KESKUSTELU

Vaan sepä on vallan merkkillistä, miksi värivoimaa kutsutaan vahvaksivoimaksi, jos sen ei tarvitse tehdä työtä.
Töitä ei mielestäni ole jos kvarkit ei hylji. Värivoima kasvaa jos kvarkkeja vedetään erilleen, eli se vastustaa erottamista, eli vetää kvarkkeja yhteen. Jos niitä kvarkkeja puristetaan, todennäköisesti homma menee toisinpäin, eli energiaa vapautuu, eli värivoimaa vapautuu.



Tämä on vielä merkillisempää, kuinka sama hiukkanen aiheuttaa sekä hylkimisen että sitomisen, ei toimi mielestäni.
Jos ajatellaan tuota lyhyillä välimatkoilla tilannetta.
Missäs tuollainen tilanne tulee.
Se syntyy kun kvarkit puristuu yhteen, tämä tapahtuu kun materiaa kerääntyy yhteen aiheuttaen paineen, esim siellä taivaankappaleiden sisuksissa. Se että gluonit sen hylkimisen tekee on minun mielestäni väärin, sen tekee kvarkkien keskinäinen hylkiminen, välittäjä on fotoni.
Minun mielestä tämä on aivan selvää.
Ajatellaan tilannetta vähän alkupaukun jälkeen, neutronipuuro alkaa muuttua protoneiksi siis vedyksi. Eli tapahtuu beetahajoaminen (-). Tuolla neutronissa on kaikki tavara mitä kaikkeudessa tarvitaan, ihan kaikki, myös se fotoni, mitään ei synny tyhjästä..

Jos ajatellaan että vetyatomissa tuolla avaruuden tyhjiössä kvarkkien välillä nämä välittäjät, gluoni ja fotoni ovat tasapainossa, toinen hylkii toinen vetää, kumpikin työskentelee täysillä.
Eli se enegia on siellä ytimessä "piilossa" ulkopuolisilta.
Nyt paineen aiheuttama kvarkkien lähestyminen vapauttaa värivoimaa gluonin osalta, fotonit taas lisäävät hylkimistä ihan luonnostaan, koska etäisyys kvarkkien välillä pienenee ihan konkreettisesti, eli taajuus emittoitumisen ja absorboitumisessa lisääntyy ihan suoraan tuosta syystä, energia säilyy kuitenkin vakiona.

Jos kvarkit etääntyvät toisistaan ulkoisen energian turvin, se vapauttaa taas fotoneja ja gluonit lisäävät voimaa etäisyyden kasvaessa, kuten alussa todettiin.

Eli lyhyesti.
Kvarkeja sekä hyljitään että vedetään, välittäjät voimille fotoni ja gluoni, Tasapainotila. Muutos tasapainotilaan aiheuttaa mitä aiheuttaa.



Mutta energia mistä tuo hiukkanen/voima syntyy on vakio, se ei voi kasvaa mielettömiin, eikä haihtua olemattomiin.
Minun mielestä.

Sitten jännä juttu.
Jos otetaan materiakeskittymä joka on kulkenut kehitystiensä kaikilta osin loppuun, jäähtynyt lähelle absoluuttista nollapistettä, ts taustan lämpöön.
Siellä kappaleessa ei tapahdu enään yhtään mitään.
Sieltä ei enään vapaudu sen enempää fotoneita kuin gluoneitakaan. Mitäs tuollainen kappale tekee?..
Minulle tulee mieleen pimeämateria.

Pitää muistaa näissä pohdinnoissa, että massa on sama kuin energia, yhtälön m=E/c^2 mukaan.
Gravitaatioon liittyvä energia on merkiltään negatiivinen, muu maailmankaikkeudessa esiintyvä energia on merkiltään positiivinen, ja nyt näyttää vahvasti siltä että kokonaisenergia mailmankaikkeudessa on tasan nolla.

Kvarkit toki hylkivät, ainakin kvarkkien muodostamat hadronit, kun ne ovat tarpeeksi lähellä toisiaan; tällöin gluonien välittämä vahva voima on hylkivä. Kun hadronit ovat kauempana toisistaan, ne vetävät vahvan voiman ansiosta toisiaan puoleensa. Kun hadronit ovat vielä vähän kauempana, ne eivät juuri vaikuta vahvan voiman välityksellä. Tämän kertoo jo lukion fysiikan oppikirjakin. Toki myös sähkömagneettinen voima aiheuttaa kvarkkien välistä hylkimistä tai vetämistä, kvarkkien sähkövarauksista riippuen. Työtä taas tehdään aina, kun jokin edellämainittu (tai muu) voima liikuttaa hiukkasia.

