KESKUSTELU

Painovoima on aina aihe, joka saa vipinää aikaan. Olen kirjoittanut tästä aiemminkin, mutta otetaanpa taas maapallo , jossa keskimmäinen atomi on saanut kaikki muut atomit tuijottamaan itseään. Kaikki taivaankappaleen painovoima kohdistuu siihen. Onko sillä hiukkasella itsellään painovoimaa vai ei? Miksi juuri se hiukkanen vetää kaikki muut puoleensa? Tuo on niin hyvä kysymys, että se on melkein liipasimella, että joku tajuaa, että miksi. Vessanpönttöteoria voisi tulla mieleen, koska se rakenne aina toistuu ja toistuu

Ei se yksi hiukkanen aiheuta painovoimaa vaan on yhtä merkityksetön kokonaisuuden kannalta kuin mikä muu tahansa. Kaikki yhdessä painaa systeemin kasaan. Keskimmäisellä hiukkasella on yhtä lailla painovoimaa kuin muillakin. Sen päällä on vaan vitusti painoa.

Sitäpaitsi painovoimapiste vaihtelee vuorokauden, Auringon etäisyyden ja Kuun aseman mukaan Maapallolla kun kerran yhteisessä systeemissä ollaan.

Siitä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Painovoima

Homman hienoushan on se, että tasakoosteisen (kulmainvariantin) pallonkuoren (massa M) aiheuttama gravitaatio sen ulkopuolella vastaa täsmälleen sen massakeskipisteessä olevan M-massaisen pistemäisen hiukkasen gravitaatiota. Näin siis ainakin klassisessa mekaniikassa, mikä on helppo todeta integroimalla pallokoordinaatistossa kyseistä kappaletta. Tästähän saadaan edelleen, että sama pätee pallolle, ja maapalloa voi kohtalaisilla tarkkuuksilla approksimoida tasakoosteiseksi palloksi.

Mitä sitte jospa se ei olekkaan vetovoima , vaan hylkimisvoima ??

Siis niin että avaruuven tyhjö hylkii materiaa, ja materia kasautuessaan isompiin yksikköihin hylkii avaruuven massaa, elikkä tyhjöä ,ja näin luopi avaruuven tyhjön materiaan tyhjiön ympärilleen.

Siis tyhjön tyhjiön, tämän met sitten koemma painovoimana. Mutta eihän se sitä ole, vaan juuri se voima joka laajentaa avaruutta, työntääkin materiaa pois itsestään, kohti toisen materian luomaa tyhjiötä, siis tyhjiötä avaruuven tyhjön tilasta päin kattotuna.

Voi paska oli hauska selvittä tuo , tyhjön tyhjiö !

Hyvä selitys, kun tajuaisi.

Tarkoitatko, että tyhjä yrittää painaa aineen takaisin tyhjäksi ja met luullaan sitä painovoimaksi ja sen aaltoja etsitään helvetin suurilla rahakasoilla.

Sen puoleen, kauan olen jo epäillyt noita huisin halpoja hiukkaskiihdyttimiä ja muita taskukoon vermeitä. Vaikuttavat pahasti fyysikkojen rahoituslypsykoneilta. Miten hemmetissä Einstein pärjäsi pelkällä lyijykynällä ja paprulla, eikä kreikkalaisilla 2500 vuotta sitten ollut edes lyijykynää.

Niin huomasit ihan oikein ! Selitys on hyvä, mutta sitä ei kukhan ymmärrä. Silloinhan se vasta oikejaa tiedettä onki ! Niinko suhteellisuusteoria, ja kvanttiteorijat epätarkkuksinhens. Voishan tuohonki lisätä epätarkkuusperiaathen. Vai mitä ?

Mutta jos on kaksi ainetta jokka ei sekkauvu toistens kans, ja ne panhan samhan astijhan ja sekotethan, niin se jota on vähemmän kerräytyy pisaroiksi enemmistön sekhan.
Elikkä on niinko toellisuuvessaki , tyhjää on enämpi ko täyttä, ja tyhjä työntää täyttä kashan , niin että muovostuu jos mitä nebuloita ja ymmyrkäisijä kuvijoita jokka pyörivät, ja joita sanothan linnunravoiks , maitoteiks, ja jo nuita nimijä ja nimityksen kohtheita piisaa.

Semmosta son maailma. Ei sitä "kiihytysravoilla" ymmärrä,ja
kaikenmaailman vempelheillä, ihan pelkkä lyijjykynäki siihen ymmärtämisern selitykshen piisaa.
Mutta eihän nykysin ennää lyijjykyniä ole, jotaki grafiittipaskaa niison sisällä.

