KESKUSTELU

Se kiertyy niin kuin sen pitääkin. Kiertyminen sisältyy tuohon vetovoiman välittymiseen. Siis sivuttainen liike vetovoiman välittyessä. No proplem. Kaikki materia luo sen vuorovaikutuskentän, ei mikään siellä keskellä,vaan kaikki.
Kuinka paljon materiaa on suhteessa tiettyyn tilaan, määrää kentän voimakkuuden.

Mutta sitten juuri työn touhussa tuli mieleen eräs jännä seikka.
Vaikka vetovoima on vetävä täällä, se ei ole sitä välttämättä, eikä olekkaan , tuolla kaukana.

Singnaalit muuttuu suhteessa tuohon loittonenmisnopeuteen.
Mitäpä muuta vetovoima on kuin vastaava hiukkanen kuin fotoni, mutta "vääränkätinen".

Sillä pallon pyörimis selityksellä tuo selviää.
Kun lasketaan yhteen pallonpinnan nopeus ja sen pallon liikenopeus, saadaan nopeus pallon pinnalle, siis katsottaessa muualta, joka ei sovi energian siirtoon siihen toiseen palloon. Eli vetovoima on täällä vetävä, mutta sitten se loppuu, nopeuseron kasvaessa riittävästi, vetovoima muuttuu työntäväksi, ja sama koskee tietysti fotoniakin toisinpäin.

Ja tästähän seuraa kerrassaan jännä juttu.
jos kaikkeus täällä laajenee, jossain muualla sen on supistuttava, eli kuin hirveästi ilmapalloja joista vuoron perään ilma siirtyy viereisiin palloihin, tuo ilma on se energia.

Fuusio on se joka määrää missä laajennutaan, ei fuusioon sopivia aineita, ei fuusiota.

Musta aukkohan on kaikkien vessanpönttöjen vessanpönttö, jonne kaikki vessanpöntöt lopulta päätyvät. Samalla kun universumi laajenee, iso osa aineesta imeytyy mustiin aukkoihin. Hieman duaalinen absurdismi tässä tietysti on. Joka tapauksessa oletan, oikeastaan jo pennusta asti oli selviö, että musta aukko säilöö ja uudistaa ainetta ja siellä on aina uuden alun siemen kasvamassa.

Ei meillä tietenkään voi olla mitään tietoa siitä, mitä mustassa aukossa tapahtuu ja näyttääkö se samanlaiselta toiselta puolelta katsottuna; siis toisesta ulottuvuudesta nähtynä; purkaako se ainetta sinne päin? Näen sen siis reikänä ulottuvuuksien välillä, ihan fiilispohjalta. Tuleehan sieltäkin takaisin päin ainakin Hawkingin säteilyä, ellei muuta.

Niin ja antifotoneja, niin kuin jotkut gravitonista lausuvat. Niitä sieltä tulee aivan pidäkkeettä, joten eihän niilläkään sitten liene massaa, koska painovoimaa sieltä pääsee. Painovoimalla ei ole massaa, mielenkiintoista. Siksi sitä ei voi oikein verrata valoon, koska valo ei pääse sieltä pois. Mutta painovoimaa se suorastaan työntää ulospäin.

Haluaisin vielä teroittaa sitä ajatusta, että universumin kannalta ei ole olemassa mitään kappaleita, vaan ainoastaan epärajaisia atomikeskittymiä, jotka muodostavat keskenään painovoimakeskittymiä, jotka alkavat putoilla toistensa suhteen ohitse toisistaan. Siinä mielessä yleisen suhteellisuusteorin näkemys painovoimakouruista pitää paikkansa, mutta Newton näki asian kuten minäkin, että jos yksi atomi poistuu avaruudesta, niin kaikki muut tietävät sen samalla sekunnilla.

