Linnunradassa 1000 miljardia yksinäistä planeettaa

USB · **Liittynyt:** Su Touko 22, 2011 11:50 am **Viestit:** 5

Ehkä niille yksinäisille pitäs si löytää kaveri?

teramut · **Liittynyt:** Ma Huhti 26, 2010 10:24 am **Viestit:** 183

kabus kirjoitti:

Millä ihmeellä sitä noita yksittäisiä planeettoja voisiakaan huomatakaan, kuin painovoiman välityksellä? Ei ne säteile mitään.

Mainitsinkin jo aiemmin muutaman keinon millä tavallisen (ammattislangilla "baryonisen") aineen määrää voidaan rajata - esimerkiksi kosmisen mikroaaltotaustan lämpötilaspektrin (http://en.wikipedia.org/wiki/Cosmic_mic ... anisotropy) ja keveiden alkuaineiden pitoisuuksien (http://en.wikipedia.org/wiki/Big_bang_nucleosynthesis) avulla.

Heksu kirjoitti:

Käsittääkseni asia ei ole alkuunkaan noin yksinkertainen. Voin olla väärässäkin, mutta olen itse ymmärtänyt asian seuraavasti Neutroni et al. varmaan korjaa tarvittaessa:

Kuvitellaan, että meillä on lähtötilanteena se, että on jonkinlaista materiaa (pimeää tai epäpimeää), joka ei ole vielä kasaantunut painovoiman vaikutuksesta klönteiksi (esim. tähtienvälinen kaasupilvi).Tällöin materiaalilla on valtavasti gravitaation aiheuttamaa potentiaalienergiaa. Kun sitten tämä pilvi syystä tai toisesta saa idean kasaantua klönteiksi (planeetat, tähdet yms), tämä potentiaalienergia on pakko saada tärvättyä johonkin. Jos pontentiaalienergiaa ei saada hävitettyä, massa muodostaa vain häviöttömästi värähtelevää jousta vastaavan systeemin.

Tavallinen materiaali vuorovaikuttaa itsensä kanssa sähkömagneettisen kentän välityksellä, joten esimerkiksi tähtienvälinen kaasupilvi voi säteillä potentiaalienergian ulos lämpösäteilynä ja siten luhistua aurinkokunnaksi. Karkeasti ottaen voitaneen puhua kitkasta, luhistuva pilvi kuumenee. Pimeä aine käyttäytyy kuitenkin eri tavalla, koska se ei vuorovaikuta sähkömagneettisen kentän välityksellä. Niinpä pimeästä aineesta muodostunut kaasupilvi ei pääse eroon potentiaalienergiastaan gravitaatiokentässä samalla mekanismilla, eikä se voi klönttiintyä.

Olet ymmärtänyt ihan oikein. Näinhän se pääpiirteissään menee. Tietysti voisi vielä tarkentaa että pimeän aineen klönttien koko riippuu alkuehdoista - jos sulla on tyhjässä avaruudessa planeetan kokoinen köntti pimeää ainetta, se pysyy planeetan kokoisena. Galaksin kokoinen pysyy galaksin kokoisena jne. Pimeän aineen klönttejä on maailmankaikkeus täynnä, ja itseasiassa nykyisin ajatellaan että nämä klöntit toimivat "siemeninä" galaksien muodostumiselle. Tätä voidaan myös testata numeerisilla simulaatioilla, koska pelkästään baryonisesta aineesta rakennettu galaksi romahtaa ihan eri tavalla kasaan (koska paine on suurempi) kuin suurimmaksi osaksi pimeän aineen yhteenvetämä galaksi.

TERÄS NALLEPUH · **Lähetetty:** Ma Touko 23, 2011 2:20 am

teramut kirjoitti:

Neutroni kirjoitti:

Osa niistä varmaan on aurinkokuntien syntyprosessissa ulos lentäneitä planeettoja.

Itelläni ainakin aurinkokuntasimulaattorin kanssa leikittäessä planeetat lähti aina karkuun... Olisi helppo uskoa että valtaosa syntyneiden planeettojen kiertoradoista on epästabiileja.

Nii, no ei planeettojen kiertoradat taida oletuksellisesti olla epästabiileja, mutta veikkaampa, että suurissa tähtirykelmissä naapuritähdet tuppaavat viskomaan niitä planeettoja ulkoavaruuteen aikamoisia määriä. Jos kerta tommoset "rykelmät" kykenee viskomaan muitakin tähtiä aikamoista vauhtia ulos galaksista, niin eipä planeettojen viskely taida olla kovinkaan epänormaali tapahtuma.

Siinä taas on yksi onni meidän aurinkokunnalla, kun ollaan sen verran väljäässä galaksin nurkassa, ettei ole muita tähtiä heittelemässä meidän planeettoja pois kiertoradoilta.

Kappu kirjoitti:

Mikähän on ihan vaan asteroidin määritelmä? Ei kait niillä ole kokorajaa? Eli eikö asteroidi ole "yksin avaruudessa kulkeva materiaalimöhköle"? Mikä siis erottaa "yksin avaruudessa leijailevan isomman materiaalimöhkäle":en pienemmästä? Eikö nämä voi olla vain suuria asteroideja?

Planeetoiksi luoketellaan ne, jotka oman painovoiman seurauksena muovautuvat palloksi. Siis ei välttämättä täysin pyöreäksi kuitenkaan, mutta palloa muistuttavaksi objektiksi kylläkin. Sitä pienemmän on asteroideja, eli ne kohteet joidenka oma painovoima ei riitä muovaamaan niitä palloksi.

tvt · **Liittynyt:** Ke Elo 03, 2011 6:25 pm **Viestit:** 4

kabus kirjoitti:

Millä ihmeellä sitä noita yksittäisiä planeettoja voisiakaan huomatakaan, kuin painovoiman välityksellä? Ei ne säteile mitään.

"The survey, the Microlensing Observations in Astrophysics (MOA), is named in part after a giant wingless, extinct bird family from New Zealand called the moa. A 5.9-foot (1.8-meter) telescope at Mount John University Observatory in New Zealand is used to regularly scan the copious stars at the center of our galaxy for gravitational microlensing events. These occur when something, such as a star or planet, passes in front of another, more distant star. The passing body's gravity warps the light of the background star, causing it to magnify and brighten. Heftier passing bodies, like massive stars, will warp the light of the background star to a greater extent, resulting in brightening events that can last weeks. Small planet-size bodies will cause less of a distortion, and brighten a star for only a few days or less.

A second microlensing survey group, the Optical Gravitational Lensing Experiment (OGLE), contributed to this discovery using a 4.2-foot (1.3 meter) telescope in Chile. The OGLE group also observed many of the same events, and their observations independently confirmed the analysis of the MOA group."

lähde:

http://www.nasa.gov/topics/universe/fea ... 10518.html

KESKUSTELU

Linnunradassa 1000 miljardia yksinäistä planeettaa

Paikallaolijat