KESKUSTELU

Myös minä olen kirjoittanut alkuräjähdysteorian yhteydestä Raamatun luomiskertomukseen. " - - -tulkoon valkeus. Ja valkeus tuli ", siinähän se.
Luomiskertomuksen alkutilassa kylläkin on paljon vettä. Sen sijaan alkuräjähdyksen pallo on massaan nähden lähes piste, siis tennis- tai korkeintaan jalkapallo. - Alkuräjähdysteoria Hubblella sai myös alkunsa samana vuonna 1929, jona eräs Adolf Hitler sai kutsumuksen Johtajaksi.
Hakaristi ympyrässä kuvaa suuremmoista alkuräjähdystä. Alkujaan hakaristi oli ollut hedelmällisyyden ja syntymisen symboli, johdettu Egyptin vedennostopyörästä.

Kiertokulun teoria, se on perustaltaan aineen ja energian kiertokulun että myös niiden häviämättömyyden teoria. Aine, joka täyttää osan avaruuden tyhjästä tilasta, ei katoa eikä synny tyhjästä, se vain muuttaa muotoaan. Aineen ominaisuus energia eli liikevoima, sekään ei katoa eikä synny tyhjästä, vaan muuttaa vain muotoaan. Suuravaruuteen sovellettuna, avaruus tuottaa aina itse kiertokulullaan jatkumisensa edellytykset. Suuravaruudessa galaksit sekä syntyvät että katoavat, yhä uudestaan. Uusi galaksi saa alkunsa edellisten jätteistä.

Ikuinen avaruus kiertokulun perustalta ei ole staattinen, vaan dynaaminen teoria. Ja myös mainittu Fred Hoyle pyrki luomana dynaamista teoriaa. Se kaatui, paitsi ulkoisesti Amerikan ääneen, sisäisesti ongelmaan, kuinka valon, fotonien, kvantit, palaavat aineeseen. Minä, jo lähes viisi vuotta sitten, kumotessani omalta kohdaltani uskonkappaleen alkuräjähdyksen, löysin mustat aukot avaruuden ilmiöksi, jossa fotonikvantit latautuvat perusaineen sisään. Kylläkin käsitykseni mustista aukoista eli varsinaisesti tiheämassoista on tuona aikana huomattavasti muuttunut. Fotoneja, valoa, voi singota tahi pysäyttää vain sähköinen vaikutusvoma, antifotoninen tila eli impulssi. "Mustaukkojen" pinta on elektroneja, jotka ovat puristuneet sisämassasta atomitilan romahtaessa.

Avaruuden aineeen ja energian eli liikevoiman kiertokulun perusprosessit ovat fotonienergiaa vapauttava fuusio ja sille vastakkainen atomiainetta, ydinhiukkasia, fotoneilla lataava regeneraatio. Ilman tämän käsittämistä
ikuisella avaruudella ei ole ainakaan dynaamisia perusteita.

Aineen ja energian kiertokulku on dynaamista suuravaruutta eli makrokosmosta.. Samalla se on pienten hitusten, yksilömerkitykseltään pienten muutosten pien- eli mikroavaruutta. Täten alkuräjähdyksestä ja peitetysti uskonnosta kiinni pitävä laitostieteen USAlaine valtavirta on kiivaasti vastustanut aineen jakoa ydinhiukkasia ja elektroneja pienempiin perushiukkasiin, vaikakin on eri ilmiöitä varten kyhännyt kokoon kvarkkeja sun mutia erityishiukkasia. Sekä atomi-aineen että fotonien perushiukkasia ovat JAKAMATTOMAT. Niiden sekä perusmassa että kaksinkertainen valomassa johdetaan Planckin vaiktuskvantista jo vuodelta 19o2. Se on, perusmassa, 3.68*10^-48 g, ja pituusulottuuvuus luokkaa 10^-23 m. Ydinhiukkaset ovat täystiheitä, niissä JAKAMATTOMIA on vieri vieressä. Ynnä niiden sekaan latautuneina ydinenergian gammafotonit. - Elektroni 1/ 1837 täyden protonin massasta, mutta huokoisina ovat tilavuuskooltaan lähes protoneja, ja varauksen perusteella pinnaltaan jopa yhtä suuria. - Kun siis näin aineelle saadaan JAKAMATTOMIEN perusta, se ei suinkaan ole proffain ja renkien yrityksistä huolimatta kadonnut mihinkään. Näin ikuisen äärettömän kaikkeuden aineen ja energian kiertokululle on luotettava varma selitys. Ja tähän sovellettava kaava, siis sekä vapautuville että latautuville gammafotoneille, se on jo Einsteinin

E = mc^2.