Valitettavasti teoreettinen fysiikka ei kysy, mikä "sinun mielestäsi" on oikein.

Kyllä, materia on energiaa pohjimmiltaan.
Mielestäni se kvarkkikolmikko, eli se ydin on se moottori joka kaikkea pyörittää. Energia siellä on mieletön, se vain on piilossa siellä. Vuorovaikuttavat hiukkaset, eli gluoni ja fotoni jakavat sitä voimaa sitten sen mukaan kuinka olosuhteet sallii.
(ja tuosta yhtälöstä sitten voisi haastella enemmänkin, ei kuitenkaan vielä)
Gravitaatiota voi aivan hyvin pitää negatiivisena, toimiihan se aivan nurinkurin
Fotoni välittää sitten positiivista voimaa. Tasapaino siis tuossakin, aivan kuten ytimessäkin. Puhutaanko gluonista sitten gluonina ytimessä ja sen ulkopuolella, entä fotoni.



Kvarkit eivät esiinny kuin kolmistaan normaalisti, tässäkin tosin poikkeus vahvistaa säännön.
Tuo hylkiminen johtuu mielestäni fotoneista, tai siis fotoni välittää sen hylkivänvoiman, gluoni sitten sen vetävän.

Paineen kasvaessa kappaleessa, kvarkkien keskinäinen hylkiminen vapauttaa gluoneita. (fotonit vastustavat puristusta) Eli ytimen ulkoinen vetovoima kasvaa, aivan kuten pitääkin.
Toisin sanoen ytimestä vuotaa gluoneita sitomaan naapuri kvarkkeja sen runsaammin, mitä korkeampi paine siellä vallitsee.

Sitten jos ajatellaan gluonia itseään. Se on hiukkanen, sillä ei ole älyä, se ei voi tietää syntyessään/lähtiessään kuinka kaukana se seuraava kvarkki on. Se ei voi menettää energiaa jos ei ole kvarkkia jonka kanssa vuorovaikuttaa, mikä siis voisi rajoittaa vuorovaikutus etäisyyden..
Koska etäisyys todellakin vaikuttaa vetovoimaan, mistä se johtuu. Ensinnäkin ytimen sisällä vuorovaikutus on tosi kiivasta, kvarkit lähekkäin, ytimen ulkopuolella taajuus laskee, koska etäisyyttä on kvarkkien välillä rajusti enemmän, menee siis aikaa ennen kuin se seuraava kvarkki löytyy, nopeus valon-nopeus.
Mitä kauempana se seuraava kvarkki on, sen pidempi aika luonnollisesti menee. Entä jos kvarkki tulee aivan viereen, vuorovaikutus kiihtyy mustan-aukon tasolle.
Onko nyt niin, että periaatteessa jokainen kvarkki on kuin pienen pieni musta-aukko, luonto vain ei päästä mitään vuorovaikutuksien takia riittävän lähelle kuin vasta oikeassa mustassa, missä atomirakenne romahtaa paineessa pelkiksi ytimiksi, eli neutroneiksi. Protonitkin muuttuu mustassa neutroneiksi ja samalla sähköpuoli siirtyi sisätiloihin, eli ytimen sisälle.

Nyt voidaan kysyä mitä tapahtuu mustalle aukolle täydellisessä tyhjiössä, siis tilanteessa jossa vuorovaikuttavia hiukkasia/materiaa ei tule mistäänpäin.
Sehän vuotaa energiaa kaikenaikaa vetovoiman vuoksi, vai vuotaako? Negatiivinen energia, mitä se tekee mustalle aukolle pitkässä juoksussa.
Vai onko niin, että se ei vuorovaikuta kuin silloin kun joku kolkuttaa ovea. Eli sisäisesti tasapainossa, ulkopuoli pimeänä vetovoiman osalta.

Toki niitä gluoneita saapuu vastavuoroisesti kaikenaikaa muualta, vuorovaikutusta siis tämäkin.



