KESKUSTELU

Äh, kylläpä alfanumeriikka on välillä vaikeaa, luin minäkin väärin tekstiäsi.

Näyttäisi, että koko lailla samaa mieltä olemme (vaikka kuvausskenaario poikkeaakin). Se energian tai informaation siirto liittyy tietysti pelkästään emissioon ja absorptioon tapahtuman kausaalisuunnassa (ei tilasuunnissa tai mitenkään kenenkään ajassa). Mutta koska nämä tapahtuvat kvanttitiloittain näyttää tietoiselle havaitsijalle, että arkikokemuksen mukaan "aikaisemmin" tapahtunut mittaus romahduttaa kvanttitilan etäällä.

Käsitykseni ajasta on tosiaan se, että sitä ei saa mitenkään sekoittaa sähkömagneettisten kvantti-ilmiöiden kuvauksiin. Itse tapahtuman kannalta kaikki emissioon ja absorptioon liittyvät kvanttitilojen "romahdukset" vain tapahtuvat eli ovat vääjämättömiä (olivatpa havaitsijan mielestä menneisyydessä tai tulevaisuudessa), eikä mitään outoa tapahdu vaikka kuinka tietoisesti romahduttelee kvanttitiloja haluamikseen - absorptio-emissio-tapahtumaketjun määrittelemässä lokaalissa avaruudessa kaikki massapisteet ja viritystilat sovittautuvat kokonaisuuteen luontevasti kausaliteetin säilyttäen. Saman syy-seuraus-suhteen emissioon ja absorptioon voi tietysti liittyä useita massapisteitä/viritystiloja kvanttitiloittain.

Enpä tiedä osasinko selvittää, mutta toivottavasti joku sai ideasta jotain irti.

No tässä on paljonkin virheitä. Esim A:n spiniä voidaan satunnaismuuttaa jo lennossa (siis ennen havaintoa) ja näin tehdäänkin varmistaen sen, ettei A:n ja B:n välillä (joka väli on tarpeeksi pitkä) voi olla lokaalia (siis max valonnopeudella) informaationvaihtoa. Näin tehtiin jo Alain Aspectin kuuluisassa 80-luvun kokeessa ja kymmenissä kokeissa sen jälkeen (tämä myös Gosswellin tiedoksi). Spiniä (tai yleensä mitään kvanttitilaa) ei yksinkertaisesti voi tietää ennen mittausta.

Sitten toinen asia. Tietoa kun yksinkertaisesti ei voi siirtää kuin max. valonnopeudella, ei vaikka ”absoluuttinen aika” pantaisiin kuinka lainausmerkkeihin. Eli tässä tulee suhtiksen kuuluisa samanaikaisuuden toteamisen mahdottomuus. Ja vielä kerran: A ja B muodostavat yhden ja saman kvanttitilan (ei siis ole kvanttiTILOJA). Siis mikään informaatio ei kulje A:n ja B:n välillä. Yhteinen aaltoyhtälö (sitähän lomittuminen tarkoittaa) romahtaa yhteisesti. Tietoa hiukkasten tiloista voi sitten verrata sitten klassisella informaationvaihdolla.

Eusa: Mutta koska nämä tapahtuvat kvanttitiloittain näyttää tietoiselle havaitsijalle, että arkikokemuksen mukaan "aikaisemmin" tapahtunut mittaus romahduttaa kvanttitilan etäällä.

Edelleenkin olen toista mieltä. Kun ”nämä tapahtuvat kvanttitiloittain” on väärin. Ei ole kvanttiTILOJA. Siis mittaus ei voi romahduttaa ” kvanttitilaa etäällä”, koska on vain yksi yhteinen kvanttitila (sielläjatäällä). Tietysti se, miltä homma NÄYTTÄÄ arkikokemuksen (ja arkijärjen mukaan) on niin kuin sanoit.

Sulla on jokin inttämismoodi päällä. Mutta tarkoitan "kvanttitiloittain" sitä, että havainnot saadaan eri paikoista erikseen eri tietoisille havaitsijoille ja syntyy vaikutelma useista kvanttitiloista, kun kyse on saman emissio-absorptio-tapahtuman "inkarnaatioista" useille havaitsijoille. Tässä on nyt juuri sitä käsitteellistä höttöä, kun ei noudata tasan jonkin vakiintuneen kehitelmän jargonia.

Se on selvä, ettei saman emissio-absorptio-tapahtumaketjun mitattavien pisteiden välillä ole mitään yhteyttä, eikä siis tiedonsiirtoakaan. Tieto voi siirtyä vasta kun romahduksen tuloksia lähdetään tiedottamaan.

Tapahtua tarkoittaa arkikokemuksessa aikaa vaativaa toimea - kvanttimekaniikassa enemmänkin kokonaisuuden kertamuutosta, jossa aikaa ei ilmiön sisällä ole, vaan ilmiön seurauksena sitä havaitsijat voivat mittailla ja todeta keskenään tapahtuman noudattavan järjestystä ja muutosvaikutusten etenemisen pysyvän kaikille havaitsijoille alle rajanopeuden c (ainakin verrannollisessa lokaalissa liki laakeassa avaruusajassa).

