KESKUSTELU

Postasin tämän jo toiseen aiheeseen, mutta kyseessä on sen verran iso uutinen (kaksikin), että se ansainnee oman säikeen.

Eilen julkistettiin pari historiallista kuvaa.

Tämä on ensimmäinen näkyvän valon aallonpituuksilla otettu varmistettu kuva toista tähteä kiertävästä planeetasta:

Hubblen ottama kuva esittää 25 valovuoden päässä olevaa Formalhaut-tähteä kiertävää planeettaa. Kuvista löydetty planeetta Formalhaut b on suurinpiirtein Jupiterin massainen ja kiertää noin 119 AU:n etäisyydellä tähdestään (eli n. neljä kertaa Neptunuksen radan etäisyys). Kuvassa näkyy myös Formalhautia kiertävä ainerengas. Säteittäiset viivat eivät ole todellisia kohteita, vaan tähden kirkkaan valon optiikassa aiheuttamia viiruja. Itse kuva-alueen keskellä oleva tähti on kuvattaessa peitetty maskilla ja poistettu jälkeenpäin kuvankäsittelyssä (mustat kohdat kuvassa).

Kuva on ensimmäinen laatuaan, sillä aiemmista parista kuvasta toinen on esittänyt ruskean kääpiön kiertolaista ja toinen kuvattu kohde on edelleenkin varmistamatta planeetaksi.

Vuonna 2004 Hubblen kuvaama Formalhautia kiertävä ainerengas johdatti tutkijat planeetan jäljille. Sen muodon ja etäisyyden perusteella tutkijat päättelivät Formalhautilla olevan planeettoja (paperi). Vuonna 2006 otetussa uudessa kuvassa yhden kohteen havaittiin liikkuneen ja se osoittautui Formalhautia kiertäväksi planeetaksi.



Planeetaksi varmistunutta Formalhaut b:tä koskeva paperi Optical Images of an Exosolar Planet 25 Light Years from Earth julkaistiin Science-lehdessä.

Video: http://uk.youtube.com/watch?v=aXKz4nxyPqw
NASAn tiedote: http://www.nasa.gov/mission_pages/hubbl ... lhaut.html
Hubblen tiedotteessa on lisää kuvia ja videoita: http://www.spacetelescope.org/news/html/heic0821.html
Bad Astronomy: http://blogs.discovermagazine.com/badas ... -pictures/


Mutta ei siinä vielä kaikki. Tässä eilen julkaistu ensimmäinen kuva toisen tähden planeettajärjestelmästä. Siis ensimmäinen kuva toisesta aurinkokunnasta!

Keck- ja Gemini-kaukoputkien ottamissa kuvissa näkyy kolme tähteään (HR 8799) kiertävää planeettaa HR 8799 b, c ja d. Planeetat ovat noin seitsemän ja kymmenen kertaa Jupiterin massaisia kaasujättiläisiä.

Geminin tiedote: http://www.gemini.edu/node/11151
Keckin tiedote: http://www.keckobservatory.org/article.php?id=231
Sciencessa julkaistu paperi: http://exoplanet.eu/papers/exo_science.pdf


*keräilee yhä leukaa lattialta*

Ovatko hämmästelyn aiheena siis hienot kuvat vai se, että muuallakin on samankaltaisia järjestelmiä kuin oma aurinkokuntamme ?
Elämää (ainakaan älykästä) ei ole taatusti millään tuolla jossakin olevilla biljoonilla planeetoilla.
Olemme ainutlaatuisia ..

Melko kapeakatseista, ellei tuo sitten ollut jonkinsortin sarkasmia. Lainaan itseäni toisesta säikeestä:


http://www.tiede.fi/keskustelut/viewtop ... 5&start=30

Itse aiheeseen: hienoja kuvia.

Lähinnä se, että eksoplaneettoja on pystytty kuvaamaan. Kyllä niiden olemassaolo on ollut selvillä pitkään. Kuvaamisesta on varsin lyhyt matka siihen, että planeettojen kaasukehien ominaisuuksia pystytään selvittämään spektroskooppisesti...




...muun muassa tämäntapaisten väittämien falsifioimiseksi. Nythän emme voi perustellen väittää mitään elämän mahdollisuudesta avaruudessa. Asiantuntijoidenkin arviot elämän syntytodennäköisyydestä vaihtelevat monta kymmentä kertaluokkaa. Elämän tuottamien aineiden löytäminen eksoplaneetan kaasukehästä tekee heti selväksi, että elämän synty on varsin todennäköinen ilmiö.

Olen aina kauhiast' hämmästynyt kun kuulen jostain ihmisestä joka ei tunne meidän aurinkokuntamme planeettojen nimiä, mutta viimeaikoina olen pannut merkille että enhän niitä minäkään tunne tahi muista (niitä jotka kieppuvat Pluton takana)...