Valveutuneet lukijat ovat jo huomanneet, että kirjoitan ilman alan koulutuksen tuomia kiroja .



Kaikki vaikuttaa kaikkeen, luonnollisesti. Siksipä luonto on monimutkainen.



Ei kysy ei, olisi ehkä pitänyt .

Vakavasti.
Keskustelupalstan tarkoitus kait on, että asioista keskustellaan, jos kaikki ovat samaa mieltä, keskustelu on melko tylsää, eikö vain.
Nykyteoria ei aivan onnistu selittämään kaikkeutta, hiottavaa vielä on....... paljon.

Jos olisit käynyt edes puolet lukion fysiikan kursseista, niin et olisi kirjoittanut puoliakaan "mun mielestä se homma menee näin"-kirjoituksiasi.

Vakavasti ottaen: kyllä nämä hommat tiedetään jo hyvin. Kannattaa mielummin tutkia jo tiedossa olevia asioita ennen kuin lähtee hutkimaan villeillä spekuloinneilla oman maun mukaan.



No eipä tuossa nyt hirveästi ole enää hiottavaa - mitä nyt pitää yleinen suhteellisuusteoria saada yhteensopivaksi kvanttifysiikan kanssa ja sitten esittää ne yhdessä ja samassa viitekehyksessä.

Tämä on varmasti totta, tuskin olisin kirjoittanut yhtään mitään.
Vaan kun en lukenut, oli vähän muuta puuhaa.
Keskustelu pitää virkeänä, ja ajattelu notkistaa harmaata massaa, saattaa poistaa jopa luutumia, eikös..

Aiheeseen nippa nappa.
Eihän siellä nykyteoriassa montaa kipeää kohtaa ole, lääke niihin löytyy varmasti.
Mutta ihan arkijärjellä ajatellen alkupaukku ja mustataukot on kyllä hakusessa, siinä välissä menee nykyteorialla kieltämättä paremmin.

Jos selität ymmärettävästi, arkikielellä, kuinka esimerkiksi mustan aukon singulariteetti toimii.
Minä en ymmärrä kuinka kyseisestä, lähes olemattomasta pisteestä voi irrota sellainen voima, että vetovoima tuhansien kilometrien päässä on valon-nopeuden luokkaa.

Jos valon-nopeus on kerran maksimi, on se maksimi myös negatiivisella puolella, jota vetovoima kuulemma edustaa.
Toisekseen siellä nykyteorian mukaan aika hidastuu, singulariteetissä pysähtyy, liike kyllä loppuu tuossa kohtaa, loppuu se vetovoimakin, minun mielestä .

Minä kun olen luullut, että nuo vuorovaikutukset joita täällä havaitaan, ovat kvarkkien ja atomien välisiä, jos nuo vekkulit tuhotaan, ei ole myöskään niitä vuorovaikutuksia.

Tuosta mustasta-aukosta pystyy tuolla neutronimassa periaatteella saamaan mielestäni täysin yhtenevän näköisen kohteen. Sen vetovoima on sama, tapahtumahorisonttikin toimii samoin, siinä tulee pimeys, eli ulkoa katsoen näyttää ja toimii samoin, sisältä sitten mikään ei ole samoin, vain neutroneita äärimmäisen tiheästi.
Tämä ei riko mitään luonnonlakeja käsittääkseni.

Itseasiassa se selittää samalla myös alun, eli niin sanotun alkupaukun ymmärrettävästi.

Tämä siis tukevasti minun mielestä .

Suomen koulutussysteeemi on sitä, että jos fyssan tunnilla jotain esittää, niin vain tämä aihe ja aikavaiheisuus saavat liikettä. En ole ope, joten olkaa huoletta, yllytin vain kerran sijaisena tarkkiksen oppilaita kiinnostumaan tähtitaivaasta ynnä muista heitä kooleimmista asioista

Higgs? Minun on vaikea toivoa, että löytyy sellainen hiukkanen, joka kumoaa suhteellisuusteorian; siis että tieto kulkee valoa nopeammin. Senhän se vaatii. Järjellä ajateltuna, siis arkijärjellä. ei ole mahdollista, että tieto atomin paikasta kulkee universumin tuolle puolelle samalla hetkellä kun tajuat sen.