Jos siis auringon painovoimakouru häviää, eli aurinko katoaa, niin sillä sekunnilla häviää kourukin, eikä tarvitse kahdeksaa minuuttia odottaa seuraamuksia. Tieto siis kulkee reaaliajassa. Olen varmaan pöljä, mutta olen vakuuttunut asiasta. En näe painovoimaa millään mielikuvituksella hiukkasvälitteisenä, enkä tosiaan massallisena hiukkasena ainakaan, kuten arvelin tuossa aiemmin, koska muutoinhan painovoima ei pääsisi mustasta aukosta ulos eikä koko mustaa aukkoa voitaisi havaita. Eli todisteista pitää lähteä päättelemään.

Gravitaatioaallot tietysti olisi kaseva havaita, koska aaltohan se on, jos joka suuntaan yhtä aikaa ehtii. Ja vielä reaaliajassa. Puhuinko minä nyt itseni pussiin? Taidan sittenkin pitäytyä kouruissa, jotka vain ovat eivätkä vaadi mitään valonnopeutta, vaan edellyttävät reaaliaikaisen tiedon. Gravitonia ei siis ole eikä tule.

Ei universumin, vaan ihmisen kannalta. Mikään ei estä miettimästä asiaa ihmisen katsannon kannalta.
Materiakin on pääasiassa tyhjää täynnä, pohjimmiltaan.


Vaatii väliaineen, sitä ei ole.



Miksi pitäisi. Mikä ilmiö tuon vaatii. Kuinka voi poistua kaikkeudesta.



Minusta sen toinen puoli on vain sisäpuoli, Neutronipuuroa, varsinainen sisäpuoli on neutronin sisällä, ytimessä.
Ongelmaa ei tule gravitonin ulospääsyssä tavalla jolla sen kuvaan. Gravitoni, antifotoni on vain vertaus, juuri aiheutaa sen näennäisen vetovoiman.
Vetovoiman aiheuttaa mustasta lähtevä vuorovaikutus, siis säteily mustasta ulospäin. Tavan olen selittänyt tuolla aiemmin. Toisaalta avaruudesta mustaan tuleva säteilypaine työntää tavaraa kohti mustaa tähteä. Vuorovaikus ei toimi fotonien kanssa mustan tähden kanssa..

Jatkoa.

Aine, eli materia on itseasisssa yhtä ja samaa, vain sen ulkokuoren nopeus määrää kuinka se käyttäytyy, eli kumpaa materiaa se on.
Jos asiaa pohtii kolmella pyörivällä pyörällä päälekkäin, homma selviää.

Tuo ulkokuoren nopeusero voidaan saavuttaa kummin päin vain, kiihdyttämällä tai hidastamalla suhteessa toiseen pyörään.

---------


Fotoni ja gravitoni ovat hiukkaspari (avaruuden tyhjiössä), ne muodostuvat samoista hippusista kuin värivoima.
Jos sitä fotonia kiihdytetään tai hidastetaan, siis sisäistä nopeutta, sen ulkoinen vaikutus muuttuu. Eli mustaan tähteen saapuvat "fotonit" muuttuvat "gravitoniksi". Aine on samaa, vain vaikutus muuttuu.

Musta säteilee saapuneet ylimääräiset fotonit ulos gravitoneina. Osa kuitenkin menee neutronin ytimeen, neutriinojen välille, vastustamaan ulkoista puristusta, eli mustan sisäistä painetta.

Ajatus.

Kuvitellaan että musta tähti on ajautunut avaruuden osaan, missä ympärillä ei ole mitään, ei yhtään mitään.
Silloin se ei mielestäni säteile ollenkaan, ts vetovoimaa ei ole. Ei anna kun ei saa.

CERNissä saatiin nyt aikaan se jättimäinen protonitörmäys, joten saa nähdä, mitä sieltä löytyy. Jos ei löydy mitään, niin aika monet kaavat saa heittää romukoppaan. Ehkä pari vuotta kun tuloksia tutkitaan, niin olemme viisaampia.

Tuskin on yksikään romukoppaan joutava kaava kenelläkään foorumilaisella kovin ahkerassa käytössä.