Ja nyt löytyy jo planeettoja muista aurinkokunnasta. Mitäköhän nimiä niille pannaan, vai pannaanko mitään?

Vau kumminkin.

Jos nykylaitteilla päästään ko. havaintoihin, niin mitähän mahtaa löytyä jos ja kun esim. nämä rakennetaan ja otetaan käyttöön.
- ESO:n 42 metrinen kaukoputki (adaptiivinen optiikka)
- Darwin
- TPF
- JWST
- Kepler
- Herschel
- Tähtikampa (http://www.avaruus.fi/2008/084sisallys.html)

Ohhoh, olipas se poikkeuksellisen hieno valopiste miljoonien muiden valopisteiden joukossa, kyllä lähtemättömän vaikutuksen teki

Minusta tuo mustaan aukkoon syöksyvä taisteluplaneetta Galagtika? ja sitä seurava gyborgien alus? ovat mielenkiintoisempia.

Noh, leikki leikkinä

Aurinkokunnan planeetat ovat edelleenkin Merkurius, Venus, Maa, Mars, Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Aurinkokunnan ulkolaidoilta löytyneitä kappaleita ei ole luokiteltu planeetoiksi, vaan esim. kääpiöplaneetoiksi, plutoideiksi tai transneptunisiksi kohteiksi (TNO).

Tällä hetkellä kääpiöplaneetoiksi luokiteltuja kohteita on Aurinkokunnassa viisi: Ceres (asteroidivyöhykkeellä Marsin ja Jupiterin välissä), Pluto sekä sitä vielä kauempana olevat Haumea, Makemake ja Eris. Lisäksi ehdokkaina kääpiöplaneetoiksi on koko liuta transneptunisia kohteita mm. Orcus, Ixion, Varuna, Quoar ja Sedna.

Luokittelu saattaa kuulostaa melkoisen hämmentävältä. On mahdollista, että se vielä jollain tavalla muuttuukin tulevaisuudessa uusien löytöjen myötä. Luokittelusta ja kohteiden nimeämisistä päättää Kansainvälinen tähtitieteellinen unioni IAU.


Tähän mennessä on löydetty kaikkiaan 326 eksoplaneettaa eli aurinkokuntamme ulkopuolista planeettaa.

Eräs ehdotus eksoplaneettojen nimeämiseksi on ollut nimetä ne kuolleiden sci-fi-kirjailijoiden teoksissa esiintyvien mielikuvitusplaneettojen mukaan. Toisaalta olisi hyvä hieman tuntea planeetan luonnetta ja olosuhteita ennen nimeämistä. Ja tulevien havaintolaitteiden (esim. Kepler ja Gemini Planet Imager) aloittettua työnsä taitaisivat kelvolliset sci-fi-nimet käydä ennenpitkää vähiin.

Indeed. Ehkä eksoplaneettojen nimeämisessä kannattaa tyytyä koodeihin. Elleivät sitten ko. planeettojen asukkaat ilmoita käyttämäänsä nimeä...

On kauhean vaikea luopua Pluton planeettaudesta. Mutta jos pidän siitä kiinni ja haluan muistaa kääpiöplaneetatkin, niin sitten täytynee opetella ne uudet kappaleet.

Luokitukseen sopisi se mikä kiertolaisen rataa hallitsee, kuten kuun rataa maa. Joitakin muita useampikin planeetta enemmän kuin aurinko. Sellaisen häiriintynyt rata voi aiheuttaa törmäyksenkin.

Määritelmänsä mukaan planeetta, kääpiöplaneetta, plutoidi ja transneptuninen kohde kiertävät kaikki Aurinkoa. Aurinko siis hallitsee niiden rataa ja se on otettu niiden määritelmissä huomioon. Luonnollisesti muut kohteet vaikuttavat niiden ratoihin, niinhän esim. Jupiterkin Maan rataan. On kuitenkin poikkeuksellista, että nämä häiriöt aiheuttaisivat suurten kappaleiden törmäyksiä tai suuria ratojen muutoksia. Tällaista on tapahtunut joskus Aurinkokunnan villissä nuoruudessa, jolloin suuria kappaleita (planeetta-alkioita) oli enemmän. Pienten kappaleiden kohdalla (komeetat, asteroidit) sellaista toisinaan tapahtuu.

Kohdetta, joka kiertää jotain muuta kappaletta kuin Aurinkoa kutsutaan kuuksi eli luonnolliseksi kiertolaiseksi. Kuita on planeetoilla, kääpiöplaneetoilla, transneptunisilla kohteilla ja jopa joillakin asteroideilla on kuu (esim. Idan kuu Dactyl). Tällä hetkellä Aurinkokunnassa on 327 kuuksi luokiteltua kohdetta, joista 168 kiertää kahdeksaa planeettaa ja loput muunlaisia kohteita.