Kuitenkin jos atomi poistuu universumista, niin kaikki muut universumin hiukkaset tietävät sen saman tien. Tieto siis ei painovoimasta kulje valonnopeudella vaan reaaliajassa.

Jos aurinko räjähtää, ei sen painovoima mihinkään häviä, mutta jos häviää, niin Einsteinin kouru häviää ennen kahdeksaa minuuttia. Koska kouru häviää heti, jos pallo viedään. Sen tiedon täytyy kulkea reaaliajassa jossain vaiheessa.

Miten se tieto kulkee? Ei mitenkään. Se on vain ominaisuus universumissa, joka tapahtuu. Painovoiman tiedon tulee olla avaruuden äärirajoillakin tiedossa.

Okei. Massa ja energia. Samaa pyöritetään, mutta entä se aika?

Navigaattoreista puheen ollen Nokian N97 väitti minun olevan Mäkkärillä kolmen sadan metrin päässä, vaikka olin työpaikalla miettimässä mitä söisi. En siis luota navigaaattoreihin, jos heitto on suhteellisuusteorian luokkaa.

Okei. En usko painovoimahiukkaseen. Tai varauksin. Sori, sillä ei ole varausta. Sen täytyy olla vetyatomissa, koska ei sitä myöhemminkään ole voinut syntyä. Mutta mitä sieltä karkasi silloin alussa, vai karkasiko mitään?

Minusta mitään ei ole karannut vaan isoveli rupesi painovoimana ominaisuudeksi. (se tieto?) Se taas liittyy universumin muotoon.

Olen pähkäillyt tätä ennenkin: jos universumi näyttää joka suuntaan katsottaessa samanlaiselta ja joka paikassa ollaan mistä suunnasta katsottaessa tahansa kaiken keskellä, niin silloin universumin täytyy olla pallo. Ottakaa käteenne jalkapallo. Tökätkää sormenne mihin tahansa, se näyttää ihan pallolta ja olette keskellä. Mihin kohtaan tahansa laitatte sormenne, niin aina olette keskellä.

Mikä on jäänyt huomaamatta vetyatomin kaavassa, joka on tehnyt kaikki nämä maailmat ja universumit.

Koen painovoiman ominaisuudeksi, joka lähtee sieltä ihan alta. Jos sellainen olisi, sen täytyisi olla myös painollinen hiukkanen ilman sähköistä variaariota. Se olisi vain se tollo siellä kuvassa, jolla ei näyttäisi olevan mitään tekemistä.

Täytyisi olla jotain joka välittää tiedon kaikkialle yhtä aikaa, eli jouduttaisiin käyttämään pohjana jotain oletus-universumia tai vastaavaa. Että kaikki tapahtuisi näin seuraamuksin. Säieteoria?

Tai uskon siis Higgsiin, mutta en ole vakuuttunut sen vaikutuksista.

Minkähän teorian mukaan? Ainakin Einsteinin yleisen suhteellisuusteorian mukaan tieto hiukkasen poistumisesta välittyy eteenpäin valonnopeudella. Suhteellisuusteoriassa gravitaatio on aika-avaruuden kaareutumista, ja muutokset tässä kaareutumisessa välittyvät valonnopeudella.

P.S. Oletettu Higgsin hiukkanen ei ole gravitaation välittäjähiukkanen, vaan hiukkanen, joka antaa muille hiukkasille "hitauden", niiden hitaan massan.

Tästäpä pätkähti mieleeni minun mielestä yksi ongelma.
Valon-nopeutta väitetään vakioksi, onkohan noin.
Ajatellaan maapalloa ja kahta avaruusalusta jotka matkaavat huomattavalla nopeudella tuossa lähiavaruudessa, toinen loittonee toinen lähestyy. Millään logiikalla en saa aikaiseksi tapaa, jolla saan radiosingnaalin kulkemaan c:n nopeudella suhteessa noihin kaikkiin kolmeen kohteeseen. Se on yksinkertaisesti mahdotonta.

Jos se fotoni lähestyvästä aluksesta lähtee c:n nopeudella, se ei voi liikkua c:n nopeudella suhteessa maahan, jos se taas maan suhteen liikkuu c:n nopeudella, se ei voi liikkua c:n nopeudella suhteessa lähtöpisteeseensä. Miksi noin väitetään.

