutta MITEN sen voisi toteuttaa? Miten paljon materiaalia tarvittaisiin? Riittäisikö sen valmistamiseen Kuiperin vyöhykkeen sekä Oortin pilven materia? Miten kauan nykytekniikalla tuon materian tuominen oikealle etäisyydelle Auringosta kestäisi? Miten noiden alueiden tyhjentäminen lähemmäksi Aurinkoa vaikuttaisi esimerkiksi aurinkokunnan painovoimakeskittymiin, ja planeettojen ja Auringon välisiin etäisyys suhteisiin yms.?

Tiedän, että kysyn paljon todella outoja, mutta minä rakastan esittää kysymyksiä...

Jotenki tuntuisi, että jos pallo on vähänkin epäkesko, niin se saattaisi ajautua jostain reunasta liian lähelle aurinkoa. Entä miten käy flarepurkausten aikana? Onko aurinkon säteilypaine ja hiukkasvirta merkittäviä tekijöitä tässä? Miten pallo käyttäytyisi napojensa alueella? Vannemaailma vielä menee jotenkin ymmärryksen rajoissa, mutta koko pallo tuntuu aika hurjalta.

Eivät nuo riittäisi alkuunkaan. Wikipedia tietää kertoa, että jos palloon käytettäisiin neljän sisimmän planeetan materiaali, 1 AU:n säteiseen palloon riittäisi tavaraa 42 kg/m^2. Jos aine oletetaan kiveksi, jonka tiheys on 3000 kg/m^3, se tekisi 14 milliä paksun kerroksen. Planeettojen aineen sisäinen lujuus ei kuitenkaan sellaisenaan kestäisi painovoimarasituksia.

Jos käytettäisiin myös ulkoplaneettojen kiviytimet, saataisiin reilun kertaluokan verran lisää tavaraa. Asteroidit ym. pikkusälä ei merkkaa Aurinkokunnan massoissa mitään.



Äärettömän kauan. Se olisi täysin mahdotonta.




No jos planeetoista tehtäsiin pallo, ei niitä sitten enää olisi. Sisäplaneettojen muuttaminen kuoreksi ei vaikuttaisi oleellisesti ulkoplaneettojen ratoihin.

Tuollainen pallo olisi gravitaation suhteen epästabiili. Se vaatisi jatkuvaa asennonkorjaamista. Tiedä sitten olisiko se vaikeaa sille, jolla on vehkeet kasata tuollainen pallonkuori. Pallon puristuslujuuden pitäisi myös olla paljon suurempi kuin millään tunnetulla materiaalilla, jotta se kestäisi painovoiman. Flaret, säteilyt tai aurinkotuuli eivät stressaisi tuossa skaalassa kuin elektroniikkaa.

Entä voisiko pallon pyörimisellä kompensoida puristuslujuuden vaatimuksia? Silti se varmaan napojen alueelta romahtaisi kohti aurinkoaan. Entä vanteen tapauksessa. Kuinka lujaa pitäisi vanteen/pallon pyöriä, että pinnalla olisi yhden geen painovoimaa vastaava voima? Lisäksi pitää huomioida tarvittavan kaasukehän aiheuttama lisärasitus.

Valmista tuotetta esittävien suunnitelmien ja rakennepiirustusten lisäksi, on tietysti oleellista kyetä esittämään myös suunnitelmat oikeasta rakennusjärjestyksestä.

Jos nyt kuviteltaisiin, että aikaa, rahaa, energiaa, naistyövoimaa ja muita resursseja olisi yllinkyllin, niin missähän järjestyksessä tuollaista Dysonin pikku palleroa tulisi alkaa rakentamaan? Ensin ohuita tukirakenteita kauttaaltaan... tasaisesti kerrytettävä kuorikerros... pelkkä yhden nurkan ( heh, täähän oli pallo) valmistaminen vs monta kerralla.

Hieman vaikeampaa jo pelkkä työn aloitus on, kuin että vaikka otetaan betoniauto tontin nurkalle ja aletaan valamaan perustuksia. Massakeskittymien muutokset pitäisi voida pitää hallinnassa, eikä mistä tahansa voi ottaa materiaa mihin tahansa... Muutes koko aurinkokunta menee mullin mallin.

Varmasti koko lähiuniverssumi olisi täynnänsä tasaisesti leviteltyjä työmaita.

No joo. Eipä tuo paljon isompi urakka sitten kuitenkaan olisi kuin se Olkiluoto-3 viidennen ydinvoimalamme tontilla... Helpompi varmaan ainakin

Olisikohan mahdollista toteuttaa Dysonin kehä laittamalla useita nauhamaisia vanteita kiertämään tähteä. Ne olisivat hieman erikokoisia ja pyörisivät sisäkkäin eri kulmissa tähden ympärillä peittäen tämän. Lisäämällä vanteiden määrää ja kaventamalla niitä saataisiin materiaalin rasitusta vähennettyä, joskin sitten lukuisat sisemmät vanteet alkaisivat varjostaa ulompia. Jokin kompromissi tuosta olisi löydettävä materiaalin keston ja saavutettavan hyödyn välillä.
Ehkä miljoonat ja taas miljoonat yksittäiset suunnatut peilisatelliitit olisivat helpommin toteutettavissa? Vielä kun ne älykkäästi hyödyntäisivät orientaationvaihdoksissaan aurinkotuulen tai säteilyn painetta.

Tuo on kutakuinkin se idea mitä Freeman Dyson alunperin tarkoitti "pallollaan". Hyvin suuri määrä tähteä kiertäviä asumuksia, voimaloita tehtaita yms. Kiinteä pallo auringon ympärillä on lähinnä vain scifi-variaatio.