Myös vetovoima noudattaa samaa kaavaa. Lähdemassat vetävät koheitaan kaavan mukaisella vetovoimaenergialla. Menneen vuoden
aikana kuitenkin jouduin eliminoimaan vetovoiman kvanttihiukkaset fotoniselta alueelta. Toisaalta, kun fotonien osahiukkaset oli määritellyt kiteiksi, ja kuin kiteet voivat olla vain koostuneita hiukkasia, jouduin, oikeastaan vasten tahtoanikin, tarttumaan vielä huomattavasti pienempiin hiukkasiin, joiden ominaisuus on mm. tarttua. Niiden ominaisuus varsinkin on myös irrota ylitettyään hyvin vakio irtoamiskynnys, ja juuri tästä johtuukin vetovoimalle ja fotoneille yhteinen valon vakionopeus. Hiljan annoin nille nimeksi SIRUHIUKKASET. Vetovoimana ne ovat JAKAMATTOMISTA irtoavia siruja, kiertokulussa myös palaavia. Ja itse jakamattomat, ne ovat koostumukseltaan siruhiukkasmassaa. Kiteinä tai elastisesti värisevinä.

Hyvin pienet hiukkaset esiintyvät jo 1960-luvulla, ainakin Venezianolla, mutta säiehiukkasen muodossa. Säie ei ole hiukkanen, se on jonossa olevien siruhiukkasten vaikutustapa, vetovoiman lähteestä. Vrt.
fotonit ja fotonisäteet. JAKAMATTOMAT lähettävät ja ottavat vastaan SIRUHIUKKASIA, jotka lähtevässä vetovoimassa toimivat säiemäisinä gravitonijonoina. Paluun ne suorittavat yksilöinä, vrt. toisaalta fotonit, toisaalta yksilöllien sm-säteily eli radioaallot. Myös Venezianon suuruusluokka 10^-35 m oli milestäni ihan liiaan pitkälle viety. Jos otetaan vertauskohdaksi ydinhiukkasten jako jakamattomiin, jonka tiedämme, siitä äärimmäiseksi mahdollisuudeksi tuleee suuruusluokka
10^-31 m, vaan voivat ne olla suurempiakin.

Ydinhiukkasten, elektromien ja JAKAMATTOMIEN täsmäkoko. Laitostiede on pyrkinyt selittämään asian ehdottomalla jäykkyydellä, ja myös aineen jako pitemmälle mikroaineeseen on nähty näkemystä kyseenalaistavana ihan kauheana seikkana. Minä näen asian ihan toisinpäin. Vain kun
aine, sekä ydinhiukkaset että jakamattomat, on jatkuvassa vuorovaikutuksessa ympäristöönsä, voi toteutua koon tarkka täsmäsäätö.
Ainehiukkaset täydentävät ja poistavat itseään omasäätönsä mukaan, ja
vain juuri siten ne jatkuvasti voivat olla tarkalleen täsmäkokoisia.

Aineenvaihdunta, joka on nähty vain elämän perusominaisuutena, se onkin myös mikroaineen hiukkasten yleinen ominaisuus. Ja myös suuravaruuden massamuodostumat ovat aineenvaihtosuhteissa ympäristöihinsä.

Kierokulun avaruus, se ei ole siis staattinen, vaan hyvin dynaaminen.
Alkuräjähdyksessä on dynaamisuutta varsinaisesti vain juuri tuo alkuräjähdys ja laajeneminen. Dynaamista kiertokulkua ei ole nähty eikä halutakaan nähdä. Semmoinen on USA, sellaiset sen eurooppalaiset rengit.

Ja tähän sovellettava kaava, siis sekä vapautuville että latautuville gammafotoneille, se on jo Einsteinin

E = mc^2.

PieniKarhulle. YDINENERGIA ON VAPAUTUVIA GAMMAFOTONEITA.
Ja on niin päin, että Einstein myöehmpiin yleisiin energiasuhteisiin soveltamansa kaavan E=mc^2 ensiki loi ydinenergialle.

Kerrotaan Suomeen rakennettavan jo viidettä ydivoimalaa. Onkohan perää, vai sittenkin vain ArKosin omatieteellistä juttua?

Puhutaan, usein edes mitenkään ymmärtämättä, Einsteinin suhteellisuusteoriasta. Minä täsmentäisin kyseessä olevan yleisen energiasuhteitten teorian ja kaavan.