Gps systeemillä tehtiin koe, jossa testattiin ensin sen tarkkuutta ilman aikakorjausta. Oletushan on, että liikkeessä aika muuttuu. No pieleenhän se koe meni, tarkkuus oli ihan perseestä. Tai ei, sillähän todistettiin fotonin vakio nopeus, vain aika muuttuu.
Se mitä ei tajuta on, että sillä todistettiin se ETTEI fotoni liiku vakionopeutta. Jos fotoni liikkuisi vakionopeutta, tarkkuus olisi ollut heti kohdillaan, vaan ei ollut.
Ensin oli oletus että valo liikkuu aina nopeudella c, ja aika muuttuu nopeuden muutoksien mukaan.
Kytkettiin aikakorjaus pois ja muka todistettiin valon vakio nopeus.

Itseasiassa homma menee näin.
Koska fotoni liikkuu nopeudella c vain suhteessa lähtöpaikkaansa, eli tässä tapauksessa siihen satelliittiin, nopeuteen pitää lisätä tai vähentää satelliitin nopeus.
Kun aikakorjaus kytkettiin pois, todistettiin ettei fotonin nopeus ole vakio.
Miksi.
Siksi että aikaa ei ole, on vain muutos ja liike, jotka luo illuusion ajasta.

Otetaan raketti joka kiihdyttää poispäin maasta aina c:n nopeuteen. Maasta katsoen aluksessa aika näyttää hidastuvan nopeuden kasvaessa, samoin toisinpäin. Tämä johtuu juuri tuosta fotonin nopeuden muutoksesta, se tulee hitaammin sekä alukseen että maahan. fotonin lähtöpisteestä, eli aluksesta katsoen se liikkuu nopeudella c, ei vastaanottopään eli maan.
Kun aluksen nopeus on c maasta katsoen, näyttää maasta että aika pysähtyy, koska se fotoni pysähtyy suhteessa maahan, suhteessa alukseen se puskee edelleen sitä maksimi c:tä.
Elikkäs maasta katsoen se alus voi olla vielä näköpiirissä, mutta oikeasti se on jo helvatan paljon kauempana.
Eli se ukko siellä raketissa näyttää maasta katsoen vanhenevan hitaammin, mutta vain näyttää, alus on oikeasti paljon paljon kauempana kuin informaatio kertoo, ja ukko on oikeasti aivan samassa "ajassa" kuin maa.

Tämä poistaisi erään ongelman joka riivaa Nasaa, nimittäin Pioneer-anomalia. Miksi luotain näyttää hidastuvan ilman syytä.

Tämä sama koskee myös gravitaatiota. Mielestäni.

Niinhän se tavallaan onkin.
Laitetaan tähän pisteet A ja B:

A---------------B

A:han ja Bhen liittyvät kentät Ka Kb (vektorikenttiä).

Superpositioperiaate tarkoittaa, että kokonaiskenttä K =
Ka +Kb eli kenttien summa.

Tapaus 1:
Siirretään B:tä pitkin A keskeistä ympyräviivaa.
Kääntämällä kuvaa todetaan, että kentät ovat ihan samannäköiset.

Tapaus 2:
Siirretään B:tä pitkin yhdistyssädettä.
Kentät muuttuvat erinäköisiksi.

Kentän energiatiheys mielivaltaisessa pisteessä saadaan sisätulona K.K = k |K|^2 =kK^2, missä k on vakio. sovitaan, että k =1.

Kentän energiatiheys = (Ka+Kb).(Ka +Kb) = Ka^2 +2*KaKb +Kb^2.

Kuten huomataan:
Tapauksessa 1 summakentän energiatiheys pysyy vakiona

Tapauksessa 2 termi 2*KaKb vaikuttaa.

Integroitaessa yli avaruuden saadaan

E= SKa^2 + SKb^2 + SKaKb,

eli Ka:n ja Kb:n etumerkki vaikuttaa vain viimeiseen termiin, joka negatiivisena pienentää kokonaisenergiaa, positiivisena kasvattaa.

