KESKUSTELU

Tämä 'keskustelu' pitäisi laittaa osastolle "Huumoripläjäyksiä". Goswell puhuu itsensä pussiin mennen tullen ja pari kertaa palatessa, mutta jatkaa vaan ilman mitään itsekritiikkiä.

Miten ääretön voi olla liian laaja?

Missähän kohtaa noin on käynyt, kyllä ajatus on aivan sama edelleen. Lähde luo kentän itsessä suhteen hiukkasista (fotoni gravitoni ym) ja havaitsija kokee sen nopeutensa mukaisesti. Kentät on kaareutuneet ei avaruus. Se että Trash kaipaa ajastimia, "eetteriä" ja välittäjän välittäjiä tässä kummastuttaa, homma pelaa muutenkin.

Käsittääkseni ei mitenkään.

Avaaja varmaan tarkoittaa tavaraa ja niiden luomia kenttiä, mitä on siinä äärettömässä tilassa.

Kovin kaaottiselta kuulostaa. Vaikka kyllä joskus kaukosäätimien kanssa on tuntunut että fotonit lähtevät minne sattuu, eikä sinne mihin niitä yrittää tähdätä.


Muuttuu siis gravitoniksi?


Kohtaavatko aine ja antiaine kvarkissa? Kvarkkeja pidetään jakamattomina alkeishiukasina, joten ei kai kvarkissa mitään kohtaamisia tapahtu? Entä millä tavalla hallittua? Kuka hallitsee?


Siis aine ja antiaine muuttuvat energiaksi kohdatessaan kvarkissa, mutta mustassa kvarkki ei ole moksiskaan? Mitä se tarkoittaa?


Eli gravitonit kasvattavat mustan massaa. Entä se joka säteilee gravitoneja, menettääkö se vastaavasti massaansa? Paljonko maa menettää massaansa gravitonisäteilyn seurauksena?


Ei ei, tarkoitus ei ole vängätä, vaan ymmärtää. Ja sehän tuossa juuri on että jos molemmista lähtee hiukkanen esimerkiksi kohti pohjantähteä (molempien hiukkasten suuntavektorien summa on kohti pohjantähteä), niin miten vain ja ainoastaan toinen hiukkanen saa energiaa niistä kenttähiukkasista kiihdyttää pois tuosta kurssista?


Niinpä, hypoteettinen hiukkanenhan se on.


Tosin se varmaankin olisi havaittavissa planeettojan, luotaimien ym radoissa?


Tarkoitatko siis että lähteen kenttähiukkaset eivät suoraan vaikutakaan sieltä matkaavaan fotoniin, kaareuttaen sitä, vaan ne ikäänkuin vääristävät sitä mitä vastaanottaja havaitsee?


Niin, mikä aiheuttaa emission ja absorptio välisen viiveen? Ei sekään vastaus oikein kelpaa että ei mikään (jos tila = ei mitään).


Ei, mitään eetteria jonka suhteen valon nopeus olisi c en kaipaa.


Niin se oli se inertia, että miten kappale tietää vastustaa liikemuutosta niistä kenttähiukkasta, kun nehän mennä viilettävä poispäin ties missä. Että säteileekö ne kenttähiukkaset takaisin kappaleeseen jotain "takaisinkytkentähiukkasia", josta sitten kappale tietää vastustella nopeudenmuutoksia sopivasti?


Onko teoriasi oikea siksi että "homma pelaa"?

Ai paska, mä kirjoitin oikein pitkän jutun ihan rautalangasta, tosi tarkasti ettet pääsisi nälvimään, no se hävisi bittiavaruuteen spirtaalimaista rataa.

Joten lonkalta taas.



Gravitaatio vaatii energiaa, kuoppa tyhjyydessä ei riitä selitykseksi. Tuosta aine/antiaine kvarkista sitä voi ammentaa.



Värivoimahan siellä on vallalla, sen ominaisuudet sopii kyseisten aineiden käsittelyyn.
Kvarkki ei voi olla jakamaton, neutronin hajotessa protoniksi yksi kvarkki muuttuu toisenlaiseksi, siinä tapahtuu siis muutos, sieltä poistuu jotakin, jakamattomassa tuo on mahdotonta.



Mustatähti on ydintavaraa, neutroneita, se on kvarkkikolmikko, kvarkit ei ole mustassa siis ollenkaan pahassa paikassa. Edes mustan hajotessa, siis kvarkkikolmikon hajotessa yksittäinen kvarkki ei ole moksiskaan, vertaa kvarkki-gluoniplasma. Gravitaatio on voimassa silloin kun ydin, siis se kvarkkikolmikko on ehjä.