Varsinainen tarkoitukseni on yrittää tuoda esiin, että näitä kvantittuneen energiailmiön "inkarnaatioita" voi olla todellisesti mielivaltainen määrä, mutta muut olisivat tosiaan niitä inifinitesimaalisia liikahduksia, eivätkä varsinaisia absorptioita tai kvanttilan romahduksen tuikahduksia, jotka voidaan mitata/havaita vaan informaatiota välittämättömiä em-tyhjiö-massapiste-heilahteluja todennäköisyysaallon aikaansaamiseksi. Tämä osa asiastani ei siis ole tieteen valtavirtaa vaan omia johtopäätöksiä ja arvauksia mekanismista sähkömagnetismin takana.

OK olemme samaa mieltä (periaatteessa). Kvanttifysiikan selittäminen vain menee vieläkin enemmän "hebreaksi" kun yhtä aikaa yritetään selittää kvanttifysiikkaa ja sitä miltä se meistä NÄYTTÄÄ. Tämä "inttämismoodi" on kyllä päällä niillä tuhansilla, jotka yrittävät ymmärtää kvanttifysiikkaa klassisella deterministisellä fysiikalla (nähty tälläkin palstalla).

Miksei? Jos otan sadan valofotonin kimpun ja katson niitä polarisoivan lasin läpi niin aika varmasti näen vain tietyn polarisaation fotoneita. Kun katson tarpeeksi kauan niin eikö kaikki fotonit näy olevan samassa polarisaatiotilassa?



Niinhän sitä aina väitetään...
Voitko kertoa tästä suhtisjutusta vähän lisää?



Juup, koska ovat samaa kvantitilaa niin aaltoyhtälö romahtaa samaan aikaan => voidaan todeta samanaikaisuus kahdessa kaukana olevassa paikassa ja virittää atomikellot tuon mukaan...

Lyde: Miksei? Jos otan sadan valofotonin kimpun ja katson niitä polarisoivan lasin läpi niin aika varmasti näen vain tietyn polarisaation fotoneita. Kun katson tarpeeksi kauan niin eikö kaikki fotonit näy olevan samassa polarisaatiotilassa?

Mutta silloinhan sinä olet tehnyt mittauksen. Ja lomittuminen on tiessään. Mutta B ei tiedä tulostasi, sinun täytyy se hänelle ilmoittaa klassisesti
.
Suhtista kehottaisin opiskelemaan. Kansantajuisia selostuksia on netti pullollaan. Esim. tämä lauseesi: ” Juup, koska ovat samaa kvantitilaa niin aaltoyhtälö romahtaa samaan aikaan => voidaan todeta samanaikaisuus kahdessa kaukana olevassa paikassa ja virittää atomikellot tuon mukaan...”. Usko jo että A:n tulos voidaan ilmoittaa vain max valonnopeudella, siis klassisesti. Samanaikaisuutta ei voida näin määrittää.

Ideahan oli nimeonmaan että A tekee mittauksen jolloin tiedetään mihin tilaan B:n hitunen asettuu.



Tässä joku vuosi sitten uutisoitiin että Jyväskylässä on onnisttuttu mittaamaan kvantitiloja vaikuttamatta niiden asettumiseen. Eikö tälläisen mittauksen avulla voisi todeta samanaikaisuuden niin että B seuraa 100 fotonin joukkoa ja A tekee mittauksen joka asettaa kvantitilat haluttuun tilaan. B toteaa että 80% fotoneista on samassa tilassa ja liipaisee siitä atomikellon aikaan?

Lyde: Ideahan oli nimeonmaan että A tekee mittauksen jolloin tiedetään mihin tilaan B:n hitunen asettuu.
Tietysti, so what? A tietää, mutta B ei. Jotta tuloksia voidaan verrata täytyy ne yhdistää klassisesti. A:ta voidaan satunnaismuuttaa lennossa (ennen mittausta) ja silti B:n spin on vastakkainen ILMAN että informaatiota välittyy.

Tarkoitatko nyt että jos A on mitannut kvanttitilan niin B saisi sen jälkeen vain satunnaisia tuloksia omista mittauksistaan? Miksi näin olisi?

Nykyisin lienee (periaatteessa mutta tuskin niin että sillä olisi käytännön merkitystä) mahdolista tutkia joitain kvanttitiloja vaikuttamatta itse kvanttitilaan. Tämä mahdollistaa mielestäni sen että B voi seurata kvanttitilojen joukkoa ja kun tilastollisesti tarpeeksi suuri määrä kvattitiloja asettuu toiseen tilaan niin silloin 1-bitti on lähetetty ja tietoa on siirtynyt yli valonnopeudella. Ja Einstein pyörähtää haudassaan..