Muuten amerikkalaiset tiedemiehet käytti miljoonia kehittääkseen kuivamustekynän joka toimis avaruuvessa, ruskit käytti koko ajan lyijykynnää, vai oliko niillä sitte se
" kosmoskynä" ?

Ööö..
Nythän on niin että massahiukkaset hylkivät toisiaan.

Eli maailmankaikkeus massa painaa hiukkasia toisiaan kohden.

Kun hiukkaset tai hiukkaskertymät ovat lähellä toisiaan,
niin ne varjostavat maailmankaikkeuden painetta ja siksi
niillä on "vetovoima" toisiinsa nähden jonka voimakkuus
riippuu siitä kuinka paljon ja kuinka lähellä hiukkaset ovat.


yst pn

Juuri näin, jokainen atomi vetää toisiaan puoleensa. niinpä meille kasautuu kolmiulotteisessa avaruudessa pallomaisia kohteita. Painovoima herättää kysymyksiä; suhteellisuusteorian mukaan painovoima on aika-avaruuden kaareutumista massan läheisyydessä, jolloin kappaleet periaatteessa jatkaa matkaansa suoraviivaisesti, mutta kaareutumisen takia ne painuukin kasaan planeetoiksi, tähdiksi jne. Onhan tämä kaareutuminen mitattukkin, ja se pitää paikkaansa teorian mukaisesti.

Ongelmana on silti painovoiman välittyminen. Ei ole löytynyt hiukkasta mikä välittäisi painovoimaa. Mikäli tällainen hiukkanen oilsi olemassa, sitä kutsuttaisiin gravitoniksi. Tästä syystä painovoimaa ei ole voitu toistaiseksi sovittaa fysiikan standardimalliin.

leorik

Ja pitkät höpöt, milläse atomi maka kiskoo jotaki puolhens ?
Sillole köysijä eikä kettinkijä.
Killa son niin että vetovoima on tyhjää höpötystä, mutta työntövoima son joka jyllää !

Jos kivi tiputetaan lumihankeen, niin hankeen tulee painauma eli eräänlainen kaareuma. Mitään ei ole kuitenkaan havaittavissa muuta kuin se kivi. Entä jos materia aiheuttaa vastaavanlaisen painauman avaruudessa, jolloin mitään ei ole havaittavissa kuin se materia? Tällöin voidaan tietysti ihmetellä, että mikä painaa materiaa kohti hangen eli avaruuden pohjaa. Vastaus voi olla, että esimerkiksi olevaisen ominaisuudet suhteessa avaruuteen. Esimerkiksi olevainen pyrkii koko ajan häviämään olemasta, jolloin se kerääntyy klimpeiksi (atomit ja planeetat), mutta ei kuitenkaan ihan vielä häviä maailmankaikkeuden olemassa olon aikana. Ehkä sitten joskus.

Maan päällä painovoima (F) = kappaleen massa (m) * maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys (g)

Maan vetovoiman aiheuttama kiihtyvyys on helppo määrittää narulla ja keilapallolla (eli heiluri) sekä yksinkertaisella laskulla.

Ei tuossa ole sen ihmeempää pohtimista. Tuosta voi sitten lähteä turhia, ei mihinkään johtavia, omia tutkimuksia tekemään.

Jos olisi mahdollista päästä avaruuteen ison vaa'an kanssa planeettoja punnitsemaan niin tilanne olisi toinen (tutkimuksen kannalta..). Nyt kuitenkin ollaan maan päällä..ja täällä myös pysytään vielä pitkään.

Kyseessä oleva hiukkanen vetää kaikkia puoleensa omalla vetovoimallaan mutta tuota ei kannata missään tapauksessa sekoittaa koko planeetan vetovoimaan, sillä tuo hiukkanen on ainoastaan määritelty siten että se sijaitsee vetovoimien resultanttien vaikutussuorien leikkauspisteessä. Sijainti taas ei tee hiukkasesta voimien aiheuttajaa.

Terve vaan näin aluksi. Ihan uutta kirjoittajaa pukkaa.
Paljon olen täällä lueskellut, mutta nyt ajattelin tulla mukaan, kun tämä aihepiiri on niin mielenkiintoinen.

Ensin vähän pohjaa.