Jos A ja B ovat äärimmäisen kaukana toisistaan on E likimain
SKa^2 + SKb^2

Erimerkkisillä kentillä kokonaisenergia minimoituu, kun hiukkaset ovat lähekkäin, samanmerkkisillä, kun hiukkaset ovat mahdollisimman kaukana toisistaan,
Erimerkkiset:

Lähellä:,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,Kaukana:
Minimi:
E= SKa^2 + SKb^2 - SKaKb,,,,,,,,,,,,,E= SKa^2 + SKb^2

Samanmerkkiset:
,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,,Minimi:
E= SKa^2 + SKb^2 + SKaKb,,,,,,,,,,,,,E= SKa^2 + SKb^2
.
Eli avaruus "siivoaa" pelikentän.

Jos tarkastelu suoritetaan imaginaarikentille saadaan lisäksi kaksi keskenään hylkivää negatiivisen energian "Diracin merta", joilla vuorovaikutukset toimivat päinvastoin, eli samanmerkkiset viihtyvät yhdessä ja erimerkkiset karkoittuvat.


Kuvannollisesti tuon voisi esittää tuontapaisena:



Kultaiset pallukat: dirac meri
punainen donitsi:reaalimaailma.


Kyseessä on kuva hetkellä T, aika-akselia ei voi kuvata.

Noitahan on muuten tähtitaivas pullollaan!

[/quote]

Tämä Pioneer-ongelma oli paljon isompi kysymys kuin aluksi luultiin. Laajeneeko avaruus myös suljettujen järjestelmien kuten aurinkokuntien sisällä? Näytti tosiaan siltä, että luotain olisi saanut työntöä jostain teoriasta. Tai saihan se, mutta ei ole minun asiani selittää.

Jos todellakin olisi niin, että universumiin tulee uutta ainetta koko ajan vaikkapa sen tyhjön kautta, niin silloin pitää taskulaskimessa muuttaa desimaaleja.

Ai niin. Sen vauhti ei suinkaan hidastu, vaan loittoneminen nopeutuu.

Ei, vaan se informaatio liikkuu hiukan hitaammin kuin luullaan, sama ilmiö.
Tuota avaruutta saa tulla lisää vaikka kuinka paljon, se ei vaikuta yhtään minneekkään. Kuinka olematon voi työntää materiaan vauhtia, miten "ei mitään" voi olla kytköksissä materiaan, perin hassu selitys. Muutenkin tuo selitys avaruuden laajenemisesta on outo. Se muka venyttää siniaaltoa, saaden aikaan havaitun, esim sinisiirtymän.
Paljon loogisemmin päästään samaan tulokseen, kun galaksit oikeasti liikkuu meistä poispäin, informaatio tulee siis hitaammin tänne, valon on sinisiirtynyttä tästä syystä, ei avaruuden venymisen takia. (tästä päästäänkin tuohon Einsteinin kaavaan E=mcc, sekin on vajaa, oikein kyllä, mutta ei toimi kuin staattisessa avaruudessa. Jos kirjoitat sen E=mcv, toimii jopa laajenevassa tai supistuvassa universumissa. Goswelin huomautus)

Voisiko pioneeranomalia johtua siitä että aurinkokunta liikkuisi linnunrataa ympäri hieman eri tahtia kuin mitä painovoimakentässä voisi edellyttää. Siksi nyt kun pioneeri ei enää ole suuressa vaikutuksessa aurinkokunnan kanssa niin siirtyisi pikkuhiljaa järjestelmästä toisenlaiseen.

Tuo Pioneer-anomalia, joka ensinnä havaittiin Pioneer 10 ja 11:lla, on havaittu myös muilla aurinkokunnasta uloskulkevilla luotaimilla. Israelissa, Haifan yliopistossa työskentelevällä prof. Mordehai Milchromilla on tähän oma nk. MOND-teoria, joka olettaa, ettei painovoima tai muutkaan fysiikan "lait" ole niin pyhiä, kuin on oletettu, vaan painovoiman kaava voisi hyvin pitkillä etäisyyksillä ole toinen. Tämä selittäisi myös universumin kiihtyvää laajenemista elegantisti ilman "pimeitä" energioita. Tietääkseni Turun yliopistolla (Tuorlalla) oli tästä aikoinaan seminaarikin? Kirjoitin minäkin aiheesta kerran jutun TM:aan, varsinaisesti se käsitteli nk. heilurianomaliaa, ranskalaisen talousnobelistin kiisteltyä hobbya.