Kuun koolle (massalle) ei ole määritelty täsmällistä ala- tai ylärajaa. Tämän vuoksi esim. Pluto ja sen kuu Kharon ovatkin joidenkin mukaan kaksoiskääpiöplaneetta.

Ei kahta kolmannetta.

Ranskalainen tutkijaryhmä on kuvannut ESO:n VLT-teleskoopilla tähän asti kuvatuista eksoplaneetoista lähimpänä tähteään kiertävän kohteen. Oletettu planeetta on noin kahdeksan kertaa Jupiterin massainen ja kiertää Beta Pictoris-tähteä noin 8 AU:n etäisyydellä, eli suunnilleen yhtä kaukana kuin Saturnus kiertää Aurinkoa.

Infrapunakuvassa näkyy planeetta-ehdokas Beta Pictoris b ja tähteä ympäröivä kertymäkiekko (oranssina).




Maasta vain noin 63 valovuoden etäisyydellä oleva Beta Pictoris on nuori tähti, jota ympäröivä kappaleiden ja pölyn muodostama kertymäkiekko havaittiin jo 1984. Myöhemmät havainnot tähteä kiertävistä pölyisistä asteroidivyöhykkeistä, vääristyneistä kertymäkiekoista ja tähteen syöksyvistä komeetoista viittaavat yhä syntymässä olevaan ja planeettoja muodostavaan aurinkokuntaan. Aiemmista havainnoista voitiin päätellä, että tähteä todennäköisesti kiertää massiivinen planeetta 5-10 AU:n etäisyydellä.

Nyt tehty uusi havainto sopii aiempiin hyvin, mutta planeetta vaatii vielä varmistukseksi lisähavaintoja. Niillä poissuljetaan mahdollisuus, että kuvattu kohde olisikin tähteen liittymätön etualan tai taustan kappale. Jos kohde on uusissa havainnoissa liikkunut tähtensä mukana on kyseessä tähteä kiertävä planeetta.

Lähde: ESO - http://www.eso.org/public/outreach/pres ... 42-08.html
Ryhmän paperi julkaistaan Astronomy and Astrophysics-lehdessä (letter to the editor): http://arxiv.org/abs/0811.3583



Tässä vielä Hubblen ottama aiempi kuva Beta Pictoriksen kertymäkiekosta ja sen vinosta toissijaisesta kiekosta.

Mitä ihmeellistä onhan (miten niin ensimmäinen) noita jo varmasti yli 300 ja vuonna vuoteen 2030 mennessä ehkä yli 3000.

Eksoplaneettoja on kuvattu vasta yhteensä kahdeksan kappaletta kuuden eri kohteen ympäriltä, näistäkään kaikkia ei ole vielä lisähavainnoilla varmistettu planeetoiksi. (tai 11 kappaletta: http://exoplanet.eu/catalog-imaging.php)

Ketjun alussa oleva Hubblen ottama kuva on ensimmäinen näkyvän valon aallonpituuksilla otettu kuva toista tähteä kiertävästä varmistetusta planeetasta.

Toinen kuva on ensimmäinen kuva toisesta planeettajärjestelmästä (kolme planeettaa samassa kuvassa).

Kolmannessa ESO:n kuvassa on tähänastisista lähimpänä tähteään kiertävä planeetta. Todennäköinen planeetta Beta Pictoris b kiertää tähteään noin 8 AU:n etäisyydellä. Aiemmin on pystytty kuvaamaan vain huomattavasti kauempana kiertäviä planeettoja (yli 20 AU), sillä planeetan erottaminen kirkkaan tähden läheltä on hyvin vaikeaa.

Tässä vielä kaaviona tähän asti kuvatut eksoplaneetat, joista siis osa on vielä varmistamatta. Vaaka-akselin yksikkönä on AU (vastaa Maan keskietäisyyttä Auringosta) ja Aurinkoa kiertämään on merkitty Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus. Kaaviosta näkee hyvin miksi Beta Pictoris b on merkittävä havainto.


Toistaiseksi jokainen uusi kuva eksoplaneetasta on ollut merkittävä sekä tieteellisesti, että teknisesti. Nuo 300 (329 ehdokasta), joihin viittaat eivät ole kuvattuja eksoplaneettoja, vaan ne on havaittu muilla mittausmenetelmillä. Niitä tullaan varmasti havaitsemaan yhä lisää kiihtyvällä tahdilla instrumenttien kehittyessä ja havainnointiajan lisääntyessä, ja ehdottamasi 3000 raja mennee rikki paljon ennen vuotta 2030.

Mutta niiden kuvaaminen onkin sitten huomattavasti vaikeampaa. On hienoa, että siihen on pystytty jo nykyisillä instrumenteilla niiden käyttäjien sinnikkyyden ja älykkyyden ansiosta.