Atomi.
Eräänlainen voimakeskittymä, jossa kuulemma suurinosa tyhjää, jopa 99,999999999. Eli atomi on melkein ei mitään, ei kuitenkaan aivan.

Kvarkki.
Se mikä tekee atomista jotakin, sen sijaan että se ei olisi mitään.

Fotoni välittää kaiken sähkömagneettisen vuorovaikutuksen.
Gluoni välittää taas värivoiman tuolla kvarkkinen välillä.

On havaittu että aine, eli atomi voi puristua pienempään tilaan. Lisäksi on havaittu, että mitä pienemmässä tilassa materia on, sen suurempi on vetovoima.

Tältä pohjalta minun ajatus lähti tuon vetovoiman suhteen.

Kun materia puristuu vetovoiman aiheuttaman materian kasautumisen vaikutuksesta pienempään tilaan, joka aiheuttaa sen paineen sinne kvarkkien välille, täytyy tällä olla vaikutusta myös niihin vuorovaikutuksiin.

Kvarkit hylkii toisiaan, gluonit liimaa ne yhteen. Nyt jos tuolla paineessa, esim tähden ytimessä kvarkkien keskinäinen hylkiminen hoitaa osan tuosta värivoiman työstä, minne katoaa se ylijäävä voima.
On olemassa sellainen sääntö kuin energian säilymislaki.
Minne tuo ylijäävä värivoima menee, se ei voi vain kadota.
Minun mielestä tuo ylijäämä värivoimassa on juuri vastuussa vetovoimasta.
Kun ajatellaan asiaa sen gluonin kannalta. Sille on aivan sama missä se seuraava kvarkki on, kunhan saa toimittaa virkaansa, eli sitoa kvarkkeja. Jos se seuraava kvarkki on toisessa atominytimessä niin mitä sitten, gluoni liimaa edelleen kvarkkeja toisiinsa. Oman ytimen ulkopuolella gluoni on vapaa, sen viereisen ytimen kassapysymisen hoitaa sen omat gluonit siellä ytimen sisällä. Samassa paineessa kun ovat, tietysti sieltäkin vapautuu gluoneita, näin tuo vaikutus tulee materia keskittymän pintaan saakka, seuraava kvarkki löytyy sitten mistä löytyy.

Lyhyesti.
Vetyatomi avaruuden tyhjiössä, kaikki voima gluoneilta menee kvarkkien sitomiseen. Sanotaan että se voima on c.

Vetyatomi tähden ytimessä. Osa gluonien voimasta vapautuu kvarkkien keskinäisen hylkimisen johdosta vetovoimaan.
Kuinka paljon, riippuu paineesta.

Vetyatomi mustassa-aukossa. No sitä ei siellä atomina ole, vaan protoni on muuttunut neutroniksi, atominydin siellä siis on. Keskinäinen hylkiminen hoitaa kvarkkien sitomisen kokonaan, kaikki gluonien voima on vapautunut ulkopuolelle, merkitään se voima vaikka c:llä.

Tämä on minun käsitys vetovoimasta.

Tuota. Kvarkkien välillä ei sinänsä ole erillistä hylkimisvoimaa, vaan gluonit aiheuttavat hylkimisen lyhyillä välimatkoilla kuten ne aiheuttavat vetovoiman hieman pidemmillä matkoilla. Lisäksi gluonien määrä ei ole mitenkään vakio, vaan niitä syntyy ja tuhoutuu jatkuvasti vuorovaikuttavien kvarkkien emittoidessa ja absorboidessa niitä.

Se että kappaleen kaikki painovoima kohdistuu yhteen hiukkaseen, ei johdu siitä että juuri hiukkanen aiheuttaisi painovoiman. Se on syyttään siellä kaiken keskellä ja kaikki muut tuijottavat sitä.

Universumissahan ei ole kappaleita sanan varsinaisissa merkityksissä, vaan kappaleet johtuvat vain meidän näköharhastamme ja rajallisesta hahmotuskyvystämme. Kappaleet ovat epärajaisia aineen keskittymiä, jotka ovat järjestyneet tietyllä tavalla. Nämä aineen keskittymät taas alkavat järjestyä tietyllä tavalla, ja löytyy se vessanpönttöilmiö joka toistuu aina vaan.

Kun tarpeeksi syvälle aineeseen mennään meidän mielestämme ilmiö alkaa näyttää sähkömagnetismilta, joka lienee sekin vain harhaa ja selittyisi järkevästi, jos menisimme kvarkkien mittakaavaan seuraavaan tapahtumia.