Ei kasvata, päinvastoin, se menettää massaa tuohon gravitonisäteilyyn, mutta se saa sitä massaa lisää jatkuvasti fotoneiden ja kaiken muun paitsi gravitonien mukana takaisin.
Seuraavaksi voisit kysyä, mitä tapahtuu jos mustaan ei tule yhtään mitään pitkään aikaan.
Onko seuraus tasapainotila mustan materiassa, ei gravisäteilyä ollenkaan ulospäin.
Vastaus, voipi olla noinkin.



Jos on pyörivä lähde ja pyörimätön, siis vaikka aurinko ja mustatähti. Toisesta lähtee fotoni ja toisesta se gravitoni. Fotoni joutuu kaartamaan väkisin enemmän päästäkseen sinne pohjantähteen sen sivuttaisen liikemäärän takia joka sillä väkisin on elektronin liikemäärästä johtuen. Gravitoni taas joutuu kaartamaan vain pohjantähden oman liikemäärän verran pohjantähdestä katsoen. Pyörimätön mustahan kokee olevansa paikoillaan, vain pohjantähti liikkuu. Mustasta katsoen tähti ajautuu gravitonin eteen, siinäkin on kaari mutta pienempi.



Tuossa äskeisessä tuli se mikä kaareuttaa kentät, niiden fotonien ja gravitonien oma sivuttainen liikemäärä, ei mikään erillinen kenttähiukkanen. Omaako muuten yhtään kolmiulotteista ajattelukykyä.



Jokainen lähde, siis jokainen kappale avaruudessa luo omat kentät ympärilleen ominaisuuksiensa mukaisesti. Kentät kuitenkin heikkenee etäisyyden kasvaessa, siis hiukkasia on vähemmin pallomaisen kentän hajaantuessa suurempaan tilavuuteen, ja ei, se tilavuus ei ole tilan ominaisuus suoraan, vaan kentän ominaisuus äärettömässä tilassa kentän pallomaisesta laajemisesta johtuen.

Kaikki kentät siis heikkenee etäisyyden kasvaessa lähteeseen nähden, mutta lähteitä, ja siten kenttiä on miljardeja ja miljardeja, jokainen noista kaukaisistakin kentistä, myös gravikentistä vaikuttaa hiukan esim meihin.
Kun meidän nopeus muuttuu, muuttuu myös se kuinka me nuo gravikentät koetaan, siinä on inertia.
Joudutaan siis tekemään työtä noita gravikenttiä vastaan, että saadaan muutos aikaiseksi meidän nopeuteen.
Nopeudemuutos taas säilyy koska gravikentät tuntuvat nyt erilailla kuin ennen nopeuden muutosta. se c+v taas.

Anna palaa.

Heitetäänpä nyt tähän off topicina kysymys kun täällä on ollut viimeksi keskustelua gravitonista. Eikö gravitoninkin pitäisi vuorovaikuttaessaan romahduttaa aaltofunktio? Jos näin on niin silloinhan teoriat jotka ovat riippuvaisia gravitonin olemassaolosta pitäisi voida sulkea pois.

Käsittääkseni aaltofunktio on juuri tuota kaksoisrakokokeen perua, se on jo selvitetty, elektronin liike ytimien ympärillä, aaltoilu energioissa. Jos gravitoni muuttaa tuota, esimerkiksi elektronin rataa, se johtuu vain siitä, että gravitoni vaikuttaa atomin ytimeen, ja juuri niinhän sen kuuluukin tehdä. tottakait se muutos ytimessä vaikuttaa myös ytimestä suoraan riippuvaiseen olioon, siis eletroniin.
Siis jos ytimessä tapahtuu muutos, heijastuu se tietysti myös eletroniin, eli sen rataan..
Ja tuo energian aaltoilu, siis aaltoluonne, voi johtua monista tekijöistä.

Kaksoisrakokoe eletroneilla meni käsittääkseni jotenkin näin.

Rakoa pienennetään, hajonta kasvaa ennustaminen on tällöin vaikeampaa, ja toisinpäin.
No, elektroni voi häiriintyä ihan yksinkertaisesti raon reunoista jotka on lähempänä sen lentorataa kuin laajemman raon tapauksessa. Hiljattain oli tutkimus joka todisti atominytimen vaikuttavan kauemmaksi kuin on kuviteltu. Tuon kummalisempaa ei tarvita "aaltofunktioon", hanuristako siis sekin.

“I reject your reality and substitute my own.” Kysymys on yhä avoin.