KESKUSTELU

Eipä nähdä meitä. Me olemme täällä, olemme aina olleet ja tulemme aina olemaan, se näkymä jonka näemme on sieltä. Jos katsoisimme sieltä tänne, näkisimme meidän alun täällä, nyt tällä hetkellä, joltain etäisyydeltä.

An additional subtlety is that a galaxy at a given comoving distance is defined to lie within the "observable universe" if we can receive signals emitted by the galaxy at any age in its past history (say, a signal sent from the galaxy only 500 million years after the Big Bang), but because of the universe's expansion, there may be some later age at which a signal sent from the same galaxy will never be able to reach us at any point in the infinite future (so for example we might never see what the galaxy looked like 10 billion years after the Big Bang),[11] even though it remains at the same comoving distance (comoving distance is defined to be constant with time, unlike proper distance which is used to define recession velocity due to the expansion of space) which is less than the comoving radius of the observable universe. This fact can be used to define a type of cosmic event horizon whose distance from us changes over time; for example, the current distance to this horizon is about 16 billion light years, meaning that a signal from an event happening at present would eventually be able to reach us in the future if the event was less than 16 billion light years away, but the signal would never reach us if the event was more than 16 billion light years away.[5]

Se menneisyyteen katsominen tarkoittaa että voimme havaita ohkaisia viitteitä universumimme alkuaikojen fysikaalisista olosuhteista. Lehdet tekevät omat otsikkonsa.

Ei se mikään aikakone ole.

Se yks äijjä selvitti televisiossa eeglannin kielellä, mutta kirijotus oli på swenska , että
soli ottanu avaruuvesta kuvia , Havaijilta oli kuvannu pohjoista taivasta, Cilessä olevalta
teleskoopilla oli kuvannu eteläistä taivhanpuoliskova.

Nykkö niihin kuvhin tullee niitä mustija raitoja, niinko seki ukko meinas niinko
kaupan hintaviivakkodi, niin se hoksaski , että jos vertas pohjasen kuvia, ja etelän kuvia, niin tummat viivat oliki eri kohilla.
Sehän kuulemma meinaa, että maahantulevan sähkömangneettisen säteilyn nopeus muuttuu
jos kattothan pohjasta taivasta, tai vastaavasti eteläistä taivasta.
Kuvien " viivakoodi " oli minunki silmhin erillainen.

Tuo äijjä oli siis mielenkiintoisen asian jäljillä. Ehkä valon nopeus ei olekkaan vakio ?
Ehkä sen suhthen Albertti oliki väärässä ?
Jos sähkömangneettisen säteilyn nopeus onkin paikasta riippuva, sehän panee koko tähtitieteen nykyteorijat penkin alle, häpeämhän.
Ehkä gravitaatiot valon tiellä kiihyttävät sitä, ja toisaalta jarruttavat sen nopeutta ?
Piru ties , mutta äijällä oli ne kuvat tojisthena.
Miekö luulen että tuo tullee Dickovery Sience ( vai pirunkolailla tuo kirijotethan ?) kanavalta
vielä uuvesthan ja jopa suomenkielisellä tekstilläki.
Ja silloin kyllä revin puhelimesta akun pois, että saapi rauhassa ajatuksen kans tuota seurata, eikä niinko nyt, että pää oli kahtiajaettu , toisella puolen seurasin tv avaruusohjelmaa, ja toinen puoli nauro ja praati puhelinhen.
Tietäähän sen , että eihän siittä kaksista tainnu kummastaakhan tulla.

Jos näemme ajan alkuun, näemmekö itsemme ?

http://en.wikipedia.org/wiki/Hubble_Ultra-Deep_Field
Jos näemme ajan alkuun, näemmekö itsemme ? Siis jos katsomme kaukoputkella tarpeeksi kauas ja näin ollen myös tarpeeksi taaksepäin ajassa, eikö silloin tila ole niin pieni, että meidänkin galaksimme synty voitaisiin kuvata ? Näkyvä valo eri syvyydeltä voisi muodostaa elokuvaan eri alueista ? Jos tämä ei ole mahdollista, niin miksi ei ? Onko syvin alue oikeasti vanhin vai väittääkö tiede vain näin ?
Katsommepa mistä suunnasta tahansa maailmankaikkeutta, pääsemme alkuun, eikö ? Siis jokapuolelle katsoessamme meidän pitäisi nähdä maailmankaikkeuden pienen tilan sama kuva ehkä vain erinäkökulmasta, kuten jos katsoisi hologrammia eri puolilta ? Olenko nyt väärässä ja kuinka pahasti ? Mitä sitten näemme syvimmistä kuvista, jos emme aluetta, jossa kaikki aine ja näin ollen myös meidän galaksimme aurinkokuntineen on ?

Emme näe, asiaa voi havainnollistaa valokartion avulla.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Aika-avaruus

Perusteluna notta uskoisin valon liikkeen olevan nopeampi, kuin maapallomme nopeuden suhteessa ns. alkuräjähdyspisteeseen

http://en.wikipedia.org/wiki/Hubble_Ultra-Deep_Field
Jos näemme ajan alkuun, näemmekö itsemme ? Siis jos katsomme kaukoputkella tarpeeksi kauas ja näin ollen myös tarpeeksi taaksepäin ajassa, eikö silloin tila ole niin pieni, että meidänkin galaksimme synty voitaisiin kuvata ? Näkyvä valo eri syvyydeltä voisi muodostaa elokuvaan eri alueista ? Jos tämä ei ole mahdollista, niin miksi ei ? Onko syvin alue oikeasti vanhin vai väittääkö tiede vain näin ?
Katsommepa mistä suunnasta tahansa maailmankaikkeutta, pääsemme alkuun, eikö ? Siis jokapuolelle katsoessamme meidän pitäisi nähdä maailmankaikkeuden pienen tilan sama kuva ehkä vain erinäkökulmasta, kuten jos katsoisi hologrammia eri puolilta ? Olenko nyt väärässä ja kuinka pahasti ? Mitä sitten näemme syvimmistä kuvista, jos emme aluetta, jossa kaikki aine ja näin ollen myös meidän galaksimme aurinkokuntineen on ?