KESKUSTELU

Muutaman karjalan jälkeen onglema näyttää niiltä osin mitä sähkömagneettisen voiman ja gravitaatiovoiman vastaavuuksiin tulee seuraavalta: energian säilyvyyslaki on molemmille vakio, jolloin saamme klassisen voimayhtälön:

F = ma = m_i a,

kun m_i on sähkömagneettista voimaa vastustava massa, ja klassisen painovoiman yhtälön muotoon:

F = G m_g/r^2,

missä m_g on gravitaatiokenttään vaikuttava massa, eli:

F = m_g g,

missä itsenäinen g on gravitaatiokentän intensiteetti (G/r^2). Ja sikäli kun energia säilyy saamme:

m_i a = m_g g =>

a = (m_g/m_i)g => 1g

ja

(m_i/m_g)a = g => 1a,

kun gravitaatiokentän tunnistava massa on yhtä suuri kuin sähkömagneettisen kentän tunnistava massa. Toisin sanottuna kappale, joka kulkee painovoimakentässä gravitaatiovoiman aiheuttaman liike-energian vaikutuksesta, kulkee vastaavasti sähkömagneettisessakentässä sähkömagneettisenvoiman aiheuttamana vastaavan liike-energian vaikutuksessa.

Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan "avaruus" olemassa olevana sisältää yllä mainitut ominaisuudet menit siellä sitten mihin tahansa.

--------------------------------------------------------------------------------
EDIT:

sitä tuli vielä mieleen, että dimensioanalyysistäni seuraa se, että painovoimakenttä on kääntäen verrannollinen sähkömagneettiseen kenttään.

Noh, kun tuon kysymyksen tarkoitus ei selvinnyt, niin arvaan. Jos tarkoitit sitä, että jostain kaukaa äärettömyydestä kappaleen tipahtaessa planeetan pinnalle saisi tuo esine äärettömästi energiaa, kun se vetovoima vaikuttaa äärettömään asti, niin kyseessä on väärinkäsitys. (perustelu on helppo laskea, jos haluat) Jos tarkoitit jotain muuta, niin varmaan selvennät.

Edes Lauri suunnilleen on päässyt gravitaatiosta selvyyteen. Kappale liikkuu "painovoimakentän" aiheuttaman liike-energian vaikutuksesta.
Ja mekaniikan kannaltahan myös sähkövoimakenttä on vastaavaa.

Sen sijaan voimavaikutuksen suuruus ei ollenkaan vastaa toisiaan. Otamme vaikka miljoonan aurinkomassan aiheuttaman vetovoimakiihtyvyyden, se lie suunnilleen 9.8 km/s^2. Jo sähköjohdoissa virran nopeus hetken hitusessa kiihtyy huomattavasti suurempiin lukemiin.

Antifotoninen impulssi, sana jota käytän sekä fotonin lähdön että sen pysäytyksen selittämiseen. Hetken hitusessa fotoni laukeaa liikkeelle valon nopeudella, ja kohdattu aine tai " mustaukko" pysäyttää sen hetken hitusessa valon nopeudesta. Totta kyllä vetovoimankin hiukkaset laukeavat liikkeeseensä valon nopeudella. Vetovoiman tapauksessa kuitenkin on kyse itse- eli omalaukeamisesta, fotoni taas on sähköimpulssin laukaisema tai pysäyttämä hiukkaskohde.

Vielä kerran tuo Einsteinin toteamus, että valon nopeudessa ei tapahdu
liikettä, ei kulje aika. Matkallaan fotonit ovat jähmeitä kiteitä, niiden ainoa energia on valon nopeuden. Vetovoiman osasille en edellytä kidemuotoa, vaan ne ovat osasiruja, joilla ei ole, ainkaan tämän hetken käsitykseni mukaan, mitään sisäistä kiderakennetta. Vetovoiman sirunen laukeaa sinänsä, fotoni, tai oikeammin sen jono-osaset, lähdössä jähmettyy kiteeksi, ja vastaavasti saapuessaan aineeseen menettää kidemuotonsa.
Gravitonikin lähdemassassa muodostuu osasiruhiukkstensa jonokksi.

Sama valon nopeus tietysti on vastaavaa sekä vetovoimalle että fotoneille.
Massan energiaan pätee sama kaava E = mc^2. Vaan vaiktustavassa on ero. Fotoni LUOVUTTAA AINEELLE ENERGIANSA. VETOVOIMA EI LUOVUTA ENERGIAANSA, VAAN AIHEUTTAA KOHTEEN KIIHTYMISEN, ainkaiin lähdevetovoiamn osalta, SEN OMALLA ENERGIALLA. Kuitenkin siis, jos oletamme vetovoima kaksisuuntaiseksi eli palatessaan painavaksi, paluuvoima korvaa kohteelle sen menettämän energian.

Venezianolla säiehiukkanen. Tässä viestissä tulin keksineeksi sanan SIRUHIUKKANEN. Aiemin olen kokeillut sanaa 'tarttuja'.

JAKAMATON, myös jähmettyneenä fotonissa osakiteeksi, koostuu suuresta joukosta SIRUHIUKKASIA. Emme kylläkään täsmälleen tiedä niin kokoa ja siis vaikutuskvantinkaan suuruutta vetovoimassa. Jonkinlainen suuruusluokkaa kyllä löytyisi vaikka maapallon vetovoiman muodostusta analysoitaessa.

En tarkoittanut sitä, kysymys oli huonosti muotoiltu, kuinka geometria aiheuttaa liike-energian?

Geometriahan ei sinänsä aiheuta yhtään mitään. Geometria on ihmisen luomaa teoriaa. Geometria = kolme ulottuvuutta. Se, mitä tapahtuu, onkin neljännessä ulottuvuudessa, aineen liikkeessä, tapahtumissa, ajassa.